31.12.14

SYDÄMELLINEN KIITOS VUODESTA 2014 + UUSI MUSIIKKIVIDEO!

 

SYDÄMELLINEN KIITOS KAIKILLE
LUKIJOILLENI, KANSSAKULKIJOILLENI
JA YHTEISTYÖYSTÄVILLENI
VUODESTA 2014! 

RAKKAUTTA, ILOA JA 
ENKELIJUMALATARVALOA
VUODELLE 2015!

Olkoon rauha, kiitollisuus,
anteeksianto, runsaus,
rakkaus ja ilo
elämässämme läsnä
nyt ja aina!

Halauksin,
Deepthi




29.12.14

Deepthi: Kun suru tuli kylään



Kop, kop, kop... 

"Saako tulla sisään?", suru kysyi minulta jouluaattoyönä. 

Makasin 40 asteen kuumeessa sängylläni, enkä odottanut ketään saapuvaksi. Miten olisin voinut edes odottaa, kun en ymmärtänyt edes olevani tässä kehossa? Suru näytti minulle kaikki kasvonsa. Paljasti itsensä viimeistä piirtoaan myöten, ja näytti minulle alkulähteensä, mistä se on alunperin minuun tullut. Kuulin vain jonkun sanovan minun suullani sanat "Jumala armahda, he eivät tiedä mitä he tekevät", ja ensimmäistä kertaa ymmärsin niiden syvällisen merkityksen. 

Jouluaattoyöstä lähtien ei ole mennyt päivääkään ilman kyyneleitä. Sydämessä on ollut hirvittävä tuska ja on ollut vaikeaa kulkea tällä pallolla - kirjaimellisesti. Loukkasin jalkani toiseksi viimeisenä joogakurssipäivänä. Siitä lähtien olen kulkenut side polvessa. Nyt kävelen jo suht normaalisti, mutta edelleen on turha kuvitella istuvansa lootusasennossa lattialla. Kun jouluaattona hain siteen polveen, illalla nousi 40 asteen kuume, joka kesti kuusi tuntia. Vielä seuraavana päivänä olin niin heikossa kunnossa, että ystäväni kantoi minulle ruoan huoneeseen. Jollain ihmeen kaupalla sain kuitenkin alkuiltaan mennessä itseeni sen verran voimaa, että pääsin säestämään joululauluryhmää Amman eteen. 

Mutta yksi vieras ei ole poistunut joukosta: suru. 

Eilen kiipesin Amman lavalle katsomaan, joskos sieltä löytyisi paikka istua hetken Amman takana. Sydämessä oli niin kamala olo, että tuntui, että mikään muu ei toisi siihen nyt helpotusta. Paikkaa ei löytynyt. Jäin lavalle kuitenkin hetkeksi seisomaan ja odottamaan. Kaikille muille tuntui paikka löytyvän, mutta minulle lavaistumista hoitava nainen sanoi, että ei ole tilaa. 

Ajattelin sitten, että okei, nyt ei ole oikea aika, tulen takaisin myöhemmin. Lähdin kävelemään pois lavalta, pyörähdin vielä kerran lavan ovensuussa Ammaa kohti, ja samaan aikaan Amma katsoi suoraan minuun "mihin sinä luulet meneväsi"-ilme kasvoillaan. Okei, jään siis vielä hetkeksi ovensuuhun seuraamaan tilannetta. 

Sitten nousee kyyneleet. Polttavat Amma-ikäväkyyneleet. Aivan varoittamatta. Katsahdan vielä kerran tuoleille päin, jos joku olisi sieltä nousemassa, ja näin kuin näinkin saksalaisnaisen nousevan tuolilta ja vinkkaavan minulle ja luovuttavansa minulle paikkansa. Kävelen takaisin lavalle, enkä saa itkultani edes kiitettyä naista myötätunnostaan. Siinä sitten istun ja itken. Suru sylissäni. En tiedä mitä sille tekisin, mihin sen laittaisin, työnnänkö tuolin alle, sullonko syvemmälle sydämeeni, vai mitä ihmettä? Luovutan sen tietenkin Ammalle. 

Hetken kuluttua rauhoitun, ja tulee minun vuoroni antaa paikka seuraavalle. Itkusta ei kuitenkaan ole tulla loppua. Miten ironista, että olen juuri pari tuntia aikaisemmin valmistunut naurujooga-ohjaajaksi...




Opettajamme varoitti meitä kurssin aluksi, että mitä syvemmälle kaivaudumme todelliseen iloon, sitä syvemmälle pääsemme käsiksi myös suruumme. Omalla kohdallani hänen sanansa kävivät 100%:sti toteen. Koko kurssin ajan tunsin vuorotellen sekä syvää kiukkua että autuaallista iloa - ja tulin näköjään tuoneeksi syvällä uinuneen suruni päivänvaloon.





Tänä aamuna menin aamupalan jälkeen istuskelemaan merenrantakallioille. En ehtinyt kunnolla edes istua alas, kun suru alkoi taas vyöryä yli. Tällä kertaa enkelit olivat seuranani, ja he kertoivat minulle, että jouluaattona alkanut suru on nyt minun surutyötäni äidin kuolemasta!



Minä olen odottanut, että milloin se alkaa. Vaikka olen yrittänyt olla kuinka avoin surun tulolle, niin se on suostunut käymään luonani vain muutaman kerran 5 minuutin itkunpyrskähdyksinä viimeisen puolen vuoden aikana. 

Mutta nyt... Nyt se on täällä, ja Luojan kiitos Amman siipien suojassa. Itken kallioilla syvältä sielustani saakka, ja yritän tuntea, että mitä oikein itken. En itke äidin lähtöä, sillä tiedän hänen olevan niin onnellinen nyt. En myöskään itke ikävääni häntä kohtaan, koska tunnen meidän olevan koko ajan yhdessä. En itke sitä, että hänellä olisi jäänyt elämä jotenkin kesken, koska se ei jäänyt. Hän lähti juuri sillä aikataululla, kuin hänen sielunsa oli määrä lähteä. En itke perheeni takia, en itseni takia, en äitini takia, koska kaikki on hyvin. 

Ja sitten ymmärrän. Suru ei ole mitään, mitä minä työstän. Suru tuli asuttamaan minua niin pitkäksi ajaksi, kuin olisi tarve, ja työstämään minua. Minä olin ihmetellyt, että miten en saa tästä surusta mitään selkoa mistä se nousee, mutta nyt sen ymmärrän. Jos on tullut tähän maailmaan äidin kohdun kautta, niin surutyökin tapahtuu aivan jollain muulla tasolla, sieluntasolla. Sitä ei voi järkeistää. 



Nousen rantakiviltä ja lähden pyykkisevaan. Itken koko matkan naama punaisena. Onneksi olemme ashramissa, täällä on totuttu näkemään itkeviä ihmisiä. Milloin on sisäiset prosessit käynnissä, milloin taas ollaan niin täynnä Amman autuutta, että itketään ja nauretaan ilosta. Annan siis kyyneleiden tulla niin kauan kuin niitä on tullakseen. 

