26.1.11

Enkelin Kosketus

Voi hyvä ihme sentään! Postilaatikkooni tipahti äsken ehkä yksi maailman kauneimmista koskaan lukemistani enkelirunoista. Kysyin sen lähettäjältä, että saanko julkaista sen myös tässä blogissani, ja hän vastasi myöntävästi, haluten kuitenkin pysyä itse nimettömänä. Olen sydämestäni kiitollinen, että saan jakaa tämän nyt teidän kaikkien kesken. Avaa sydämesi ja ota Enkelin kosketus kiitollisin mielin vastaan.





Siellä 
valojen keskellä
katselit ympärillesi
etkä tiennyt missä olit
kuka olit
sisälläsi tyhjyys,
suunnaton väsymys

Pimeyden kietoutuessa ympärillesi
tunsit hätää
ja pelkoa,
yksinäisyytesi usva
peitti kaiken muun

Sydämesi ei kuitenkaan luovuttanut,
se oli kestävämpi kuin mitkään voimat,
se oli valmiina hetkeen,
jolloin valonkajo tunkeutuisi usvan sekaan taistellen,
pimeyden ympäriltäsi kaikottaen

Valo.
Aina vain kirkkaampana,

Rakkaus.
Aina vaan voimakkaampana.

Elämä.
Edessäsi valaistuna kulkeva polku.


Silmäsi avautuessa
Enkeleitä joka puolella,
joka paikassa.

Uusi elämä.
Oikea elämä.

Tarkoitus.

Kulje tuulen mukana,
sulje vieraat syliisi,
anna rakkauden hyväillä kaikkia
valon valaista pimeyttä,
auta ihmiset pelkäämättä kohtaamaan enkelinsä.

Enkelit ympärilläsi
eivät sinua yksin jätä,
eivät koskaan jättäneetkään…




24.1.11

Are you ready to go home to 5D Earth?




Inhimillinen Tekijä

Kuva Anna-Liisa Nikus


Yle Areena 23.01.2011.




OHJELMA


Asiaohjelmien keskusteluohjelma, jota vetävät vuoroviikoin toimittajat Helena Itkonen ja Anne Flinkkilä.
Inhimillinen tekijä haastaa keskustelijat pohtimaan elämän ratkaisemattomia arvoituksia, joihin ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Inhimillinen tekijä tarjoaa vaativalle katsojalle tilaisuuden etsiä omaa inhimillistä tekijäänsä - ja muita lieventäviä asianhaaroja. Inhimillinen tekijä löytyy jokaisen teon, jokaisen ihmisen taustalta.


- Se mitä ei näe silmillään, se täytyy ajatella sydämellään -







ARTISTI JAKSAA
Sunnuntaina 23.1.2011 klo 21:00 YLE TV2

Tiistaina 25.01.2011 klo 14:55 YLE TV2 &



Ääni reistailee, muisti pätkii ja ennen keikkaa itkettää. Uupunut artisti kysyy itseltään: kuka olen, jos en enää laula? Tämän illan Inhimillisessä Tekijässä Anne Flinkkilän vieraina ovat Kirsi Ranto, Hanna Pakarinen ja Matti Esko, jotka kertovat siitä, miten unelmatyö ja keikkaelämä verottivat voimia.


Kirsi Ranto oli vasta 19-vuotias, kun hänet valittiin Tangokuningattareksi vuonna 1998. Kirsi sanoo voiton olleen unelmien täyttymys, nyt pääsi tekemään sitä, mitä eniten halusi eli laulaa. Nuoren kuningattaren keikkatahti oli kova, ja pikkuhiljaa sekä keho että mieli alkoivat sotia rääkkiä vastaan. Kirsi alkoi saada paniikkikohtauksia, ääni alkoi reistailla ja pahimmillaan ennen keikkaa takahuoneessa Kirsi itki sitä, että oli pettänyt yleisönsä. Ilo oli kadonnut.

Matti Esko puolestaan on pitkän linjan artisti, joka aloitti keikkailun jo 60-luvulla. Vuonna 1986 tuli megahitti Rekkamies, jota Matti esittää keikoillaan edelleenkin. Keikkatahti oli melkoinen, pahimmillaan kuussa oli 30 keikkaa. Uupumuksen merkit olivat pitkään näkyvissä, mutta Matti ei niitä tunnistanut. Kun ääni meni, muisti pätki, ja olo oli kuin kuplassa, Matti ajatteli menettävänsä järkensä eivätkä edes itsetuhoajatukset olleet vieraita. Työuupumuksesta ei silloin puhuttu vielä paljon mitään.


