On ollut ihana viikonloppu! Ulkoisesti superrauhallinen, mutta sisäisesti on jälleen loksahdellut yksi sun toinen "palikka" paikoilleen, olotilaa on taas hiukan säädetty. Tänään on myös jostain syystä ollut pää kipeä, enkä ole paikallistanut siihen mitään selvää syytä. Ehkä se johtuu juurikin tuosta energioiden säätämisestä. Tai siitä, että nukuin viime yönä vain neljä tuntia. Kyllä! Älä kysy mitä täälä tapahtuu, ei hajuakaan, mutta kiitollisena otan vastaan kaiken mitä tulee! Joka tapauksessa väsymyksestä ei ole ollut koko päivänä tietoakaan.
Mun vatarytmini on kääntynyt aivan päälaelleen, eilenkin pääsin nukkumaan vasta tämän aamun puolella kuuden aikaan! :O Ja tälläistä tämä oli koko menneen viikon. Olin jo päässyt hyvin kiinni omalle kehotyypilleni sopivasta rytmistä mennä puolen yön aikaan nukkumaan ja herätä ennen kahdeksaa, mutta nyt on jotain tapahtunut. Tällä viikolla myös syömiset on olleet täysin mitä sattuu. Alkuviikon isän luona söin kaksin käsin vehnäleipää ja pullaa, ja kotiin tullessakin kävin ostamassa leipää, puuroa ja juustoa!! En ollut syönyt niitä sitten... ööö... marraskuunko? No, kylläpä se on sitten olossa tuntunutkin. Turvotusta on ilmassa! :D Mutta olen nyt yrittänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kuitenkin olen edelleen pysynyt myös smoothieiden maailmassa, jotka ihme kyllä maistuu edelleen. Mutta olotilassa on kyllä huikea ero siinä, syökö viljaa ja maitotuotteita vai ei. Mutta tähän tuli nyt tälläinen luonnollinen testin paikka, koska kroppa kaipasi jotain raskaampaa, suolaisempaa. Sitä sai mitä tilasi! :D
Aloitin eilisen päivän lukemalla vanhoja enkelienergiakurssimateriaaleja ja innostuin tekemään 9-pöydän enkelikorteista. Kyllä niin huikeita vastauksia ja vahvistuksia taas tuli, että sopi vain ihmetellä ja kiitellä. Loppupäivä menikin siivotessa nuotistoa. Kaapit oli täynnä nuotteja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, ja niitä mapittaessa menikin tosiaan sitten iloisesti aamuun saakka. Kaapissa on nyt viisi paksua mapillista nuotteja siististi muovitettuina ja aakkostettuina. Siivoaminen on yksi mun lempipuuhistani! Se on oikeasti niiiin meditatiivista puuhaa, ajatukset on offilla, kun on keskityttävä vain aakkosiin. Okei, no IHAN offilla ne ei olleet, koska samalla tuli kerrattua, missä kaikissa paikoissa olen mitäkin laulua esittänyt, hirveästi tulvi mieleen muistoja eri tanssipaikoista, ravintoloista, laivoilta... ah niitä aikoja. Tosin nyt jo myös aika on kullannut muistot. Loppuaikoina (v.2003-2004) homma ei nimittäin ollut enää niin mukavaa, kun olin niin lopen uupunut. Mutta mapitus tuli nyt ihan oikeaan aikaan. Tuli olo, että jotenkin tämä putsaus piti nyt tehdä, siunata viimeisetkin muistot ja päästää ne menemään. Urakan päätteeksi sydämen valtasi valtava kiitollisuus. Nyt on kaikki valmista. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Palaan nimittäin tänä kesänä seitsemän vuoden tauon jälkeen takaisin lavoille. Ja enää ei pelota. Vielä vuosi sitten olisin sanonut, että ei pysty, mutta nyt on olo, että en malta odottaa, että pääsen laulamaan sinne, mistä olen alunperin lähtenytkin, tanssilavoille.
Kuuden aikaan pääsin tosiaan nukkumaan. Ja heräsin kymmeneltä!!! Olin kyllä visusti päättänyt, että nukun vähintään puoleen päivään, mutta toisin päättivät. Heräsin kympiltä pirteänä kuin peipponen, ei ollut univajeesta tietoakaan. Luin Valonkanava-foorumilta edellisiltana jonkun kirjoittaman vinkin, että jos ei ehdi nukkua tarpeeksi, niin voi pyytää, että henkimaailma tekis pienen tempun: muuntaisi yhden fyysisen tunnin vastaamaan kolmea tuntia unessa! :DDDD En kyllä erikseen tällaista pyytänyt nukkumaan mennessä, mutta musta tuntuu, että juurikin näin siinä kävi!! :DD
Ja syy aikaiseen herätykseenkin sitten selvisi. Alkoi tulla hyvin yksityiskohtaista viestiä siitä, mitä olisi päivän ohjelmassa. Olen jo jonkun aikaa odotellut, että yksi kirjoitusprojekti pääsisi vauhtiin, ja nythän se sitten pääsi, hyvä että koneen ääreen ehdin. Kiitos, kiitos, kiitos!