Pyykkejä viikkaillessa kyyneleet vihdoin rauhoittuvat. Sydämen valtaa hiljaisuus, kiitollisuus ja keveys. Voi Amma...


"Suddenly 
I feel you in my heart 
Suddenly 
you shower all your love 
Suddenly 
there’s nothing but you 
In your arms 
I’m yours"

Your Love Is My Guiding Light
Song written by Deepthi



Rakkauden valoa vuoden viimeisiin päiviin! 

Halauksin,
Deepthi

PS.Jos haluat nähdä minut telkkarissa, niin avaa telkkari uudenvuodenaattona ke 31.12.2014 klo: 19.00, Yle TV1. Silloin laulan Seinäjoen Tangomarkkinoiden 30-vuotisjuhlakonsertissa Saija Tuupasen kanssa tangon "Yksin". ♥


23.12.14

Deepthi: Rakkaita Jouluhalauksia Amman luota ♥



"Your love is my guiding light
your love is all I know
Your love is my guiding light
without I don't want to live

Hear my prayer
please guide me every day
Take my hand
never let me go"

Your Love Is My Guiding Light
Written by Deepthi




Meri kuohuu muutaman sadan metrin päässä huoneestani. Intialaiset pojat syövät iltapalaa ikkunani alla. Kynttilä alttarillani on palanut loppuun, enkä muistanut ostaa uusia intiakaupasta. 

Minun sydämeni puolestaan... se hyrrää onnellisuuden tunteesta ja rauhasta. Täällä ollaan, kotona Intiassa, Amman luona, nyt jo kolmatta viikkoa.



Aika on jälleen mennyt siivillä, ja vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut sen jälkeen, kun tulin tänne Amerikasta. Amma pitää meidät kiireisenä, ja saa meidät harjoittelemaan, että miten säilyttää "compassion in every action"! 

Ensimmäiset kaksi viikkoa olin aamusta iltaan Amrita Yoga-kurssilla, ja samalla sain kirjoitettua uuden kirjan toisen version loppuun, jee! Kurssi loppui eilen, ja nyt päivät ovatkin sitten täyttyneet jouluesitysvalmisteluista. Joogakurssi oli kyllä huikea heti alusta lähtien. Ensimmäisenä päivänä ajattelin, että en selviä tässä hengissä, että todennäköisesti luovutan jo kolmannen päivän jälkeen, mutta toisin kävi. On aivan uskomatonta, miten paljon rakkautta voidaan sisällyttää niinkin tekniseen asiaan kuin jooga täällä Amman siipien suojassa, ja miten rakkaus todella saa venymään jopa meikäläisen mitä raskaimpiinkin asanoihin ja huomaamaan, että jooga on kaikkea muuta kuin tekninen laji: antaumusta, rukousta ja yhdistymistä Rakkauteen.

Meillä oli myös aivan mielettömiä luentoja joogatuntien lisäksi, joissa ashramin vakituiset asukkaat kertoivat meille kokemuksiaan joogasta, Amman kanssa elämisestä ja henkisyyden yhdistämisestä jokapäiväisiin toimiin. Yksi fraasi jäi erityisesti soimaan päähäni:

"Ammaan ei voi olla rakastumatta. 
Ja kun kerran päästät Amman sydämeesi, 
hän alkaa tehdä sinne tilaa kaikille muillekin." 


Niin se juuri on! :D




Joogakurssiin kuului myös vapaaehtoistyön teko. Minä kuuluin ryhmään, joka siivosi joogasalin joka päivä. Lakaisin ja pesin lattiat unkarilaisen miehen kanssa, ja päälle päätteeksi vielä pyyhin pölyjä, järjestelin joogamattoja ja kannoin roskia. Meidän joogaryhmään kuului vajaat 20 osallistujaa, jotka olivat tulleet ashramiin ihan ympäri maailmaa: Etelä-Afrikasta, Kanadasta, USA:sta, Englannista, Virosta, Italiasta, Itävallasta, Saksasta, Australiasta, Ranskasta ja tosiaan Ukrainasta, ja minä ja toinen etelä-pohojalaanen Suomesta! :D Melkoinen sulatusuuni siis!

Yksi koskettavimpia hetkiä oli, kun suomalainen Akillesh oli pitämässä meille puhetta, ja unkarilainen mies kysyi häneltä, että miten säilyttää mielenrauha täällä kaukana kotoa, kun samalla on suuri huoli kotimaan asioista ja omasta perheestä, jonka kuulumisia näkee facebookin kautta. Moni meistä ryhmäläisistä alkoi miettiä asiaa ja etsiä ratkaisua ja helpotusta, ja tunnelma oli yhtäkkiä kouriintuntuva. Amma puhuu niin paljon siitä, miten meidän on opeteltava näkemään rakkaus toisissamme ja ymmärtää, että olemme yhtä. Kun sitten joku nostaa noin akuutin hätätilanteen pöydälle, yhteisöllisyyden tunne on yhtäkkiä käsinkosketeltava.

Kun luennon jälkeen olimme tarttumassa lattiaharjoihin, sanoin tyttöjen pukuhuoneessa tytöille, että pitäisiköhän meidän yhdessä tehdä rukous tuolle miehelle, hänen perheelleen ja heidän maalleen. Tytöt olivat heti mukana asialla, ja kun keräännyimme yhteiseen rukousrinkiin koko siivousryhmämme kanssa, ehdotimme asiaa koko piirille. Kaikki muutkin olivat heti mukana. En tiedä säästyikö kukaan kyyneliltä tuon rukouksen aikana. Minä ainakin itkin silmät päästäni, niin paljon rakkautta ja myötätuntoa ja välittämistä tunsin Ukraijan ja Venäjän tilannetta kohtaan.

Kun sitten tartuimme lattiaharjoihin ja aloimme siivota salia kahdestaan tuon ukrainalaisen miehen kanssa, en voinut kuin miettiä, mikä tämä maailma oikein on, ja miten yhtäkkiä minulla on parinani vierelläni mies, jonka perhe on tuon kaoottisen tilanteen keskellä. Mitä siinä voi toiselle sanoa? Miten vaikeaa onkaan käsittää tässä modernissa yhteiskunnassa, että täällä tosiaan tapahtuu tällaisia asioita, ja aivan oman kotimaamme vieressä. Mietin, että mitä jos Suomesta perheeltäni tulisi yhtäkkiä viesti, että täällä on nyt lähdetty sotaan? Miten lähellä tuo mahdollisuus oikeasti on... Ja miksi me seisomme vain tumput suorina ja tuijotamme omaan napaan, kun pitäisi toimia yhteisen hyvän eduksi?

