31.12.09

Kiitos, Kiitos, Kiitos!





Aivan HUIKEA Vuosi 2009 takana! Mitä Iloa ja Valoa se onkaan tuonut tullessaan! MIKÄÄN ei yksinkertaisesti ole enää ennallaan. Entisestä elämästäni ei ole mitään muuta jäljellä kuin Musiikki, ja sekin tuntuu aivan toisenlaiselta kuin vielä reilu vuosi sitten.

En edes tiedä mistä aloittaisin, kaikki kokemani tuntuu aivan koko Universumin kokoiselta... enkä puhu nyt fyysisistä muutoksista, vaikka niitäkin kyllä on tapahtunut enemmän ku laki sallii, vaan sisäisistä muutoksista. Amman, joogan ja meditaation, nyt loppuvuodesta auenneen terveellisen, puhtaan ruokavalion, ja näiden mahdollistaman tietoisuuden laajentumisen myötä koko elämä on yhtä kirkasta Valoa, ja nautin jokaisesta päivästä niin suurella intohimolla, että luulisi ettei tällainen ole edes mahdollista. Mutta se on!

Mitä siihen tarvitaan? Itselläni kaikki lähti liikkeelle v.2004, jolloin totesin olevani tilanteessa, jossa olin niin lopenuupunut ja nurkkaan ajettu, että valoa ei yksinkertaisesti näkynyt enää missään. Olin kyllä elänyt "ulkoisesti onnekasta" elämää siihen saakka; olin "terve", olin saanut toteuttaa suurinta haavettani eli laulaa ihmisille ympäri Suomen, oli ihana koti, mies ja muutenkin "puitteet" kunnossa. Mutta silti siinä oravanpyörässä juostessa en sitten huomannutkaan missä mennään. Olin 26-vuotias ja kadottanut täysin kosketuksen itseeni ja sisimpääni.

Ensimmäisiä kysymyksiä mitä aloin suorastaan huutaa sisäisesti, olivat "Mistä hemmetistä tässä Elämässä on kyse?", "Miksi täälä ylipäätään kannattaa olla, jos kaikki on yhtä helvettiä?", "Mitä järkeä tässä räpiköimisessä ja yrittämisessä on, kun mitä enemmän yrittää, niin sitä hullummaksi kaikki vain menee?" ja "Kuka mä oikein oon???".  Siinäpä sitä oli sitten pähkäiltävää. Siitä alkoi sellainen prosessi, että ajan myötä mukana meni oma minäkuva, meni ystäväpiiri, meni työt, meni talot, meni autot, meni avioliitto. Kaikki.

MUTTA samalla sen kaiken alta, jota olin kasannut ja kerännyt ympärilleni "koska niin kuuluu tehdä ja olla", alkoi paljastua todellisia puolia minusta itsestäni. Ja se ei todellakaan ollut aina kaunista katseltavaa. Rupesi paljastumaan koko se kaameus, miten sitä on elämäänsä elänyt, millä ehdoilla painanut menemään, minkä takia on mitäkin valintoja elämässään tehnyt, miten tuo ja tuo juttu on minuun vaikuttanut. Ja voi Luoja miten eksyksissä olin.

Kunnes pikku hiljaa aloin päästä jyvälle asioista. Oravanpyörästä pois hyppääminen oli sille aivan ehdoton edellytys. Että oli AIKAA itselle, ja vain itselle.

Olin monta kertaa miettinyt, että osaisikohan joku astrologi nähdä mun tähtikartasta asioita, jotka kenties hiukan helpottaisivat tätä matkaa, osaisivat antaa JOTAIN vinkkiä siitä, että missä mä oikein menen. Sitten eräänä kauniina päivänä kesällä 2005 ystäväni kertoi Anneasta, joka oli tehnyt hänelle aivan mielettömän enkelikanavoinnin. Mä olin heti että JES, nyt on mun tilaisuuteni tullut, tässä se on! Sain ystävältäni heti Annean numeron ja sainkin siitä parin viikon päähän Annealle ajan.

Annean kanavoinnin jälkeen mikään ei ole enää ollut entisellään. Ei vain ole. Ne Valon, Rakkauden ja Luottamuksen siemenet, jotka hän minuun Henkimaailman välityksellä kylvi, ovat olleet ihan oikeasti aivan ratkaiseva tekijä sille, mitä olen tänään. Tiedän, että tälläisiin juttuihin on vaikea uskoa, mutta valehtelisin, jos kertoisin jotain muuta.

Annean kanavoinnin jälkeen asioita alkoi tapahtua oikein urakalla. Ensimmäisenä suunnistin kirjakauppaan. Siihen mennessä olin lukenut pelkkää romanttista, ihanaa hömppää, mutta nyt kirjakaupassa kutsuikin joku aivan toinen osasto. Löysin itseni esoteerisen kirjallisuuden parista. Ensimmäinen kirja, jonka ostin, oli Diana Cooperin Ihanat Enkelit ja sen mukana tuli myös enkelikortit, jotka oli mun ihkaensimmäiset kanavointikortit. Nyt niitä on jo monta pakkaa, joista olen erityisen ihastunut Doreen Virtuen kortteihin. Aivan Ihania!


Luin Ihanat Enkelit-kirjaa ja itkin ja nauroin vuorotellen, niin suuri helpotus ja rakkaus valtasi sydämeni. Helpotus siitä, että hitsi, täälä maan päällä voi olla joku toinenkin tapa elää, kuin tämä jatkuva suorittamisen, ulkonäkökeskeisyyden, tasapäistämisen ja samaan muottiin tunkemisen tapa, että maailman tärkeimmät lait eivät todellakaan pyöri rahan ympärillä vaan Universalista Rakkaudesta käsin. Että ympärillämme on ihan oikeasti maailma, josta tuskin kukaan uskaltaa ääneen puhua, koska muuten leimataan "hurahtaneeksi", mutta joka olisi meille ihmisille aivan Valtava Voimavara, jos sen vain tunnustaisimme ja uskaltaisimme ottaa käyttöön! Uh, tästä mä voisin kirjoittaa tuntikausia, koska niitä kokemuksia on jo pelkästään mulla niiiiiiin paljon........ ja tiedän, että niin on Sinullakin! :)

Ihanat Enkelit-kirjan lukemisesta käynnistyi aivan valtava tähän kesään saakka jatkunut esoteeristen kirjojen ahmiminen, joka päättyi tänä kesänä Gary R.Renardin Maailmankaikkeus Katoaa-kirjaan, joka perustuu puolestaan Ihmeiden Oppikurssin elämänviisauteen. Aivan huikea kirja, jonka lopulta ahmin neljässä päivässä, kun en vain voinut irrottaa siitä otettani. Henkilökohtaiset päiväkirjamerkintänikin ovat noilta päiviltä noin 20-sivuisia, kun kirjan lukemisen myötä sitä koodia vain alkoi tulemaan niin valtavia määriä. :DD

No niin, Ihanien Enkelien jälkeen seuraava iso juttu oli se, kun osallistuin Annean ja Kirsi Grenin puolen vuoden mittaiseen Enkelienergiakoulutukseen. Samalle kurssille osallistui myös Tiina, josta tuli kurssin myötä paras ystäväni, ja jonka kanssa olemme saaneet kokea yhdessä todella voimallisia henkisiä asioita. Tiina antaa energiahoitoja ja tekee hierontoja Hyvinkäällä Luontaishoitola Viridiksessä. Viridiksessä on muuten myös yksi aivan ihana hoito nimeltään Metamorfinen käsittely. Olin Tuula Sokan hoidossa tänä syksynä tässä kyseisessä hoidossa, ja voin suositella tätäkin erittäin lämpimästi. Kyllä lähti taas sellaisia sisäisiä prosesseja ja puhdistumisia käyntiin, että ei voi muuta kuin Kiittää! Enkelienergiakoutuksen jälkeen olen myös käynyt Raila Keron Intialaisen päähieronnan kurssin sekä Kari Pauluksen Reiki1:n.

Suurimmat henkiset kokemukset ja nostot on kuitenkin tapahtuneet Äiti Amman myötä. Ammasta löydät lisää tietoa täältä ja täältä, sekä tältä mun sivulta ihan ensimmäisestä blogikirjoituksesta. Tiina oli käynyt lastensa kanssa Amman halauksessa melkein joka vuosi kun Amma on täällä ollut (tänä vuonna Amma vieraili Suomessa jo 10.kertaa). Meillä oli Amman luo yhdessämenosta puhe joitakin kertoja, muttei mitään sen tarkempia suunnitelmia. Kesällä 2008 olin kuitenkin merkinnyt jostain lehdestä päivämäärät ylös, jolloin Amma olisi Suomessa. Sen jälkeen unohdin asian. Mutta Amma ei ilmeisesti unohtanut, vaan piti tyystin huolen siitä, että löytäisin tieni Kaapelitehtaalle marraskuussa 2008.


Ennen marraskuuta törmäsin Häneen edeltävänä heinäkuuna istuessani Impulsissa Ninan käsittelyssä. Luin siinä kaikessa rauhassa Imagea, kun eteeni lävähti Von Hertzen Brothersien kolmen aukeaman haastattelu. Heti jutun alussa Mikko kertoo Äiti Ammasta, ja mä istun tuolissa kuin sähköiskun saaneena, kykenemättä liikkumaan, saatika puhumaan, ja kyyneleet vain alkaa virrata pitkin poskia, ja mä oon ihan, että MITÄ TÄÄLÄ TAPAHTUU????!!!! Siitäpä sitten lähtikin tämä ihan viimeinen matka käyntiin, josta ei ole enää paluuta, ja hyvä niin. Seuraavaksi aloin ahmimaan veljeksien musiikkia, ja kävin katsomassa heitä Kuntsalla. Sen(kään) reissun jälkeen ei sitten mikään ollut enää ennallaan. Hyvä että kotiin pääsin, leijui varmaan kahden metrin korkeudella maan pinnasta, ihan pilvessä, ei mitään kosketusta todellisuuteen. Amma oli tullut.

Siitä parin viikon päästä Amma tulikin sitten Kaapelille. Olin kävelemässä Ruoholahden metrolta Kaapelille, kun puhelimeni lipesi kädestäni ja tippui maahan. Nostin puhelimen käteeni ja meinasin soittaa ystävälleni, että tulossa ollaan. Mutta puhelin oli mennyt täysin mykäksi. Ei toiminut viestit, ei kalenterit, ei puhelinnumerot, ei mitkään. Tajusin siinä paikassa, että jahas, NYT mennään. Tästä lähtien mulla ei olisi enää mahdollisuutta säätämällä säätää itse asioitani, vaan nyt olisi aika ottaa oma intuitio käyttöön, luottaa johdatukseen.

Kaapelilla Hän sitten vyörytti sellaisen määrän Pyyteetöntä Rakkautta sydämeeni, että suorastaan luulin, että kuolen siihen paikkaan. Siis kertakaikkiaan meinasin tukehtua ja tikahtua ja vyöryin täysin yli ihan joka tasolla. Olin niin kyllästetty Rakkaudella ja Valolla, että olin haljeta Kiitollisuudesta ja Onnesta. Ei sellaista pysty järjellä käsittämään. Siitä viikon päästä mulla oli jo lentoliput kädessä Intiaan, ja siitä vajaan kahden kuukauden päästä olin jo ashramissa Amman luona.

Olin tullut Kotiin.


