Hyvää huomenta hämärän pikku huoneeni pehmeästä lämmöstä. Vesipisarat tanssivat ikkunallani ja valo siivilöityy vain hädin tuskin magentan väristen verhojeni raosta. Yöllä saavuin Nummelan enkeli-illoista, joissa saimme jälleen keskustella intohimolla tästä ajasta ja niistä muutoksista, joita jokainen kokee omassa elämässään olevan nyt läsnä. Itsellenikin eilinen päivä oli eräänlainen kulminaatiopiste. Tänä syksynä on kovasti - jälleen - opetettu oman voiman vaalimista ja rajojen laittamista. Mitä enemmän Valoa on saatavilla, sitä tärkeämmäksi tulee oman energian tunnistaminen ja omien rajojen piirtäminen. Sydänpolulla eläessä oman kehon fyysisen hyvinvoinnin raja hämärtyy helposti: kun Valo on koko ajan läsnä, ja sydän elää ilossa ja toisten ja Jumalan palvelemisessa, niin siitä saa itsekin niin paljon voimaa, että ei huomaakaan, miten fyysinen keho tarvitsee fyysistä lepoa. Siihen kun vielä lisäämme sen, että tiedostamme, että elämme ihmiskunnan evoluutiossa erittäin tärkeää ja mielenkiintoista aikaa ja että olemme tulleet valaisemaan toistemme polkuja, niin ainakin minä tunnen sydämessäni, että haluan antaa itsestäni kaiken mitä vain ikinä ehdin. Olla käytettävissä, olla läsnä, jakaa iloa ja innostaa kanssaihmisiä sydämenpolulle niin konserteissani kuin enkeli-illoissanikin.
Mutta minulle alettiin piirtää uusia rajoja tänä syksynä. Viitteitä ensimmäisistä rajoista alkoi tulla jo kesällä, mutta ne oli vielä helppo sivuuttaa: edessä oli kuitenkin 10 päivän reissu Saksaan ja sen jälkeen tiedossa parin viikon loma. Kyllä, pidin lomaa varsinaisesta työstäni, jossa istun autoon ja matkustan, laulan ja pidän enkeli-iltoja. Mutta nytpä kävikin niin, että tuon "loman" aikana minulle tuotiin kokonainen uusi paketti, josta olin haaveillut jo neljä vuotta ja joka alkoi yhtäkkiä muuttua todeksi. Kirjoitin tästä postauksessa Suurempi Suunnitelma. Lomani ei siis varsinaisesti ollutkaan enää loma, vaan sain ottaa yötä päivää vastaan uusia koodeja ja olla mukana aivan hurjassa suunnittelutyössä projektiini liittyen.
Samaan aikaan sain vastaanottaa elämääni kaksi - hah, yksi ei minun kohdallani ilmeisesti riittänyt! :DD - "uutta" opettajaa, rakasta ihmistä, joiden kanssa sain yhtäkkiä puolessatoista kuukaudessa käydä monien elämien parisuhdekarmaläksyjä läpi. Kaikki oli yhtä aikaa sekä hyvin intensiivistä kosmista yhdistymistä, tietoisuuden laajentumista, pahimpien egopelkojen kohtaamista, että puhtainta mahdollista ykseyttä ja rakkautta. Tuntui, että meidät johdettiin yhtäkkiä täydelliseen valolinkoon. Sen jälkeen olo on ollut kuin paidalla, joka ei olisi kestänyt vesipesua mutta joka vain työnnettiin sen enempää ajattelematta pesukoneeseen. Lopputuloksena oli käyttökelvoton, luttuinen paita, jonka saisi heittää roskikseen. Paita ei osannut itse huutaa, että "eiiiihhh, tuonne minua ei saa pistää!!!" Mutta kun Luojalla on kuitenkin aina suurempi suunnitelma: "anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan". Ja niin kävi. Rakkautta itseään kohtaan on saanut harjoitella oikein todella ja se valolinko, minkä läpi olen saanut kulkea, on ollut todella huikea. Kiitollisena voin vain kiittää, että olen saanut kaiken tämän näiden rakkaiden kanssa kokea, edelleen ymmärtää enemmän rakkaudesta. Se ei ole ollut helppoa, niin paljon on vanhoja karmoja ollut puhdistettavana, mutta toisaalta niin ihania valosieluja on elämääni tuotu, joiden kanssa saan turvallisesti oppia ja muistaa todellisen valoni. Elämä on hauskaa; aina kun luulet, että nyt olet "kuivilla vesillä", niin eteen tuodaan kokemuksia, jotka haastaa egoa vielä rajummin, testaa luottamusta ja auttaa antautumaan Korkeimmalle. Kiitos, kiitos, kiitos!