Hanna Pakarinen puolestaan harppasi kansan tietoisuuteen Idols-kilpailun kautta. Pikkutytöstä asti tähdeksi tahtonut Hanna alkoi voiton jälkeen massiivisen pr-työn, keikkailun ja kaiken huipuksi vielä edusti Suomea Euroviisujen kotikisoissa vuonna 2007. Hanna sanoo tunnistavansa Kirsin ja Matin oireet myös itsessään, mutta ymmärsi ja uskalsi pitää tauon ajoissa. Tavallinen elämä, kaverit, lepo auttoivat Hannaa palautumaan.


Kirsi, Matti ja Hanna muistuttavat, että artistille ei kukaan ulkopuolinen tule sanomaan, että lepää, ota aikaa itsellesi. Esiintyjä tuntee usein olevansa rahantekokone myös muille. Matin toipuminen alkoi siitä, että hän sai taudilleen nimen, Kirsi puolestaan kävi perimmäisten kysymysten äärellä ja lopetti laulamisen kokonaan. Sisäänpäin kääntyminen kuitenkin aukaisi oman musiikin kanavan ja pikkuhiljaa elämä alkoi näyttää valoisammalta ja henkiset arvot tulivat tärkeiksi.


Artisti viihdyttää, palvelee ja tuo lohtua yleisölle, mutta kuka lohduttaisi artistia? Inhimillisessä tekijässä puhutaan itsensä kuuntelemisesta, elämänhallinnasta ja ilon palaamisesta. Laulan, olen siis olemassa.
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.

21.1.11

Hoffman: Jos haluat voittaa arpajaisissa, osta lippu



Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( 
www.urielheals.com)
12.1.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Hei kaikki,

Eräs uutiskirjeeni lukija kirjoitti minulle tällä viikolla ja kysyi, miten hän voisi luoda ihmeen elämäänsä. Hän kuvasi viime vuosikymmenellä kokemiaan tragedioita, joihin sisältyi taloudellisia ongelmia, vaimon kuolema, talon ja uran - sekä toivon ja itseluottamuksen - menettäminen. Mutta hän ei ollut menettänyt unelmiaan. Hän ei vain tiennyt, miten saada ne tapahtumaan kohdatessaan ylivoimaisia rajoituksia, kuten hän tilanteen näki.

Kun sitten kirjoitin takaisin ja sanoin, että hänen täytyisi valaa unelmiaan uskomalla, että ne voisivat tapahtua, ja sitten sallia se, hän vastasi epäuskoisena. "Tarkoitatko, että voin vain uskoa ja se toteutuu?", hän kirjoitti. Vastaukseni oli: "Kyllä, jos haluat voittaa arpajaisissa, sinun on ostettava lippu."

Unelmamme ovat niitä asioita, joita sielumme haluaa meille ja jotka se tietää mahdollisiksi. Voimme katsoa unelmiamme tästä hetkestä, missä kaikki on mahdollisuutta, jonka lopputulos riippuu siitä, mitä uskomme voivan tapahtua, tai menneisyydestä, jolloin kaikki mitä on tapahtunut estämään unelmiamme toteutumasta, muistuttaa meille, että koska olemme epäonnistuneet menneisyydessä, miten voisimme mitenkään onnistua tulevaisuudessa.

Ensimmäisessä tapauksessa meillä on arpajaislippu kädessämme, toisessa katsomme sisään ikkunasta vakuuttuneena, ettemme koskaan voita, joten miksi vaivautuisimme kuluttamaan rahaa lippuun.

Ihmeet ovat "sinä toiminnassa", vastaus energiaan jonka panostamme unelmiimme. Niiden tapahtumisen sallimiseksi, koska kyse on sallimisprosessista, meidän on ostettava lippu, mikä ei ole mitään muuta, kun sallia uskomustemme sopia yhteen toiveidemme kanssa. Onko meitä rajoitettu menneisyydessä? Ei universumin näkökulmasta. Kaikki rajat joita meillä on, olemme itse luoneet. Jos siis voimme uskoa rohkeimpiin unelmiimme, voimme saada ne toteutumaan. Jos haluamme rajoittaa niitä, voimme saada senkin toteutumaan.

Suhteemme maailmaan on fyysinen, koska olemme tietoisia fyysisestä todellisuudesta. Mutta tämä on vain yksi näkökulma. Todellinen suhteemme maailmaan on energeettinen, koska maailma on vain energiavirtaa. Ja voimme käsitellä tuota energiaa, miksi tahansa haluamme, vain luomalla suhteen toiveidemme ja ympärillämme olevan energian välille. Se ei tuomitse eikä välitä, mitä siitä tulee. Se vain reagoi siihen, mitä laitamme sisään uskomuksinamme ja ajatuksinamme.