Nyt on sitten matkustettu sellaisessa virrassa, sellaisilla tasoilla, joita en ole koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Mutta näin vain on. Amma alkoi puhdistaa mun Elämää ja Mieltä sellaisella vauhdilla, että hyvä että olen perässä pysynyt. Egoa on koulittu ronskein ottein ja kaikki loppukin turha on tippunut elämästä pois. Mutta samaan aikaan on opetettu Nöyräksi ja Kiitolliseksi, ihan konkreettisin keinoin. Eilen esimerkiksi lensin keskellä Seinäjoen S-Markettiä hienossa kaaressa kivilattialle täysin rähmälleni. Ego oli koko päivän kuiskutellut korvaani asioita, jotka saisivat ylpeyden nostamaan päätään. Olin sen kyllä alitajuisesti tiedostanut, mutten tuonut tähän päivätajuntaan. Joten siitäpä tehtiinki sitte loppu saman tien. Jos ei neiti muuten tajua, niin pistetään se rähmälleen. Nice! Eipä ollut ensimmäinen kerta. Sama nimittäin tapahtui heti sen jälkeen, ku olin ekan kerran tullut Intiasta Amman hoivasta tammikuussa! Mutta perille meni silloin ja perille meni nytkin!!! :D Tosin voisivat ehkä hiukan hellemmin kohdella! No, mitään ei sentään mennyt rikki enkä vahingoittanut ketään lennollani. Mitä nyt silmäkulma ja leuka ja huuli paisui ja olin shokissa seuraavat pari tuntia, mutta hengissä selvittiin.


Ekan Intian reissun jälkeen myös meditaatiosta tuli ihan joka päiväinen rituaali ja jo seuraavalla viikolla paluuni jälkeen löysin itseni Shantin joogan alkeiskurssilta. Jooga on kyllä ollut aivan mahtavaa!! Vaikken mäkään nyt mikää himojoogaaja oo, enemmän se on sellasta kevyttä jumppamaista joogaa mitä mä kotona teen, mutta kun olen tehnyt sitä kuitenkin päivittäin, niin voi jee, miten on kaikki kroppakivut ja -säryt hävinneet ku tuhka tuleen! Ja siinä samalla tulee ihan automaattisesti rauhoitettua mieli, keskityttyä tähän hetkeen ja tulee näin voimistaneeksi omaa intuitiotaan. Nyt kun olen vielä löytänyt loppuvuodesta tieni Navadinan SIMPLIFY TO SUPER-ravintokurssille, niin alkaa olla tuo ravintopuolikin hallussa. Ihan mieletöntä on ollut omissa nahoissaan tuntea, miten valtava ero on sillä, syökö perusruokaa vai puhdasta luomuruokaa. Olin ehtinyt tutustua tähän kevyempään ruokavalioon noin kuukauden ajan ennen joulua, ja kun sitten jouluna söi pari päivää normiruokaa, niin ero oli kyllä huikea. Siis lähinnä siinä, miltä olo ja kroppa TUNTUI. Ja toki esim.joogaaminen on kevyempää ja helpompaa, kun ruokavalio on puhdas ja kasvispainotteinen. Olen lisännyt ruokavaliooni myös muutaman superfoodin, esim.vehnäorasta, spiruliinaa ja gojimarjoja, ja on kyllä mieletöntä, miten ne puhdistavat kehoa, saavat aineenvaihdunnan liikkeelle. Lisää tarkempaa tietoa näistä saat esim.juuri Navadinan sivuilta. Heidi on todella innostava kirjoittaja ja aivan loistava esimerkki siitä, miten omilla valinnoilla ja tietoisuuden lisääntymisellä saa hurjia muutoksia elämässään aikaan.

Nyt en malta odottaa, mitä huikeaa Vuosi 2010 tuo meille kaikille tullessaan! Toivon sinulle sylikaupalla Iloa ja Valoa ja Rohkeutta kuunnella sisintäsi, tehdä juuri niitä valintoja, joita Sydämesi pyytää. Kerran kun sille tielle uskataudut, niin loppu sujuu kuin itsestään. Tarvitaan vain hiukan Luottamusta ja Uskoa siihen, että Elämä kyllä kantaa, jos me vain uskallamme ottaa sen kaiken Runsauden vastaan, mitä Maailmankaikkeudella on meille antaa!

Iloa ja Valoa!

Deepthi







Vapauden Tanssi

Kuthumia kanavoinut Lynette Leckie-Clark (www.kuthumischool.com)
30.12.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Se olen minä, Kuthumi, joka tervehdin taas kerran teitä. Tulen tähän tärkeään aikaan planeetallanne - se on portti teille kaikille. Kyllä, jokaiselle teistä. Olette kokeneet paljon myllerrystä kaikilla tasoilla viimeisten kahden vuoden
aikana. Tietä on koeteltu. Monta kertaa olette tunteneet yksinäisyyttä, olette epäilleet. Kuitenkin sen sijaan, että olisivat yhdistyneet valoenergioiden kanssa, monet ovat valinneet eristymisen ja näin erottaneet itsenne lisää
valosta, rakkaudesta ja toivosta. Näin olette tunteneet yksinäisyyttä, tulleenne hylätyksi.

Olette valinneet tämän kokemuksen. Kyllä. Nimittäin aina on ollut valinnanmahdollisuus. Teille on esitetty monia fyysisiä ja tunnekysymyksiä. Toisten luomat ulkoiset todellisuudet ovat tulleet ovellenne. Taas kerran sanon teille - teillä oli valinnanmahdollisuus. Monet teistä eivät nähneet tätä. Monet tunsivat, ettei teillä ollut valinnanmahdollisuutta vanhoissa käyttäytymismalleissa. Mutta teillä oli. Teillä oli aina mahdollisuus vapauttaa
itsenne. Kulkea toista polkua. Päästää irti toisten vaatimuksista ja odotuksista.

Tuntemalla, ettei teillä ollut mitään valinnanmahdollisuutta, ei mitään apua, loitte eristyksen ja sen tunsitte.

Nyt seisotte toisella portilla - tämän vuoden viimeisessä päivässä. Taas teille annetaan tilaisuus nousta eristyneisyyden, erillisyyden ja yksinäisyyden tunteiden yli. Päästää irti tämän vuoden koettelemuksista, päästää irti kokemistanne pimeistä ajoista. Vapautua syvistä yksinäisyyden tunteista. Se ei ole vaikeaa. Vain ilmaiskaa tahtonne niiden häviämisestä. Kokemus on loppu. Sen ei enää tarvitse jatkua, ei. Päästäkää irti tahdonilmaisulla.

Yhdistykää viisauteen sisällänne. Yhdistykää timanttivaloon sisällänne. Avautukaa sille. Tuntekaa se lämpö, toivo ja valo. Tanssikaa vapauden, ilon tanssia. Sallikaa timanttivalon syleillä teitä, ylittää kaiken tuskan ja
pimeyden, sallikaa sen hoivata teitä. Planetaariset energiat ovat kanssanne. Tämän illan kuu valaisee polkuanne matkallanne sisäänpäin. Yhdistykää suureen Äiti Jumalaan, hänen valoonsa, hänen vapauteensa. On aika
siirtyä itse aiheutetun tuhon yli. Aika avautua, siirtyä jumalaiseen tilaanne, herätä, tunnistaa sisäinen jumalvalonne, jumalitsenne.

On aika käyttää jumalaista tahtoanne. Sisäinen valo lievittää itsen tahtoa.

Yhdistykää kaikissa asioissa jumalaiseen tahtoonne. Kuunnelkaa sisäistä ääntä - sydänkeskuksessanne, ei mielessänne. Kaikki ovat kokeneet kaksinaisuuden. Se on loppu tänä yönä. Tässä jumalaisen voimakkaan kuun valossa valmistautukaa muutokseen. Valmistautukaa päästämään irti. Valmistautukaa vapauden tanssiin.

Olen puhunut aiemmin kotkasta, joka lentää korkealla kaiken yllä. Se näkee kaiken, mutta kuitenkin pysyy lentoradallaan. Ystäväni, uuden vuoden on oltava kuin kotka, kun päästätte irti vanhasta. Nähkää kaikki - hyvä, huono - tarkkailkaa kaikkea, mutta pysykää kuitenkin omalla polullanne. Pysykää valossa, tinkimättömyydessä, ykseydessä. Jos näette jonkun vihaisena tai jonkun loukkaavan tai pettävän toista ilkeillä sanoilla, käsittäkää, että hänkin on omalla matkallaan. Hän oppii ja kokee, kuten kaikkien täytyy. Lähtekää pois. Älkää antako
vastenmielisille sanoille energiaa. Älkää lisätkö niitä.

Pysykää polullanne. Älkää antako pimeyden vetää teitä pois polultanne. Älkää tulko huijatuksi tällä tavalla.

Ole viisas, ystäväni. Ymmärrä, että olet vastuussa vain omista sanoistasi, omista tunteistasi, omista reaktioistasi ja omista teoistasi. Et toisten, et. Muista tämä, kun nyt valmistaudut päästämään irti, muuntumaan uutta polkua varten.

On aika puhdistaa itsesi. Älä anna vanhojen tunteiden tarttua sinuun. Ne ovat mennyttä. Näe ne esimerkkinä. Katkeruuden sijasta kysy itseltäsi, mitä olet oppinut tuon kokemuksen kautta - riippumatta sen tuskallisuudesta. Kysy sitten itseltäsi, kenelle tuo kokemus kuuluu. Kyllä, ystäväni. Oliko se sinun? Vai oliko se hänen? Kenen kokemus? Sinun on katsottava syvälle sisään vastataksesi tähän kysymykseen vilpittömästi ja totuudenmukaisesti. Kuitenkin vastaus voi myös vapauttaa sinut.

Kannustan jokaista teitä käyttämään tämän voimakkaan energian 31.12. sisäiseen puhdistumiseen, timanttivalonne herättämiseen ja suuren kotkan kaltaiseksi tulemiseen - kaiken tietäväksi, kaiken näkeväksi, seesteiseksi ja rauhalliseksi.

Olkaa rauhassa.

Mestari Kuthumi

29.12.09

Vihdoin Kotona

Siis Aivan Mieletöntä! En tiedä mahtaako tämä olla nyt se hetki, jonka olen aina tiennyt tulevan, jonka olen aina sieluni silmin nähnyt, hyvin pienestä tytöstä lähtien. Mieleeni tulvii miljoona muistoa, jotka tuntuu valmistaneen mua juuri siihen, mitä huomenna tulee tapahtumaan. Muistan lukemattomat illat Kaustisen Musalukiossa, kun istuin öitä myöden ison mustan flyygelin ääressä ja näin itseni isolla stagella yksin lauluineni. Muistan nuottikirjapinot, joista saatoin helposti soittaa ja laulaa kuusikin tuntia koulun jälkeen kotipianon ääressä. Muistan vapaasäestyksen tunnit Kokkolassa konservatoriossa Tapsa Riipan hellässä huomassa. Muistan Whitney Houstonin The Greatest Love of All-nuottivihon, joka sai kyytiä yläasteen musaluokan pianolla kaikkina välitunteina...

Äsken istuin Kurikan kirkon alttarilla oman uunituoreen sähköpianoni äärellä ja treenasin tyhjässä kirkossa huomisen Valon Siivin-konsertin laulut läpi samalla, kun tekniikka rakensi koko kirkkoon aivan henkeäsalpaavan huikeaa valomaailmaa. Vielä päivällä ajattelin, että mun täytyy olla aivan päästäni vialla, kun olen saattanut itseni tilanteeseen, jossa konsertoin yksin lavalla pianoni kanssa. Ei ole kitaristia, ei basistia, ei edes minkäänmaan puhaltajaa mua tukemassa. Olen toki tehnyt yrityskeikkaa soolona, mutta konsertit on kyllä ihan toinen juttu, koska ihmiset vain katsoo ja kuuntelee. Kukaan ei seurustele, kukaan ei tanssi, kukaan ei illallista. Vain katsoo ja kuuntelee. Tai vain kuuntelee. Päivällä ajatus vielä horjui ja hoippui, että miten IKINÄ pystyn kantamaan yksin koko konserttia.

