Aamuaurinko kimmeltää vanhan seetripuurouvan oksien lomitse ja saa minut heräämään uuteen aamuun. Eilinen myrskypäivä näkyy olevan takanapäin ja Kalifornian kultainen aurinko saa taas paikkansa takaisin taivaan kannella. Vasta tällä reissulla olen tajunnut, että tosiaankin Nevada Cityn vuoristoinen luonto on täynnä näitä seetripuita, ja toissakesänä täällä kirjoittamani "Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti" -kirja on kirjoitettu juurikin tämän seetripuurouvan suojeluksessa. Vanhojen tarujen mukaan seetripuuta sanotaan ihmeitä tekeväksi puuksi, jolla on paljon parantavia ominaisuuksia. Onpa tämän puun mystisten vaikutusten myötä kirjoitettu myös kokonainen Anastasia-kirjasarjakin venäläisen Vladimir Megren toimesta.
Tämä matka on ollut oikea sukellus Äiti Maan sekä omien amerikan intiaanielämieni lähteille. On ollut monia tilanteita, joissa todellisuuksien välinen verho on ollut niin seitinohut, että olen melkein kyennyt näkemään itseni fyysisin silmin noissa elämissä. Noina hetkinä, kun verhoa raotetaan, tunnelma on ollut hyvin erityinen ja rakkaudellinen, ja on vain voinut jälleen ihmetellä tätä elämän ja ihmisyyden ihmeellisyyttä.
EnkeliJumalatar -retriittimme Big Surissa meni aivan ihanasti ja meillä oli koossa voimallinen joukko naisia, joiden kanssa saimme tehdä matkan omaan sisimpäämme ja sisäiseen valoomme. On aina yhtä häkellyttävää nähdä omin silmin, miten meistä jokainen puhkeaa omaan loistoonsa tuon viikon aikana aivan silmiemme edessä. Kävimme läpi isoja teemoja aina sisäisestä lapsesta enkeliyhteyteen, naiseuteen, kuukiertoon ja seksuaalisuuteen, mutta paljon oli ilmassa myös omien pelkojen voittamista ja irtipäästämistä vanhoista rajoittavista uskomuksista. Miten paljon kannammekaan sisällämme aivan turhia häpeän ja pelon tunteita menneisyydestä, ja samaistumme niihin niin, ettemme uskalla elää tässä hetkessä omana itsenämme. Usein nuo tunteet ja uskomukset ovat vielä niin syvään haudattuina, että ne on hyvin helppo sivuuttaa jokapäiväisessä elämän tiimellyksessä. Mutta kun tulemme retriittiin, sisäinen viisaus meissä alkaa pikkuhiljaa tuoda asioita päivänvaloon ja puhdistuminen ja irtipäästö - ja vapautuminen - alkaa. ♥♥
Pyysin kaikki enkelit ja oppaat ympärilleni, pyysin rauhaa, harmoniaa, tasapainoa ja rakkautta kaikille olennoille kaikissa ulottuvuuksissa, pyysin saada itsekin vapautua kaikista sisäisistä kahleistani ja avautua Äiti Maan energialle täydesti.
En voi sanoin kuvailla sitä armon ja rakkauden määrää, mitä puuviisas alkoi minuun välittää........ Koko kehoni meni ihan veltoksi ja sydämeni oli räjähtää sisääni.... Pystyin tuskin enää hengittää......
 |
| Lempipaikkani Nevada Cityn seetripuumetsissä kanaalin varrella |
Tämä matka on ollut oikea sukellus Äiti Maan sekä omien amerikan intiaanielämieni lähteille. On ollut monia tilanteita, joissa todellisuuksien välinen verho on ollut niin seitinohut, että olen melkein kyennyt näkemään itseni fyysisin silmin noissa elämissä. Noina hetkinä, kun verhoa raotetaan, tunnelma on ollut hyvin erityinen ja rakkaudellinen, ja on vain voinut jälleen ihmetellä tätä elämän ja ihmisyyden ihmeellisyyttä.
