Lähtötunnelmia

Istun keskellä ystäväni kodin olohuoneen lattiaa, keskeneräiset matkalaukut ympärilläni, tuuli hivellen paljaita olkapäitäni, Tampereen kaupungin iltaäänien humisten avoimista ikkunoista ja terassin ovesta sisään. On tultu nyt siihen hetkeen, että viimeinenkin kesäkeikka on takanapäin, ja seuraavat odottavat jossain kolmen viikon päässä, jonne tuntuu juuri nyt olevan ikuisuus. Itse asiassa tuntuu, että se on sitten jo joku muu elämä kuin tämä, jossa nyt juuri olen. Huomenna istun koneeseen ja pudotan kaikki koti-Suomen asiat mielestäni. Intia kutsuu, Amma odottaa. My Love. <3

On tunne, että matka tulee olemaan erityisen tärkeä. Viimeiset ajat olen kotona ollessani kuin siivonnut ylimääräisiä asioita pois, tyhjentänyt nurkkia sekä kodissani että itsessäni. Kun suljin kotioven keskiviikkona takanani, koti jäi kovin aution ja tyhjän näköiseksi, aivan kuin en palaisi enää takaisin. Tiedostan hyvin vahvasti, että yksi luku on nyt jäämässä taa, ja uutta aletaan kirjoittaa huomenna. Odotan avoimin mielin mitä tuleman pitää. Ja ei, tunne ei ole surullinen. Tunne on tyyni, luottavainen ja rauhallinen.



Amma on juuri palannut ashramiin Amerikan ja Japanin kiertueeltaan. Monet Japanin tsunamin uhrit olivat tulleet hakemaan lohtua Amman sylistä. Amma oli myös käynyt vierailulla tuhoalueella. Voit lukea käynnistä lisää Amman nettisivuilta tai katsoa alla olevan videolinkin.


“You have just been through painful experiences, and you have yet to come out of that shock. The situation is such that no words can give you peace. Amma is here just to part take in the grief that you are going through. There are certain situations in life where you cannot do anything but accept."

Amman läheinen oppilas Shubamrita vieraili heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Suomessa pitämässä meille retriitin. Retriitin kuulumisia voit nyt lukea Suomen Amma-keskuksen sivuilta. Allekirjoittaja voi vaikuttaa tutulta. ;))

Om Shanti, shanti, shanti. Rauhaa, rauhaa, rauhaa.


Ammassa,
Deepthi