Mutta äsken tapahtui ihme. Lauloin kirkossa laulut läpi. Tuntui siltä niin kuin olisin ollut siinä aina. Tuntui siltä niin kuin olisin tullut kotiin. Minä ja Piano, ja koskettavat, puhuttelevat laulut.


Yhtäkkiä laskeutui syvä Rauha ja Luottamus.


Minä selviän huomisesta konsertista hengissä.


Minä pystyn. Minä osaan.


Riittää että teen sen, mitä olen tehnyt Aina. Se tuntuu uskomattomalta. Tuntuu uskomattomalta, että ei tarvitse ponnistella. Ei tarvitse yrittää olla mitään. Riittää, että olen oma itseni ja teen sitä mitä ihan oikeasti eniten Rakastan koko maailmassa. Olkoon Aina Niin.

Kurikan kirkko on vielä ihan ääreistä kaunis paikka. Luoja sentään kun näkisitte minkälaisen valomaailman Hessu sinne tiimeineen luo. Siis ihan oikeasti. Tuollaista ei ole nähty missään. Se tekniikka, jota Hessu käyttää, on erittäin harvinaista. Sellaset pelit ja pensselit mitä hällä on, on ehkä kolmella ihmisellä tässä maailmassa. Se on täysin mystistä, tarunhohtoista, ja vie jonnekin täysin toiseen ulottuvuuteen....

Mulla on sellanen olo, että mä haluaisin olla tässä kyydissä ikuisesti. Ettei tarvis koskaan lähteä pois. Että vois aina ja ikuisesti laulaa tällaisessa ympäristössä, tulkita tällaisia lauluja, kiertää vaikka koko maailma tämän tiimin kanssa. Niin valtava Levollisuus ja Kiitollisuus vain On.

Kiitos, kiitos, kiitos!




28.12.09

Joulun jälkimainingeissa







Olipas kerrassaan Ihana Joulu! Eikä vähiten sen takia, että sai nukkua joka yö omassa sängyssä, eikä tarvi nyt ruveta pakkailemaan laukkuja ja lähteä toiseen päähän Suomea kotiin. Hihiih, oma maa mansikka tai piparkakku tai joulutorttu tai mikä vain! Jouluaattona hain veljeni kanssa mumman Kurikasta äidin luo, ja matkalla käytiin myös haudalla viemässä paapan haudalle kynttilä. Sen jälkeen istuttiin sitten äidin joulupöytään.  



Joulupäivä meni puolestaan kotosalla hyvän ystävän seurassa, ja eilen tuli vierailtua Alavudella isän ystävän ja hänen tyttäriensä luona. On muuten kyllä aika mieletöntä, että vielä tällä tavalla "vanhoilla päivillä" saa yhtäkkiä elämäänsä kolme siskoa!!! Ja mitä Naisia he ovatkaan, aivan Ihania ja Säteileviä, Sydämellisiä Ihmisiä! Eilen käytiin vielä porukalla Seinäjoen yössä. Se kyllä jäi aika lyhyeksi visiitiksi. Oltiin nimittäin baarissa ehkä tunti, jonka jälkeen lähdettiin mun luo yöteelle! Hyvä yritys kuitenkin! :D Oon vissiin ollut baarissa viimeksi joskus viime kesänä, eikä ole alkoholiakaan tullut juotua elokuun jälkeen, mutta nyt sitten päätin käväistä "entisessä elämässäni" ja join jopa pari lasia viiniäkin. Hurja nainen! :D Tulipa ainakin todettua, että ihan rauhassa saan jatkaa tätä alkoholitonta elämää.

Tänään oli sitten sokerina pohjalla vielä isän oma joulupöytä kotitalossamme. Ja voi jee, kyllä nyt on Syöty aivan roimasti!!! Simplify To Super-ravintokurssi on nyt kokenut hetkellisen notkahduksen, mutta sepä oli tiedossa, enkä aio ottaa siitä stressiä. Tänäänkin on kuitenkin taas jo smoothiet valmistettu ja vehnäorasmehut ja muut superfood-ystäväni ovat jälleen iloisesti kehissä. Myös paastopaketti odottaa jo kaapissa. Paaston aloitan sitten loppiaisena, kun on ekat Valo-konsertit ja laivakeikat tehty.



Tänään olen saanut nuotinnettua Valon Siivin-konsertin laput itselleni sekä äänitettyä raakaversiot biiseistä valoryhmälle, jotta osaavat sitten niiden pohjalta suunnitella kuhunkin biisiin sopivan valaistuksen. Ja ensimmäinen konserttihan on "vasta" tiistaina, tsih! Hyvin ehtii!! Huomenna myöhään illalla on läpimeno Kurikan kirkossa, ja odotan jännityksellä, miten kaikki loksahtelee paikoilleen.

Mutta nyt on tartuttava itseään niskasta kii ja alettava pikku hiljaa kääntää joulun aikana häränpyllyä heittänyt rytmi oikein päin. On nimittäin tullut surutta valvottua joka aamu jonnekin viiteen saakka, ei vain ole malttanut mennä nukkumaan. Mutta ihan selkeästi huomaan, että niin kuin ayurvedisestä kehotyyppitestistäkin tuli ilmi, niin Vatalle paras rytmi on se, että menee oikeasti aikaisin nukkumaan, eli reilusti ennen puolta yötä. Muuten pää tuntuu olevan "takussa" ihan koko päivän. No, toki tähän raskaaseen oloon vaikuttaa tietenkin myös se, että on tunkenut suuhunsa kaikkea sellaista, mitä ei ole oikeasti syönyt kahteen kuukauteen: leipää, perunaa ja lihaa!!!! HUH!!!! Mutta onneksi joulun ruokailut on nyt loppu, niin pääsee taas takas omaan ruokavalioonsa. Kyllä se olokin siitä sitten kevenee ihan automaattisesti.

Oikein Ihania Vuoden viimeisiä päiviä! Ottakaamme Uusi Vuosi vastaan erittäin positiivisin odotuksin, tehkäämme siitä Paras Vuosi Ikinä!!!!!

Halein,
Deep

25.12.09

Niin korkea kuin vuoret, niin aava kuin meri - Päivänseisaus 2009


Kirjoittanut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
Joulukuu 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Pyydän anteeksi tämän lähetyksen pituutta. Mietin
sen typistämistä vähän, mutta käsitin, että osa
oleellisesta energiasta hukkuisi. Tiedän, että
vaaditaan vähän sitoutumista lukea jotain näin
pitkää, mutta luulen, että jos se on tarkoitettu
sinun kuultavaksesi, löydät kärsivällisyyttä
kahlata sen läpi. Käsitän nyt, miksi odotin
päivänseisaukseen saakka tämän Andien mestareiden
viestin julkaisemista. Nytkin kirjoittaessani
tätä pystyn tuntemaan heidän energiansa ja
viestinsä tulevan "elävänä" niille, jotka lukevat
tätä tässä voimakkaassa päivänseisausenergiassa.

Saimme seuraavan viestin Inkojen pyhässä
laaksossa Perussa, viimeisimmällä matkallamme
sinne syyskuussa 2009. Joskus nämä viestit ovat
jatkoa aiemmille viesteille. Tämä on kolmas
viesti pyhiinvaellukseltamme Peruun vuonna 2009.
Voitte löytää viestit yksi ja kaksi
nettisivuiltamme www.alunajoy.com kohdasta
"Articles on Personal & Planetary
Transformation". Jaamme viestin kanssanne juuri
sellaisena, kuin saimme sen - vain vähän
editoituna. Teemme tämän hyvin tärkeästä syystä.
Tiedämme, etteivät saamamme viestit ole vain
ryhmällemme, vaan ihmiskunnalle. Kun siis luet
tätä, kuvittele, että olet paikalla kanssamme.
Mestarit vakuuttavat minulle, että viesti ja
vastaavat energiat välittyvät sinulle.

*******

Haluaisimme kutsua ympärillämme olevien pyhien
Apu-vuorien ylösnousseet mestarit ja tämän maan
suojelijat seuraamme tänne tänään. Pyydämme näitä
suojelijoita laittamaan ryhmämme (ja teidät
lukemassa) valokuplaan. Tässä valokuplassa
pyydämme, että kaikki se vieras energia
poistetaan, mikä ei kuulu tässä kuplassa
oleville. Pyydämme, että kaikki energia, minkä
tässä piirissä olevat ovat antaneet pois,
palautetaan heille nyt, jotta tässä kuplassa on
vain tälle ryhmälle (ja tätä lukeville) kuuluvaa
energiaa 100% - ei enempää, ei vähempää.
Tunnistamme, että läsnä ovat lordi Meru, Jeshua,
arkkienkeli Mikael ja Tähtivanhimmat.

Ok, katsotaanpa, mitä on menossa. Aloitan siis
ensimmäisestä asiasta, minkä näen, ja se on
valtava energiamäärä, mikä virtaa tähän ryhmään
(ja tätä lukeviin). Se pyörii ympärillä kuin
hurrikaani ja menee keskukseen - keskuksessa on
piste. Tämä virtaa meihin jokaiseen nyt.

Okei. Tämä on jotain sellaista, mitä
Tähtivanhimmat alkoivat kertoa minulle eilen
illalla ja pyysin heitä odottamaan tähän aamuun
saakka tai saattaisin muuten unohtaa sen. He
haluavat jakaa teidän kaikkien kanssa hyvin
merkittäviä asioita ja tämä liittyy siihen, keitä
todellisuudessa olette. He eivät halua teidän
lähtevän täältä paisuneen egon kera, koska jotkut
asiat, joita he sanovat, ovat hyvin suuria ja
mahtavia. Tähtivanhimmille ja mestareille jotka
ovat nyt kanssamme, tämä olotila on luonnollinen
ja normaali. Tätä meidän pitäisi olla koko ajan.
Se mitä he aikovat kertoa teille, ei ole siis
egonne paisuttelemiseksi tai tunteaksenne olonne
paremmaksi. Se mitä he aikovat kertoa, on
yksinkertaisia tosiasioita siitä, keitä
todellisuudessa olette. He haluavat teidän
käsittävän, keitä todellisuudessa olette. Okei?

Nyt Jeshua, arkkienkeli Mikael ja lordi Meru
kulkevat ympyrää ja harmonisoivat energian teissä
jokaisessa (ja lukevissa). Se näyttää itse
asiassa aika pieneltä muutokselta, mutta sitä he
tekevät. He synkronoivat teidät toistenne kanssa,
sen maaperän kanssa jolla olette, vuorien kanssa
ja tämän matkan ja sen elämänne tarkoituksen
kanssa, jota pidätte sydämessänne. Ja nyt tästä
tulee hyvin suurta. He synkronoivat teidät
planeetan, aurinkokunnan, galaksin jne. kanssa.
(He tarjoavat tämän myös tätä lukeville.)