Siinä harjatessa ehti miettiä kaikenlaista... Mietin myös, miten mieletöntä on, että Amman luona saa tutustua koko maailman kulttuureihin eri ihmisten kautta. Ja miten selkeää on, että jokaisella maalla ja heidän kansallaan on ihan omat erityispiirteensä, joita meidän pitäisi vaalia ja arvostaa, eikä vain nähdä toiset "toisina" sen sijaan, että näkisi heidät omina siskoina ja veljinä, ystävinä. Saimme myös makoisia nauruja ryhmässämme, kun vertailimme eri kulttuureitamme. Niin kuin Ammakin sanoo: olemme helmiä samassa helminauhassa. Yksi on yhteistä: rakkaus.



Kurssin puolessa välissä saimme käydä yhdessä Amman halauksessa ja nauttia joogakakkua! :D Niin Amman tyylistä: mikään ei ole koskaan turhan ryppyotsaista, vaan elämässä pitää olla iloa! 

Eilen meillä oli viimeinen tunti, ja sen päätteeksi saimme yhdessä nauttia Amman rantameditaatiosta muiden ashramilaisten ja vieraiden kanssa. Aurinko laski mereen ja meri pauhasi selkämme takana, kun Amma johdatti meidät meditaatioon. 

Nyt on tosiaan sitten jo siirrytty joulun valmisteluihin. Ashram on koristeltu joulukoristein, suuri joulumusikaalinäytelmä odottaa huomenna monituhatpäistä yleisöään, ja joulupäivänä saamme astua suomalaisten kanssakin laulamaan Ammalle joululauluja. ♥ Me esiinnymme osana isompaa esiintyjäryhmää, jossa on jälleen monta eri maata edustettuna. Niin ihanaa! Minä jopa viimein ja vihdoin ostin täältä oman pikku treenipianon, jonka avulla saan säestettyä ryhmiä harjoituksissa ja tehdä ääniharjoituksia huoneessani. ♥



Tässä tänään matkalla treeneihin ♥



Ai niin, minulla on pieni joululahja teille rakkaille! Klikkaapa MEDITAATIOVIDEOT-sivuani tässä oikealla puolella! Olen lisännyt sinne nyt kaksi videota, joista toisessa esittelen 12 chakran järjestelmän ja teen pienen rentoutusharjoituksen, ja toisessa puolestaan teen ohjatun 12 chakran aktivaatiomeditaation. Tuokoon nämä videot rauhaa ja rakkautta jouluusi! 

Myös ensi kevään Havaijin EnkeliJumalatar-retriittiin on vielä paikkoja jäljellä! Tule mukaan elämäsi matkalle! ♥ ♥ ♥




Oiih, mutta nyt on aika alkaa hiljentyä joulun viettoon. Minä alan järjestellä huonettani, sillä ystäväni tulee asumaan luokseni muutamaksi yöksi. Tyttöjen Joulu! ♥

Toivotan Sinulle Rakkautta, halauksia ja Amman siunauksia tämän tuoreimman lempijoululauluni myötä! ♥

Deepthi



3.12.14

Hoffman: Joulukuun energiaraportti - December Energy Report


JOULUKUUN ENERGIARAPORTTI

Kirjoittanut Jennifer Hoffman
30.11.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joulukuu on yksi toiminnantäyteinen kuukausi, mikä siirtää meitä eteenpäin ja vetää takaisin sekä kutsuu kääntymään sisäänpäin ja laajentumaan ulospäin, käyttäen tänä vuonna oppimaamme, jotta saamme aikaan päätöksen ja selkeyttä kaaokseen. Tämä on jumalainen kutsu siirtyä parantumisesta eheyteen, jos voimme, seesteisyysrukouksen sanoin: "… hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa, ja muuttaa asiat jotka voimme …" Emme voi muuttaa toisia ihmisiä – voimme muuttaa sen energian, mitä käytämme elämämme luomiseen. Jos meillä olisi koskaan tilaisuus luoda se elämänmahdollisuus, mitä olemme aina halunneet, tämä on se. Kysymys kuluu: onko meillä rohkeutta ottaa avosylin vastaan se rauha, rakkaus, ilo ja yltäkylläisyys, mitä sanomme haluavamme? Vaaditaan vain ajatus ihmeen pyytämiseen, kun taas vaaditaan rohkeutta sallia tuon ihmeen ilmentyä ja kohdata ne muutosaallot, joita se saa aikaan. Pysähdyksestä on tullut käännekohta ja voimme päättää kääntyä uuteen suuntaan.

Viisi planeettaa vaihtaa merkkiä joulukuussa – aurinko, Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus – Jupiter alkaa perääntyä, Uranus kulkea eteenpäin, meillä on Uranuksen ja Pluton kuudes neliö ja Merkurius menee perääntymisvarjoon. Planeettojen merkkivaihdokset ovat energiamuutoksia, jotka avaavat uusia mahdollisuusportaaleja. Henkilökohtaiset planeetat vaihtavat merkkiä monta kertaa vuodessa ja kutsuvat meitä tekemään uuden kierroksen elämän kokemuspyörässä. Evoluution ylöspäin kulkeva spiraali, mistä ovat merkkinä hitaammin kulkevat ulkoplaneetat, ja tietoisuuden yleislaajentuminen kutsuvat meitä laajentumaan, ylösnousemaan portaalien läpi ja luomaan uusia perspektiivejä elämäämme. Kierrämme elämänpyörän monta kertaa ja tulemme ympyrän sulkeutumiseen tai 360 asteen merkkiin, missä meidän on valittava, teemmekö taas saman kierroksen vai teemmekö energiamuutoksen ja nostamme värähtelyämme, mikä vie meidät tuon ympyrän kiertämisestä eri ympyrään. Vaaditaan vain pientä muutosta ja jokainen pikku muutos vaikuttaa paljon.

Mutta meidän täytyy olla valmis toteuttamaan muutos sekä olla rohkea ottamaan vastaan ja integroimaan siihen liittyvä pitkän tähtäyksen transformaatio. Silloin kun olemme paikassa, missä mikä tahansa muutos on tervetullut, koska olemme väsynyt, lannistunut, pettynyt ja onneton, olemme valmis hyväksymään ensimmäisen asian, mitä tulee vastaan. Tuossa kohtaa kaikki on parempaa kuin nykytilanteemme ja teemme sivuliikkeen, mikä voi viedä meidät sananlaskun mukaisesti ojasta allikkoon. Jos haluamme todellista muutosta, meidän täytyy olla valmis muuttamaan energiataajuuttamme ja värähtelyämme, purkamaan kaikki, mitä olemme ja olemme olleet, ja rakentamaan uudelleen. Tämä vaatii kaaoksesta irtipäästämistä ja itsellemme päätöksen antamista – lopettaen yhteydet, jotka eivät palvele meitä, ja kutsuen uusia mahdollisuuksia, joilla on tuntematon potentiaali ja lopputulos.