Syksyni on siis ollut aikamoinen, kun olen saanut samaan aikaan kokea näitä karmanpoistoja että myöskin on tuotu tätä uutta projektia. Kaiken keskellä on sitten se tärkein joutunut väistyä: Oma Aika. Kokemukseni ovat olleet niin intensiivisiä, että ne on täytynyt vain ottaa vastaan, omasta ajasta viis. Valomaailma käyttää kaiken mahdollisen ajan meidän auttamiseen ja johdattamiseen ykseyteen näiden tapahtumien kautta. He eivät kysele, että jaksatko vastaanottaa. Ja siinä juuri piilee tämän ajan oppi: on opittava kuuntelemaan kehoa, omaa henkistä tilaa ja jaksamista, ja opittava piirtämään omat rajat - myös valomaailman auttajien kanssa. Kukaan muu ei niitä piirrä. Valomaailma ja muut ihmiset käyttävät meitä juuri niin paljon kuin annamme heidän meitä käyttää. Koodia ja ohjeistusta tulee tasan niin paljon, kuin vain annamme tulla, mutta meidän tehtävä on pitää kiinni vapaasta tahdostamme ja määritellä omat rajamme, toimia omien fyysisten voimavarojemme mukaan. Henkisiä voimavarojahan on vaikka muille jakaa, koska saamme koko ajan ammentaa niitä lisää, mutta fyysisiä voimavaroja meille ei kukaan kotiin kanna. Ne täytyy itse ladata.
Itse havahduin oman tilani vakavuuteen eilen. Niin kuin aina, henkimaailma herättelee meitä niillä tavoin, jotka meille ovat rakkaimpia. Minun kohdallani se tarkoittaa minun ääntäni. Niin kuin loppuunpalamiseni aikoihin v.2003-2004 sekä myöskin muutamia lievempiä kertoja sen jälkeenkin, ääneni alkaa reistailla aina ensimmäisenä. Tiedän etten ole kipeä, vaan reistailu johtuu tasan tarkkaan siitä, etten ole kunnioittanut omia rajojani. Eilen ollessani ääniterapeutillani, purskahdin sitten itkuun kesken tunnin: tajusin miten väsynyt olen ja miten arvoton olen ilman ääntäni. Koko ihmispienuus lävähti silmilleni kerta heitolla; tajusin, että tässä todella ollaan vain siveltimiä Luojan armosta, ja että en ole mitään ilman tuota armoa. Ja jotta armo virtaisi minun lävitseni, minun on pidettävä tästä kehosta huolta, vaalittava rajojani ja omaa voimaani. Kiitos, kiitos, kiitos. Puheterapeuttini pyysi minua peruuttamaan kaiken ohjelman kalenteristani. Eikä se minua hirvitä. Olen ollut tuossa tilanteessa ennenkin ja tiedän miten vapauttavaa se on. Tunnen myöskin nahoissani, että kirjoitustyö polttelee jo. Yksi uusi helmi, laulu, on jo syntynyt, ja se on jotain ihan muuta, mitä olen tähän saakka saanut vastaanottaa. Sydämeni on täynnä kiitollisuuden kyyneleitä tästä kaikesta. Annan päivien näyttää millaiseksi olemiseni muotoutuu. Todennäköisesti joudun ainakin siirtämään muutamia jo sovittuja enkeli-iltoja, mutta infoan niistä sitten pikapuolin.