Yhtä asiaa minkä he aloittivat Tiponilla
(Tipon-viesti, numero 2) ja mitä he vahvistavat
nyt, he kutsuvat astian venyttämiseksi. He
haluavat tehdä tämän, koska jokaisella tässä
piirissä on rajallinen kuva siitä, miten suuri
hän on ja kuka hän on. He haluavat viedä teidät
seuraavalle tasolle. He haluavat teidän
kuvittelevan, miltä teistä tuntuisi, jos olisitte
yhtä suuri kuin ympärillä olevat vuoret. Miltä
tuntuisi, jos olisitte niin korkea, niin suuri
fyysisessä kehossanne? Jos teidän on vaikeaa
kuvitella tätä, teidän ehkä kannattaa katsoa ulos
vuorille saadaksenne kuvan niiden koosta,
erityisesti pyhistä Apu-vuorista, jotka
pilkistävät nyt esiin pilvistä. He haluavat
teidän kuvittelevan, että olette yhtä suuri kuin
vuoret, jotta voitte ymmärtää, miten olette suhteessa maapalloon.

Mestarit haluavat teidän käsittävän, ettei koolla
ole merkitystä. Se mitä näet peilissä, et ole
sinä - se ei ole sitä, kuka olet. He haluavat
auttaa teitä määrittelemään itsenne uudelleen
siksi, kuka todellisuudessa olette, sen sijaan
mitä näette peilissä. He huijaavat
kirjaimellisesti mielenne uskomaan, että olette
suurempi, jotta voitte saada mielenne kiedottua
tämän käsityksen ympärille. He puhuvat
muistikuvalle siitä, kuka luulette olevanne, ja
huijaavat sen uskomaan, että olette suurempi.
Mutta kyse ei ole siitä, että olette suuri fyysisesti.

Energianne, henkenne on hyvin valtava. He
haluavat auttaa teitä muuttamaan havaintoanne
siitä, miten olette suhteessa maailmankaikkeuteen
ja maapalloon. He sanovat, etteivät olennot tässä
ryhmässä (ja lukemassa) ole lainkaan pieniä. Ja
kaikki ongelmat joita meillä on elämässä, ovat
pitäneet meitä pieninä, koska uskomme olevamme
pieniä - kaikki itsensä epäileminen,
itsekritiikki, levottomuus yrityksestä saada
jotain jne. Hassua on, että teillä on jo se, mitä
etsitte. He haluavat tässä sydänvihkimyksessä
tänään auttaa teitä käsittämään, että se mitä
etsitte, ei ole tuolla jossain. Se on jo täällä
(Aluna näyttää sydäntä). Onko tässä järkeä?

Yksi syy siihen, että Peru on niin merkittävä
meille ja auttaa meitä heräämään, on se, että
kaikki täällä on hyvin suurta. Vuoret ovat niin
korkeita, energia on niin laajaa, niin
voimakasta, niin kaunista ja niin sydänkeskeistä,
että se venyttää meitä. Se venyttää astiaamme,
jotta voimme tulla suuremmiksi kuin olemme.
Meistä tulee suurempia, koska haluamme ottaa
sisään kaiken, mitä ympärillämme on.

Kuvitelkaa nyt, että olette yhtä suuri kuin tuo
vuori. Olette osa tuota vuorta ja vuori on osa
teitä. Vuori on sisällänne ja olette niin suuri,
että voitte sisältää koko vuoren. Kun olette
saaneet tämän mieleenne, he haluavat teidän
kutistavan tuon vuoren niin, että se sopii
sydämeenne. Tuon vuoren valtava, hämmästyttävän
upea ja voimakas henki on nyt tiivistetty ja se
sopii sydämenne sisään. Kun teette tämän, tämä
tuhoaa havaintonne koosta ja voitte nyt tulla
yhtä suureksi kuin planeetta, aurinkokunta ja
maailmankaikkeus. Kaikki tämä on nyt sydämessänne.

On suojelija, johon olimme yhteydessä siinä
Kotkien kaupungissa (viesti numero 1), jonne
matkustimme ensimmäisenä päivänä. Tämä olento on
kehittynyt ohi samaistumisesta fyysiseen kokoon.
Hän oli androgyyni olento, yhtä kaiken kanssa ja
säilyttänyt silti oman identiteettinsä. Ollen
ykseyden tilassa hän on yhtä suuri kuin mikä
tahansa maailmankaikkeudessa. Fyysisellä koolla
ei ole merkitystä, kun työskentelemme hengen
kanssa. Hengellä ei ole paikkarajoituksia. Koolla
ei ole merkitystä, kun työskentelemme sydämen kanssa.

Lordi Meru joka harvoin puhuu mitään, kulkee nyt
ryhmän ympärillä ja hän ojentaa jokaiselle teistä
jotain. Arkkienkeli Mikael sanoo sen olevan levy.
Se näyttää levyltä, ei cd:ltä, vaan levyltä, kuin
kiekolta. Se on levy maapallon historiasta, mutta
se on myös levy vuorovaikutuksestanne maapallon
kanssa aionien aikana. Jokainen levy on
erilainen, koska jokaisella teistä on erilaisia
kokemuksia elämässään. Hän haluaa teidän ottavan
vastaan tämän levyn, jos se tuntuu teistä
oikealta. Voitte tallentaa tämän levyn vuoreen sydämessänne.

Muita oppaita on juuri ilmestynyt paikalle. En
ole nähnyt näitä kavereita vähään aikaan. He
elävät kristallikaupungissa Titicaca-järvellä.
Kutsun heitä Lemurian parantajiksi, koska minulla
ei ole niille muuta nimeä, koska he eivät puhu.
Mutta he venyttävät sydänkeskustamme. Ja he
seisovat takananne ja heillä on siipimäiset
käsivarret. He eivät näytä aivan ihmisiltä. He
ovat vain puhdasta rakkautta ja tämä rakkaus
menee meidän määritelmiemme ulkopuolelle. Ei ole
oikeastaan tapaa kuvata, miltä se tuntuu, koska
se on rakkautta, mitä ei ole tahrattu tai
tympäännytetty tai loukattu tai haavoitettu tai
sen ei ole tarvinnut elää 3D-maailmasssa, missä
on ollut valittava, mihin laittaa rakkautensa ja
mihin ei. Ymmärrättekö, mitä sanon? Se on rakkautta, millä ei ole rajoja.

He seisovat takananne ja auttavat venyttämään
sydänkeskustanne, jotta vuori ja levy
sydämessänne venyy niin, että se voi täyttää koko
olemuksenne. Tämä ei tietysti ole fyysinen
sydämenne. Se on energeettinen sydänkeskuksenne
ja muistakaa, että fyysinen koko ei rajoita
henkeä. Ja kun tämä tapahtuu, tuo energia syöksyy
alas käsivarsianne, ulos päälaeltanne ja se menee
Suuren keskusauringon ytimeen. Energia syöksyy
myös alas jalkojanne, jalkapohjiinne, kunnes se
saavuttaa maapallon ytimen. Okei. Se kävi nopeasti.

Minun on sanottava, että te kaikki olette hyvin
valmiita tähän. Tähtivanhimmat sanovat, että tämä
tapahtui hyvin nopeasti, joten se kertoo teille,
että olette vain henkäyksen päässä
murtautuaksenne vapaaksi rajoituksistanne ja
siitä havainnosta, millaista on olla todella
kehittynyt ihmisolento. He varmistavat, että
olette kaikki ankkuroituneena kauniisti Suureen
keskusaurinkoon ja maan ytimeen. Eräänlainen
energiapyörre kulkee kehonne läpi ja voin nähdä
hurrikaanienergiaa, missä vuorten energia virtaa meihin. Se on kaunista.

Okei, katson uudestaan. Nyt näyttää siltä, että
kahden asian on tapahduttava. Teidän täytyy
jatkaa liikkumista, mutta kuitenkin teidän täytyy
samanaikaisesti olla paikallanne. Ja tämä on
tavallaan mielenkiintoista, koska se palaa
sanontaan: "Henki auttaa niitä, jotka auttavat
itseään. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat
itseään." Ette siis voi istua paikallanne ja
odottaa asioiden ilmestyvän. Teidän on jatkettava
elämistä. Ette voi istua paikallanne ja odottaa
Hengen tuovan asioita pöytäänne, syliinne. Teidän
on jatkettava elämistä joka päivä. Teidän on
jatkettava askelten ottamista ja elettävä
elämäänne, mutta samaan aikaan pysyä läsnä
olevassa hetkessä työntymättä sen ohi, missä olette, ja ryntäämättä
eteenpäin.

Tällä hetkellä aika häilyy maailmankaikkeudessa
ja erityisesti maan päällä. Päivät tuntuvat
pitkiltä ja lyhyiltä. Tunnemme kiirettä ja
pysähtyneisyyttä. Mestarit haluavat auttaa teitä
löytämään keskipisteen, missä kaikki pysyy
tyynenä, mutta kuitenkin liikutte edelleen.
Toisin sanoen, nousemme ylös, syömme, menemme
kävelylle, menemme vuoren huipulle, jaamme
toistemme kanssa, jatkamme elämistä. Mutta
mestarit haluavat auttaa teitä ankkuroimaan
elämänne keskipisteeseen, mikä ei ole koskaan
edellä itseään - menneisyydessä murehtimassa
historiaanne tai pelkäämässä tulevaisuuttanne. Se
on sydämenne ytimen keskellä. Se on pieni valo
tai liekki sydämessänne. Se on sisäinen, kosminen
kello, mikä toimii Hengen kanssa, ei aineellisen maailman kanssa.

Meillä on aineellisen maailman kello. Sitä
kutsutaan auringoksi. Se nousee, se laskee. Se
nousee taas, se laskee taas. Se määrittää
päivämme. Tämä on aineellisen maailman kello.
Mestarit haluavat aktivoida kellon sydämessänne,
mikä pysyy läsnä Hengessä. Onko tässä järkeä?
Tarvitsemme edelleen ulkoista kelloa. Meillä on
edelleen fyysinen keho, joten tarvitsemme
edelleen ulkoista kelloa. Mutta sisäinen kello
pitää meidät ojennuksessa ja keskittyneenä
polkuumme. Se pitää meidät läsnä henkemme kanssa
- ei sen edellä, ei sen perässä, vaan kulkemassa
sen kanssa. Tämä on myös ovi, missä teemme
aikakausien vaihdoksen. Onko tässä järkeä?

Kumpaakin kelloa tarvitaan, koska tämä on
ensimmäinen kerta tällä planeetalla, jolloin
maapallo nousee seuraavalle tasolle meidän
pysyessä fyysisessä kehossamme. Entisaikoina
olemme aina luopuneet kehostamme ja antaneet
maapallon ylösnousta ja sitten olemme
reinkarnoituneet takaisin maan päälle katsomaan,
miten se pärjää. Emme ole koskaan tehneet tätä
fyysisen kehon kera. Alamme käsittää, miten kovaa
työtä tästä on tullut. Havaitsemme, miten vaikeaa
se itse asiassa on. Kehomme huutaa ja hoipertelee
energioista ja arkkienkeli Mikael sanoo: "Se
rokkaa ja rollaa." Hänellä on hyvä huumorintaju.

Muistatteko, että alussa oli hurrikaanienergiaa?
Tämä energia tulee tuohon kelloon, joka on
sydämessänne. Ikään kuin kaikki se mitä tässä
valospiraalissa on, menee sydämeenne. Olette
ikään kuin yhtä kaiken kanssa läsnä olevassa
hetkessä ja kuitenkin ulkoinen kehonne, ulkoinen
kello pystyy käyttämään sitä. Melkein kuin
käyttäisitte kahta kalenteria samanaikaisesti:
aineellisen maailman kalenteria ja sisäistä
henkikelloa. Tämä voisi olla Maya-, Haab- ja
Tzolk'in-kalenteri. Mestarit keksivät esimerkkejä
siitä, miten nämä kaksi kelloa toimivat yhdessä,
jotain mikä näyttäisi esimerkin siitä, miten
käyttäisitte sisäistä henkikelloa ja ulkoisen maailman kelloa
samanaikaisesti.

