Tänä aamuna oli jälleen sellainen olo, ettei oikein siedä
tietokoneen ja kännykän läheisyyttä. Yleensä nämä kummatkin ”värkit” ovat
ruokapöydälläni, joka on samalla myös ”työpöytäni”. Nyt on jo pidempään
tuntunut siltä, että näistä ”säteilee” jotakin sellaista, josta tulee melkein
huonovointiseksi. Tänä aamuna kiikutinkin läppärin sitten toiseen huoneeseen
aamupalani ajaksi, ja olo oli heti paljon tasapainoisempi. Monesti on ollut
niin, että samalla kun syön, vastailen meileihin tai vaihtoehtoisesti luen
jotakin kirjaa. Jolloin tietenkin tietoisuus itse syömisestä katoaa taivaan
tuuliin, ja syömisen jälkeen ei edes muista syöneensä. Tänä aamuna tein toisin:
kun olin saanut läppärin toiseen huoneeseen, istuin alas pöydän ääreen, laitoin
kummatkin jalkapohjat lattialle (kun yleensä ainakin toinen on lämmittelemässä
pepun alla, viluinen kun olen), hengittelin syvään, ja olin läsnä aamupalalleni ja koko sille hetkelle.
Silloin tuntui, että sulan koko todellisuuteen, olen yhtäkkiä yhtä koko
luonnon kanssa. Niin, siis asunnossani on hurjan isot ikkunat, ja minusta
tuntuu nyt kesän tullen koko ajan siltä, niin kuin asuisin luonnossa. Aivan Ihanaa! Lauantai-iltana kun tulin reissusta, niin ihastukselleni ei ollut
rajoja, kun takapihani oli puhjennut reissussaoloaikanani täyteen vihreyteensä.
Aivan kuin olisin saanut uuden kodin! <3 Tämän luontoyhteyden säilyttääkseni
tunnenkin nyt joka solussani, että nämä masiinat täytyy pitää mahdollisimman
kaukana hienoviritteisestä kehostani. Varsinkin nyt paaston aikana tämä tunne
on vain vahvistunut.
Aloitin Vogelin viiden päivän paaston maanantaina. Enpä
olisi etukäteen uskonut, miten mielettömän helppoa se on. Kuvittelin, että
minulla ei olisi voimia mihinkään ja olo olisi hutera koko ajan. Mutta toisin
kävi. Ensimmäinen paastopäivä meni hulppeasti: aloitin aamun suolihuuhtelulla,
joogalla ja meditoimisella. Pääsin siis heti kiinni siitä, mihin olin
ajatellutkin tämän viikon keskittyväni. Parasta tässä oli se, että sain tehdä
tämän tuossa terassillani, luonnon keskellä. Mehut ja kasvisliemet maistuivat,
eikä ollut mitään ”vieroitusoireita”.
Mutta tiistaiaamu olikin sitten aika kamala! Oksetti ja
yökötti ja jo pelästyin, että ei hyvänen aika, mihin olen oikein pääni
pistänyt, tuleeko mun olo ihan oikeasti olemaan tällainen koko loppuajan!!??!
Huuhtelun, aamupalan ja hiljentymisen jälkeen olo kuitenkin helpotti nopeasti,
ja pääsin jopa lähtemään liikenteeseen. Loppupäivä sujuikin sitten kuin tanssi,
tuskin huomasin olevani paastolla.
Ja tänä aamuna ei ollutkaan enää mitään oireita, vaan
nyt on taas olo, että olisi energiaa jaettavana vaikka koko kylälle.
En löydä
tälle helppoudelle mitään muuta selitystä kuin sen, että kehoni on tottunut
Heidin Simplify to Super-ravintokurssin jälkeen puhtaampaan, raaempaan ruokaan,
ja tottunut olemaan ilman hiilihydraatteja ja sokeria, jotka tekevät oloni
nykyään erittäin raskaaksi, jopa masentuneeksi. Ennen paastoa, ravintokurssin
jälkeen olin ehtinyt palata hetkeksi leivän ja makean pariin, mutta oli ilo huomata,
että kehoni oli kuitenkin saanut sitä ennen jo niin pitkän ”koulutuksen”
oikeanlaiseen ruokavalioon, että se humpsahti kepeästi takaisin omiin uomiinsa
paaston alettua. Voin siis edelleen suositella NIIIIN lämpimästi Heidin ravintokurssia, joka kulkee nykyään nimellä Uusi Päivä.