Oltuaan kaksi vuotta Skorpionissa missä se on vienyt meidät tiedostamattoman tajuntamme syvyyksiin, Saturnus siirtyy Jousimieheen – filosofin, uskonnon, korkeamman oppimisen ja kaiken vieraan merkkiin. Meidän on aika kasvaa (Saturnuksen oppitunti) ja tulla oman oppimisemme, sielutehtävämme, elämänpolkumme, laajentumisemme, evoluutiomme ja ylösnousemuksemme opetuslapseksi. Saturnus opettaa meille kurinalaisuutta ja fokusoitumista, näyttää, missä muutoksia on tehtävä, ja sitten seisoo vieressämme jatkuvana muistutuksena siitä työstä, mikä täytyy tehdä, kunnes olemme valmis. Se on vähän kuin sanoisi lapsilleen, että he saavat leikkiä ulkona, sitten kun ovat siivonneet huoneensa, ja sitten seisoisi ovella varmistamassa, että näin tapahtuu.

Joulukuun Uranuksen ja Pluton neliö on kuudes seitsemästä ja hallitsee kolmatta silmää sen yhteyden mukaisesti, jonka ensimmäisenä muodosti näistä seitsemästä aspektista ja seitsemästä chakrasta astrologi Carol Anne Ciocco. Näitä on tapahtunut kesäkuusta 2012 saakka, laajentuma Pluton ja Uranuksen yhtymästä 1960-luvun alussa. Kehitymme kukkaislapsista aikuisiksi muutossiemeniksi. Kuudennessa chakrassa mieli kohtaa hengen, jumaluus ja ihmisyys voivat katsoa silmästä silmään ja integroimme sielumme valon ihmisyytemme pimeyteen. Se on tilaisuutemme päästää irti tunnetaakasta ja luoda hengen ja ihmisyyden kumppanuus, ennen kuin saavutamme seitsemännen chakran aspektin maaliskuussa 2015, jolloin vaadimme oman "kruunumme" ja viimeistelemme matkamme takaisin Lähdeyhteyteen.

Ja 6.12. on täysikuu, muistutus keskeneräisistä asioista millä tahansa alueella, missä epäröimme päästää irti. Ajattelemmeko rikkovamme jonkin lupauksen tai sitoumuksen jollekin tai johonkin, jos päästämme irti ennen luulemaamme loppuunsaattamista? Miten tiedämme, milloin jokin on valmis? Emme tiedä – voimme vain päättää, milloin me olemme valmis, ja antaa sen olla syymme päästää irti. Otamme usein parannussitoumuksemme liian kirjaimellisesti ja lastaamme itsellemme mahdottoman tehtävän tehdä joku toinen onnelliseksi ja tuoda täydellisyyttä siihen, minkä näemme epätäydellisenä. Voimmeko olla onnellinen, jos olemme liian tietoinen toisten onnettomuudesta? Onko meidän mahdollista tunnustaa, että onnellisuus on valinta, minkä jokainen saa tehdä omasta puolestaan?

Uuden kuun ja päivänseisauksen yhtymä 22.12. on yksi voimallinen aspekti tässä kuussa. Tapahtuessaan Kauriin nolla asteessa viikko Uranuksen ja Pluton neliön jälkeen 15.12., se vie meidät takaisin helmikuuhun 2008, kun Pluto siirtyi Kauriiseen. Tämä on kolmas viidestä uudesta kuusta, mikä on nolla-asteessa – taas yksi kutsu palata omaan keskukseemme ja harmonisoitua oman totuutemme kanssa. Päivänseisaus on pimein ja pisin yö, mutta se kestää vain yhden yön. Siitä eteenpäin saamme lisää valoa joka päivä. Mitä sellaista tapahtui 2008, mikä tulee pistäytymään nyt luonasi – transformaationa tai tiedostamattomana haluna muuttaa jotain elämässäsi voimallisella ja merkityksellisellä tavalla? Mitä sitoumuksia olet nyt valmis tekemään itsellesi, jotka eivät liity mitenkään kehenkään muuhun? Jokainen transformaatiokohta alkaa muutoshalulla, mitä seuraa jonkinasteisen tyytymättömyyden tai onnettomuuden oivallus. Voimme kätkeä onnettomuutemme tai olla piittaamatta siitä tai sitoutua muuttamaan tilanteen. Mutta piilottaminen ei ole enää mahdollista, koska koemme tämän sielutasolla eikä ole enää mahdollista valehdella itsellemme ja vakuuttaa, että elämämme ok, silloin kun emme tunne niin. Vaikka tässä kohtaa meistä tuntuu todella kamalalta, se on myös voimallisin hetkemme, koska astumme transformaatiomahdollisuuteen, kun tuskamme on suurempi kuin muutospelkomme.

Olemme odottaneet maailman muuttumista, kun maailma on antanut meille kaikki tilaisuudet muuttua – umpikuja on saavuttanut käännekohdan. Nyt on lopun aika. Ei maailmanloppuna, vaan päätöksenä ja loppuunsaattamisena sekä loppuna kaikelle, millä ei ole enää energiaa sinulle. Meillä on tilaisuus päättää vuosi ylävireisesti ja astua uuteen vuoteen korkeissa tunnelmissa. Minkä osalta olet nyt valmis, kun otetaan huomioon kaikki, mitä olet kokenut viime vuonna tai pidempään? Loput selvittävät tietä aluille, emmekä voi siirtyä eteenpäin taakkamme kanssa – jonkin on lähdettävä. Mistä taakasta päästät irti tai mikä taakka päästää irti sinusta nyt?

Saatat nähdä tässä kuussa ja elämässäsi "lopun", jonkin sellaisen päättymisen, loppuunsaattamisen ja kuolemantuskat, joka on ollut jonkinlaisessa kuolemisvaiheessa pitkään, mutta olet elänyt uudestaan sen joka kerta, kun se pääsi loppuun, koska pelkäsit nähdä sen lähtevän elämästäsi. Ajattele avioliiton, työpaikan, vaalitun suhteen tai elämäntavan loppua. Kun se lähtee, menee myös turvallisuutesi, vakautesi ja suhteellinen mukavuutesi. Vaikket olekaan onnellinen, se on kuitenkin tuttua. Ilman sitä sinun on määriteltävä elämäsi uudelleen, mihin sisältyy itsesi salliminen tuntea iloa, rauhaa, rakkautta ja yltäkylläisyyttä rajattomana virtana ilman mitään pelkoa. Oletko riippuvainen kaaoksesta? Tiedät vastauksen, kun sinun on elettävä ilman sitä. Voimmeko tuntea tarkoituksenmukaisuutta, jos emme korjaa jotain ongelmaa, rauhoita kaaosta, paranna jotakuta tai kohtaa haastetta? Meillä on nyt tilaisuus käsitellä tätä kysymystä hyvin rehellisesti ja tietää, haluammeko oikeasti sitä ja olemmeko valmis siihen, että "on rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto".

Se mikä on tullut energiatiensä päähän, saavuttaa nyt lopun – ei enää henkiin herääviä tai verestäviä tilanteita, joilla ei ole enää energiaa sinulle riippumatta siitä, miten paljon haluat niiden pysyvän elämässäsi. Ja jos et ole valmis niiden loppumiseen, toinen ihminen on ja hän kertoo sinulle olevansa valmis ja lähtevänsä. Tai tilanne loppuu yhtäkkiä tai tulee niin sietämättömäksi, että sinun on lähdettävä pois. Uudet polut houkuttelevat, kun vanhat tulevat tarpeelliseen loppuunsa ja meidän on seurattava niitä, koska tämä on se evoluutio- ja ylösnousemuslupaus, minkä olemme tehneet.