"Miksi maailma on täydellinen? Maailma on täydellinen siinä tehtävässä, jota se toimittaa. Maailma on koulu. Kaikkine näennäisine puutteineen ja vikoineen maailma on täydellinen. Maailma noudattaa täydellisesti jumalaista suunnitelmaa. Tämä planeetta toimii sielujen kouluna, jonka tarkoitus on saada entiteetti valitsemaan polkunsa. Mikään tällä planeetalla ei ole todellista. Kaikki on illuusiota. Illuusion tarkoitus on tuottaa kokemuksia. Jokainen entiteetti suhtautuu kokemuksiinsa ainutlaatuisen persoonallisella tavalla, ja lopulta jossain vaiheessa päättää, minkälaisia kokemuksia se haluaa jatkossa. Miksi siis kantaa huolta siitä, mikä ei ole todellista? Maailmaa voi parantaa konkreettisin teoin kantamatta huolta, murehtimatta ja pelkäämättä, että tuossa parantamisessa voi jotenkin epäonnistua. Maailma ei voi epäonnistua. Ihmiskunta ei voi epäonnistua." http://yhdenlaki.wordpress.com/2011/01/22/muutos-kiihtyy-osa-i/
Pari päivää sitten juttelin Päivi Kaskimäen, maya-astrologiystäväni kanssa. Vaihdoimme kokemuksiamme tästä ajasta ja yhdessä totesimme, että huikeita aikoja elämme. Tässä ajassa kaikkia näitä meidän kehon toimintoja ja aisteja laitetaan uuteen uskoon, jotta pääsemme linjaan korkeimman itsemme kanssa. Valokehomme päivittyy hurjaa vauhtia - tuntuu, että yksi päivä vastaa vähintään yhtä vuotta - että ei ole ihme, että fyysinen kehomme reagoi hassuilla tavoilla. Eilen aamulla kun heräsin, niin oikea silmäni oli turvoksissa. Päivän aikana myös vasen silmä alkoi reagoida ja turvota, mutta iltaa kohti turvotus laskeutui. En tiedä mistä se tuli tai minne se meni. "Pieni" symboli siitä, että "avaa silmäsi totuudelle"... Tai esimerkiksi eräällä ystävälläni oli juuri mennyt koko oikea puoli kasvoista hetkeksi tunnottomaksi... Yhtäkkiä saattaa myös alkaa pistää korvaa tai tuntuu hammassärkyä. Kaikki menee kuitenkin myös nopeasti ohi. Pieniä päivityksiä, merkkejä siitä että koko ajan tapahtuu, ilmenee jatkuvasti.
Maya-kalenterin mukaan elämme juuri nyt erittäin voimallista 18 päivän jaksoa, jossa koko Taivas ja Maa-kanava on täysin auki. Näinä päivinä - joista 14 päivää vielä jäljellä - meillä on huikeat mahdollisuudet linjautua uudestaan, transformoida vanhaa pois ja vakiintua uudelle galaktiselle valotasolle. Näinä päivinä ei pidä ihmetellä, jos joutuu tekemään aivan varoittamatta täyskäännöksiä suunnitelmissaan. Radikaalien muutosten ja tietoisuuden kvanttihyppyjen aika on NYT. Superjoustavuus, pitkäpinnaisuus ja mukautumiskyky ovat nyt avainsanoja tässä ajassa. Samalla tämä intensiivinen energia vaatii omista rajoista ja voimavaroista kiinnipitämistä. Uskalla sanoa ei. Ei-sanan käyttö on mitä voimallisin oman rajan piirtämisen väline - eikä vain itselle, vaan myös muille ihmisille. Kun sanot Ei, voimaannutat ja palautat samalla myös toisen ihmisen omaan voimaansa.
Tässä vielä muutamia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia linkkejä:
2012 NYT-konferenssi Tampereella 21.12.2012
Yhden laki ja tähtiportti 2012: Mies ja nainen
Original Christianity & Original Yoga
Sydänvalossa Sinulle levollista sunnuntaita toivottaen,
Deepthi&Olga
ps.kuin "sattumalta" olin lukemassa juuri Vihkimys-kirjaa toistamiseen, ja olin jäänyt edellisellä kertaa kohtaan, jonka jälkeen tulisi tämä alla oleva. Ihanaa synkronismia jälleen kerran. Kiitos, kiitos, kiitos.
Sivu 102.
”Istuin ja mietin, miten paljon voitaisiin saada aikaan, jos jokainen terve ihminen omistautuisi tälle työlle. Päätin antaa kaikki omat voimani tähän työhön, tähän ihmisten kärsimysten lievittämiseen, mutta mistä ja miten aloittaisin? Mistä saisin apua?"
Istuessani siinä itselleni kysymyksiä tehden tunsin selvästi, että joku seisoi siinä vierelläni.