Yksinkertaisemmin ilmaistuna, unelmat ovat arpajaiset, joissa haluaa voittaa, ja uskomukset ovat lippu. Jos ei ponnistele ja osta lippua, ei koskaan voita. Jos ponnistelee ja ostaa lipun, lisää valtavasti voittomahdollisuuksia.

Mutta entä nykyolosuhteet, onko niillä merkitystä? Ne ovat menneisyyden tuloksia, jotka joko jäävät menneisyyteen tai tulevat nykyisyyteen joka kerta, kun ajattelemme, mitä ei tapahtunut, kun ajattelemme jokaista epäonnistumista ja pettymystä, jokaista unelmaa joka ei toteutunut. Mutta meidän on oltava valmis luottamaan, että oikea ihminen ja tilanne voi ilmestyä silmänräpäyksessä ja sitten kaikki muuttuu. Tätä ei tapahdu, ellemme usko, että se on mahdollista ja vielä tärkeämpää, että se voi tapahtua meille.

Täytyykö meidän tehdä mitään? Uskomustemme saaminen synkroniin toiveidemme kanssa on tärkeä askel ja sitten meidän on ryhdyttävä toimeen seuraamalla mahdollisuuksia, joita ulottuvillemme tulee. Silloin kun ovia avautuu, meidän on oltava valmis kulkemaan läpi, vaikkei siinä olekaan järkeä mielestämme. Jos olette kuunnelleet Miracles-puhelinkurssejani tai lukeneet "30 Days to Everyday Miracles" -kirjan, tunnette oman ihmetarinani. Aikana jolloin minulla ei ollut yhtään rahaa, loin ilmaisen lomamatkan Ranskaan. Ei ollut mitään syytä uskoa, että voisin saada tämän tapahtumaan, eikä minulla tietenkään ollut rahaa matkaan, mutta loin unelman, uskoin sen voivan tapahtua ja se tapahtui. Ja jos en olisi katsonut saamaani sähköpostia, joka tarjosi minulle matkaa ja joka tuli odottamattomasta lähteestä, en olisi mennyt.

Näin unelmanne toteutuvat ja sallitte ihmeitä tapahtua. Ja se voi tapahtua näin jokaiselle, myös sinulle.

Missä arpajaisissa haluat voittaa? Mikä unelma sinulla on elämässäsi? Onko sinulla lippu? Ovatko uskomuksesi linjassa niiden ihmeiden kanssa, joita haluat luoda elämääsi? "Tiedän, että tämä voi tapahtua" on voimakas toteamus, joka kertoo universumille sinun uskovan itseesi ja unelmiisi. "Tiedän, ettei sitä tapahdu minulle" on toinen voimakas toteamus, joka tekee täysin päinvastaista. Valinta on sinun. Muista, että energia on vain energiaa, joka odottaa sinun kertovan, mitä tehdä.

Vuosi 2011 on vasta alkamassa ja käytettävissämme on hyvin paljon mahdollisuuksia. Olemme oppineet, mitä meidän täytyy oppia. Nyt meistä täytyy tulla sitä, mitä olemme aina halunneet olla. Ja se alkaa uskomuksistamme. Tähtää henkilökohtaisiin arpajaisiin ja sitten hanki lippusi. Seuraa jokaista tilaisuutta, mikä ilmestyy, ja katso, mitä ihmeitä sinä ja universumi voitte luoda yhdessä.

Luota - olemme kaikki tässä yhdessä ja aika kulkee nopeasti. Tule tarkkailijaksi elämässäsi, samalla kun pysyt keskittyneenä omaan polkuusi.

Näinä mielenkiintoisina transformaatioaikoina voimme pakahtua elämämme tapahtumista, mutta on aina muita ratkaisuja. Tässä on muutamia asioita auttamaan läpi vaikeista hetkistä elämässäsi.

Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.

Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:

Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.

Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.

Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.

Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,

Jennifer Hoffman 

11.1.11

Amma-satsang su 16.01 klo:19 Jalasjärvellä



AMMA-SATSANG

SU 16.01 klo:19-21

JALASJÄRVELLÄ



Resitaatio (pyhien nimien lausuminen)
Amman elämänohjeet 
Bhajanit (henkiset laulut)
Rukoukset 
Meditaatio
Arati (loppuseremonia)


Ilmoitathan tulostasi minulle ranto.kirsi@gmail.com
Tilaisuus on maksuton. Huom! Asunnossa on kissa


9.1.11

Lorna Byrne Suomeen 26.03

 Lorna Byrne

Kansainvälisesti tunnettu Irlantilainen kirjailija ja näkijä, joka lapsesta asti on nähnyt enkeleitä.
Lornan ensimmäinen kirja "Enkeleitä hiuksissani" on julkaistu 47 maassa, 20 eri kielellä. Lornan viesti on täynnä toivoa; emme ole koskaan yksin, jokaisella meillä on oma suojelusenkelimme.