Joulukuun avainsana tai teema on rauha, mikä ei ole äänettömyyttä tai liikkumattomuutta – se on tyyni, seesteinen ja irrallinen läsnäolo/olemus. Sinulla voi olla tyyntä missä tahansa myrskyssä, kun kieltäydyt osallistumasta kaaokseen ja sen sijaan olet rauhan energiassa. Irrottaudu kaaoksesta ja tunnusta ja hyväksy vain se, mikä on oikeasti sinun, ja ota siitä vastuu. Ole itsekäs, itsetietoinen ja itseen keskittynyt, jotta voit käyttää tämän kuukauden energian oppiaksesi, mikä on tärkeää sinulle, ja käyttää sitä luodaksesi uuden perustan elämällesi. Ilmaise voimallisia aikomuksia niistä uusista lopputuloksista, joita haluat, jotta tiedät, mistä päästää irti. Ole selkeä siinä, mitä ansaitset ja olet valmis samaan elämässäsi, koska olet ainoa, joka rajoittaa sinua ja energiavirtaa.

Ja kun käyt läpi joulunajan, arvosta sitä ja ole kiitollinen siitä, mitä olet oppinut tänä vuonna, koska se asettaa näyttämön vuodelle 2015 ja seuraavalle kehitysvaiheellesi, minkä uskon olevan paljon iloisempi ja rauhallisempi ja polku täyttymykseen on paljon selvempi ja helpompi löytää.

Upeaa kuukautta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

2.12.14

Dye: Oman todellisuutensa luominen - Creating Your Own Reality



OMAN TODELLISUUTENSA LUOMINEN – MITEN SE TOIMII?
Creating Your Own Reality— How's That Working for You? (ORIGINAL LINK IN ENGLISH HERE)

Kirjoittanut Ellyn Dye
Marraskuu 2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muutamana viime vuonna on kuhistu paljon vetovoimanlaista ja siitä, että luomme oman todellisuutemme. Mutta onko se totta? Luommeko oikeasti oman todellisuutemme? Ja jos luomme, miksi loisimme joitain niistä asioista, joita olemme luoneet elämäämme? Olemmeko masokisteja vai pelkästään hulluja?

Ajatus tuli suosituksi 1970-luvun lopulla Seth-aineistosta, Jane Robertsin kanavoimista kirjoista. Se oli radikaali ajatus ja sai jokseenkin päät räjähtämään! Noin kymmenen vuotta sitten Secret toi ajatuksen takaisin populaarikulttuuriin, kun kaikki ottivat avosylin vastaan ajatuksen itsensä kuvittelemisesta rikkaaksi ja menestyväksi.

Siis luommeko oikeasti oman todellisuutemme? Jos luomme, miksi emme onnistu siinä paremmin ja luo enemmän rakkautta, iloa, rauhaa ja yltäkylläisyyttä itsellemme ja maailmalle? Miksi emme vain tee sitä?

Olemme tosiasiassa jumalaisia ja voimakkaita luojaolentoja ja kyllä, luomme elämäämme joka hetki monin tavoin ja monilla tasoilla. Mutta tässä on pulma (no, vastuuvapauslauseke):

1. Useimmiten luomme tiedostamatta niistä syvistä uskomuksistamme, oletuksistamme ja odotuksistamme, joita emme ehkä edes tiedä (auts!), ja on erittäin vaikea ottaa vastuu roolistamme niiden tilanteiden luomisessa, joista emme pidä ja joita ajattelemme jonkun toisen syyksi.

2. Emme luo tyhjiössä. Luomme yhdessä maailman miljoonien muiden luojaolentojen kanssa, jotka luovat myös tiedostamatta, ja luomuksemme voivat vaikuttaa toisiinsa (kun tämä tapahtuu, saamme sen, mitä näemme henkilökohtaisessa elämässämme ja ulkoisessa maailmassa).

3. Sen vision energisoiminen, mitä haluamme, on tavallisesti vasta ensimmäinen askel ja istuminen sohvalla odottamassa sen taianomaista ilmestymistä ei toimi – meidän on ryhdyttävä toimeen.

4. Kun laadimme vision, meidän täytyy päästää irti lopputuloksesta. Silloin kun yritämme kontrolloida, estämme sitä taikavirtaa, joka voi tuoda meille jotain parempaa, kuin koskaan kuvittelimme.

5. On aikakuilu luovan impulssin tai aikomuksen lähettämisen ja sen ilmentymisen välillä ja negatiiviset uskomukset, epäilykset ja pelot ja/tai toiminnan puute voivat viivyttää sitä, peruuttaa sen tai jopa luoda päinvastaista, mitä haluamme. (Eli jos lähetämme aikomuksen vetää puoleemme lisää rahaa, uuden työpaikan, uuden rakkauden tai mitä tahansa, mutta alitajuisesti uskomme, että emme ansaitse sitä, "varasto" on rajallinen, on vaikea saada noita asioita tai epäonnistumme, niin nuo uskomukset estävät meitä saamasta, mitä haluamme.)

6. Pystymme usein ilmentämään helppoja ja epäolennaisia asioita nopeasti – kuten parkkipaikka tai täydellisesti sopiva takki uusiin housuihin – koska meillä ei ole syvään juurtuneita uskomuksia noiden asioiden saamista vastaan.

7. Tavallisesti ei ole selvää ja havaittavaa syy- ja seuraussuhdetta, joten on vaikea harjoitella ja hioa ilmentämistaitojamme.

8. Joskus meidän ei ole tarkoitus saada sitä, minkä yritämme luoda.

Usein juuri ne tilanteet elämässämme, jotka haluaisimme poistaa, ovat sielusuunnitelmaa ja ne eivät muutu, ennen kuin toteutamme niiden tarkoituksen, ne antavat sen palvelun, mitä olimme suunnitelleet ja opimme sen, mitä aioimme oppia – voitamme pelon, voimaannumme, ryhdymme toimeen ja muutumme sisältä.

Jos esimerkiksi tulessamme tähän elämään sielun suunnitelmana oli kokea vammauttava onnettomuus tai sairaus – ajatellen, että tuo tilanne sallisi meidän oppia vastaanottamaan rakkautta ja apua ja antaisi toisille tilaisuuden huolehtia jostakusta – on epätodennäköistä, että mikään määrä vetovoimanlain kanssa työskentelyä tai visiointia parantaa meidät. Toisaalta jos sielumme tavoite oli voittaa vamma ja olemme tehneet oman osuutemme oppiaksemme ja kasvaaksemme tilanteesta, polku sen voittamiseen esittäytyy.