Okei. Yksinkertainen esimerkki. Huomaatte, että
maailman kello sanoo puolipäivä, on lounasaika.
Mutta mitä jos teillä ei ole nälkä? Haluaisitte
ehkä syödä lounaan vasta tunnin päästä tai
haluaisitte syödä kymmeneltä aamulla. Tiedättekö,
mistä puhun? Kumpaa kelloa kuuntelette?

Toinen esimerkki. Teidän täytyy mennä ostoksille
joku päivä. Jujuna on löytää oikea hetki
menemiselle. Kyse ei ole siitä, että "ai, minulla
on aikaa nyt, joten minun on mentävä." Mutta jos
teistä tuntuu "aa, minusta ei aivan vielä tunnu
siltä, että menen", te ette mene. Odotatte,
kunnes kumpikin kello tuntuu toimivan yhtä aikaa.
Tämä helpottuu ajan kuluessa. He näyttävät, että
nämä kellot ovat kuin pikkurattaita ja tietyssä
kohtaa yhdistyvät synkronisesti. Niitä voitaisiin
kutsua moniulotteisiksi aikaristeyksiksi, koska
etsitään paikkaa, missä henki ja aineellinen
maailma ovat harmoniassa. Ne synkkaavat!

Yksi ongelma mikä tulee esiin, kun alatte
työskennellä tällä tavalla, on se, että huomaatte
tulevanne kenties vähän kärsimättömäksi. Mestarit
sanovat, että monet teistä osaavat jo odottaa
moniulotteisia aikaristeyksiä. Mutta jos
menetätte kärsivällisyytenne ja painatte kaasua,
kellot menevät pois synkronista. Onko tässä
järkeä? Teidän ei kannata hypätä yhden
hammasrattaan yli kellossa. Suuri syy siihen,
miksi maailma tuntuu tällä hetkellä oleva
epäsynkronissa, johtuu siitä, että rattaiden yli
on hypätty, on kiirehditty tai ruuhkauduttu.
Siksi maailma voi tuntua niin pirstoutuneelta.

Vähän aiemmin he sanoivat synkronoivansa teitä.
Alan ymmärtää, mistä synkronoinnissa on kyse. Se
on kellon synkronointia sisällänne siihen
suurempaan kosmiseen/henkisen kelloon, mikä on
ihmiskunnan kollektiivi. He synkronoivat teidät
toistenne kanssa, vuorten kanssa, planeetan
kanssa ja aurinkokunnan kanssa. Tämän
Tähtivanhimmat osaavat tehdä automaattisesti. He
osaavat pysyä synkronissa kaiken kanssa, vaikka
kaikella on eri aikasykli. He synkronoivat teidät
kaikkien noiden syklien kanssa. Teillä on kaksi
kelloa sisällänne: ulkoinen, aineellisen maailman
kello ja sisäinen, henkimaailman kello. He
synkronoivat teidät kaiken kanssa maailmassa. He
yhdistävät tiettyihin kohtiin, mitkä täyttävät
sydämenne aikomuksia, ja tämä nopeuttaa
synkronistisia tapahtumia elämässänne. Sydämen
aikomus on kohtalonne täällä maan päällä. Sitä tulitte tänne tekemään.

Kummallinen asia on se, että kun olette
synkronissa tällä tavalla, näyttää ja tuntuu
olevan valtavaa erillisyyttä, kun palaatte
maailmaan, koska hammasrattaanne yhdistyvät eri
paikoissa kuin ennen. Tämä avaa teille monia
mahdollisuusovia. Silloin kun nuo rattaat
yhdistyvät, se aktivoi sydämenne kohtalon täällä
planeetalla. Se myös erottaa teidät kaikista
niistä aikomuksista maailmassa, jotka eivät ole
linjassa oman kohtalonne kanssa. Niinpä näytätte
tuntevan enemmän ja enemmän erillisyyttä maailmaan, mutta niin ei ole.

Se on enemmän kuin teräväreunainen miekka. mitä
enemmän seuraatte sisäistä kelloanne, mikä
aktivoi sydämenne kohtalon, sitä vähemmän
tunnette osallistuvanne ulkoiseen maailmaan, mikä
ei ole synkronissa sen kanssa. Onko tässä järkeä?
Siksi he kutsuvat tätä sydänvihkimykseksi, koska
he linjaavat kellonne sydämenne aikomuksen
kanssa. Tavallaan se on kuin henkinen
supervaltatie. Teillä on tiekartta, on isoja
teitä ja pikkuteitä ja voitte kulkea eri
reittejä, mitkä vievät teidät eri paikkaan.
Sydämenne kalenteri tai kello sisällänne ja
sydämenne aikomus vie teidät paikkoihin, joihin teidän on tarkoitus mennä.

Okei, tämä menee melko syvälle. Pysykää kanssani,
okei? Tämä vähän venyttää meitä. Astumme uuteen
maailmaan ja uuteen aikakauteen. Tämän vuoksi he
näyttävät minulle nyt, että kaikesta tässä
nykymaailmassa on tulossa harhaa. Tällä polulla
olemme henkemme johtamia. Vaikka siis ulkoinen
kellomme sanoo, että tämä on fyysinen maailma,
olemme fyysisellä polulla ja yhdistymme fyysisiin
olentoihin, niin he näyttävät minulle sellaista
näkökulmaa, että silloin kun seuraatte sydämenne
aikomuksen aktivoivaa kelloa, fyysinen maailma ei
ole enää todellinen. Siitä tulee harhaa. Se melkein häviää.

Näin teemme aikakausien vaihdoksen
ihmiskollektiivina, samalla kun olemme edelleen
yhteydessä maahan ja aurinkokuntaan. Kohdistamme
energiamme siihen, mitä haluamme luoda - uuden
harmonisen maailman. Otamme energiamme pois
asioista, joita emme enää halua luoda. Tiedämme,
että jos ruokimme demoneita sisällämme, ne vain
suurenevat ja luomme niitä lisää kulkiessamme.
Jos etsimme ongelmia, löydämme vain lisää
ongelmia ja lisää ongelmia ja lisää ongelmia,
joita voisimme käsitellä lopun elämäämme. Emme
koskaan löydä loppua näille ongelmille, jos jatkamme niiden etsimistä.

Mestarit pyytävät teitä tunnistamaan ne paikat,
joita ette enää halua luoda. Tämän jo osaattekin.
Muuttakaa toimintasuuntaanne ja kohdistakaa
energianne siihen, mitä haluatte ruokkia
maailmassa. Se on samanlaista, kun Äiti Teresa
sanoi, ettei hän mene sodanvastaiseen kokoukseen,
mutta jos järjestetään rauhankokous, hän olisi
siellä. Toisin sanoen, sen sijaan että
taistelette sitä vastaan, mitä sisällänne on,
alkakaa kohdistaa energianne rakkauteen, rauhaan
ja siihen, mitä haluatte nähdä maailmassa. Kuten
Gandhi sanoi: "Olkaa se muutos, minkä haluatte
nähdä maailmassa." Jos tekisitte vain tämän, se
synkronoisi teidät sydämenne kohtalon kahden
kellonne kanssa - ulkoisen ja sisäisen kellon.

Teidän ei siis tarvitse oikeastaan tietää kaikkea
sitä mekaniikkaa, mistä he juuri kertoivat.
Teidän täytyy vain OLLA sitä, mitä haluatte nähdä
maailmassa. Tässä on muutamia tapoja, joilla
voitte alkaa tehdä sitä. Jokainen meistä tietää,
mitä ongelmamme ovat, asiat joiden tunnemme
estävän meitä etenemästä, asiat jotka tukkivat
henkemme. Jokainen elämämme ongelma on olemassa,
koska kellomme ovat epäsynkornissa toistensa
kanssa tai kirjaimellisesti kulkevat taaksepäin.

Tunnistakaa jokin ratkaisematon ongelma
sisällänne ja alkakaa luoda tapoja, joilla voitte
saada sisäisen ja ulkoisen kellonne toimimaan
vastakkaiseen suuntaan. Sitä Mayat kutsuvat
nimellä zuvuya. Kannattaa yhdistyä zuvuyaan
elämässämme, koska olemme yrittäneet, yrittäneet
ja yrittäneet korjata asioita, jotka estävät
meitä - emme kuitenkaan ole saaneet tyydyttäviä
tuloksia. Siitä tulee hyvin turhauttavaa, koska
yritämme tehdä samoja asioita samojen ongelmien
korjaamiseksi. Tämä ei ole toiminut hyvin, eihän?
Niinpä mestarit pyytävät teitä menemään toiseen
suuntaan. Esim. ihmiset sanovat minulle: "Haluan
kyetä kuulemaan hengen." Ja he sanovat itselleen
joka päivä: "En pysty kuulemaan henkeä. En pysty
kuulemaan henkeä. En pysty kuulemaan henkeä ja
haluan kuulla. Haluan kuulla. Haluan kuulla." Ja
tämä työntää sitä pois. Kerrotte
maailmankaikkeudelle, että te ette pysty
kuulemaan henkeä. Teette siis päinvastoin,
teeskentelette. Jos ette ole siinä, missä
haluatte olla, teidän täytyy näytellä, että olette jo siinä. teeskennellä.

Muistatteko, kun lapsena teeskentelitte
kaikenlaisia hurjia ja hulluja asioita ja teillä
oli koko taikamaailma edessänne, koska
teeskentelitte. Maailmankaikkeus panee merkille
sen, mihin kiinnitätte huomionne. Jos siis alatte
teeskennellä, että kuulette hengen tai oppaanne
jossain mielenne sisällä, niin ajattelette
pettävänne tai huijaavanne itseänne, mutta
kerrotte maailmankaikkeudelle, että kuulette
hengen. Maailmankaikkeuden on annettava teille
sitä, mitä teeskentelette teillä olevan, koska
näyttelette fyysisesti niin, kuin teillä jo olisi se. Tajuatteko, mitä
sanon?

Niinpä kaikkien niiden asioiden osalta, joita
teillä ei mielestänne ole, teidän on alettava
näytellä, kuin teillä olisi jo ne. Silloin
maailmankaikkeuden on luonnonlain sitomana
avattava ovet ja annettava teille se. Tämä toimii
vain läsnä olevassa hetkessä. Henki ei ymmärrä
mennyttä ja tulevaa olevan olemassa. Tiedän on
teeskenneltävä läsnä olevassa hetkessä. Ei ole
mitään tapaa kiirehtiä kelloa, vaikka fyysinen,
ulkoinen kello rakastaa sitä. Meidän täytyy
osallistua, meidän täytyy jatkaa siirtymistä tähän ja nyt.

Meillä ei ole mitään sellaista löydettävää, mikä
auttaa meitä heräämään. Meillä on kaikki
tarvittava sisällämme. Ovet on avattu parin viime
kuukauden aikana - itse asiassa parin viime
viikon aikana. Ovet on avattu ja meillä on pääsy
kaikkeen tässä ja nyt. Mutta meidän on jatkettava
elämistä tässä maailmassa, jos aiomme pitää tämän
kehon mukanamme. Onko tässä järkeä?

Meillä on se jo, mutta meidän täytyy jatkaa
liikkumista. Meidän on jatkettava kiipeämistä
tuota vuorta pitkin. Meidän on jatkettava
seremonian pitämistä. Olemme liikkuneet ja
tehneet sitä, mistä ulkoinen kello nauttisi ja
mikä kertoo maailmankaikkeudelle, että toimimme
jo niin, millaisen haluamme maailman olevan. Ja
sisäinen kello kertoo meille, milloin tarkkaan
ottaen tehdä sen - silloin kun hammasrattaat
tulevat yhteen ja kun on oikea hetki oikeaan aikaan.