Aika: Lauantai 26.3.2011 kello 14.00-16.30
Paikka: Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki
Liput: Lippupiste 25 € / 35 € (lipunmyynti alkaa 14.1)



* * *


Enkeleitä - onhan heitä! (kulttuuritalon tapahtuma)


Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus tavata maailmankuulu Lorna Byrne Helsingissä! Hän on kansainvälisesti tunnettu irlantilainen kirjailija, joka on lapsesta asti nähnyt enkeleitä ja keskustellut heidän kanssaan. Lornan elämänkerta "Enkeleitä Hiuksissani" (Angels in My Hair) on kansainvälinen myyntimenestys, joka on käännetty 20 kielelle ja sitä on myyty 47 maassa.

Lorna Byrne saapuu nyt ensimmäistä kertaa Suomeen ja pitää yleisöesityksen Helsingissä. Lornan viesti on täynnä toivoa; jokaisella meillä on oma suojelusenkelimme riippumatta uskonnosta tai uskosta. Jos koet vetovoimaa asiaa kohtaan ja haluat oppia mm.

- KUTSUMAAN ENKELEITÄ ELÄMÄÄSI
- ELÄMÄÄN YHTEYDESSÄ OMIEN ENKELEITTESI KANSSA
- VASTAANOTTAMAAN ENKELEITTESI VIESTEJÄ

niin tämä tilaisuus on juuri sinulle tehty. Kaikkialla maailmalla ihmiset kertovat, että Lorna on antanut heille toivoa ja muuttanut heidän elämäänsä, joten tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin! Huom! Maailmalla Lornan tilaisuudet ovat olleet loppuunmyytyjä, joten varaa lippusi heti. 

Avaamme ovet Kulttuuritalolla klo 13.00. Kahvila on auki ja silloin on tilaisuus ostaa Lornan kirjoja, joista osa on signeerattu. Itse tapahtuman aikana tai sen jälkeen Lornalla ei ole mahdollisuutta signeerata kirjoja. Tilaisuus alkaa klo 14.00 ja kestä noin 2½ tuntia. Tilaisuudessa voit halutessasi esittää Lornalle kysymyksiä.

www.lornabyrne.com
www.kulttuuritalo.fi
www.reittiopas.fi


Enemmän Lornasta

Lorna ByrneKansainvälisesti tunnettu irlantilainen kirjailija Lorna Byrne on lapsesta asti nähnyt enkeleitä ja keskustellut heidän kanssaan. Ensimmäisissä muistikuvissaan Lorna makaa pinnasängyssä ja näkee äitinsä jonka ympärillä on kauniita eri väreissä hehkuvia olentoja. Ne leijailivat ilmassa kuin höyhenet. Vasta vuosia myöhemmin hän ymmärsi, että olennot joita hän näki olivat enkeleitä.

Nykyisin Lorna näkee enkelit fyysisinä olentoina, aivan niin kuin me näemme toinen toisemme. Usein heillä on siivet ja kävellessään he leijuvat maan pinnan yläpuolella niin, että heidän jalkansa eivät kosketa maata. Joskus enkelit näyttäytyvät kirkkaana valona, mutta tarpeen tullen nämä ”valoilmiöt” voivat muuttaa muotoaan ja esittää ihmistä. Lorna kertoo, että hän näkee jokaisen ihmisen takana suojelusenkelin. Välillä nämä suojelusenkelit avautuvat Lornalle ja kertovat tärkeän viestin suojatistaan. Lorna sanookin, että jokaiselle meille Jumala on antanut lahjan suojelusenkelin muodossa.

Enkeleiden ohjauksessa jo lapsena

Lorna oli enkeleiden koulutuksessa. He pyysivät häntä olemaan valppaana ja seuraamaan tapahtumia ympärillään, jotta hän oppisi näkemään tarkemmin ja ymmärtämään elämää ja ihmisiä syvemmältä tasolta. Lornan näkemät olennot olivat kaikki hänelle yhtä todellisia. Hän esimerkiksi leikki pitkään jo kuolleen veljensä hengen kanssa, ennen kuin hän ymmärsi että kyseessä oli henki eikä elävä ihminen. Vuosien saatossa Lorna tunnisti henget siitä, että he loistivat kirkkaammin kuin elävät ihmiset.

Lorna vietti paljon aikaa enkeleiden ja henkien kanssa ja tästä syystä vaikutti poissaolevalta. Siksi häntä pidettiin lapsena erilaisena ja jopa jälkeenjääneenä. Tilannetta ei helpottanut se, että enkelit kielsivät Lornaa puhumasta heistä. He sanoivat, että ihmiset eivät ymmärtäisi häntä. Tämä salailu oli raskasta Lornalle. Hänet ymmärrettiin toistuvasti väärin ja hän tunsi itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.

