ILTALEHTI Torstai 15.4.2010 klo 08.10 (päivitetty klo 16.09)
Ilmatilan sulku laajenee Keski-Suomeen
Islannin tulivuorenpurkauksesta leviävän tuhkan vuoksi. Asiasta kertoo
Finavia.
Islannin rannikkovartioston
julkaisema kuva tulivuorenpurkauksen aiheuttamasta tuhkapilvestä. (EPA)
Rajoitukset Pohjois- ja Keski-Suomessa kestävät huomiseen iltapäivään kello 15:een saakka.
Rajoituksen piirissä ovat Jyväskylän, Joensuun, Kuopion, Vaasan, Kokkola-Pietarsaaren, Varkauden, Kauhavan, Savonlinnan, Oulun, Kemi-Tornion, Rovaniemen, Kajaanin, Kuusamon, Enontekiön, Ivalon ja Kittilän lentoasemat. Kaikki Pohjois-Suomeen menevät lennot on peruttu, koska ilmatila on suljettu. Myös kymmeniä Suomesta lähteviä lentoja on peruttu Islannin tulivuorenpurkauksesta leviävän tuhkan vuoksi.
Lentoyhtiö Finnair kehottaa Islannin tulivuorenpurkauksen takia peruttujen lentojen matkustajia ottamaan yhteyttä matkatoimistoonsa tai Finnairiin. Kentälle ei pidä lähteä.
Yhä useammat Euroopan maat ovat sulkeneet tai sulkemassa lentokenttiään. Kööpenhaminan Kastrupin-kenttä suljetaan illansuussa kaikelta liikenteeltä.
Euroopassa lentokaaos
Ruotsin
ilmatila suljetaan kello 23 Suomen aikaa. Lentokiellon kestosta ei ole
tietoa. Göteborgin Landvetterin-kenttä sulkeutunee liikenteeltä jo
iltapäivällä, ja Tukholman Arlandassa seurataan tilannetta tiiviisti. Myös
Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa suunnitellaan kenttien sulkemista.Ilmatila on jo suljettu tai suljetaan vielä iltapäivällä myös Britanniassa ja Norjassa, joten esimerkiksi Finnair on perunut lentojaan muun muassa Osloon, Manchesteriin ja Lontooseen. Myös Tanskaan meneviä lentoja on peruttu.
Tuhka rajoittaa näkyvyyttä ilmassa
Islannin
tulivuorenpurkauksesta levinnyt tuhka on johtanut laajaan kaaokseen
lentoliikenteessä, kun ilmailuviranomaiset ovat turvatoimena
rajoittaneet lentoliikennettä useissa maissa. Syynä varotoimiin on
se, että tuhka voi vaurioittaa lentokoneiden moottoreita ja johtaa
vaaratilanteeseen. Lisäksi tuhka haittaa näkyvyyttä. Lentorajoitukset
saattavat laajeta edelleen sitä mukaa, kun tuhka leviää ilmavirtojen
mukana.Tulivuori Islannin Eyjafjalla-jäätiköllä alkoi purkautua eilen, ja se syöksi savua ja tuhkaa kilometrien korkeuteen. Sadat islantilaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa purkauksen vuoksi.
Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan tuhkapilvi kattaa tänään Suomessa alueen linjalta Kokkola-Joensuu pohjoiseen. Illalla virtaus kuljettanee Etelä- ja Keski-Skandinaviasta tuhkaa itään ja koilliseen, ja yöstä alkaen sitä voi olla Etelä- ja Keski-Suomenkin yllä. Ylimeteorologi Matti Astevirran mukaan tuhkasta ei koidu lentorajoitusten lisäksi muuta haittaa ihmisille, koska tuhka kulkee hyvin korkealla.
Lontoon Gatwickin kentällä
ihmeteltiin lentojen peruutuksia. (GETTY IMAGES)
(GETTY IMAGES)
(GETTY IMAGES)
**************
Käväisin Iltalehden sivuilla ja tämä uutinen lävähti eteeni. En voi olla miettimättä, että mitä tällä kaikella taas meille
viestitetään. Ensinnäkin tietenkin Islannissa on evakuoitu satoja ihmisiä
kodeistaan, joka on jo sinänsä ravisuttava asia, mutta myös kaikki ne ihmiset
jotka olivat suunnitelleet lähtevänsä matkalle lentäen, seisovatkin nyt kaikki
yhtenä kysymysmerkkinä lentokentillä, kotona tietokoneidensa ja televisioidensa
ääressä ja seuraavat avuttomina tilannetta. On laadittu tiukkoja aikatauluja,
pakattu salkkuihin ja laukkuihin "mukatärkeitä asioita", ollaan menossa ”ottamaan
rennosti” tai ”tärkeälle bisnesmatkalle”.
Mitä sitten kun Äiti Maa nousee näitä meidän itsekkäitä
toimia vastaan ja haluaakin kiinnittää huomiomme peruskysymyksiin. Mitä varten täällä elämme? Olemmeko Maapallolla ja kotimaassa turvassa? Mistä saamme ruokaa ja vettä, jos se viedään pois,
mitä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä? Kehen luotamme, kun ei ole ketään
johon ripustautua, josta pitää kiinni?