*
*
”Kysyt, mistä löytäisit apua? Isestäsi! Etkö huomaa, että ongelma piilee juuri siinä, että kaikki ihmiset odottavat apua ulkopuoleltaan. Kun kaikki odottavat saavansa apua, eivätkä anna apua, niin kukaan ihminen ei lopulta saa apua. Jos sitä vastoin kaikki ihmiset antaisivat apua, jokainen saisi avun. Näin voitaisiin koko maailma vapauttaa kärsimyksestä!”
Vastasin sisäiselle äänelle: ”Minä en tiedä, kuka olet tai mikä voima sinä olet, kuulen vain äänesi, joka aina sanoo minulle totuuden. Sinä näet ajatukseni, minun muille näkymättömän sisäisen olemukseni, joten minun ei tarvitse sanoa sinulle, että aion omistaa koko elämäni lähimmäisteni kärsimysten lieventämiselle. Vaikka olen vain tomuhiukkanen, niin tämän tomuhiukkasen voimin tahdon olla avuksi. Mikään muu ei minua enää tässä elämässä kiinnosta, en voi iloita enää mistään, niin kauan kuin jatkuvasti tunnen tietoisuudessani muitten ihmisten kärsimykset. Tahdon olla mukana työssä maailman pelastamiseksi.”
”Varo!” sanoi sisäinen ääni, ”varo tuollaisia suuria sanoja! Työtoverina oleminen merkitsee velvollisuuksia ja uhrauksia. Se merkitsee sinun epätäydellisyyksiesi loppua! Et saa hetkeksikään unohtaa itseäsi! Sinun täytyy alinomaa valvoa, ettet ota askeltakaan vastoin elämän sisäisiä lakeja. Kaikki koettelemukset, joita tähän mennessä et ole kyennyt voittamaan, käyvät uudestaan kimppuusi, ja voi sinua, jollet pysty niitä vastustamaan! Jumalallisilla voimilla ei kukaan kuolevainen voi leikitellä. Voimia, jotka saat toimiessasi työtoverina Suuressa Työssä, et saa koskaan käyttää omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiisi. Sinä et saa koskaan vaalia henkilökohtaisia tunteitasi etkä katsella mitään omasta henkilökohtaisesta näkökulmastasi. Varo! Elä mieluummin edelleen omaa elämääsi muiden tavoin, kuin että petät odotukset työtoverina. Minä varoitan sinua!”
”Minä en pelkää”, vastasin, ” olen saanut henkilökohtaisesta elämästä kyllikseni enkä henkilökohtaisesti toivo enää mitään itselleni. Kaiken sen jälkeen, mitä olen nähnyt ja kokenut, en voi enää tuntea mitään henkilökohtaista iloa. En pelkää koettelemuksia. Tulen kestämään ne, koska minulla ei ole enää mitään illuusioita, haaveita. Haluan olla työtoverina mukana Suuressa Työssä.”
En hetkeen kuullut mitään, tunsin vain äärettömän rakkauden säteilevän minuun. Sitten kuulin taas äänen sisimmässäni sanovan: ”Sinun itsevarmuutesi on minulle hyvin tuttua, lapseni, mutta älä tällä kertaa unohda itseäsi…”
Mutta minulle alettiin piirtää uusia rajoja tänä syksynä. Viitteitä ensimmäisistä rajoista alkoi tulla jo kesällä, mutta ne oli vielä helppo sivuuttaa: edessä oli kuitenkin 10 päivän reissu Saksaan ja sen jälkeen tiedossa parin viikon loma. Kyllä, pidin lomaa varsinaisesta työstäni, jossa istun autoon ja matkustan, laulan ja pidän enkeli-iltoja. Mutta nytpä kävikin niin, että tuon "loman" aikana minulle tuotiin kokonainen uusi paketti, josta olin haaveillut jo neljä vuotta ja joka alkoi yhtäkkiä muuttua todeksi. Kirjoitin tästä postauksessa Suurempi Suunnitelma. Lomani ei siis varsinaisesti ollutkaan enää loma, vaan sain ottaa yötä päivää vastaan uusia koodeja ja olla mukana aivan hurjassa suunnittelutyössä projektiini liittyen.