EnkeliJumalatar -retriittimme Big Surissa meni aivan ihanasti ja meillä oli koossa voimallinen joukko naisia, joiden kanssa saimme tehdä matkan omaan sisimpäämme ja sisäiseen valoomme. On aina yhtä häkellyttävää nähdä omin silmin, miten meistä jokainen puhkeaa omaan loistoonsa tuon viikon aikana aivan silmiemme edessä. Kävimme läpi isoja teemoja aina sisäisestä lapsesta enkeliyhteyteen, naiseuteen, kuukiertoon ja seksuaalisuuteen, mutta paljon oli ilmassa myös omien pelkojen voittamista ja irtipäästämistä vanhoista rajoittavista uskomuksista. Miten paljon kannammekaan sisällämme aivan turhia häpeän ja pelon tunteita menneisyydestä, ja samaistumme niihin niin, ettemme uskalla elää tässä hetkessä omana itsenämme. Usein nuo tunteet ja uskomukset ovat vielä niin syvään haudattuina, että ne on hyvin helppo sivuuttaa jokapäiväisessä elämän tiimellyksessä. Mutta kun tulemme retriittiin, sisäinen viisaus meissä alkaa pikkuhiljaa tuoda asioita päivänvaloon ja puhdistuminen ja irtipäästö - ja vapautuminen - alkaa. ♥♥
Retriitin aikana käytimme erilaisia työkaluja sisäisen valomme vapauttamiseen aina meditaatiosta mielikuvamatkoihin, oman sielunkuvan maalaamiseen, voimakuviin, kehokosketukseen, enkelikirjeen kirjoittamiseen, keholiikkeeseen, kukkaterapiaan, mantroihin sekä luonnon parissa oleiluun. Jokaisen osallistujan kanssa pidin myös henkilökohtaisen enkelitulkintahetken, jossa oli mahdollisuus saada intuitiivisen enkelitulkinnan kautta tukea omalle polulleen. Vietimme myös yhden aamupäivän täydessä hiljaisuudessa, joka tuntui myös olevan tervetullut irtiotto meille kaikille. Big Surin ainutlaatuinen luonto toimi meille huikeana tukena ja energioiden avaajana, ja saimmepa vielä viimeisenä päivänä vastaanottaa myös delfiinien, valaiden, merisaukkojen siunauksen heidän tullessa tervehtimään meitä voimakuvauspaikalle! Oiiiih, minkä ilon he toivat tullessaan!!! ♥♥♥ Myös heti ensimmäisenä aamuna pihamaallemme asteli nuori ilveskissa meitä riemastuttamaan, ja myös kotkat olivat koko retriitin ajan hyvin silmiinpistävästi seuranamme! ♥♥♥
Itselleni voimallisin kokemus tapahtui päivänä, jolloin menimme katsomaan Big Surin vesiputousta sekä vierailulle punapuumetsään. Punapuumetsässä kaikki saivat lähteä vaeltamaan omassa tahdissaan. Muutamat lähtivät tekemään oikein kunnon patikkaretkeä, toiset jäivät ihastelemaan luontoa heti polun alkupäähän, ja minä ja Shawn puolestamme lähdimme vain intuitiivisesti kulkemaan metsän halki kulkevan joen vartta syvemmälle punapuiden katveeseen.
Jonkun aikaa kuljettuamme tulimme joen varrella kohtaan, jossa se tuli ylittää päästäksemme jatkamaan matkaa. Joen toisella puolella polku jakaantui. Toinen polku lähti ylös vuorenrinnettä, toinen taas vietti hiukan alaspäin. Olimme jo lähdössä polkua alaspäin, kun aloimme tarkistaa suuntaa ja totesimme, että virallinen polku lähtisikin ylöspäin. Mutta se ei tuntunut oikealta suunnalta. Niinpä päätimme poiketa polulta ja lähteä kulkemaan jokivartta pitkin alaspäin. Ja mikä meitä siellä odottikaan! Saavuimme valtavan valtavan punapuuviisaan luokse...
Koskettelin punapuuviisaan pintaa ensin ulkoapäin enkä pystynyt mitään muuta kuin huokailemaan... Sieluni alkoi käydä hiljaista ja antaumuksellista keskustelua punapuuviisaan kanssa ja minun teki mieli astua hänen valtavaan syliinsä. Samalla minua alkoi jännittää ja kehoni alkoi hiukan täristä. Lopulta päätin rohkaistua ja astui puuviisaan syliin.
Seisoin hänen sisässään hetken, käteni menivät automaattisesti rukousasentoon ja sitten minua vietiin................
