Back to basics.
Muistan, kun olin juuri muuttanut poikaystäväni asuntoon Helsinkiin. Valvoin yöt ylimmän kerroksen pikkuisessa asunnossamme, tuijotin kattojen yli yötaivasta, kuuntelin lokkien kirkumista, odotin laulunpoikasia ja luin Eva Dahlgrenin kirjaa Kuinka lähestyä puuta. Se kertoo laulujen kirjoittamisesta. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sitä se ei ollut. Todellisuudessa albumin tekeminen on aina vahva sisäinen matka, varsinkin kun kirjoittaa laulut itse. Siinä ehtii tapahtua yhtä sun toista. Olet koko ajan vastakkain sisäisen maailmasi kanssa, nenä kiinni itsessäsi ja kaikki antennit pystyssä ottamaan kiinni pienimmästäkin tuulenvireestä, josta saattaisi jopa syntyä laulu. On päiviä, kun laulut livahtavat maailmaan ennen kuin on ehtinyt niitä edes ajattelemaan, ja sitten on taas aikoja, jolloin laulut ovat piiloutuneet niin syvälle, että pisinkään meditaatio tai suurinkaan tunnekuohu ei niitä saa nousemaan pintaan.
Elin tuolloin tunneherkkää aikaa. Kuuntelin vuorotellen Evan lauluja ja luin kirjaa - ja itkin. Olin surullinen avioerostani, ja onneni kukkuloilla uudesta suhteesta. Olin pettynyt itseeni uraa luovana artistina, ja samalla varovaisen ihmeissäni sisältäni kumpuavista sävelistä, jotka toivat sydämeeni suurta toivoa, iloa ja ihmetystä. Lauluun oli totisesti aihetta... Eva oli onnistunut vangitsemaan Snö-levyllensä juuri sellaisia maisemia, joissa sieluni silloin ui. Så härlig är jorden. Se on levyn avausraita, ja aivan ultimaattisen kaunis.
Äsken eksyin Evan sivuille pitkästä aikaa. Huomasin, että vuoden 2005 Snön ilmestymisen jälkeen häneltä on ilmestynyt kolme levyä, aivan niin kuin minultakin. Snön aikana kirjoitin ensimmäistä omaa levyäni, Kotimatkaa. Jos osaa kuunnella, siinä saattaa kuultaa muutamassa paikassa Eva-kaikuja...
Nyt sivulle eksyttyäni yhtäkkiä koko levyprosessi hyppäsi takaisin iholleni, ja minulle tuli hirveä ikävä. Muistin yhtäkkiä millaista on kirjoittaa lauluja, olla sisällä tuossa prosessissa. Tuli ikävä sitä vapauden tunnetta, joka sydämessäni silloin vallitsi. Suuri tuntematon tulevaisuus eteeni levittäytyneenä, Helsingin kevätöiden nukkuvat kadut allani, meren tuoksu ihollani, yötuuli avonaisessa ikkunassa, ja ennen kaikkea mielen tila, jossa ei ollut mitään odotuksia. Olin loppuunpalamiseni myötä juuri luopunut kaikista verkostoistani, kaikista suunnitelmista. Olin vain minä ja tuo eteeni avautuva nukkuva Hakaniemi.
Ja nyt, tänä yönä, löydän aivan varoittamatta itseni tuosta samasta tilasta. Jokin vahva energia sielussani heräsi pitkästä talviunesta. Voi kuinka olen sitä salaa odottanut.
Jos minulla olisi kitara, ottaisin sen nyt käteeni ja sulkisin oven perässäni. Sanoisin, että nähdään sitten vuoden päästä.
Jos minulla olisi kitara.