Liian usein näemme ajatuksen oman todellisuutemme luomisesta nopeana korjauksena kaikkiin ongelmiimme, taianomaisena keinona kontrolloida elämäämme ja ympäristöämme – ja myös ihmisiä ympärillämme – tietoisen mielen ja egon kautta ja luoda kaikki nuo aineelliset asiat ja ulkoiset olosuhteet, joita luulemme haluavamme ja tarvitsevamme ollaksemme onnellinen. Liian usein näemme ajatuksen oman todellisuutemme luomisesta taikapillerinä, mikä tekee meistä välittömästi rikkaan ja laihan (tai mitä tahansa), samalla kun mukavasti ohitamme oppimisen, kasvamisen ja sitkeän uurastamisen sotkuiset ja vaikeat osat.

Muttei homma toimi niin. Tiedämme kaikki, ettei ole mitään taikapilleriä, vaikka toivomme koko sydämestämme, että sellainen on ja löydämme sen! Tiedämme syvällä sisällä, että voidaksemme saada merkityksellisen ja kestävän muutoksen elämäämme, meidän täytyy muuttaa virheelliset uskomuksemme, kohdata sisäiset demonimme ja pelkomme, laittaa egomme takapenkille, päästä yli ylpeydestä, syvästä tarpeesta kontrolloida kaikkea ja olla oikeassa koko ajan – ja antautua … ja sitten (ikään kuin tämä ei vielä riittäisi!) meidän täytyy ryhtyä toimeen, ottaa vaikka vain pikkuaskelia tavoitteitamme kohti. Ja silloin kun vastarintaa tai vaikeuksia ilmestyy polullemme, meidän täytyy selvittää ne, vahvistaa tavoitteemme, keskittyä haluamaamme ja jatkaa liikkumista eteenpäin.

Muuten meiltä menisi kaikki hauskuus sivu suun, eikö vain?

Tämä ei ole helppo prosessi, mutta tämä on SE prosessi (niin kauan kuin pääosamme uskoo sen olevan!) Siitä elämässä on kyse. Siinä on kyse niiden valheellisten ajatusten ja uskomusten riisumisesta, jotka pitävät meidät vankina (ns. itse luomassamme helvetissä). Siinä on kyse oppimisesta olemaan joustava, nousemisesta haasteiden yläpuolelle, kokemuksista oppimisesta ja kypsymisestä, oppimisesta luottamaan itseemme ja universumiin … ja lopulta pääsemisestä takaisin siihen pisteeseen, missä todella elämme aitona itsenämme ja kohtelemme itseämme ja toisia rakkaudella ja kunnioituksella, kun opimme rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Jos olisimme oikeasti täällä taikasauvan heilautuksella luomassa unelmiemme elämää (eli mitä meidät on johdatettu luulemaan, että haluamme), tekisimme sitä jokainen tällä hetkellä (ja luultavasti aiheuttaisimme sotkua)! Saisimme kaikki oman taikasauvamme jakeluhuoneessa tai siirtymäriitissä, kun meistä tulisi … mitä? 15-, 18-, 21-vuotias? Yäk! Voitko kuvitella joukon 15-vuotiaita taikasauvansa kanssa, kun he pystyisivät luomaan, mitä tahansa haluavat? Hah-hah, vanhempia häviäisi ympäri planeettaa ennätysmäärä (ja he ottaisivat parsakaalit mukaansa)!

Miten homma oikeasti toimii?

Keksijä Nikola Tesla kertoi meille: jos haluat löytää universumin salaisuudet, ajattele energiaa, taajuutta ja värähtelyä.

Abraham-nimiset olennot jotka kanavoivat Esther Hicksin kautta, opettavat, että luomme todellisuutemme vetovoimanlain alaisuudessa sen värähtelyn perusteella, mitä laitamme maailmaan. Periaatteessa he sanovat, että saamme takaisin sen, mitä lähetämme.

On kuuluisa sanonta "niin ylhäällä kuin alhaalla". Vähemmän tunnettu seuraus siitä on "niin sisällä kuin ulkona". Vetovoimanlaki joka perustuu värähtelyymme, selittää, miten tuo seuraus toimii. Voimme vetää elämäämme vain ihmisiä ja olosuhteita, joiden kanssa lähettämämme värähtely resonoi. Tämä ei ole uusi käsitys ja meillä on ollut tämä ajatus vuosisatoja, vaikka se tavallisesti tulkitaan liittyväksi vain tekoihimme: "niitämme mitä kylvämme" tai nykyaikaisempi versio "ympäri käydään ja yhteen tullaan".

Värähtelyresonanssi vie tämän ajatuksen uudelle tasolle ja antaa meille toisen tavan työskennellä sen kanssa. Itse asiassa, olemme jatkuvassa palautesilmukassa: se mitä elämässämme on, on suora heijastus niistä värähtelyistä, joita olemme aiemmin lähettäneet maailmaan. (Joidenkin meidän täytyy sanoa "auts!") Se mitä koemme ja mitä tunnemme siitä, antaa palautteen: jos emme pidä kokemastamme eikä se tunnu meistä hyvältä, meidän on nostettava värähtelyä voidaksemme vetää jotain parempaa kokemukseksemme. Toinen versio ajatuksesta on, että se on järjettömyyden määritelmä, jos tekee saman asian uudestaan ja uudestaan ja odottaa eri tulosta. Jos haluamme jonkin muuttuvan, meidän on muutettava jotain itsessämme tai siinä, mitä teemme.

Ja mikä luo sen värähtelyn, mitä lähetämme maailmaan? Se on yhdistelmä syvistä – usein tiedostamattomista – uskomuksistamme, itserakkaus- ja itseluottamustasostamme, tunnetilastamme (pelko, epätoivo, pessimismi vai optimismi ja rakkaus), pääasiallisesta ajattelutavastamme ja ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme.

"Olet oikeassa riippumatta siitä, 
ajatteletko, että osaat, 
vai ajatteletko, ettet osaa." 
–Henry Ford


Kenties kaikki on vain taidokas itsensä toteuttava ennuste. Jos uskomme, että elämä on vaikeaa, se on. Jos uskomme, ettemme voi saada tilaisuutta, emme saa. Jos uskomme, että meidän on kärsittävä päästäksemme eteenpäin, kärsimme. Jos uskomme, että ihmiset tuottavat meille pettymyksen, he tuottavat. Universumi antaa erehtymättä meille sen, mitä (tiedostamatta) odotamme, ja osoittaa meille, että syvimmät (tiedostamattomat) uskomuksemme ovat oikeita.

Näyttää ilkeältä pattitilanteelta oivaltaa, että vaikeiden olosuhteiden keskellä rakentavin asia minkä voimme tehdä, on kurkottaa tietoisesti noita korkeampia värähtelyjä kohti: pakottaa mielemme uhriudesta, syyttelystä, valittamisesta ja negatiivisuudesta (tai itsesäälissä vellomisesta) optimismiin, toivoon, luottamukseen, anteeksiantoon ja kiitollisuuteen. Se tuntuu siltä, kuin kruuna olisi "he voittavat" ja klaava "häviämme tilanteen" – tai pahempaa, jättimäisen kosmisen vitsin pylly päällämme.