Rankka elämä

Lorna syntyi köyhään perheeseen, välillä he olivat jopa kodittomia ja asuivat sukulaistensa luona. Ruokaa oli niukasti ja ajoittain perhe melkein näki nälkää. Lornalla oli oppimisvaikeuksia ja hänen ollessa 14 vuotta, vanhemmat päättivät keskeyttää tyttärensä koulunkäynnin. Lorna koki, että silloin häntä kohdeltiin väärin ja pidettiin vähempiarvoisena kuin muita sisaruksia.

Isä järjesti tyttärelle työpaikan huoltoasemalta ja siellä hän tapasi tulevan miehensä Joen. Elämä Joen kanssa oli täynnä iloa ja rakkautta ja pariskunta sai yhdessä neljä lasta. Pikkuhiljaa onnea alkoi varjostaa Joen heikko terveys. Kun heidän nuorin lapsensa oli neljä vuotta, Joe kuoli.

Joen poismeno oli järkytys perheelle ja käännekohta Lornan elämässä. Lorna muutti nuorimman tyttärensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Vähitellen elämään tuli valoa ja Lornan luokse alkoi hakeutua ihmisiä, joita hän auttoi läsnäolollaan ja rukouksellaan.

Kirjan synty

Yksi ihmeellisimmistä asioista mitä Lorna kuuli enkeleiltä ollessaan lapsi, oli että hän kirjoittaisi kirjan. Lornasta ajatus oli mahdoton, koska hänellä on vaikea sanasokeus, eikä hän ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa. Vuodesta toiseen enkelit yhä uudestaan muistuttivat häntä tästä tehtävästä.

Pian muuton jälkeen enkelit ilmoittivat Lornalle että nyt kirjan aika oli tullut. Seuraavat kaksi vuotta Lorna taltioi ajatuksiaan sanelukoneelle. Lorna tutustui Jean Callahaniin joka pitkän pohdinnan jälkeen lupautui kirjoittamaan tekstin puhtaaksi. Toinen kirjan syntyyn oleellisesti vaikuttanut henkilö oli kustantaja, jonka ehdotuksesta kirjasta tuli oma elämänkerta.

Kuuden vuoden uurastuksen jälkeen Lorna julkaisi keväällä 2008 elämänkertansa ”Enkeleitä hiuksissani” (Angels in My Hair). Kirjan ilmestyttyä se kipusi nopeasti sekä Irlannin, että Iso Britannian myyntilistojen kärkeen. Samana vuonna se valittiin Irlannissa Vuoden tietokirjaksi. Kirja on tällä hetkellä käännetty 20 kielelle ja julkaistu 47 maassa mm. USA:ssa, Japanissa ja Venäjällä.

Lornan kertomus on koskettava ja rehellinen. Hän kuvaa elämää köyhyydessä ja nälässä, sekä miehensä sairastumista. Samalla Lorna kertoo kuinka paljon enkelit ovat olleet avuksi ja rohkaisseet häntä elämässä eteenpäin. Enkelit ovat hänen opettajiaan ja heitä hän kuvaa tarkasti ja toden tuntuisesti.

Toivon sanoma

Lorna on kirjallaan ja esiintymisillään syvästi koskettanut ihmisiä ympäri maailmaa. ”Enkeleitä hiuksissani” on muuttanut tuhansien ihmisten elämää. Hänen viestinsä on täynnä toivoa, emme ole koskaan yksin. Meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme, riippumatta uskonnostamme tai uskomuksistamme.

Lorna on myös herättänyt paljon huomiota Euroopan tiedotusvälineissä. Hän on ollut useasti vieraana BBC:n lähetyksissä. The Economics-lehti siteerasi joulunumerossaan Lornan enkelisanomaa ja hänestä on kirjoitettu monissa muissa lehdissä mm The Times, The Indipendent ja Die Welt.

Lukijoiden lämmin vastaanotto on kuljettanut Lornaa ympäri maailmaa. Hänen tilaisuutensa ovat olleet loppuunmyytyjä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Tänä keväänä maaliskuussa suomalaisilla on suuri ilo kohdata hänet ensimmäisen kerran Helsingissä, Kulttuuritalolla. ”Nyt lopultakin teen sitä, mitä enkelit ovat jo vuosia pyytäneet minua tekemään. Puhun avoimesti siitä mitä näen ja mitä olen heiltä oppinut”, Lorna iloitsee.


Kirjat

Enkeleitä hiuksissani


                        
Lorna Byrne - Enkeleitä hiuksissaniKiehtova ja vilpitön omaelämäkerta naisesta, jonka kokemusmaailma ylittää tavanomaiset rajat
Irlantilainen Lorna Byrne on elänyt henkiolentojen ympäröimänä koko elämänsä. Hän näkee enkeleitä, kuolleiden henkiä ja kokee ennalta usein traagisiakin tapahtumia. Lapsena hän luuli, että kaikki muutkin näkevät samoja asioita.