Viime päivinä olen syventynyt myös lisää tuohon Aura-Somaan,
ja siitäkin olisi todella positiivista kerrottavaa. Vaikkakin se on vain yksi
apuväline matkallamme tietoiseen elämään, niin se on silti erittäin
varteenotettava sellainen.
”Aura-Soma-väripullojen kautta on mahdollista saada
tietoa elämänasenteestasi ja päämääristäsi elämässä. Ne paljastavat
tämänhetkiset ongelmasi; sen, mitä niistä tähän mennessä olet oppinut ja sen,
mitä vielä voit oppia. Tämän lisäksi ne kertovat, vieläpä sangen uskottavasti,
miten tulet etenemään elämänpolullasi, suhteessa henkiseen, älylliseen,
fyysiseen ja tunnetason kypsymiseen.”
”Aura-Soman aineet ovat tehokkaita; värit vapauttavat
kehon värähtelytaajuuksien salaisuudet, ja palauttavat niiden tasapainon. Tällä
puolestaan on suora yhteys ihmisen koko persoonaan. Aura-Somaa kutsutaankin ”itsemääräytyväksi
sieluterapiaksi”.”
Mutta nyt kiikutan tämän läppärin takaisin pois näkyvistä ja
lähden pienelle kävelylle ihanan auringon alle!
Kaunista, ilon täyteistä päivää sinulle!
Deep
ASIOIDEN LOPETTAMINEN - AVIOERO, LOPETTAMISMALLIT, KUOLEMA
Kirjoittanut Jose Stevens (thepowerpath.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Olemme astuneet ennenkuulemattomien muutosten aikaan - nopean transformoitumisen ja planeetan toimintamallin muutoksen - ja vaikka tämä voi olla jännittävää ja mielenkiintoista, siitä on maksettava hinta. Kaikkea uutta varten tapahtuu vanhan loppumista - vanhojen ajatusten ja uskomusten, vanhojen tekniikkojen, vanhojen rutiinien ja elämäntyylien ja vanhojen suhteista kiinnipitämistapojen. Kun maailmantalous on epävakaa, kun vanhat järjestelmät pettävät, uskonnot ovat kriisissä, yrityksiä kaatuu, vanhoja uskomuksia korvataan ja uusia teknologioita ilmestyy näyttämölle päivittäin, ihmiset eivät enää tiedä, keitä he ovat. Kun useimmat ihmiset saavat tunteen itsestään siitä, mihin he samaistuvat, muutos synnyttää identiteettikriisin ja sen mukana mahdollisuuden valtavaan kasvuun.
Tästä syystä muutos ei ole ainoastaan stressaavaa, vaan niiden asioiden lopettaminen, jotka eivät enää palvele, on äärimmäisen vaikeaa useimmille ihmisille. Missään muutos ei ole vaikeampaa kuin henkilökohtaisissa suhteissa, erityisesti avioliitossa ja kumppanuudessa. Koska muutos vaikuttaa usein eri tavalla ihmisiin, stressi kahden kumppanin välillä voi kasvaa äärimmäisyyksiin, kun muutosvauhti ei ole sama.
Siksi näemme räjähdysmäistä kasvua eroissa - avioeroissa ja pitkä- ja lyhytaikaisten kumppanuuksien purkautumisessa. Siinä missä tämä voi ulkopuolelta näyttää negatiiviselta suuntaukselta, se ei itse asiassa ole välttämättä huono asia ja se voi olla oleellista yhteiskunnan sopeutumiseksi uusiin mahdollisuuksiin. Tässä tutkimme joitain asioita liittyen asioiden loppumiseen, jotta teidän olisi helpompaa ymmärtää, mitä tapahtuu, ja oppia käsittelemään muutosta suotuisasti.