Mutta ajattelutapamme määrää paljon värähtelyämme. Optimismilla on korkeampi värähtely kuin pessimismillä. Uhriudella, epätoivolla, syyttelyllä, negatiivisuudella ja valittamisella on matala värähtely, ja niin myös pelolla, vihalla, ärtyneisyydellä ja turhautumisella. Itseinholla ja itse-epäilyllä? Erittäin matala. Naurulla, rakkaudella, ilolla, toivolla, kiitollisuudella, anteeksiannolla, vastuulla ja luottamuksella on korkeampi värähtely. Mitä enemmän vedämme itsemme pois sonnasta, kokemuksistamme riippumatta, ja kurkotamme jotain parempaa kohti luottaen, että voimme saada ja ansaitsemme jotain parempaa, sitä enemmän nostamme värähtelyämme ja asetamme värähtely-ympäristön vetämään puoleen ja luomaan jotain parempaa.

Todellinen avain tietoiseen luomiseen lepää siinä,
että tunnustamme, mitä on (mikä esittäytyy elämässämme), hyväksymme roolimme sen luomisessa ja tuomisessa elämäämme (vaikkemme tiedäkään, miten/miksi teimme sen), opimme ne oppitunnit, jotka voimme löytää tuosta kokemuksesta, ja teemme työtä tunnistaaksemme, mitä syviä uskomuksia heijastetaan takaisin meille, jotta voimme muuttaa ne. Sitten lähetämme vision siitä, mitä haluamme, päästämme irti lopputuloksesta ja seuraamme opastusta, kun sitä tulee. Meidän on päästettävä irti lopputuloksesta ja luotettava, että universumi tekee taikojaan.

Siinä kohtaa on haaste. Kun voimme käyttää elämän antamia sitruunoita mehun tekemiseen, olemme voittaneet pelin! Kun voimme nähdä hopeareunuksen noissa synkissä pilvissä, jotka tuntuvat tukahduttavan elämän meistä, olemme tehokkaasti sijoittuneet uudelleen. Kun voimme antaa anteeksi itsellemme ja tuntea kiitollisuutta niistä, jotka ovat näyttäneet satuttavan meitä (usein luoden tilanteita, joissa meidän täytyy puolustaa itseämme tai ryhtyä itserakkauden tekoihin pelkojen kohdatessa), olemme selvittäneet maaliviivan! Ja kun voimme virrata haasteiden – ja myös katastrofien – läpi tuomitsematta ja luottaen, että universumi suojelee meitä, olemme turvassa ja siitä syntyy jotain hyvää, olemme iskeneet jalkamme tiukasti valaistumisen polulle.

Tämä ei merkitse, että emme koskaan ole allapäin ja pidämme kaikista kohtaamistamme haasteita. Olemmehan vain ihmisiä ja elämä maan päällä voi olla melko ankaraa ja tuskallista! Se merkitsee vain, että joutuessamme epätoivon ja itsesäälin kuoppaan, päätämme olla jäämättä asumaan sinne pysyvästi!

Tämä on alkemian ja viisastenkiven todellinen merkitys: ponnistella tietoisesti ja sinnikkäästi kesyttääksemme egon/tietoisen mielen pois negatiivisista automaattireaktioista, tunnistaa, kiskoa juuriltaan ja muuttaa virheelliset ja tuhoon tuomitut uskomuksemme, luopua kontrollointiharhastamme ja ohjata huomiomme, ajatuksemme, asenteemme ja tekomme korkeampia värähtelyjä ja parempia asioita kohti. Se repii silmämme pois tuhosta, hävityksestä ja katastrofista ja kiinnittää huomiomme ja energiamme siihen rakkaudelliseen, iloiseen ja yltäkylläiseen elämään, mitä haluamme, ottaen pelottomasti pikkuaskelia sitä kohti.

Miksi emme saaneet käsikirjaa, jotta osaisimme tehdä näin?

Me itse asiassa saimme käsikirjan ja se ilmestyy esiin kaikkien uskontojen pyhissä teksteissä. Kristinuskossa sitä kutsutaan "kultaiseksi säännöksi": tee toisille se, mitä haluaisit heidän tekevän sinulle. Meille myös opetettiin: rakasta toista niin kuin itseäsi ja (kuten aiemmin mainittiin) niität, mitä kylvät. Näyttää suhteellisen yksinkertaiselta, eikö vain?

Useimmat meistä luultavasti ajattelevat, että olemme hyviä ihmisiä ja noudatamme näitä yksinkertaisia ohjeita, mutta onko näin? Kohtelemmeko oikeasti toisia niin, kuin haluamme heidän kohtelevan meitä? Kohtelemmeko aina toisia sillä rakkaudella, kunnioituksella, hyväksynnällä ja tuella, mitä haluaisimme saada? Teemmekö sen, kun meillä on kiire? Kun olemme stressaantunut? Kun kilpailemme työpaikasta? Kun olemme sairas? Vai kohtelemmeko toisia näin vain hyvinä päivinämme tai kun luulemme jonkun katselevan?

Ja miten kohtelemme itseämme? Useimmat meistä luulevat niin, mutta rakastammeko oikeasti itseämme? Sen on tultava ennen kaikkea muuta ja suoraan sanottuna, siinä suurin osa meistä epäonnistuu ja päädymme luomaan olosuhteita, joista emme pidä. Miten voimme rakastaa toista, jos emme oikeasti rakasta itseämme? Jos pelkäämme sitä, mikä tekee meistä erilaisen, pelkäämme varmasti sitä, mikä tekee toisista erilaisia. Miten voimme antaa toisten rakastaa itseämme, jos emme rakasta itse itseämme? Jos emme osaa kohdella itseämme rakkaudella, kunnioituksella ja tukien, miten tiedämme, miltä näyttää toisten kohteleminen sillä tavalla? Paras tapa saada itsemme kohti korkeampia värähtelyjä ja parempaa elämää on alkaa tietoisesti levittää rakkautta kaikkialle, itsellemme ja toisille ja tehdä ystävällisiä asioita samalla tavalla.

Kun menemme kohti joulunaikaa – aikaa jolloin korostamme kiitollisuutta, iloa, jakamista ja rakkautta – aion kiinnittää huomiota siihen, mitä saan takaisin tuosta värähtelypalautesilmukasta ja mitä se yrittää osoittaa minulle – ja rukata värähtelyäni sitä vastaavasti. Entä sinä?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Rankin: Voiko rakkaudessa purjehtia terveiden rajojen kera? - Can You Navigate Love With Healthy Boundaries?


VOIKO RAKKAUDESSA PURJEHTIA TERVEIDEN RAJOJEN KERA?

Kirjoittanut Lissa Rankin
18.11.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jokainen suhde elämässäni on ollut viime aikoina ehdottoman rakkauden ja ehdottoman vapauden kokeilua. Byron Katie sanoo, ettei ego osaa rakastaa - se haluaa aina jotain - kun taas sielu osaa rakastaa ehdottomasti eikä odota mitään vastineeksi. Sydän täysin auki, nolla ehtoa.