Lorna Byrne kertoo elämäntarinansa, kasvamisestaan köyhyydessä, työstään Dublinissa, avioliitostaan ja perhettä kohdanneista vastoinkäymisistä. Enkeleitä hiuksissani on koskettava ja mukaansatempaava tarina naisesta, joka elää kahden maailman välillä. Kirja koukuttaa lukijan, vaikkei enkeleitä ja henkiolentoja olisi ennen nähnytkään tai niihin uskonut.

Irlannin maaseudulla asuvan Lorna Byrnen (s. 1953) teos oli Irlannin myydyin tietokirja vuonna 2008 ja sen oikeudet on myyty jo 12 maahan.
www.otava.fi - Enkeleitä hiuksissani

Portaat taivaaseen


Lorna Byrne - Stairways to heaven(”Stairways to Heaven”) Lorna kertoo uudessa kirjassaan muun muassa, miten hän selviytyi rakkaan puolisonsa kuolemasta ja miten hän alkoi välittää enkeleiden viestiä maailmaan. Lorna kertoo kiehtovia tarinoita myös hengistä, jotka ovat kulkeneet jo kaksikymmentä vuotta hänen mukanaan parantamassa väärintekijöitä ja auttamassa niitä, joiden elämää vääryydet varjostavat.

Enkeleiden viestillä Lorna on saavuttanut ihmisiä ympäri maailman:
tietoisuus suojelusenkelin läsnäolosta on tuonut lohtua –
uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta –
tilanteisiin, joissa
he ovat tunteneet olevansa aivan yksin maailmassa.

Kirja ilmestyy suomeksi tammikuun lopulla 2011 Otavan kustantamana
www.lornabyrne.com - Stairwaybookpage


* * * 

F r e e F l o w F a c t o r y
Uma Kangas
puh.  044 300 5006
uma@freeflowfactory.com
Catarina Degerman
puh.  050 5255 662
catarina@freeflowfactor

Amman sylissä

"Mol, mol, mol, mol... Rakas tyttareni, Rakas tyttareni... Mol, mol, mol...", hokee Amma korvaani ja puristaa minua tiukasti rintaansa vasten. Olen juuri kysynyt häneltä elämäni tärkeimmän ja rohkeimman kysymyksen, ja hänen universumin syvyiset, timantin hohtoiset silmänsä säkenöivät, kun hän ottaa käteni käsiini ja suukottaa niitä täydellisen onnellisena, riemua pursuten ja Rakkautta säteillen, kuin sanoen "Vihdoin sinä kysyt! Jo oli aikakin!". Nauramme yhdessä ja leijun seitsemännessä Taivaassa. Sitten hän irrottaa minusta otteensa, ja minut ohjataan istumaan hänen taakseen lavalle kivilattialle noin 40cm x 40cm:n kokoiselle pikkuruiselle paikalle, keskelle muita intialaisia ja länsimaalaisia Amman devoteita. Sydämeni pakahtuu Rakkaudesta ja armosta ja kiitollisuudesta, ja itken ja nauran yhtä aikaa. Joku kysyy, että "are you an artist", nyökkään kyyneliltäni tuskin näkyvästi, ja hän hymyilee minulle minun puolestani onnellisena. 



Viivyin Amman luona kaksi viikkoa. Tuntui, kuin olisin ollut siellä kaksi vuotta. Päivät ovat niin intensiivisiä Amman lähellä. Tuntuu, kuin olisimme siellä yhtä suurta marionettinukkenäytelmää: kuin me kaikki roikkuisimme lankojen varassa, joita Amma sulavasti liikuttelee. Laittaa meitä tilanteisiin ja kohtaamisiin, joissa joudumme pahimpien vasanoidemme kanssa vastatusten, emmekä pääse pakoon, vaikka kuinka rimpuilisimme. Mutta yhtä helposti käy myös vasanoiden sulattaminen. Kun Amma laittaa asioihin vauhtia, niin ne on selvitetty alta aikayksikön, jos vain pysähtyy ottamaan sydämellään viestin vastaan. Ja kyllä sitä moskaa tulikin, tälläkin reissulla kokonaista kaksi päiväkirjallista!! Uuuhh!!! Vanhojen asioiden työstöä, uusien asioiden sulattamista, oivalluksia, kohtaamisia, sydänsuruja, itkemättömiä itkuja, pakahduttavaa onnea, kiitollisuutta ja elämää suurempaa Rakkautta. Siellä olo on kuin maailman suurimmassa puhdistuslaitoksessa olisi. 