Tässä kohtaa kärsivällisyytemme tulee mukaan. Kun
siis astumme uuteen aikaan, saattaisi näyttää
siltä, että hoidamme asioita täysin takaperin
verrattuna entiseen. Olemme ennen menneet
etsimään informaatiota ja paljastamaan maailmassa
asioita itsemme herättämiseksi. Nyt meidän on
ymmärrettävä, että meillä on se jo sisällämme ja
lasten tapaan näyteltävä maailmassa viattomasti,
kuin se olisi jo olemassa, koska me olemme niitä,
jotka toteuttavat tämän uuden maailman. Luomme
tämän maailman askel askeleelta. Maapallo olisi
tehnyt sen itse, jos emme olisi täällä. Mutta
tämä on suurin haaste, mitä olemme koskaan
ottaneet - ylösnousta planeetan kanssa fyysisessä
muodossa, maailmassa mikä on tällä hetkellä raa'an kaksinainen.

Okei. Mestarit kulkevat piirin (ja tätä
artikkelia lukevien) ympärillä taas ja
tarkistavat, miten kukin pärjää. On yksi asia,
mitä he alkavat työstää. arkkienkeli Mikael
kutsuu sitä "arkiston uudelleenjärjestelyksi".
Kyse on kaikesta siitä informaatiosta, mitä on
aivoissanne, mutta koska se on järjestetty
tietyllä tavalla, se usein toistaa itseään
mekaanisesti maailmassa. He haluavat siirrellä
asioita. Se ei muuta mitään, paitsi antaa teille
erilaisen näkökulman siihen, miten reagoitte maailmassa. Onko tässä järkeä?

Niinpä sen sijaan että mennään maailmaan etsimään
sitä, mitä tarvitaan heräämiseksi, tiedetään,
että se on jo meillä. Niinpä palatessanne
maailmaan, se vain ilmestyy taianomaisesti. Sitä
kutsutaan synkronismiksi. Tätä tapahtuu, kun
lähestymme elämäämme uudella tavalla. Toivon,
että tässä on tolkkua, koska näkemääni on joskus
hyvin vaikeaa ilmaista sanoin. Sen valtavan
informaatiomäärän uudelleenjärjestämiseksi, mitä
olette tallentaneet kehonne muistiin, he
laittavat pikkuoven DNA:hanne. Tämä ovi antaa
teille mahdollisuuden hoitaa asioita täysin eri tavalla.

Lordi Meru kertoi minulle useita vuosia sitten:
"Meidän on löydettävä toinen tapa", koska se tapa
jolla olemme tehneet asioita, on vastoin uutta,
esiintulevaa asioiden luonnollista järjestystä.
Tämä on todella vaikeaa ja uuvuttavaa. Tämä pieni
ovi DNA:ssanne antaa teidän tunnistaa, että
olette jo hereillä ja teillä on sisällä kaikki,
mitä tarvitsette. Sitten voitte mennä maailmaan
ja näytellä, ikään kuin se olisi jo olemassa. Onko tässä järkeä?

Nyt on haasteena se, että muutaman päivän ajan
joka kerta, kun tuo nalkuttava pikku-ukko
olkapäällänne sanoo: "kuka helvetissä luulet
olevasi" tai "et voit tehdä tätä" tai "et ole
kukaan" tai teillä on esteitä kaikenlaisista eri
ongelmista, teidän täytyy vain teeskennellä, että
ne ovat vain pikkuhyttysiä ja huiskaisette ne
pois. Ne eivät ole sitä suurempia, koska olette
yhtä korkea kuin vuoret, yhtä aava kuin meri ja
yhtä suuri kuin maapallo. Koolla ei ole
merkitystä. Se on vain ohjelma vanhasta
maailmasta, mitä ette enää tarvitse. He siis
pyytävät teitä muistamaan, kun kuljette näiden
vuorien poikki (ja elämässänne), olemaan
ruokkimatta enää noita pikkuhirviöitä sisällänne
ja alkamaan ruokkia asioita, joita haluatte olla
- vaikka tällä hetkellä ette mielestänne ole
vielä siinä. Suojelijat ja mestarit tietävät,
että olette jo hereillä. Kyse on vain siitä, että
mielenne taistelee teitä vastaan ja tekee teistä pienen.

Tämä on ollut tämän ryhmän kokoontumisen
tarkoitus alusta saakka - herättää itsemme ja
muistaa, että olemme jo eläviä mestareita. Siksi
viimeisinä kuukausina ennen matkaa näemme aina
hengen "laahustavan kannella". Jotkut ihmiset
putoavat pois ja uusia tulee mukaan, koska
yhdistymme suuremmasta syystä kuin tunnistamme.
Tiesimme heti, että olimme voimakkaita. Tiesimme
heti, miten yhdistyneitä olimme kaikki. Yritän
tajuta, mitä he yrittävät kertoa minulle nyt.

Yhdistymme, koska. Lordi Meru kertoo meille, että
olemme uuden maailman puutarhureita. Kylvämme
siemeniä. Olemme puutarhureita. Olemme
pyhiinvaeltajia, jotka menevät maailmaan kylväen
siemeniä kaikkialle, minne menemme. Jokaisella
askeleellamme. He sanovat myös, että olimme niitä
(myös lukijat), jotka kylvivät tämän planeetan
alun alkaen. Tulemme siis nyt taas takaisin,
koska on uuden ajan kevät ja toisen puutarhan
kylvämisen aika. Tästä syystä teemme niin kovasti
työtä itsemme kehittämiseksi ja puhdistamiseksi,
jotta kylvämämme siemenet kasvavat uudeksi
ajaksi, mikä on rauhan ja harmonian kultainen
aika. Koska sen mitä teemme maan päällä, teemme
koko aurinkokunnan puolesta. koko
maailmankaikkeuden puolesta. Kaikki on keskenään yhteydessä ja riippuvaista.

Muistatteko, kun viestin alussa kerrottiin,
etteivät he sanoneet näitä asioita egomme
paisuttelemiseksi? Viesti oli vain auttamaan sen
muistamisessa, keitä olette. Tämän tiedostaminen
ei tee meistä yhtään parempia kuin kuka tahansa
tässä maailmassa. Se merkitsee vain sitä, että
meillä on ainutlaatuinen tehtävä. Mutta
jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen tehtävä
tällä planeetalla ja jokaista tarvitaan. Jollei
keittiössä olisi ihmisiä laittamassa lounastamme,
emme söisi. Jollei olisi bussikuskia ajamassa
meitä tänne, emme olisi täällä. Jollei olisi
kauniita ihmisiä kadulla, meillä ei olisi kaikkea
tätä upeaa vuorovaikutusta. Tarvitsemme meitä
kaikkia. Tarvitsemme kaikki toisiamme. Mutta me
olemme niitä, jotka kylvävät tulevaisuuden
siemeniä. Se on vain työtä, mitä teemme.

Haluamme kiittää näitä kaikkia olentoja, jotka
ovat tehneet mahdolliseksi pääsemisemme tänne, ja
auttaneet meitä elämään elämäämme - kavereita
jotka ovat rakentaneet tiet ja tehneet junat,
laivat ja lentokoneet ja kaikki muut asiat. Ilman
näitä ihmisiä tämä pyhiinvaellus ei olisi voinut
tapahtua. Tämä ei siis ole mitään ruokkimaan
egoamme. Kyse on vain siitä, mitä päätimme tehdä.

Kun valitsimme tämän polun, tiesimme tulevan
uhrauksia. Olemme tunteneet yksinäisyyttä
maailmassa toisinaan. Emme ole tunteneet olevamme
kotona. Joskus olemme vieraantuneet ystävistä ja
perheestä, koska olemme valinneet tämän
ainutlaatuisen polun. Jokaiseen tämän planeetan
työhön liittyy uhrauksia, koska elämme
kaksinaisuuden maailmassa. Sillä kaverilla joka
rakentaa teitä ja tekee kovaa työtä käsillään, on
myös uhrauksensa. Siksi alussa sanottiin, ettei
pidä paisutella egoa tekemämme työn vuoksi. Se on
työtä siinä kuin mikä muukin. Minä olen hyvin
onnellinen siitä, että tämä on työtäni eikä minun
tarvitse kaivaa teitä ja laitaa lounasta 30 pyhiinvaeltajalle.

Tämä pieni aika on vienyt meitä täyden ympyrän.
Aloimme yhdestä paikasta, kiersimme ympäri ja nyt
olemme takaisin lähtöpaikassa. Mutta olemme
korkeammalla spiraalissa. Olemme edelleen
maailmassa. Meidän täytyy edelleen kävellä.
Meidän täytyy edelleen tehdä työmme täällä,
kulkea puheidemme mukaisesti. Mutta nyt pysymme
synkronissa noiden kahden kellon rattaiden osalta
- fyysisen todellisuuden kellon ja henkisen kellon.

Arkkienkeli Mikael katsoo meitä jokaista ja
auttaa meitä rakentamaan uuden lihaksen
sisällemme ja se on nimeltään "ole tässä ja nyt"
-lihas. Se on uusi lihas, mikä auttaa meitä
pitämään kellomme synkronissa. Meillä on kaikilla
ollut se, mutta olemme antaneet sen surkastua,
koska olemme olleet henkisiä
vauhtihurjastelijoita ja pyhien paikkojen
narkkareita ja olemme aina yrittäneet rynnätä
eteenpäin. Ne joilla on kyky nähdä, ovat
epäonneksemme pystyneet näkemään vähän matkaa
tietä edessä, joten olemme hyvin levottomasti
pyrkineet pääsemään sinne. "Nyt" on ainoa paikka,
missä henki toimii. Jos menee liian kauas
eteenpäin tai murehtii menneisyyttä tai tuntee
syyllisyyttä menneisyydestä, heikentää
energiaansa ja menee epäsynkroniin. Tunnemme
kiirettä tehdä sitä, mitä tulimme tänne tekemään.
Mutta ei voi ilmentää kohtaloaan, jos on edellä
itseään. Eikä sitä voi tehdä, jos murehtii jotain mennyttä tapahtumaa.

Arkkienkeli Mikael siis kehittää teitä ja sitä
kutsutaan "ole tässä ja nyt" -lihakseksi. Joka
kerta kun alatte hyppiä edelle tai murehtia
tekemisiänne, hän tulee mieleenne sanomaan: "Aa,
ole tässä NYT." Okei? Koska sillä ei ole
merkitystä, mitä teitte eilen. Sillä ei ole
merkitystä, jos mokasitte tai teillä oli
negatiivinen ajatus tai tuomitsitte itsenne tai
jonkun toisen. Sillä ei ole merkitystä. Se on
mennyttä. Sitä ei ole enää. Tulevaisuutta ei ole myöskään.

Ainoa asia mikä on olemassa, on NYT. Olen
tuntenut, että tämän Tähtivanhimmat haluavat
meidän ennen kaikkea kuulevan. On todella
välttämätöntä, että pidämme koko energiamme läsnä
olevassa hetkessä joka hetki - aina kuin
mitenkään voimme. Emme ole täydellisiä. Mennemme
itsemme edelle ja jäämme itsemme taakse hyvin
usein. Mutta arkkienkeli Mikael auttaa meitä
kasvattamaan tuon lihaksen niin hyvin, että siitä
tulee niin automaattista, ettei meidän tarvitse
enää ajatella sitä. Seuraavien päivien aikana
teidän saattaa tarvita ajatella sitä paljon.
Sitten melko pian siitä tulee automaattista. Onko
tässä järkeä? Koska silloin pystytte käyttämään
täysimääräisesti tuota voimaa, tuota rakkautta ja
tuota luovaa voimaa, mitä pidätte sydämessänne.