Samaan aikaan sain vastaanottaa elämääni kaksi - hah, yksi ei minun kohdallani ilmeisesti riittänyt! :DD - "uutta" opettajaa, rakasta ihmistä, joiden kanssa sain yhtäkkiä puolessatoista kuukaudessa käydä monien elämien parisuhdekarmaläksyjä läpi. Kaikki oli yhtä aikaa sekä hyvin intensiivistä kosmista yhdistymistä, tietoisuuden laajentumista, pahimpien egopelkojen kohtaamista, että puhtainta mahdollista ykseyttä ja rakkautta. Tuntui, että meidät johdettiin yhtäkkiä täydelliseen valolinkoon. Sen jälkeen olo on ollut kuin paidalla, joka ei olisi kestänyt vesipesua mutta joka vain työnnettiin sen enempää ajattelematta pesukoneeseen. Lopputuloksena oli käyttökelvoton, luttuinen paita, jonka saisi heittää roskikseen. Paita ei osannut itse huutaa, että "eiiiihhh, tuonne minua ei saa pistää!!!" Mutta kun Luojalla on kuitenkin aina suurempi suunnitelma: "anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan". Ja niin kävi. Rakkautta itseään kohtaan on saanut harjoitella oikein todella ja se valolinko, minkä läpi olen saanut kulkea, on ollut todella huikea. Kiitollisena voin vain kiittää, että olen saanut kaiken tämän näiden rakkaiden kanssa kokea, edelleen ymmärtää enemmän rakkaudesta. Se ei ole ollut helppoa, niin paljon on vanhoja karmoja ollut puhdistettavana, mutta toisaalta niin ihania valosieluja on elämääni tuotu, joiden kanssa saan turvallisesti oppia ja muistaa todellisen valoni. Elämä on hauskaa; aina kun luulet, että nyt olet "kuivilla vesillä", niin eteen tuodaan kokemuksia, jotka haastaa egoa vielä rajummin, testaa luottamusta ja auttaa antautumaan Korkeimmalle. Kiitos, kiitos, kiitos!Syksyni on siis ollut aikamoinen, kun olen saanut samaan aikaan kokea näitä karmanpoistoja että myöskin on tuotu tätä uutta projektia. Kaiken keskellä on sitten se tärkein joutunut väistyä: Oma Aika. Kokemukseni ovat olleet niin intensiivisiä, että ne on täytynyt vain ottaa vastaan, omasta ajasta viis. Valomaailma käyttää kaiken mahdollisen ajan meidän auttamiseen ja johdattamiseen ykseyteen näiden tapahtumien kautta. He eivät kysele, että jaksatko vastaanottaa. Ja siinä juuri piilee tämän ajan oppi: on opittava kuuntelemaan kehoa, omaa henkistä tilaa ja jaksamista, ja opittava piirtämään omat rajat - myös valomaailman auttajien kanssa. Kukaan muu ei niitä piirrä. Valomaailma ja muut ihmiset käyttävät meitä juuri niin paljon kuin annamme heidän meitä käyttää. Koodia ja ohjeistusta tulee tasan niin paljon, kuin vain annamme tulla, mutta meidän tehtävä on pitää kiinni vapaasta tahdostamme ja määritellä omat rajamme, toimia omien fyysisten voimavarojemme mukaan. Henkisiä voimavarojahan on vaikka muille jakaa, koska saamme koko ajan ammentaa niitä lisää, mutta fyysisiä voimavaroja meille ei kukaan kotiin kanna. Ne täytyy itse ladata.
Itse havahduin oman tilani vakavuuteen eilen. Niin kuin aina, henkimaailma herättelee meitä niillä tavoin, jotka meille ovat rakkaimpia. Minun kohdallani se tarkoittaa minun ääntäni. Niin kuin loppuunpalamiseni aikoihin v.2003-2004 sekä myöskin muutamia lievempiä kertoja sen jälkeenkin, ääneni alkaa reistailla aina ensimmäisenä. Tiedän etten ole kipeä, vaan reistailu johtuu tasan tarkkaan siitä, etten ole kunnioittanut omia rajojani. Eilen ollessani ääniterapeutillani, purskahdin sitten itkuun kesken tunnin: tajusin miten väsynyt olen ja miten arvoton olen ilman ääntäni. Koko ihmispienuus lävähti silmilleni kerta heitolla; tajusin, että tässä todella ollaan vain siveltimiä Luojan armosta, ja että en ole mitään ilman tuota armoa. Ja jotta armo virtaisi minun lävitseni, minun on pidettävä tästä kehosta huolta, vaalittava rajojani ja omaa voimaani. Kiitos, kiitos, kiitos. Puheterapeuttini pyysi minua peruuttamaan kaiken ohjelman kalenteristani. Eikä se minua hirvitä. Olen ollut tuossa tilanteessa ennenkin ja tiedän miten vapauttavaa se on. Tunnen myöskin nahoissani, että kirjoitustyö polttelee jo. Yksi uusi helmi, laulu, on jo syntynyt, ja se on jotain ihan muuta, mitä olen tähän saakka saanut vastaanottaa. Sydämeni on täynnä kiitollisuuden kyyneleitä tästä kaikesta. Annan päivien näyttää millaiseksi olemiseni muotoutuu. Todennäköisesti joudun ainakin siirtämään muutamia jo sovittuja enkeli-iltoja, mutta infoan niistä sitten pikapuolin.