Muistan, kun olin juuri muuttanut poikaystäväni asuntoon Helsinkiin. Valvoin yöt ylimmän kerroksen pikkuisessa asunnossamme, tuijotin kattojen yli yötaivasta, kuuntelin lokkien kirkumista, odotin laulunpoikasia ja luin Eva Dahlgrenin kirjaa Kuinka lähestyä puuta. Se kertoo laulujen kirjoittamisesta. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sitä se ei ollut. Todellisuudessa albumin tekeminen on aina vahva sisäinen matka, varsinkin kun kirjoittaa laulut itse. Siinä ehtii tapahtua yhtä sun toista. Olet koko ajan vastakkain sisäisen maailmasi kanssa, nenä kiinni itsessäsi ja kaikki antennit pystyssä ottamaan kiinni pienimmästäkin tuulenvireestä, josta saattaisi jopa syntyä laulu. On päiviä, kun laulut livahtavat maailmaan ennen kuin on ehtinyt niitä edes ajattelemaan, ja sitten on taas aikoja, jolloin laulut ovat piiloutuneet niin syvälle, että pisinkään meditaatio tai suurinkaan tunnekuohu ei niitä saa nousemaan pintaan.
Elin tuolloin tunneherkkää aikaa. Kuuntelin vuorotellen Evan lauluja ja luin kirjaa - ja itkin. Olin surullinen avioerostani, ja onneni kukkuloilla uudesta suhteesta. Olin pettynyt itseeni uraa luovana artistina, ja samalla varovaisen ihmeissäni sisältäni kumpuavista sävelistä, jotka toivat sydämeeni suurta toivoa, iloa ja ihmetystä. Lauluun oli totisesti aihetta... Eva oli onnistunut vangitsemaan Snö-levyllensä juuri sellaisia maisemia, joissa sieluni silloin ui. Så härlig är jorden. Se on levyn avausraita, ja aivan ultimaattisen kaunis.
Äsken eksyin Evan sivuille pitkästä aikaa. Huomasin, että vuoden 2005 Snön ilmestymisen jälkeen häneltä on ilmestynyt kolme levyä, aivan niin kuin minultakin. Snön aikana kirjoitin ensimmäistä omaa levyäni, Kotimatkaa. Jos osaa kuunnella, siinä saattaa kuultaa muutamassa paikassa Eva-kaikuja...
Nyt sivulle eksyttyäni yhtäkkiä koko levyprosessi hyppäsi takaisin iholleni, ja minulle tuli hirveä ikävä. Muistin yhtäkkiä millaista on kirjoittaa lauluja, olla sisällä tuossa prosessissa. Tuli ikävä sitä vapauden tunnetta, joka sydämessäni silloin vallitsi. Suuri tuntematon tulevaisuus eteeni levittäytyneenä, Helsingin kevätöiden nukkuvat kadut allani, meren tuoksu ihollani, yötuuli avonaisessa ikkunassa, ja ennen kaikkea mielen tila, jossa ei ollut mitään odotuksia. Olin loppuunpalamiseni myötä juuri luopunut kaikista verkostoistani, kaikista suunnitelmista. Olin vain minä ja tuo eteeni avautuva nukkuva Hakaniemi.
Ja nyt, tänä yönä, löydän aivan varoittamatta itseni tuosta samasta tilasta. Jokin vahva energia sielussani heräsi pitkästä talviunesta. Voi kuinka olen sitä salaa odottanut.
Jos minulla olisi kitara, ottaisin sen nyt käteeni ja sulkisin oven perässäni. Sanoisin, että nähdään sitten vuoden päästä.
Jos minulla olisi kitara.
Kirsi,
VastaaPoistaKuvailit ensimmäistä omaa levyä kirjoittaessasi vallinnutta luomisprosessin mielentilaasi: "...mielen tila, jossa ei ollut mitään odotuksia...". Tämä osuu hyvin yksiin juuri eilen lukemani Oshon kirjoituksen kanssa, joka koskee luovuutta. Osho kirjoittaa, että kaikenlaiset odotukset tappavat luovuuden, koska odotukset vievät ajatukset pois tästä hetkestä.