Kun olette heränneet, olette huomanneet, että
ilmentämistaitonne ovat parantuneet ja
parantuneet. Sen mitä ajattelette ja tunnette,
myös ilmennätte hyvin nopeasti - on se sitten
negatiivista tai positiivista. Tämä lihas auttaa
siitä. Tämä pikkulihas sijaitsee fyysisessä
kehossanne kahdessa paikassa: toinen on
hartioidenne takana ja toinen vatsassanne.
Tiedätte, milloin olette itsenne edellä ja
milloin olette epäsynkronissa. Silloin kun
menette itsenne edelle, saatte tuon hassun
tunteen tai vihlaisun vatsaanne tai pienen
hivelyn niskaanne ja sanotte: "Oo, mitä tapahtuu?
Okei. Palataan takaisin tähän ja nyt."

On hauskaa, koska mestarit tiesivät, että meillä
olisi ongelmia eteenpäin ryntäämisen kanssa.
Siksi tällä pyhiinvaelluksella he ovat laittaneet
meidät pitämään hiljaisen ja hitaan kokouspäivän.
Emme ole koskaan ennen tehneet tätä. Käsitän nyt,
että meidän vain täytyi jäädä yhteen paikkaan
päiväksi auttaaksemme tämän "ole tässä ja nyt" -lihaksen ankkuroimisessa.

Okei. Kun arkkienkeli kehittää tätä lihasta,
mestarit haluavat teidän vain sallivan
tietoisuutenne kulkea ympäri maailmaanne,
huoneessa missä olette ja kuunnella lintujen
ääniä ulkona. Tuntekaa, miltä tuntuu vain olla
tällä, tässä hetkessä juuri nyt. Nyt he haluavat
teidän laittavan tuon tunteen sydämenne
keskukseen, missä tuo kello asettaa asioitanne
linjaan. Sydämenne aikomus etsii ovia siementen
kylvämiseksi uuden ajan puutarhaan.

Ryhmältä tuli kysymys: Minusta tuntuu, että
parantajana olemiseen liittyy vastuu. Tämä vastuu on antaa tieto takaisin.

Aluna vastaa: Andien mestarit kutsuvat tätä
tiedon virraksi. Kun olette oppineet jotain,
annatte aina sen maailmalle jollain tavalla
takaisin, koska se pitää virran liikkeessä.
Jotkut Amerikan alkuperäiskansat eivät usko
tähän. Lounaisosissa pidetään kiinni omasta
tiedosta ja se tukkii heidän koko kulttuurinsa.
Täällä Perussa he antavat kaiken. He antavat aina
ja se saa virran kulkemaan hyvin harmonisesti.

Myös saadessanne erityistietoa, kyse ei ole koko
kuvasta. Älkää siis odottako saavanne koko kuvaa,
ennen kuin jaatte oppimanne. Kun jaatte jokaisen
saamanne palan, virta kulkee leveämpänä ja
voimakkaampana ja avaudutte vastaanottamaan lisää
paloja. Ja seuraavana päivänä tiedätte, että
tulette tietämään lisää. Sitten annatte myös sen
ja jatkatte niin, koska se jatkaa virran
kasvamista teissä. On siis ok antaa joka hetki
se, mitä teillä on, ja tietää lisää olevan tulossa.

Siinä on toinenkin asia, miksi mestarit
kehottivat meitä pysymään liikkeessä. Ei voi vain
istua ja odottaa kaiken saapuvan ovelleen. Monet
henkiset ihmiset ajattelevat, että he voivat vain
olla, he voivat vain meditoida itsensä perille.
Tämä on hyvä tapa tyhjentää itsensä, mutta
ilmentämisessä se ei toimi. Teidän on liikuttava
ja osallistuttava elämään. Ette myöskään pysty
oikeastaan jakamaan mitään, mitä ette ole itse
kokenut. Kun siis olette oppineet jotain tai
kokeneet jotain - ei päänne, vaan sydämenne ja
henkenne avulla - se on lahjanne annettavaksi maailmaan. Onko tässä järkeä?

Kysymys: Minulla on taipumusta olla luottamatta
itseeni enkä tiedä, kehottaako henki minua
todella tekemään jotain nyt vai keksinkö kaiken itse?

Aluna: Tämä vaatii harjoitusta. Opitte luottamaan
itseenne. Muista, että epäilystä seuraa aina
totuus. Ensimmäinen ajatus on aina oikea. Joskus
tunnemme totuuden siitä, kuka todellisuudessa
olemme, ja on hyvin hämmästyttävää, ettemme halua
uskoa sitä. Niinpä epäilemme itseämme. Kun siis
huomaamme epäilevämme itseämme, meidän täytyy
vain palata taaksepäin pikkuaskel ja löydämme
totuuden. Joskus emme kuule totuutta. Tunnemme
epäilyksen, koska epäilys sattuu. Se sanoo "auts"
emmekä pidä siitä. Meidän täytyy siis palata
askel taaksepäin ja muistaa ensimmäinen impulssi
ja tietää, että se tulee sydämestä. Kaikki muu
sen jälkeen tulee mielestä. Se on kaikki mielessä
jatkuvaa lässytystä. Kutsun sitä "pälä, pälä, pälä" -ääneksi.

Jujuna on seurata tuota ensimmäistä impulssia,
koska se lähettää teidät joskus sellaisia teitä
pitkin, joita ette ole ennen kulkeneet. Joka
kerta kun meitä pyydetään tekemään jotain, mitä
emme ole ennen tehneet, on aina pelkoa ja
perhosia vatsassa. Mutta on myös paljon kasvua.
Keho ei pidä sellaisten asioiden tekemisestä,
mitä se ei ole ennen tehnyt. Se on mekaaninen.
Niinpä tuon ulkoisen kellon kuunteleminen ja sen
tunnistaminen, että "joo, olen vähän hermostunut", on vain mielen puhetta.

Innostus/kiihtymys ja pelko ovat hyvin
samanlaista energiaa kehossanne. Niinpä sen
sijaan, että sanotte pelkäävänne sitä, mitä teitä
pyydetään tekemään, sanokaa: "Vau, olen hyvin
innoissani." Tämä muuttaa tapahtuman
havaintotapaa. Se on kuin vuoristorata-ajelua.
Menette ajelulle ja menette kohti huippua ja pian
olette tulossa alas ensimmäisestä suuresta mäestä
- jokin osanne todella rakastaa sitä, mutta
toinen osanne haluaa päästä pois, koska sitä
pelottaa kamalasti. Se on hauska juttu, koska
ajelun jälkeen haluatte päästä uudestaan. Jos
voitte elää tuossa hetkessä, olette raiteilla.
Elämän pitäisi pelottaa teitä vähän. Jos se ei
pelota, olette jumissa. Miten monia pelotti tulla
tälle matkalle - kävi läpi kaikenlaisia testejä?
Joo. (Kaikki nostavat kätensä.) Myös minä ja olen
ollut Perussa 15 kertaa. Minua hermostuttaa
edelleen, koska rutiinini katkeavat, mutten halua niellä sitä.

Epäily on osa ihmisenä olemista. Se on vain yksi
noista pikkuhirviöistä, joille ette anna enää
huomiotanne. Kukaan ei ole mennyt tästä
fyysisestä todellisuudesta läpi epäilemättä.
Istuessani tänne tänä aamuna minulla ei ollut
aavistustakaan siitä, mitä tekisin tai sanoisin.
En tiedä, mitä teen, ennen kuin istun alas ja
teen sen. Käymme kaikki tämän läpi, kun elämme
sydämestä. On vain mentävä pois tieltä ja annattava sydämensä puhua.

Uudet asiat saattavat siis tuntua epämukavilta
ensimmäisten minuuttien ajan, mutta se menee
pois, koska ette enää ruoki hirviötä. Se kuolee
nälkään. Voisitte syöttää hirviötä ja sanoa:
"Pelkään niin, etten aio tehdä sitä." Sitten se
vain alkaa kasvaa lumipallon lailla suuremmiksi
ja suuremmiksi peloiksi ja rajoituksiksi. Sitten
löydätte itsenne jostain kaukaa, missä ette
ollenkaan halunnut olla. Olemme kaikki tehneet
tätä kollektiivina laajasti maailmassa. Teemme
nyt kaikki työtä vetääksemme itsemme takaisin
siihen tilaan, missä tulimme tänne olemaan.

Katsotaanpa. Luullakseni olemme jokseenkin
valmiita tässä. Katsotaanpa, onko mestareilla
vielä jotain muuta kerrottavaa. He haluavat
teidän menevän ulos ja laittavan jalat
nurmikolle. Vain tuntekaa maa ja vain olkaa
siinä, koska tänään ei mennä mihinkään. (Lukijat,
tehkää jotain samanlaista) Ei ole mitään paikkaa,
mihin rynnätä. Vain menkää ulos ja olkaa
auringonpaisteessa ja tuntekaa läsnä oleva hetki
maailmassa. Ja juokaa paljon vettä, koska he
työstivät teitä paljon energeettisesti ja he
haluavat teidät huuhtelevan kaiken ulos. Juokaa,
juokaa, juokaa. He ottavat ulkoisen kuplan pois,
jotta voimme mennä nyt maailmaan.

Haluan kiittää mestareita, Tähtivanhimpia, lordi
Merua, Jeshuaa ja paikallisia suojelijoita, jotka
auttoivat meitä tänään, ja hyväksyä niiden
jatkuvan avun, kun jatkamme kehittymistä ja
tulemista siksi, kuka todellisuudessa olemme.

24.12.09

My Grown-up Christmas List


Do you remember me?

I sat upon your knee
I wrote to you with childhood fantasies
Well, I'm all grown-up now
Can you still help somehow?
I'm not a child, but my heart still can dream


So here's my lifelong wish
My grown-up Christmas list
Not for myself, but for a world in need


No more lives torn apart
That wars would never start
And time would heal all hearts
Every man would have a friend
That right would always win
And love would never end
This is my grown-up Christmas list


What is this illusion called the innocence of youth?
Maybe only in that blind belief can we ever find the truth


No more lives torn apart
That wars would never start
And time would heal our hearts
Every man would have a friend
That right would always win
And love would never end


This is my grown-up Christmas list


- David Foster, Linda Thompson-Jenner, Amy Grant




Ajatuksia Joulun alla


Joulukonsertit on laulettu, ensimmäiset levybiisit purkitettu. Piparit ja joulutortut on leivottu, koti on saanut jouluasunsa, kuusi koristeltu, sänkyyn vaihdettu puhtaat lakanat ja joulusauna on korkattu.  Kyllä se sieltä hiljalleen hiipii... joulumieli.

Tämä on ensimmäinen joulu viiteentoista vuoteen, kun ei tarvi matkustaa vähintään 300km joulunviettoon. Saan olla ihan omassa kodissani, käydä täältä huomenna äidin luona ja joulupäivänä isän luona, ja tulla yöksi omaan sänkyyn. On kyllä aika huippua! No, poikkeus oli viisi vuotta sitten hääpäivänä, kun mun ja ex-mieheni häät pidettiin jouluaattona meidän ihanassa kodissa. Se oli Elämäni Ihanin Jouluaatto. Ja siitä kahden päivän päästä tuli karmea tsunami-uutinen. Kyllä siinä hetken aikaa meni ihmetellessä, että onko tässä elämässä mitään järkeä. Tuntui maailman epäreiluimmalta, että me olimme juuri saaneet juhlia ihanaa asiaa, kun toisella puolella maapalloa menehtyy satoja tuhansia ihmishenkiä yhden hyökyaallon jaloissa. Siinä sai vähän elämään perspektiiviä kertaheitolla.