Sopimukset on suunniteltu auttamaan ihmisiä käsittelemään oppitunteja, oppimiskokemuksia ja vastuita. Useimpiin avioliittosopimuksiin sisältyy lasten kasvattaminen ja heistä huolehtiminen, kunnes he kykenevät jättämään kodin ja huolehtimaan itsestään. Mitä tapahtuu, kun nämä sopimukset tulevat luonnolliseen loppuunsa? Se on yksinkertaisesti tilaisuus arvioida uudelleen ja valita uusia toimintakursseja, jotka johtavat uusiin oppitunteihin, sopimuksiin ja kokemuksiin. Vaikka useimpiin antiikinaikaisiin avioliittosopimuksiin sisältyy sellaisia fraaseja kuin "ikuisesti" ja "kunnes kuolema meidät erottaa", realistisesti ajateltuna tämä on puppua. Avioliittoa ei ole tarkoitettu maratoniksi.
Avioliitolla on vain kolme tarkoitusta: 1) pitää sellaiset sopimukset kuin lasten kasvattaminen ja monadin täyttäminen, 2) olla sellaisen tehtäväkumppanuuden sija, kuin toisensa auttaminen elämäntehtävän suorittamisessa ja 3) olla mukava ja tukea antava ihmisille, jotka nauttivat olla yhdessä. Siinä kaikki. Niinpä silloin kun sopimukset ja monadit ovat valmiita, merkittävä yhdessäpystymisen motivaatiotekijä poistuu. Jos pari ei enää auta toisiaan elämäntehtävän täyttämisessä, niin toinen merkittävä motivaatiotekijä poistuu. Lopuksi, jos pari ei enää nauti toistensa seurasta, viimeinenkin motivaatiotekijä yhdessäololle poistuu. Silloin ei ole mitään jäljellä heidän pitämiseksi yhdessä. Silloin kun tämä tapahtuu, jotkut ihmiset yrittävät pysyä yhdessä vääristä, persoonan ohjaamista tunteista, kuten velvollisuus, sentimentaalisuus tai toisten (yhteisö tai aikuiset lapset) järkyttymisen estäminen. Silloin kun näin tapahtuu, kumppanit kärsivät tavallisesti katkeruudesta, masennuksesta ja kurjuudesta ja toivovat syyllisyyttä tuntien ja salaa, että toinen kuolee tai jättää ensin.
Tätä emme voisi kutsua asioiden lopettamiseksi tarkoituksenmukaisesti. Muita esimerkkejä epätarkoituksenmukaisesta lopettamisesta voisi olla lapsista kiinnipitäminen pitkään sen jälkeen, kun he ovat aikuistuneet ja kykeneviä itsenäisyyteen, bisneskumppanuuden jatkaminen, vaikkei se enää ole millään tavalla palkitsevaa, kiinnipitäminen rakastajasta tai seksisuhteesta pitkään sen jälkeen, kun se on lakannut miellyttämästä kumpaakin osapuolta ja kiinnipitäminen nääntyneestä kehosta, vaikka elämäntehtävä onkin selvästi tehty. Huomatkaa, että viimeisessä tapauksessa en neuvo itsemurhaan tai murhaan. Olen itse asiassa neuvomatta roikkumaan kiinni elämässä valtavin kustannuksin ja epänormaalein keinoin. Töpselin irrottaminen ei ole itsemurha tai murha, vaan luonnollista irtipäästämistä.
Asioista kiinnipitämisen tavallisin syy on hylkäämisen pelko ja sen välttäminen hinnalla millä hyvänsä. Tämä pelko kulkee kumpaankin suuntaan - hylätyksi tulemisen ja toisen hylkäämisen pelko. Tämän filosofian hinta on kallis ja se liittyy pitkittyneeseen kärsimykseen kaikille asianosaisille. Pitäkää mielessä, etteivät kaikki kiinnipitämistapaukset ole hylkäämispelkoa. Joissain tapauksissa ihmiset käyttävät poikkeuksellisia keinoja pitääkseen sairaan ja vanhemman sukulaisen elossa, koska he yrittävät välttää syyllisyyttä toivoessaan, että tämä vain kuolisi jo.