Kun kirjoitusvirta ehtyi aloin tehdä päivän muita toimituksia, kävin lenkillä ja joogasin. Sauna oli jo päällä, kun joogan loppurentoutuksessa alkoi taas tapahtua. Tuli kaksi koodia. Toinen oli jonkinlainen kokoontuminen meditaation merkeissä ja toinen, että alttarin paikkaa pitää siirtää. :D Silloin kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa tätä asuntoa, tuo meditaatio-juttu nousi heti esille. Ajattelin, että tämäpä voisi olla sellainen koti, jossa voisin järjestää vaikka enkeli-iltoja tai meditaatioiltoja tai mitä vain kokoontumisia, satsangeja, ilon ja valon merkeissä. Aika ajoin tätä ajatusta meditaatioryhmästä on sitten nostettu esiin, ja nyt vahvempana kuin kertaakaan tähän mennessä. Näytettiin jopa lehti-ilmoitukset ja kaikki! :DDD No, nähtäväksi jää, milloin tälläinen sitten toteutuu! Ihanaahan se Olisi! <3
Ja sitten se alttari. Ennen kuin muutin joulukuussa tähän asuntoon, olin jo päättänyt, että seuraavaan kotiini tulee sitten alttari. Ihan sellainen pieni taso, jossa on kohottavia kuvia, kynttilöitä, enkeleitä, kukkia, mitä tahansa, josta tulee levollinen, hyvä olo, ja jonka ääressä voi käydä lataamassa akkuja, hiljentyä päivän touhuista. Kun sitten muutin tänne, sain elämäni ensimmäisen virallisen alttarin. Se on rakennettu juhlallisesti isosta pahvilaatikosta! :DD Mutta siinä on Intiasta tuotu sari, joten ei sitä päällepäin heti pahvilaatikoksi uskoisi. Ja aivan mahtavasti pahvilaatikko on virkaansa toimittanut! :D Sijoitin alttarin pieneen huoneeseen, jossa teen myös joogaharjoitukset. Mutta koko ajan mulla on ollut olo, että se on hiukan sivussa, kun yleisesti ottaen olen kuitenkin suurimman osan päivästäni keittiö-olohuone-akselilla. Mutta jotenkin en ole uskaltanut sitä olohuoneeseen tuoda, vaikka mieli on tehnytkin. Että mitä ihmisetki ajattelee, ku yhtäkkiä tyypillä onkin telkkarin paikalla joku alttari.... ;)) Egon pelotteluja, huis pois!
No, nyt se alttarin siirto tuotiin kuitenkin täysin selkeänä, että NYT on aika. On aika olla Näkyvä, Oma Itsensä. (Itse asiassa tuo kyseinen teema on noussut tämän viikonlopun aikana monessa muussakin yhteydessä.) Jos Minä Rakastan ajatusta siitä, että olohuoneessani on Alttari, niin silloin mun täytyy toimia juuri niin. Ja kun loppumantrat oli tehty, kävelin suoraan olohuoneeseen ja roudasin turhat kamat veke: tv:n, jonka olen aukaissut puoleksi tunniksi viimeksi tammikuun alussa, matot sekä sohvapöydän, jopa punaiset verhot ikkunoista. Käänsin sohvan, pianon ja nojatuolin toiselle seinälle, ja avot, kyllä rupes energia virtaamaan niin että suhina kävi! Ja voi luoja kuulkaa kun sain sen alttarin sille kuuluvalle keskuspaikalleen olohuoneeseen, josta varmasti näkisin sen joka ainoa hetki, niin voi sitä seesteisyyden ja rakkauden määrää, mikä yhdestä alttarista suorastaan huokui ja uhkui koko asuntoon!!! Se oli aivan uskomatonta!!! Oli kuin olisin muuttanut täysin uuteen asuntoon!!! Nyt täällä on muuten valkoinen sisustus, mutta alttarin sari on violetin ja oranssin värinen. Verhot ehkä pitäisi hankkia, meinaa muuten olla hiukan kaikuisaa! :DD No, ne tulee. Käyn ensiksi tarkistamassa, mitä niissä laatikoissa olikaan, joita roudasin isän varastoon. Siellä saattaisi hyvinkin olla parit valkoiset verhot.... :)
Iloa ja Enkelin Siipien hipaisuja viikkoosi!
Valohalein,
Deepthi