Nyt sitten tietenkin jälkeenpäin on kuullut tsunamista lisää itse paikan päällä. Hyökyaalto nimittäin iski myös sille rannalle, missä Amman ashrami on. Juttelin juuri lokakuussa siellä paikallisten suomalaisten kanssa siitä, mitä sielä käytännössä silloin tapahtui.. Amman päätemppeliin oli evakuoitu niin paljon ihmisiä kuin mahtuu, sinne oli tuotu jopa eläimiä. Oikein kunnon Nooan Arkki.... Ja kotimatkalla lentokoneessa luin Indian Times-lehdessä juuri ilmestynyttä juttua, jossa kerrottiin, mitä kaikkea Amma ja Amman seuraajat olivat ihan konkreettisesti paikan päällä tehneet. Amma oli ensimmäisten joukossa mm.toimittamassa sairaaloihin lääkkeitä ja ruokaa, rakentamassa kotinsa menettäneille ihmisille taloja, lahjoittamassa kalastajille uusia veneitä, rahoittamassa ihmisten koulutuksia ja antaen raha-apua kaiken menettäneille ihmisille. Ja apu jatkuu vielä tänäkin päivänä.


Nyt lokakuussa kävin ensimmäistä kertaa ashramin lähellä sijaitsevalla uimarannalla. Matka sinne taittui riksalla, ja mukanani oli muutama suomalainen, jotka ovat käyneet Amman luona jo kymmenisen vuotta. Siinä kun sitten ajelimme uimarannalle, niin he näyttivät mulle jokaisen talon, jonka Amma oli pelkästään sen lyhyen reitin varrella rakennuttanut tsunamista selvinneille. Saman reitin varrella oli myös muistomerkki 200.000 tsunamin uhrille. Siinäpä se sama lohduttomuus sitten vyöryi ylitseni, mitä viiden vuoden takaisen hääpäivänkin jälkeen. Huhhuh....


Tsunamin jälkeen rantaviiva on muokattu uudelleen. Sinne on rakennettu massiiviset kivivallit, joita tunnutaan kasvattavan koko ajan. Jo tänä aikana - tammi-lokakuun välillä - niitä oli levennetty huimasti. Hyvä niin.



Kaunis se on. Mun kotiranta. Mutta kyllä kun sen äärellä olen nyt yhteensä melkein kaksi kuukautta istunut, niin olen saanut todeta, että sen Voima on aivan valtava. Siinä tuntee itsensä NIIIIN pieneksi. Yöllä kun istuin aina asuinrakennukseni ylimmän kerroksen parvekkeella, rakastin vain kuunnella meren pauhua, se jylinä kuuluu kauas. Ja tuntuu niin kuin se tulisi jostain niin syvältä, että sitä ei ihmislapsi käsitä. Sen äärellä voi olla vain nöyrä.

Voiih, ikävä ja itku tulee taas. Eilen meinasin suurin piirtein kuolla ikävästä Amman luo. Alun perin haaveilin, että pääsisin sinne jouluksi. Nyt haaveilen, että pääsisin sinne tammikuussa. Kotiin.

Mutta nyt ollaan täälä Pohjanmaan kodissa. Ja tämä on ehdottomasti toiseksi paras vaihtoehto. Kaikkialla muualla asuessani aina oli ikävä jonnekin. Nyt kun asun täällä, niin ei ole enää ikävä minnekään Suomessa. On ihana asioida kylällä, kun ihmiset puhuu samaa kieltä. Kaikki on helppoa ja nopeaa. Ei tarvi odotella pysäkeillä ja tehdä kahden kilometrin matkaa pahimmillaan yli puoli tuntia, vaan kaikki on tässä käden ulottuvilla. Ja ihmisiin tulee myös pidettyä ihan eri tavalla yhteyttä. Helsingissä en koskaan nähnyt ketään, vaikka ystäviä on pitkin kaupunkia. Sielä kaikki jotenki vetäytyy niihin omiin koloihinsa ja kaikkien elämä on superaikataulutettua ja "tehokasta". Täälä voin huoletta pistäytyä vaikka veljeni luona kylässä milloin vain, huikkailla hyvät joulut tutulle yrittäjälle, joka paikassa palvelu on tosi sydämellistä, ja asiat sujuu vaivattomasti. Jengi on aitoa ja rehellistä, ihmiset Huomaavat Toisensa, juttelevat, nauravat, vääntävät vitsiä ja vaihtavat kuulumisia. Kumma juttu. Pikkupaikan iloja!

Mutta niin, se Joulu. Se on nyt tässä mun kanssa kynttilän loisteessa, villahuopaan kääriytyneenä. Puhelin on ollut äänettömällä eilisillasta lähtien. Olen järjestelmällisesti vapauttanut itseni kaikista työjuttuihin liittyvästä. Ensi viikolla käynnistyy Valon Siivillä-konsertit ja järjestelyt ovat vielä puoli tiessä, mutta nyt ei ole niiden asioiden aika. Olen luvannut itselleni pyhittää nämä neljä päivää vain olemiseen, itseni kuunteluun, kotini rakentamiseen, omien ihmisten kanssa olemiseen. Ja tähän mennessä olen onnistunut 100%:sti! Jeeh!

Mulle tää pienimuotoinen sisustaminenkin on niiiin suurta terapiaa. (Hihi, mun sisustusshoppailut suuntautuu nykyään Halpa-Halliin!!!!!! XDDDD) Silloin kun kädet käy, niin ajatus lentää vapaana. Ja silloin tulee yleensä ne suurimmat oivalluksetkin. Tänään tuossa jotain väkertäessä mietin, että miksi vieläkin tuli suru, kun kävin tänään lapsuudenkodissani. Tuleeko suru siitä, että on se päivä käsillä, kun meni itse naimisiin ja se liitto ei kestänytkään; siitä, että lapsuudenperheeni ei ole enää koossa; vai siitä että sitä lapsuudenjoulun tuntua ei ylipäätään enää voi saavuttaa? Muutaman kyyneleen siinä vieritin ja ryvin itsesäälissä. Kirosin mielessäni, että MILLOIN tämä loppuu??? Milloin hyvä Jumala sentään tämä kipu ja suru on käyty läpi???? Vaikka ihan oikeasti kaikki on niin hyvin sekä minulla, ex-miehelläni että omalla perheellänikin, niin MISTÄ nämä tunteet vieläkin kumpuaa???? Miksi tälläisiä asioita on ylipäätään pitänyt kokea??

Saunassa sitten pääsin jonkun vastauksen jäljille. En osaa selittää näitä millään muulla tavalla kuin sillä, että jokainen meistä peilaa toisistaan itseään. Ex-mieheni piti tulla elämääni, meillä piti olla meidän rankat jutut läpikäytävänä, että me olisimme nyt tällaisia mitä olemme. Emme olisi kasvaneet henkisesti näihin mittasuhteisiin ilman näitä kokemuksia. Olkoonkin, että olisin voinut kokea nämä asiat jonkun muunkin kanssa, koska joka tapauksessa tarvitsin nämä oppiläksyt: Omaksi Itseksi kasvamisen oppiläksyt. Mutta sitten tajusin, että ne eivät ole MITÄÄN muuta. Ne on vain läksyjä, ei ne ole mitään sellaista, mitä mun pitäisi loppuelämäni harmitellen kantaa mukanani, vaan mun täytyy oppia olemaan noista kokemuksista ja tunteista Kiitollinen! Minun on täytynyt käydä nuo koulut, että egoni kouliintuisi, sydämeni avautuisi ja tietoisuuteni laajentuisi. Ja jonain päivänä, kun olen tarpeeksi pitkällä tällä tiellä, en enää tunne kipua, en surua, en murhetta. Tunnen vain Rakkautta. Se on mun määränpää. Ha, toki siihen olotilaan saattaa mennä vielä useampi kokonainen elämä, mutta ainakin mä olen jo aloittanut ja mulla on siihen paras mahdollinen opettaja. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut sisäisesti niin hurjia muutoksia, että tiedän olevani oikealla tiellä. Siitä suurin ja nöyrin kiitos kuuluu Ammalle, joka on avannut minussa portteja, joita en tiennyt vielä reilu vuosi sitten olevan olemassakaan.

Suurin ero vuoden takaiseen on rauhoittuneempi mieli, kielteisten ja negatiivisten reaktioiden väheneminen, harkitsevaisuuden, suvaitsevaisuuden ja onnellisuuden lisääntyminen, intuition, sisäisen johdatuksen vahvistuminen, oman äänen ja elämäntyylin löytyminen. Toki vielä tulee tilanteita, kun tulinen pohojalaanen leimahtaa ilmiliekkeihin, mutta osaan jo paremmin pysytellä silloin omassa keskuksessani ja käsitellä niitä kuin ohimenevinä aaltoina, en ole tarttumassa enää aivan joka tuulenpuuskaan. Mutta kyllä heti saan tuntea nahoissani, jos erehdyn pitämään jonkun muun totuutta omanani. Silloin tulee ongelmia! Kun kenenkään muun Polkua ei voi kulkea. Se ei tarkoita sitä, että toimisi itsekkäästi kyynärpäätekniikkaa käyttäen, vaan sitä, että kuulee ja näkee muut ympärillään, ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla Kaikkien hyväksi, omia rajojaan kunnioittaen. Ja samalla paradoksaalisesti muistaen, että rajojahan ei ole! Ainoastaan meidän mielemme, egomme yrittää meitä ruoskia, pitää sydäntämme ohjaksissaan, koska egoa itseään ohjaa pelko. Mutta voimme aina valintatilanteen tullen miettiä, että kumpaan pohjautuen olemme nyt tekemässä valintaa, pelkoon pohjautuen vai rakkauteen pohjautuen. Sydän, sisäinen ääni kyllä reagoi välittömästi ja kertoo Totuuden. Jos se tuntuu pistona sydämessä, valintaa on ohjaamassa Pelko. Jos se taas tuntuu lämpimänä ailahduksena, levollisuutena ja hyvänä olona sydämessä, valintaa on ohjaamassa Rakkaus.  Siinä on Totuus.

Kauneinta Jouluyötä, valoisaa ja siunattua Joulua!

Enkelein,
Deepthi














17.12.09

VALON SIIVIN-KONSERTTISARJA 2010






Kirsi Ranto ja valotaiteilija Hessu Laaksonen ovat yhdistäneet voimansa, 
ja luovat Valon Siivin-konserttisarjassa taianomaisia, ennennäkemättömiä tunnelmia valon ja musiikin keinoin.



Konserttipaikat:

16.12 SEINÄJOKI, Törnävän kirkko
29.12 KURIKKA, Kurikan kirkko
05.01 JALASJÄRVI, Jalasjärven kirkko
08.07 SEINÄJOKI, Tangomarkkinat, Kaupunginteatteri



www.valonsiivin.com.


























16.12.09

Uutta Kohti


Edessä on sata ovea,
tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi,
tiet tallattaviksi,
elämä elettäväksi.

Jos erehdyt,
uskalla itkeä,
uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,
äläkä pelkää pahinta,
niin saat mitä sydämesi halajaa.




Ajatusten Aamiainen

Ihanaa ja Valoisaa päivää kaikille! 

Halein,
Deepthi