Pyysin kaikki enkelit ja oppaat ympärilleni, pyysin rauhaa, harmoniaa, tasapainoa ja rakkautta kaikille olennoille kaikissa ulottuvuuksissa, pyysin saada itsekin vapautua kaikista sisäisistä kahleistani ja avautua Äiti Maan energialle täydesti.
En voi sanoin kuvailla sitä armon ja rakkauden määrää, mitä puuviisas alkoi minuun välittää........ Koko kehoni meni ihan veltoksi ja sydämeni oli räjähtää sisääni.... Pystyin tuskin enää hengittää......
Pystyin vain hengähtää puuviisaalle sanat "You hold so much Love".....
Ja sitten tuli syvä itku.......
Olin vähällä painua polvilleni Äiti Maan tomuun ja tämän puuviisaan syliin...... Tunsin miten lantioni ja kohtuni avattiin ja laajennettiin ja juuriani Maahan kasvatettiin ja vahvistettiin....... Sydämeni aukesi äärimmilleen, ja koko kehoni ja energiakehoni avautui asettamaan Äiti Puun ja Äiti Maan olemuksen omaan olemukseeni. Lopulta olimme niin yhtä, että en enää tiennyt, missä minä lopun ja Äiti Puu alkaa....... Tuntui, kuin minusta olisi tullut yksi Äiti Puu muiden Äiti Puiden valtavaan metsään.......
Aloin tuntea Suuren Äidin rakkauden sisälläni, kantaa tuota suurta energiaa omassa olemuksessani..... Aloin tuntea kaikki ne heimot, joissa olen eri elämieni aikana ollut osallisena, kaikki Äiti Maata kunnioittavat rituaalivoimat, ja etenkin oman kehoni suuren Jumalallisen Äidin kehona, kohtuna ja viisautena; sen, miten voimallinen ja pyhä naisen keho on, kun se on raskaana ja sillä on kyky synnyttää uutta Elämää maan päälle. Tunsin oman äitini, tunsin Amman, tunsin oman sukulinjani tässä elämässä.......
Mutta erityisesti tunsin tämän viisaan punapuuäidin ja maapallon metsien todellisen elävän Hengen, sen, miten he todella ovat yhtä eläviä, tuntevia, ajattelevia ja tietoisia olentoja kuin me ihmisetkin. Ja miten meidän tehtävämme on yhdistyä takaisin heidän yhteyteensä, jotta saamme tämän maapallon takaisin harmoniaan. Me emme tiedä mitä me teemme, kun ryöstämme ja tuhoamme luontoa ja luonnonvaroja. Me emme tiedä. Me olemme niin kaukana omasta yhteydestämme, että emme voi ymmärtää luonnon jatkuvaa valtavaa ponnistelua itsensä tasapainottamiseksi, jotta elämä maan päällä säilyisi. Puut ovat suuria opettajiamme ja heitä kuuntelemalla meillä on käytössämme valtava viisaus ja sisäinen rauha.
En voi sanoin kuvailla sitä nöyryyden ja kaiken läpäisevän rakkauden tunnetta, jonka ympäröimänä sain tämän Äiti Puuksi ristimäni punapuuviisaan sisällä kokea tämän kaiken.
Lopulta annoin itseni painua Äiti Puun kohtua vasten fyysisesti, ja siinä vain hengittelin ja kiitollisuuden kyyneleet silmissäni vapisin sisäisesti. Painoin otsani Äiti Puun kohtua vasten ja sain häneltä siunauksen.
Päivä punapuumetsässä tuntui olevan koko ryhmälle valtava energeettinen kokemus. Kaikilla muillakin lähti eri prosesseja käyntiin, ja loppuiltaa kohti kaikki olivat aivan puhkipoikki ja yleisenergia tuntui hyvin raskaalta. Kun seuraavana aamuna heräsimme, saimme kokea ensimmäisen täysin aurinkoisen aamun (talomme oli niin korkealla, että se oli yleensä aamuisin pilvien ja sumun peitossa), kaikki pilvet olivat poistuneet taivaalta, ja ensimmäiset meistä olivat jo aamutuimaan nauttimassa ulkona auringon lämmöstä. Energia oli yhtäkkiä höyhenen kevyt, kaikilla tuntui olevan kupliva ilo pinnassa ja nauru herkässä, ja yhdessä ihmettelimme, että huh, taisipa punapuumetsä tehdä meille oikein kunnon energiapuhdistuksen!