Eilen risusavotassa mietin Ammaa. Mietin sitä miten
pyyteettömästi hän ihan oikeasti palvelee ihmisiä, yksi kerrallaan. Mietin
sitä, kuinka hän ei todellakaan Pyydä mitään. Hän vain Kiittää väsymättä siitä,
että saa auttaa ihmisiä, vaatimatta itselleen yhtään mitään. Hän asuu muutaman
neliön kokoisessa huoneessa keskellä ashramia. Hän ei voi liikkua missään kotinsa seinien
ulkopuolella ilman, että vierellä on joku toinen ihminen, yleensä vieläpä
satapäin. Kun hän poistuu kodistaan, hän on väsymättä läsnä joka ainoalla
hengenvedollaan muiden ihmisten elämässä, lohduttaen, tuoden toivoa, iloa ja
myötätuntoa. Vuodattaen viisauttaan ja rakkauttaan joka ikiselle, joka hänen
luokseen tulee. Rakennuttaen ihmisten suomilla lahjoituksilla orpokoteja
lapsille, avustaen köyhiä kotiäitejä ja koululaisia stipendein, rakennuttaen
taloja perheille, antaen rahallista tukea milloin millekin alueelle, jonne joku
luonnonkatastrofi on iskenyt. Hän itse ei pyydä mitään. Hän matkustaa ympäri vuoden ympäri maapalloa halaamassa ihmisiä, puhumassa rakkauden ja myötätunnon merkityksestä, edistämässä rauhaa maapallolla. Amma itse on inspiroinut omalla esimerkillään ihmisiä epäitsekkään elämän polulle ympäri maailmaa, ja se joukko kasvaa koko ajan.
Lehtijuttu herätti minussa sen verran voimakkaita tunteita, että tuli taas tunne, että jostain tässä nyt
muistutetaan. Kun ajattelen tuollaisia asioita, olen perussoturina
suurin piirtein jo jättämässä
oman
elämäni ja lähdössä hyväntekeväisyystöihin minne tahansa, missä apua
tarvitaan.
Että mitä helkkaria minä tässä enää odotan??? Mitä pitää tapahtua, että alan konkreettisiin toimiin?? Maailma on jo nyt täynnä avuntarvitsijoita! Miksi en voisi olla kuin Äiti Amma, joka tarttuu suoraan toimeen? Miksi en voisi olla yksi niistä, joka seuraa hänen esimerkkiään? Mikään ei todella estä. Ja jos emme voi lähteä konkreettisesti
auttamaan, niin ainakin olisi hyvä tarkastella omaa elämää, oppia
elämään täysin tässä hetkessä ja nauttia ja
kiittää siitä, mitä minulla on juuri nyt, ja jakaa omastani muillekin. Ja eihän kaikkien tarvitse lähteä kentälle, kyllä meitä tarvitaan täällä kotonakin. Mutta kotonakin voi olla monella tavalla. Voi murehtia ja valittaa päivästä toiseen, tai voi valita tietoisemmin ja nähdä edes muutaman kiittämisen arvoisen asian päivässä. Olla arjen maailmanparantaja!
Miten lilliputtimaisista asioista se onni koostuukaan.
Se ei koostu niistä kaikista hienoista mekoista, jotka sullotaan etelänlomalle
lähtiessä matkalaukkuun, se ei koostu viimeisintä huutoa olevasta
Apple-perheestä salkussa bisnesmatkalla, se ei koostu loppuunhiotuista, kellotetuista
aikatauluista, jossa on eri lokerot työlle, perheelle ja vapaa-ajalle, se ei
koostu siitä, mitä meille lehtien palstoilta tuputetaan: seksiä, rahaa, valtaa,
pelkoa.
Koska Me emme tätä maailmaa hallitse. Kun Äiti Maa ärähtää,
niin yhdessä sekunnissa kaikki äskeinen on pois pyyhitty.
Mitä sitten?
Mihin olen kiinnittänyt itseni ja elämäni? Mihin olen
perustanut omanarvontuntoni? Mitä Minusta on jäljellä kaiken sen jälkeen?
Äiti Maa yrittää koko ajan kuuluvammin ohjata meitä pitämään huolta elämän perusasioista: rakastamaan itseämme, sitä kautta muita ja koko luomakuntaa. Tekemään pieniä palveluksia, katsomaan toisiamme silmiin, pysähtymään kysymään onko kaikki hyvin, jos näkee että jollain on hätä. Pitämään hyvää huolta luonnostamme, joka on meidän tärkein kumppanimme. Laittamaan pystyyn oman porkkana- ja perunamaan, tekemään mahdollisimman vähän lainaa, olemaan murehtimatta asioita, huolehtimaan siitä, että kuulee oman sydämensä äänen.
Äiti Maa maksaa kaiken takaisin korkojen kera.