Luultavasti jokainen teistä on kokenut joskus jonkun kuoleman - läheisen ihmisen tai muun. Tavallisesti kuolema voidaan luokitella useilla tavoilla joko äkillisenä tai ennustettavana. Jos se on ennustettua, on kuoltu joko hyvin tai kamalasti. Tarkastellaanpa hetki eroa hyvän ja kamalan kuoleman välillä. Tavallisesti pidämme hyvänä kuolemaa, missä kuoleva laittaa kaiken järjestykseen, tunnistaa kuolevansa, hyvästelee kaikki ja kuolee syvä hyväksyntä tai jopa hymy kasvoillaan. Sairaat lapset usein kuolevat näin. Valitettavasti aikuiset eivät useinkaan. Sen sijaan he kieltävät eivätkä suostu myöntämään kuolevansa, vaan sen sijaan syyttävät kaikkia ympärillään siitä, ettei heitä auteta. He usein roikkuvat hallinnassa uhkaamalla sukulaisia alati muuttuvalla testamentilla ja yrittävät manipuloida muita jakamalla uskollisuutensa vastakkaisiin leireihin. He yrittävät usein saada lupauksia rakkailta, kuten vakuutus, ettei vaimo mene koskaan enää naimisiin. He saattavat käyttäytyä vihaisesti ja raivota niille, jotka yrittävät auttaa heitä, menevät paniikkiin ja kauhistuvat kuoleman maininnasta ja sitten jättävät kaiken sotkuun menehtyessään vääjäämättömästi ja huutaen.
Nämä jälkimmäiset esimerkit voisin summata asioiden lopettamiseksi huonosti. Nyt kun meillä on ajatus siitä, mitä asioiden lopettaminen huonosti merkitsee, voimme tarkastella mistä tekijöistä tarkoituksenmukainen lopettaminen koostuu.
Yksi avain terveeseen lopettamiseen on kyky saada siihen positiivinen kierre riippumatta siitä, mitä on tapahtunut. Silloin kun 20-vuotinen avioliitto päättyy, on tärkeää nähdä, miten se onnistui ja mitä se salli kummankin saada aikaan. Kenties kasvatettiin lapset, pyöritettiin liiketoimintaa, opittiin oppitunteja liittyen yhteistyöhön, kestävyyteen, hyväksyntään tai kärsivällisyyteen jne. Tavallaan tämä on kuin voiton julistamista ja joukkojen tuomista kotiin. Ei huono ajatus.
Siksi on tärkeää olla näkemättä loppumista epäonnistumisena. Tämä on vain konventionaalisen ajattelun tulosta. Epäonnistuminen liittyy omiin petettyihin odotuksiinne tai lähellänne olevien odotuksiin, kenties myös yhteiskunnallisiin tai uskonnollisiin normeihin. Todellisuudessa niillä ei ole tekemistä asian kanssa, koska ne eivät ole henkilökohtaisia. Ne eivät selitä omaa ainutlaatuista tilannettanne, mikä voi sisältää oleellisia oppitunteja, sopimuksia, karmaa ja joukon muita vaikutuksia. Varsinaisesti mikään ei ole epäonnistumista. Kaikki on onnistumista, sekin mikä vaikuttaa epäonnistumiselta. Esim. eroamalla saatatte onnistuneesti valita elämässä vaihtoehdon, joka sallii teidän saavuttaa paljon enemmän, mihin olisitte pystyneet jäämällä onnettomaan avioliittoon.
