Aamuteellä lempikahvilassa

Huomenta Ihanainen! <3

Mun on nyt tunnustettava yksi juttu. Mun lauantai piti alkaa palaverilla ystäväni kanssa Helsingin humussa klo:09.00. Olin illalla viimeisenä ehtinyt miettiä, että voi vitsit kun ei tarvisi mennä keskustaan, vaan voitaiski pitää palaveri mun lempipaikassani Carusellissa, jossa istuin viime keväänä pitkät pätkät kirjoittamassa lauluja. Ystäväni oli kuitenkin tulossa Kokkolasta saakka lentäen, hän tietenkin mieluummin palaveeraisi keskustassa. Nyt aamulla kun sitten istuin jo autossa ja soitin hänelle, niin hän sanoikin, että hänen pitäisi ehkä hiukan levähtää hotellissa ennen tapaamistamme. Kello oli puoli yhdeksän, minä olin jo matkalla keskustaan ja nyt palaveri peruuntuikin. Ensin ajattelin, että no voi rähmä, mitä ihmettä mä teen kaupungissa tähän aikaan, ihan hirveästi kun ei kiinnosta mennä Stoccallekaan pyörimään (enkä edes tiedä olisiko sekään ollut auki, no, ysiltä viimeistään). Mutta päätin sitten ajaa tänne Eiran rantaan ihan huvikseni, vaikka sitten istumaan autossa, pääasia että pääsisin meren äärelle. No, ihme ja kumma Carusellin ovessa lukikin, että Avoinna klo:9-22!! HIP JA JIP!! Pääsisin kuin pääsisinkin aloittamaan päiväni lempikahvilassa!!!! Hiljainen toiveeni oli kuultu!! Ja nyt ystäväni tuleekin sitten tänne, kun on saanut hiukan levättyä! <3

MUTTA, se suurin paljastus tulee tässä. Ajessani Punavuoren läpi huomasin yhtäkkiä aivan uuden tunteen sydämessäni: mulla on ollut Ikävä Helsinkiä!!!!! Ja SE tuli täysin puskista!! Yhtäkkiä huomasin, että mähän pystyn hengittämään täällä!!!! Vielä puoli vuotta sitten menin täysin sekaisin tämän kaupungin energioista, ja nyt yhtäkkiä mulla oli Ikävä tätä paikkaa ja pystyn olemaan täällä!! Ihmeiden Aika ei edelleenkään ole ohi! :D Ja juu, Kallioon ei ole ikävä, mutta nimenomaan tänne meren äärelle, jossa mulla on laulujenkirjoittamiseen liittyviä muistoja. Ja sitten taas tuo Punavuori on mun silmissäni jotenkin niin kuin Pikku-Italia hengeltään, joka on puolestaan taas ihan mun lempimaani. Olen ollut siellä useita kertoja, ja tuntenut siihen maahan aina syvää yhteyttä. Tähän taas sain Jukka Viertomantereen astrologiatulkinnassa selityksen vuonna 2006: mun yksi edellisistä elämistäni on nimenomaan Italiassa, ja sieltä periytyi myös aikanaan mun oman putiikin perustaminen Turkuun. Näin nää asiat vain menee! Teet jonkun jutun, koska tiedät, että se on sun juttu. Se tuntuu alusta saakka jollain tavalla tutulta ja omalta, ihan niin kuin olisit aina tehnyt sitä... Luota! Usko! Mikään ei ole sattumaa!

Tänään on ohjelmassa pari palaveria ja pari haastattelua, ja illalla Taavin kirjanjulkistamisjuhlat ja bhajaneiden laulamista, ehkä maailman parasta! Yön päälle lähden sitten ajamaan kotiin, koska huomenna on The Big Day: aloitamme mun levyn äänitykset. Ai niin, meillä oli eilen treenit, ja voi sitä Onnen määrää. Tuntuu todella hyvältä, että asiat levyn kanssa ovat nyt vihdoin näin, vuoden mutkan jälkeen. Mutta se mutka kannatti tehdä, koska niin paljon pystyin puhdistautumaan sillä reissulla ja löytämään jälleen omaa voimaani, jotta pystyn olla tässä nyt näin.

Mutta nytpä ystäväni soitti ja onkin jo tulossa, joten alan valmistautumaan levykuvauspalaveriimme.

Iloa viikonloppuusi! Olet mielessäni!

Valoisin ajatuksin,
Deepthi