"Miksi maailma on täydellinen? Maailma on täydellinen siinä tehtävässä, jota se toimittaa. Maailma on koulu. Kaikkine näennäisine puutteineen ja vikoineen maailma on täydellinen. Maailma noudattaa täydellisesti jumalaista suunnitelmaa. Tämä planeetta toimii sielujen kouluna, jonka tarkoitus on saada entiteetti valitsemaan polkunsa. Mikään tällä planeetalla ei ole todellista. Kaikki on illuusiota. Illuusion tarkoitus on tuottaa kokemuksia. Jokainen entiteetti suhtautuu kokemuksiinsa ainutlaatuisen persoonallisella tavalla, ja lopulta jossain vaiheessa päättää, minkälaisia kokemuksia se haluaa jatkossa. Miksi siis kantaa huolta siitä, mikä ei ole todellista? Maailmaa voi parantaa konkreettisin teoin kantamatta huolta, murehtimatta ja pelkäämättä, että tuossa parantamisessa voi jotenkin epäonnistua. Maailma ei voi epäonnistua. Ihmiskunta ei voi epäonnistua." http://yhdenlaki.wordpress.com/2011/01/22/muutos-kiihtyy-osa-i/
Pari päivää sitten juttelin Päivi Kaskimäen, maya-astrologiystäväni kanssa. Vaihdoimme kokemuksiamme tästä ajasta ja yhdessä totesimme, että huikeita aikoja elämme. Tässä ajassa kaikkia näitä meidän kehon toimintoja ja aisteja laitetaan uuteen uskoon, jotta pääsemme linjaan korkeimman itsemme kanssa. Valokehomme päivittyy hurjaa vauhtia - tuntuu, että yksi päivä vastaa vähintään yhtä vuotta - että ei ole ihme, että fyysinen kehomme reagoi hassuilla tavoilla. Eilen aamulla kun heräsin, niin oikea silmäni oli turvoksissa. Päivän aikana myös vasen silmä alkoi reagoida ja turvota, mutta iltaa kohti turvotus laskeutui. En tiedä mistä se tuli tai minne se meni. "Pieni" symboli siitä, että "avaa silmäsi totuudelle"... Tai esimerkiksi eräällä ystävälläni oli juuri mennyt koko oikea puoli kasvoista hetkeksi tunnottomaksi... Yhtäkkiä saattaa myös alkaa pistää korvaa tai tuntuu hammassärkyä. Kaikki menee kuitenkin myös nopeasti ohi. Pieniä päivityksiä, merkkejä siitä että koko ajan tapahtuu, ilmenee jatkuvasti.
Maya-kalenterin mukaan elämme juuri nyt erittäin voimallista 18 päivän jaksoa, jossa koko Taivas ja Maa-kanava on täysin auki. Näinä päivinä - joista 14 päivää vielä jäljellä - meillä on huikeat mahdollisuudet linjautua uudestaan, transformoida vanhaa pois ja vakiintua uudelle galaktiselle valotasolle. Näinä päivinä ei pidä ihmetellä, jos joutuu tekemään aivan varoittamatta täyskäännöksiä suunnitelmissaan. Radikaalien muutosten ja tietoisuuden kvanttihyppyjen aika on NYT. Superjoustavuus, pitkäpinnaisuus ja mukautumiskyky ovat nyt avainsanoja tässä ajassa. Samalla tämä intensiivinen energia vaatii omista rajoista ja voimavaroista kiinnipitämistä. Uskalla sanoa ei. Ei-sanan käyttö on mitä voimallisin oman rajan piirtämisen väline - eikä vain itselle, vaan myös muille ihmisille. Kun sanot Ei, voimaannutat ja palautat samalla myös toisen ihmisen omaan voimaansa.