Toinen avain asioiden lopettamiseen hyvin on kiitollisuus. Joissain tapauksissa kumpikin osapuoli voi olla kiitollinen toiselle monista saavutetuista asioista - kaikista laitetuista aterioista, ansaitusta rahasta, saavutetusta omaisuudesta, tehdyistä matkoista ja vuosien saatossa voitetuista haasteista. Silloin kun kiitollisuutta on vaikeaa tuntea väkivaltaisen, jollain tavalla riippuvaisen tai vaikean kumppanin tapauksessa, kiitollisuus voidaan antaa hengelle kaikista opituista oppitunneista. Joka tapauksessa kiitollisuus on äärimmäisen tärkeä lopettamisprosessissa, koska se pohjustaa tulevan onnistumisen.
Suhdemuodon lopettaminen
Kumppanuuden lopettaminen ei välttämättä merkitse suhteen lopettamista, paremminkin se viittaa suhteen muotoon. Silloin kun mukana on lapsia, vanhempien suhde voi jatkua - suhteen avioliittomuoto muuttuu ja loppuu. Tuo muoto voi olla epätarkoituksenmukainen tulevaisuuden potentiaalin toteuttamiseen ja se on muutettava joksikin muuksi.
Silloin kun karmaa on mukana, tilanne voi olla erilainen. Vaikka suhde voi olla vähemmän tyydyttävä, niin jos ydinolemus määrää, että jotain on suoritettava loppuun ja tasapainoon, suhdemuodosta voi olla vaikeaa lähteä. Esim. jos kaksi ihmistä on mukana monadissa, joka on myös karmallinen, suhdemuoto voi kestää, ellei ole täydellistä anteeksiantoa. Esimerkkejä tällaisesta monadista voisi olla sortaja/sorrettu tai uhri/hyväksikäyttäjä. Tämä ei merkitse sitä, että kaikki suhteet, joissa on jonkinlaista hyväksikäyttöä tai sortamista, ovat monadeja. Useimmat itse asiassa eivät ole ja ne muodostetaan yksinkertaisesti pelosta, velvollisuuden tunteesta yms.
Vaikka suhde olisi karmallinen, oivaltamalla ja anteeksiantamalla tilanne voidaan muuttaa paremmaksi. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos kuningas Henry VIII törmäisi yhteen ex-vaimoonsa tulevassa elämässä. Sanotaanpa, että tulevaisuudessa hän on nainen ja hänen ex-vaimona on valta-asemassa oleva mies. Vain tämän tarkasteleminen voisi saada teidät kavahtamaan, ikään kuin todistaisitte junaturmaa. Tietämättömät sivustakatsojat voisivat kannustaa häntä ryhtymään suhteeseen miehen kanssa ja toiset voisivat tuomita miehen kamalasta naisen kohtelemisesta, mutteivät he tietäisi koko tarinaa. Kuitenkin myös tätä tilannetta voitaisiin kohentaa oikealla asenteella ja lähestymistavalla. Kaikki on totuuden ja parantavien ydinvoimien kohteena. Suhde tietysti jatkuisi, mutta muoto on valinnan ja transformaation kohteena.
Asioiden lopettaminen tavallaan, muttei oikeasti
Monet ihmiset ovat huonoja lopettamaan suhdemuotonsa tai pitkäaikaiset mallinsa. Rakkaussuhde voi päätyä täysin epäsopivaksi kummankin osapuolen kannalta, mutta kumpikaan ei osaa lopettaa sitä. He ilmoittavat kaikille lopettavansa suhteen, mutta jatkavat toisilleen soittelemista ja päätymällä sänkyyn säännöllisesti. Suhde saattaa olla "on/off" kuukausia tai jopa vuosia. Lopulta kukaan ei enää usko heitä, kun he väittävät, etteivät enää näe toisiaan. Tämä tilanne voi jatkua, vaikka he ovat jo uusien kumppanien kanssa, ja se esittää omaa rooliaan uuden suhteen tuhoutumisessa. He eivät yksinkertaisesti tiedä, miten lopettaa asiat, koska 1) kokeiltu on tuttua. Tuntemanne paholainen voi olla parempi kuin tuntematon paholainen. 2) Suhde on ennustettavissa ja siksi se tuntuu turvallisemmalta, vaikka olisi väkivaltainenkin. 3) Suhde tuntuu sellaiselta, minkä he ansaitsevat. Toisin sanoen, se voi olla alhaisen itsetunnon tulosta.