Puolivälissä matkaa olin kiivaasta puhdistautumisprosessista jo niin uupunut, että piti jättää parit kelloviiden archanatkin väliin, ettei uuvahtanut ihan pystyyn! Tuollainen paikka, missä vielä kaikkien yhteinen tavoite on jumaloivaltaminen, saa helposti lähtemään kilpajuoksuun silläkin saralla. Ja sitä kilpajuoksuahan sitten riittää, jos siihen lähtee!! Varsinkin jos Amman tahdissa yrittää pysyä, niin voi olla varma, että väsyy jo lähtöviivalla. Se nainen kun halaa päivät pääksytysten aamun pikkutunneille asti vaikka keskellä joulua. Siihen vielä päälle sietämätön helle, tuhatmäärin ihmisiä ja korvia huumaava meteli. Jostain syystä bhajaneita nimittäin soitetaan ashramissa TODELLA kovaa!! Saksalainen Santosh istuu mikseripöydän takana ja vääntää napit kaakkoon, kun iso swami kajauttaa jumalallisella äänellään bhajaneita toisensa perään niin kuin Jumala itse olisi äänessä. Taivaat halkeaa, meri jylisee ja koko universumi pyörii, kun hän pääsee vauhtiin! Siinä ei voi mitään muuta kuin hypätä kyytiin ja levitä ykseyteen...

Matka oli kerta kaikkiaan upea - jälleen kerran. Vaikka itse fyysinen matka kestääkin aina melkein pari päivää suuntaansa, perilläolo on silti täysin korvaamattoman upeaa. Ei sellaista vain koe missään. Aamulla kello soi puoli viideltä. On vielä pimeää, varikset huutavat ikkunoiden takana, meri jylisee ashramin välittömässä läheisyydessä, kun valkopukuiset devoteet yksi toisensa jälkeen sipsuttavat ashramin pihan poikki unenpöpperössään äänettömästi hyisessä aamussa temppelin kivilattialle. Kun ensimmäinen Om-mantra levittyy yllemme, koko keho värähtää ja kohta jumalalliset voimat saattavat meidät jo taivaan porteille. Archana vaimenee reilun tunnin mantrojen lausunnan jälkeen, kun temppelin hämärä valaistus sammutetaan ja kaikki kokoontuvat päälavan eteen ääneti katsomaan, kun Kali-Jumala, egon tuhon edustaja, saa aratinsa kellon soidessa, kynttilöiden hehkuessa ja kamferitulen loimottaessa. Pidämme kaikki käsiämme rukousasennossa sydämemme edessä. Hetki on kaunis ja vaikuttava. 

On aamuteen aika. Miehet purkautuvat omasta, isosta bhajanhalli-temppelistään, ja naiset omasta pienemmästä, vanhasta Kali-temppelistä kahdeksi jonoksi, edelleen ääneti, jonottamaan omien mukiensa kanssa sangoista jaettavaa aamuchaitaan. Kuka menee mukinsa kanssa meren äärelle, kuka huoneeseensa, kuka temppelin tai asuintalon katolle seuraamaan, kun aamu alkaa sarastaa.




Ja niin on uusi päivä saanut jälleen alkunsa. Pian auringonnousun jälkeen ashramissa alkaa päivän touhut. Kuka aloittaa päivänsä joogalla ja meditaatiolla, kuka rannalla kirjoittaen, kuka tehden sevaa, tai vain mennen uudestaan hetkeksi nukkumaan. Päiviä rytmittää iloinen sekamelska asioiden vuorottelua: sevaa, ruokailua, omia harjoituksia, asioiden hoitoa, Amman lähellä oloa. Omalle matkalleni lisää jännitysmomenttia toi vielä esiintymiset. Sain esiintyä Ammalle kahteen otteeseen. <3

Joulun ja uuden vuoden aikaan ashram oli aivan ääriään myöten täynnä niin intialaisia kuin länsimaalaisiakin vieraita. Jouluaattona Amma tuli pitämään rannalle meditaation, jonka jälkeen oli vielä hyvin antaumukselliset bhajanit päähallissa. Joulupäivänä taas oli oikein erikoisohjelmaakin. Parikymmenhenkinen porukka oli valmistellut aivan huikean musiikkinäytelmän Jeesuksen elämästä puvustuksineen, lavastuksineen ja sävellystöineen päivineen. Se oli aivan mieletön! Illan päätteeksi Amma piti vielä puheen, ja jakoi meille joulukakkua! :D 
Uutena vuotena oli myöskin erikoisohjelmaa musiikkiesitysten muodossa. Ja jälleen Amma piti puheen ja lauloi pari bhajania meidän kanssa. Heti uuden vuoden jälkeen Amma lähtikin sitten jo Etelä-Intian kiertueelle. Minä en lähtenyt, vaan jäin ashramiin.