Mutta tällä viikolla sain lopultakin kriittisen palapelin palan. Tässä on oivallukseni.

On täysin mahdollista antaa ehdotonta rakkautta ja ehdotonta vapautta ilman mitään ehtoja, mutta sisäänpääsy on täysin ehdollista (lamppu syttyi!).

Brene Brown sanoo, että planeetan myötätuntoisimpia ihmisiä ovat ne, joilla on korkeimmat rajat. Nyt tajuan sen! Pitkään tein sen virheen, että ajattelin ehdottoman rakkauden ja ehdottoman vapauden merkitsevän sitä, ettei odota mitään vastineeksi. Anteeksi antamista ihmisille uudestaan ja uudestaan, kun he loukkaavat tai pettävät. Luvan antamista ihmisille särkeä sydämesi. Ja tämä on osa sitä - et voi varjella sydäntäsi koko ajan. Kun sydämen portit on suljettu, sinuun ei ehkä satu yhtä todennäköisesti, mutta olet myös kyvytön antamaan ja vastaanottamaan rakkautta.

Olen opetellut vuosia rakastamaan ilman ehtoja. Se voi olla vaikein asia, mitä koskaan teet. Mutta kenties vielä vaikeampaa on rakastaa ehdottomasti ja asettaa samalla tarkoituksenmukaiset rajat.

Mitä ehdoton rakkaus on?

Käsitän nyt, että ehdoton rakkaus merkitsee elämistä hyväksyen ja arvostaen sitä ihmistä, jota rakastat, ja ollen kiitollinen hänestä. Et odota mitään ja olet valmis elämään sydämestä. Se merkitsee myös, ettet siedä pätkääkään omaa uhritarinaasi, jos et pidä siitä, miten joku käyttäytyy. Olet oman elokuvasi käsikirjoittaja ja ohjaaja. Omistat osasi kaikessa etkä syyttele, häpeä ja tuomitse toista.

Ehdoton rakkaus merkitsee, että vastustat roikkumista toisessa tai projisoimista toiseen. Et vaadi, että hän tottelee jotain sääntöjä voidakseen ansaita rakkautesi. Rakkaus on lahja, kuten armo. Annat sen vapaasti - vain siksi.

Ehdollinen sisäänpääsy

Mutta pääsy sisäpiiriisi on täysin ehdollista. Jos joku ei osaa kohdella sinua rakastaen, tukien ja kunnioittaen niin, kuin ansaitset, laita hänet ulkopiiriin tai poista ringistäsi kokonaan - sydän avoimena ja ilman hitustakaan tuomitsemista.

Jos pääsy sydämeesi, sähköpostiisi, puhelimeesi ja fyysiseen olemukseesi elää asteikolla 1-10, missä 10 on täydellinen pääsy sisäpiiriin, ne jotka saavat 10, tarvitsevat "täyden marmorikuulapurkin", kuten Brene Brown sitä kutsuu. Toisin sanoen, heidän on täytynyt ansaita luottamuksesi. Jos marmorikuulapurkki tyhjenee puolilleen luottamuksen pettämisen vuoksi, sisäänpääsyn täytyy vähetä - ei välttämättä 1:een saakka, mutta kenties 5-6:een. Kenties hän ei saa soittaa sinulle joka päivä tai nukkua sängyssäsi tai viettää jouluaamua kanssasi.

Tällä tavalla jos joku ei kohtele sinua täysin kunnioittaen, rajaat vain sisäänpääsyä tekemättä siitä mitään juttua. Ei ole mitään itua tulla räjähtäväksi ovimatoksi. Se ei ole myöskään valaistunutta. Sydämesi pysyy täysin auki, rajat kuitenkin sulkeutuvat. Ehdoton rakkaus, ehdoton vapaus ja ehdollinen sisäänpääsy.

Silloin ei ole kenenkään toisen tehtävä kohdella sinua oikein. On sinun tehtäväsi kohdella itseäsi oikein tarkoituksenmukaisilla rajoilla, jotka rajaavat pääsyä sen perusteella, ansaitseeko joku täydellisen pääsyn sisäpiiriisi vai ei.

Lopultakin ymmärrän.

Miten valppaasti sinä suojelet sisäänpääsyä?

Oletko hyvä kohtelemaan itseäsi oikein muuttelemalla pääsyä sisäpiiriisi? Oletko hyvä ottamaan käyttöön asettamasi rajat - rakkaudella?

Rakkautta,

Lissa

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

1.12.14

♥ KEVÄÄN 2015 ENKELIJUMALATAR-ILLAT NYT JULKAISTU! ♥




ENKELIJUMALATAR-ILLAT KEVÄT 2015 


01.02 RUOVESI, TÄYNNÄ

03.02 JALASJÄRVI, TÄYNNÄ

04.02 KIHNIÖ, TÄYNNÄ

07.02 SOINI, TÄYNNÄ

08.02 KOKKOLA, TÄYNNÄ

11.02 PORI, TÄYNNÄ

12.02 RAUMA, TÄYNNÄ

13.02 MYNÄMÄKI, TÄYNNÄ

20.02 OULU, TÄYNNÄ

21.02 OULU, TÄYNNÄ

24.02 POSIO, TÄYNNÄ

26.02 TUPOS, TÄYNNÄ

27.02 RAAHE, TÄYNNÄ

03.03 SEINÄJOKI, TÄYNNÄ

04.03 JYVÄSKYLÄ, TÄYNNÄ

05.03 JÄMSÄ, TÄYNNÄ

08.03 KORPILAHTI, TÄYNNÄ

09.03 KANGASNIEMI, TÄYNNÄ 

10.03 TOIVAKKA, TÄYNNÄ 

21.03 NURMIJÄRVI, TÄYNNÄ 

22.03 HYVINKÄÄ, TÄYNNÄ

25.03 JOENSUU, TÄYNNÄ 

26.03 JOENSUU, TÄYNNÄ

30.03 KUUSANKOSKI, TÄYNNÄ

31.03 KOUVOLA, TÄYNNÄ

02.04 MÄNTYHARJU, TÄYNNÄ

03.04 MIKKELI, TÄYNNÄ

05.04 TAMPERE, TÄYNNÄ

08.04 NAANTALI, TÄYNNÄ 

09.04 KARJALOHJA, TÄYNNÄ

11.04 ESPOO, TÄYNNÄ

15.04 YLÖJÄRVI, TÄYNNÄ




"Olkoon Rauha, Ilo, Kiitollisuus, 
Anteeksianto, Runsaus, 
Armo ja Rakkaus 
läsnä Elämässämme 
Nyt ja Aina.
Kiitos, kiitos, kiitos." 

~Deepthi






Lue lisää retriitistä yllä olevasta linkistä ja pyydä esite osoitteesta ammandeepthi@gmail.com! 
Paikkavaraukset nyt käynnissä!