Jos haluatte lopettaa jonkin, teidän on lopetettava se. Tämä merkitsee, ettei olla vain ystäviä tai puhuta puhelimessa tai tekstailla jne. Kyllä, monissa tapauksissa tarvitaan suhteen muuttamista ja suhde voi jatkua eri tavalla, mutta se ei voi koskaan jatkua hyvin, jos muoto ei muutu, ja tämä vaatii aikaa. Kyllä, voitte olla ystäviä, mutta myöhemmin. Tarvitaan katkoa, aikaa jolloin ei vierailla, ei puhuta, ei nähdä eikä varsinkaan olla intiimisti. Kolmesta kuuteen kuukautta on minimi. Tämä voi olla vaikeaa, kun pari on ollut yhdessä kauan ja liiketoiminta ja vanhempien vastuut jatkuvat, mikä vaatii jatkuvaa kommunikointia. Näissä tapauksissa teidän täytyy ehkä hoitaa liiketoiminta ja olla hyvin kurinalainen, jotta ette lankea vanhoihin malleihin. Jotkut vanhat sielut pystyvät hallitsemaan nämä muutokset helposti ja kokemuksella. Useimmat muut ovat alttiita saamaan aikaan sotkua.
Mallien muuttaminen voi olla samanlaista. Takaisin äidin luokse juokseminen, kun kotoa on lähdetty pysyvästi, ei muuta mallia. Eikä muuttaminen takaisin vaikeaan kotikaupunkiin armeijan tai collegen jälkeen. Kotona vanhat jengisiteet ja väkivaltaiset poika- tai tyttöystävät voivat odottaa jatkaakseen siitä, missä kohtaa lähditte pois. Todellinen katkaiseminen merkitsee juuri sitä - ei paluuta kotiin.
Riippuvuusmallit eivät eroa mitenkään. Juokseminen takaisin huumeisiin, juomiseen tai pornoon ei muuta mallia. Tämä on vain saman vanhan asian tekemistä toivoen, että tällä kertaa se johtaa todelliseen onneen. Ei johda.
Miltä mallit näyttävät
Katsotaanpa hetken mallien todellista luonnetta. Käyttäytymismalli on kuin keskeneräinen kudelma, joka on tehty monista, erivärisistä langoista. Jokainen lanka tulee erilaisesta vaikutuslähteestä - menneen elämän historiasta, uskomuksista ja menneiden ja nykytilanteiden muistoista, kulttuurin ja perheen leimaamisesta, perheikonista, geeniperimästä jne. Yhdessä nämä muodostavat kuvan. Vertauskuvaa hetkeksi vaihtaen - kudosmalli on kuin "seisova" aalto joessa, mikä muodostuu pinnanalaisista asioista, joita ei ehkä näe, mutta jotka ovat siellä silti. Seisova aalto pysyy niin pitkään, kun pinnanalaiset asiat jäävät paikoilleen, mutta jos ne liikkuvat, seisova aalto häviää ja ilmestyy jonnekin muualle. Todellisuudessa se ei ole sama aalto, malli häviää korvautuakseen uudella ja erilaisella mallilla. Uusi malli voi olla parannus tai riippumaton tekemistänne valinnoista.
Avainkysymys on "Mikä saa pinnanalaiset asiat liikkumaan ja näin hävittämään aallon?" Ensimmäinen askel on tietoisuus, että jokin alapuolella aiheuttaa aallon ilmestymisen. Toinen askel on päättää tarkoituksella puhdistaa pois nuo asiat. Tässä mukaan tulee kriittinen kysymys. Onko mahdollista, että nämä asiat voisivat liikkua, ja millaista olisi, jos näin tapahtuisi? Tämä sallii teidän miettiä ilman vastustusta sitä mahdollisuutta, että malli häviäisi ja miltä elämänne silloin näyttäisi.