Tässä vielä muutamia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia linkkejä:
2012 NYT-konferenssi Tampereella 21.12.2012
Yhden laki ja tähtiportti 2012: Mies ja nainen
Original Christianity & Original Yoga
Sydänvalossa Sinulle levollista sunnuntaita toivottaen,
Deepthi&Olga
ps.kuin "sattumalta" olin lukemassa juuri Vihkimys-kirjaa toistamiseen, ja olin jäänyt edellisellä kertaa kohtaan, jonka jälkeen tulisi tämä alla oleva. Ihanaa synkronismia jälleen kerran. Kiitos, kiitos, kiitos.
Sivu 102.
”Istuin ja mietin, miten paljon voitaisiin saada aikaan, jos jokainen terve ihminen omistautuisi tälle työlle. Päätin antaa kaikki omat voimani tähän työhön, tähän ihmisten kärsimysten lievittämiseen, mutta mistä ja miten aloittaisin? Mistä saisin apua?"
Istuessani siinä itselleni kysymyksiä tehden tunsin selvästi, että joku seisoi siinä vierelläni.
*
*
”Kysyt, mistä löytäisit apua? Isestäsi! Etkö huomaa, että ongelma piilee juuri siinä, että kaikki ihmiset odottavat apua ulkopuoleltaan. Kun kaikki odottavat saavansa apua, eivätkä anna apua, niin kukaan ihminen ei lopulta saa apua. Jos sitä vastoin kaikki ihmiset antaisivat apua, jokainen saisi avun. Näin voitaisiin koko maailma vapauttaa kärsimyksestä!”
Vastasin sisäiselle äänelle: ”Minä en tiedä, kuka olet tai mikä voima sinä olet, kuulen vain äänesi, joka aina sanoo minulle totuuden. Sinä näet ajatukseni, minun muille näkymättömän sisäisen olemukseni, joten minun ei tarvitse sanoa sinulle, että aion omistaa koko elämäni lähimmäisteni kärsimysten lieventämiselle. Vaikka olen vain tomuhiukkanen, niin tämän tomuhiukkasen voimin tahdon olla avuksi. Mikään muu ei minua enää tässä elämässä kiinnosta, en voi iloita enää mistään, niin kauan kuin jatkuvasti tunnen tietoisuudessani muitten ihmisten kärsimykset. Tahdon olla mukana työssä maailman pelastamiseksi.”
”Varo!” sanoi sisäinen ääni, ”varo tuollaisia suuria sanoja! Työtoverina oleminen merkitsee velvollisuuksia ja uhrauksia. Se merkitsee sinun epätäydellisyyksiesi loppua! Et saa hetkeksikään unohtaa itseäsi! Sinun täytyy alinomaa valvoa, ettet ota askeltakaan vastoin elämän sisäisiä lakeja. Kaikki koettelemukset, joita tähän mennessä et ole kyennyt voittamaan, käyvät uudestaan kimppuusi, ja voi sinua, jollet pysty niitä vastustamaan! Jumalallisilla voimilla ei kukaan kuolevainen voi leikitellä. Voimia, jotka saat toimiessasi työtoverina Suuressa Työssä, et saa koskaan käyttää omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiisi. Sinä et saa koskaan vaalia henkilökohtaisia tunteitasi etkä katsella mitään omasta henkilökohtaisesta näkökulmastasi. Varo! Elä mieluummin edelleen omaa elämääsi muiden tavoin, kuin että petät odotukset työtoverina. Minä varoitan sinua!”
”Minä en pelkää”, vastasin, ” olen saanut henkilökohtaisesta elämästä kyllikseni enkä henkilökohtaisesti toivo enää mitään itselleni. Kaiken sen jälkeen, mitä olen nähnyt ja kokenut, en voi enää tuntea mitään henkilökohtaista iloa. En pelkää koettelemuksia. Tulen kestämään ne, koska minulla ei ole enää mitään illuusioita, haaveita. Haluan olla työtoverina mukana Suuressa Työssä.”
En hetkeen kuullut mitään, tunsin vain äärettömän rakkauden säteilevän minuun. Sitten kuulin taas äänen sisimmässäni sanovan: ”Sinun itsevarmuutesi on minulle hyvin tuttua, lapseni, mutta älä tällä kertaa unohda itseäsi…”