Kerroit myös, että "...energia sielussani heräsi pitkästä talviunesta. Voi kuinka olen sitä salaa odottanut." Omaa kirjoitustasi ja Oshoa vertaillessa tulee mieleeni, että ehkä se oli juuri se kertomasi salainen toivomus ja/tai jokin muu odotus, joiden lakkaaminen herätti sen luovuuden energian sisältäsi? Vaihtoehtoisesti voitaisiin kysyä niinkin, että kenties se energia oli siellä sielussasi koko ajan, mutta nyt vain sen peittäneet esteet siirtyivät sivuun? :)
Jos joku haluaa lukea viittaamani Oshon kirjoituksen, niin se löytyy tästä linkistä: http://jantervonen.com/private/xuGgabwrDA
Moikka Kirsi-enkeli!
VastaaPoistaIloitsen valoisuudestasi, joka näkyy Intiasta palattuasi ja sanoistasi luomisenergiasi heräämisestä. Uskon tosin mielesi työskentelevän koko ajan tulevien laulujesi parissa, ne vain odottavat oikeita olosuhteita tullakseen esiin.
Parasta lauluissasi on, että ne ovat ihan omasta sydämestäsi lähteviä, Kirsin lauluja. Osaat kuvata lauluissasi sydämesi tuntoja aidosti ja koskettavasti. Kun sanoihin yhdistyvät upeat sävelet ja kaunis lauluäänesi, niin oikeastaan rakastan jokaista lauluasi, jonka olet tehnyt. Ehkä monet lauluistasi vaativat muutaman kuuntelukerran, jotta niiden kaikki vivahteet lähtevät avautumaan. Luot hienoa ja kestävää musiikkia.
Ohjelmasi lähikuukausina vaikuttaa jälleen täyteläiseltä. Toivon kuitenkin sinulle sellaista mielentilaa ja olosuhteita, että luovuutesi pääsisi valloilleen. Kaikkea hyvää sinulle!
Oletkin saanut hyviä kommentteja luovuudestasi ja siitä miten se ilmenee. Taisit kuitenkin itse Kirsi jo vastata kysymykseesi: " jos minulla olisi kitara", eli nyt ei ole aika kirjoittaa lauluja, vaikka kuinka hyvältä ja energiseltä tuntuisikin. Luominen on aina prosessi , joka myös kuluttaa ja minusta Sinä Kirsi olet tällä hetkellä niin suurten asioiden äärellä, että voimasi eivät riitä aivan kaikkeen? Syö hyvin, nuku, ulkoile paljon ja tee enkelikiertue; nauti siitä , että saat kohdata ihmisiä ja tuoda niihin tilaisuuksiin Voimaa ja tuntea miten ihmiset voimaantuvat. Minusta se on paljon ja se on tarpeeksi, juuri nyt...voimaa, nauti...
VastaaPoistaOta se kitara sitten syksyn pimeänä iltana ja anna sen tuoda uusia säveliä ja sanoja meille.
"Back to basics"...Virta on vapaa ja vesi tahtoo kulkea. Oikeastaan en halunnut sanoa muuta, kun että kaunis kirjoitus jossa pilkahtelee se mitä ihmettelin joitain päiviä sitten tullessani kotiin ja äkkiä eräs yhtälö vain kävi mielessä ja nyt luen siitä tästä "vastauksen"...No, Valoa heräävälle ihanalle virralle jos se tahtoo herätä ja jos annat sen tapahtua ja jos niin on paras mahdollinen kaikelle <3. Viisautta, herkkyyttä ja rohkeutta kuulla ja nähdä olennainen, myös kirjoittamistasi sanoista yllä <3. Itse tiedät ja tunnet oikeasi <3. Huvittavaa tässä yhtälössä on myös se, että nurkassani makaa kitara, jolla kukaan ei ole tehnyt aikoihin yhtään mitään. Maailma järjestää asiat aina...Vaikka ei se kitarasta taidakaan olla kiinni.
VastaaPoista