Tähän prosessiin sisältyy myös jotain tärkeää. Se antaa teille kaksi viitekohtaa, alkuperäinen aalto ja mahdollisuus, että aalto menee toiseen kohtaan. Koska elämä on vain sarja erilaisia aaltomuotoja tai saapuvia ja lähteviä malleja, on jatkuvasti muutoskohtia, jotka ovat samanlaisia kuin pysähdykset pitkällä ajomatkalla. Ensin voitte ajaa Los Angelesista Yosemiten kansallispuistoon, sitten sieltä eteenpäin Las Vegasiin, Nevadaan ja sitten Grand-kanjoniin Arizonassa. Jokaisen pisteen välillä on tietty välimatka. Missä tahansa olettekin, olette aina kahden pisteen välissä ja vain näitä teidän on käsiteltävä tällä hetkellä. Pisteiden yhdistäminen luhistaa aallon ja vie uuteen määränpäähän.
Näin mallia muuttaaksenne teillä on oltava kaksi viitekohtaa - missä olette olleet ja mihin olette menossa. Jos ette tiedä, minne olette menossa, olette vaikeuksissa, koska ei ole toista pistettä. Esitätte siis kysymyksen: "Jos tietäisin, minne olen menossa, missä se olisi?" Tämä luo mahdollisuuden, että olette tästä edespäin matkalla jonnekin ja voitte hävittää ensimmäisen pisteen näennäisen kiinteän mallin. Jos ei ole mitään toista kohtaa, ette voi hävittää ensimmäistä, koska olette aina jossain ja se on siinä, missä olette nyt. Mallin muuttamiseksi teidän on saatava toinen piste, mihin mennä.
Nyt voitte nähdä, että ei voi lopettaa asioita kunnolla, jos ei ole, minne mennä. Jos ei ole mitään määränpäätä, niin on vaikeaa kuolla, koska tämä elämä on kaikki, mitä on. Ei ole mitään toista pistettä ja näin täytyy roikkua kiinni siinä, mistä olette tekemässä kurjaa kuolemaa. Jos ei ole toista pistettä, niin ei voi lopettaa suhdetta, koska kenties ei enää saa seksiä tai ei enää ole paikkaa, mitä kutsua kodiksi tai vastaavaa. Tässä tapauksessa toinen piste ei merkitse hyppäämistä toiseen suhteeseen, vaan käsitystä, että elämä jatkaa positiivisesti kera uusien mahdollisuuksien, kun suhde on ohi.
Lopuksi on vielä yksi avain mallin muuttamiseen. Kun olette valinneet toisen pisteen matkallanne, teidän on oltava varma, että ainoastaan te ette halua päästä sinne, vaan että myös se haluaa teidän menevän sinne. Tämä voi kuulostaa kummalliselle, mutta on oltava resonanssi sen välillä, mitä sanotte haluavanne ja onko määränpää valmis vastaanottamaan teidät. Esim. sanotte ehkä: "Haluan mennä Englantiin." Teidän on kuitenkin myös kysyttävä: "Haluaako Englanti minun menevän sinne?" Näiden välillä on oltava resonanssi.
Tavallaan teidän ei tarvitse huolehtia tästä liikaa, koska ydinolemuksenne päättää tämän pitkässä juoksussa. Silti tämä kysymys kannattaa esittää ja vastauksen tietäminen tietoisesti pelastaa teidät paljolta murheelta. Joskus halutessanne kovasti jotain, se ei tapahdu, koska puuttuu resonanssi, kuten "Haluan olla Johnin tai Maryn kanssa, mutta hän ei halua olla minun kanssani". Kuten voitte nähdä, tätä tapahtuu koko ajan. Valmius kuulla vastaus vaatii paljon rohkeutta ja halukkuutta tarkastella totuutta. Jos resonanssi puuttuu, teidän on ehkä valittava toinen piste määränpääksenne.
Tämä kaikki on näiden aaltojen luhistamiseksi ja uusien, tarkoituksenmukaisempien aaltojen ilmentämiseksi.
Jose Luis Stevens
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