Se olikin sitten totaalisen uusi kokemus. Yhtäkkiä koko ashram hiljeni! Vieraat lähti, ja suuri osa devoteista lähti Amman mukaan kiertueelle. Yhtäkkiä ashram oli kuin haamu entisestään, oli niin hiljaista, että paikkaa ei olisi voinut uskoa samaksi, jos ei tietäisi! Mutta mahtavaa oli kokea sekin puoli. Ja sitten heti kun pääsin uudesta olotilasta jyvälle, olikin jo aika taas lähteä takaisin Suomeen. Goodbye Sweet Love!









Lentokoneessa iski sitten paniikki. On sekin ihme juttu! Joka kerta se tuntuu tulevan vain pahempana. En yhtään ihmettelisi, vaikka todella jossain vaiheessa vielä jäisin ashramiin pidemmäksi aikaa... Kyyneleitä valuu koko kaksi päivää hiljaa pitkin poskia, ikävä ja erontuska on sietämätön. Suomeen päästessä paniikki vain yltyy, enkö voisi vain hypätä seuraavaan Intian koneeseen ja lähteä takaisin. En voi.

Saavun tamperelaiseen hotelliin ja ihmettelen, miten ylipäätään pääsin perille. Katson hotellihuoneessa itseäni peilistä - ensimmäiseen kertaa kunnolla yli kahteen viikkoon - enkä tunnista tuota naista. Iho on kauniin päivettynyt, vartalo hoikistunut, ja kasvot kuin jonkun toisen naisen. Katselen kuortani, jossa ei asu ketään. Joku heitti tälläisen kuoren tänne tamperelaiseen hotellihuoneeseen, mutta pitää minun sieluani tiukasti Kotona. Ei, en ollut vielä valmis lähtemään. Samaan aikaan kun katson itseäni peilistä, osa minusta on onnellisesti unten mailla kaukana Intiassa omalla ohuella patjallani kivilattialla, muurahaisten juostessa vieressäni ja tuulettimen pyöriessä katossa, kietoutuneena ohueen lakanaan, ja tyynynäni mykkyrällä vain pari hassua vaatekappalettani, valmiina heräämään jälleen ennen auringonnousua. Ei minulla ollut aikomustakaan palata Suomeen. Samaan aikaan tärisen ja havisen hotellin vessassa, ja yritän koota itseäni.

Pääsen nukkumaan, mutta ehdin nukkua aivan liian hetken. Kello ei edes herätä, herään automaattisesti. Ryhdyn tekemään puolitokkurassa sydäntäni lohduttavia mantroja. Pakotan itseni aamupalalle, jossa ihmettelen, että on niin hiljaista ja kylmää. Kukaan ei tule istumaan kanssani samaan pöytään, kukaan ei kysy, miten nukuin, kukaan ei voisi vähempää välittää olenko edes olemassa. Tärisen ja yritän syödä edes jotakin. Aamupalan jälkeen pakotan itseni seuraavaan tehtävään: pyörimään kaupungille. Pakko päästä laskeutumaan tälle planeetalle, ennen päivän tehtävää: televisionauhoitusta. Voi Amma! Kävelen ja kävelen, käyn jopa vaatekaupoilla joista tiedän jo etukäteen palaavani tyhjin käsin. Yritän kaikin tempuin palautua normiarkeen pakkasien keskelle. En onnistu kovin hyvin. No, en kai, eihän tuollainen toiminta edes ole normiarkeani!! Väsymys yltyy ylivoimaiseksi.

Lähden studioon. Minut meikataan kauniiksi. Se tuntuu todella oudolta ja kummalliselta. Itse nauhoitus menee kuitenkin hyvin. Ohjelma oli Inhimillinen Tekijä, joka tulee ulos 23.1, ja jossa on minun lisäkseni vieraana Hanna Pakarinen ja Matti Esko. Aiheenamme on Artisti jaksaa - Loppuunpalaminen ja siitä nouseminen.


Viime yön olin jälleen Intiassa. Bhajanit kaikuivat, kuumuus tuntui iholla saakka, Ja aamulla vierivät krokotiilin kyyneleet, kun tajusin olevani edelleen täällä. Mutta ikävä on hyvä asia. Se laittaa antautumaan Jumalalle kahta kauheammin. Amma sanoo:


"Lapseni, Jumalalle itkeminen viiden minuutin ajan vastaa tunnin meditaatiota. Itkemisen avulla mieli uppoutuu helposti Jumalan muistamiseen."



Antaumuksellista Uutta Vuotta 2011!


With pure Love,
Deepthi


Ps.Seuraava Amma-ilta luonani Su 16.01 klo:19. Tervetuloa! <3