Yksi itselleni tärkeistä kokemuksista retriitin aikana oli myös kauan haaveilemani nettipaasto. Minulla oli jo koko kevään ajan ollut vahvana tunne, että haluaisin pystyä olemaan vähemmän netissä ja keskittymään enemmän ihan fyysiseen elämään ja luovaan työhön. Sama tarve tuntui olevan myös muilla retriittiläisillä, joten en lopulta ihmetellyt, miten tämä asia nousi esiin jo ensimmäisenä päivänä välittäessäni ryhmälle intuitiivista viestiä. Viestin aikana mieleeni nousi Amman sanat, joissa hän puhuu siitä, miten kaikilla meillä on nykyään Internet, ja samalla olemme unohtaneet sisäisen Innernettimme olemassaolon. Tämä teema nousi retriitissä esiin tämän tästä, ja oli huojentavaa itsekin tietoisesti olla poissa internetin maailmasta. Toivon todella, että pystyn jatkamaan tätä netittömyyttä Suomeen palatessakin, tai ainakin rajoittamaan netissä oloani roimasti. Varsinkin, kun elää yksin, netistä tulee helposti hengailupaikka. Nouskoon siis kesäni teemaksi sen sijaan Innernetissä hengailu! :D ♥
Vielä hetken aikaa hengailemme myös Merkuriuksen perääntymisen energioissa, eli tarkalleen ottaen 23.05 saakka. Sen jälkeen Merkurius lähtee taas kulkemaan suoraan, mikä tuo meille helpotusta arjen toimiin: kommunikaatio alkaa toimimaan paremmin, nettiyhteydet :D luistavat taas liukkaasti ja kaikki kotivempeleet alkavat toimia moitteettomammin. Itse sain kokea Merkuriuksen metkut tämän 28.04 alkaneen periodin aikana voimallisimmin kahteen otteeseen: lentäessäni Kaliforniaan minulla oli välilasku Lontoossa, jonne saapuessani huomasin, että passini oli hukkunut. Siitä seurasi sellainen hässäkkä, että lopulta - vaikka passi löytyi - myöhästyin San Fransiscon koneesta! Kun menin tiskille varaamaan itselleni uutta lentoa, minulle sanottiin, että sinä päivänä ei enää olisi Kaliforniaan uusia lentoja. Samaan aikaan tiesin, että eräs retriittiläisistämme oli juuri kohta nousemassa Kalifornian San Joséen lähtevään koneeseen samaiselta Lontoon kentältä, joten todistettavasti Kaliforniaan olisi vielä lentoja sille päivälle! Virkailija sanoi, ettei heiltä edes lennetä San Joséen!! :D Lopulta hän kuitenkin tarkisti koneensa uudelleen, ja kappas, lento löytyi ja minulle sieltä paikka!
Eilen puolestaan aloin kaikkia Merkuriuksen metkuja uhaten päivittää tietokoneeseeni uutta päivitystä, josta lopputuloksena se, että koko tietokoneeni meni tilttiin ja sen selvittämiseen meni 5 tuntia! Samalla koneeltani hävisi kalenteritiedot ja osa muistiinpanoista. (Hahaa, kunnon puhdistusta menossa! :D) Osan pystyin jo päivittämään takaisin, mutta nyt minulta puuttuu esim.tietoja niiltä, jotka ovat ilmoittaneet halukkuutensa EnkeliJumalatar-iltojeni pitäjiksi. Jos siis olet laittanut minulle aiemmin meiliä asiasta, niin olisitko kiltti, ja ilmoittaisit toiveestasi minulle uudellen osoitteeseen ranto.kirsi@gmail.com, kiitos! ♥
Merkuriuksen lisäksi Mars, Saturnus ja Pluto ovat myös edelleen peruutusasemissa, joten uudestisyntymän ja tuplatsekkauksen tarpeen energiat ovat edelleen ilmassa. Tänä viikonloppuna meillä on vielä lisäksi täysikuu, joka lisää entisestään sisäisten oivallusten ja uudestisyntymän mahdollisuuksia.
Rakkauden, Valon ja Harmonian täyteistä täysikuuviikonloppua!
Deepthinne
