Pyykkikone pyörii tänään jo viidettä koneellista. Ulkoparvekkeeni on täynnä tyhjiä pahvilaatikoita ja enkelitoimiston paperit odottavat purkamista. Tänään saapui ensimmäinen Foodinin lähetyskin, ja hurautinpa äsken velipojalta lainaksi saamallani poralla viimeiset kalusteet kokoon! Näyttää vakavasti siltä, että olen asettunut taloksi. Pohjanmaalle. Uutuuttaan hohkaavaan kotiin.
Miten tässä näin kävi?
Taisi tehdä kahdeksan on-off-kuukautta ulkomailla tehtävänsä. Amerikka, done. Intia, done. Juuri nyt ei tee mieli yhtään mihinkään. Kaikista mukavinta on hiihdellä täällä valkoisessa enkelikodissa villasukat jalassa ja poltella kynttilöitä. Paitsi että en ole ihan hirveästi vielä ehtinyt nauttimaan joutenolosta.
Olen ollut Suomessa kohta kolme viikkoa. Luulin asettuvani kevääksi ystäväni kotiin, mutta toisin kävi. Enkelit ohjasivat minua vuokraamaan oman kodin, ja siitäkös hulabaloo alkoi! Jo kahden päivän päästä siitä, kun vilkaisin ensimmäistä vuokrailmoitusta, kannoin muuttolaatikoita sisään uuteen kotiini. Kun jonkun asian on tarkoitus tapahtua, se tosiaan tapahtuu kuin siivillä. Nyt olen sitten laittanut kotia valmiiksi ja juuria maahan. Samaan syssyyn kun laukesi vielä auto ja puhelinkin, niin johan on tätä päivittämistä ja täpinää tässä riittänyt!
Minusta tuntuu, etten oikein vielä ymmärrä, mitä kaikkea viime vuosi piti kaiken kaikkiaan sisällään. Niin paljon ylä- ja alamäkiä, niin ilon kuin syvän surunkin tunteita, mahdotonta sukellusta omaan kehotietoisuuteen ja omien rajojen ja pelkojen maailmaan. Siinä sivussa pyöräytin enkeli-iltakiertueen, kirjoitin uuden kirjan, matkustin paikkoihin joista en ollut osannut edes haaveilla (OMG Yosemite!!!!), vietin enemmän aikaa Amman seurassa kuin koskaan (Intiassa, Amerikassa ja Sveitsissä, ja taas uudelleen Amerikassa ja Intiassa), luovuin niin monesta asiasta elämässäni (mm.äidistä, Olgasta, kodista, muutamasta ihmissuhteesta, vanhentuneista arvoista ja sisäisistä asetuksista), ja... ja hengissä ollaan, edelleen. En voi vielä sanoa, että vahvempana kuin koskaan, koska juuri nyt tuntuu, että kaikki kortit ovat ilmassa enkä ole vielä ilmeisesti oikein tajunnut olevani nyt Suomessa, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tuntuu, että nämä ensimmäiset viikot ovat menneet omaa tonttia tallatessa ja tontin rajapyykkejä asetellessa. Tämä ilta on aivan ensimmäinen, kun ehdin ylipäätään edes alkaa kirjoittaa jotain. Tähän asti on pesty vain jälkipyykkiä, niin konkreettisesti kuin metaforisestikin. Enkelit ovat käyneet vierellä vain silloin tällöin, ovat tuntuneet nyt antavan minulle laskeutumisaikaa.
Täällä on satanut lunta. Aivan reilusti. Se on ollut kyllä ihan kivaa. Kalifornian alkutalvi ei ollut mikään maailman miellyttävin. Asunnoissa ei ole kunnon lämmitystä niin kuin meillä, joten tuvat ovat jokseenkin viileitä - not so good for this chilly girl. Intiassa taas kuumuutta riitti. Minä olin kaiken lisäksi melkein kuukauden kipeänä jos jonkin vaivan kanssa, joten Suomen kotoisa maaperä ja ilmasto on ollut oikein tervetullutta vaihtelua. Paitsi että ihoni meinasi kuivua aivan korpuksi tänne tultua. Nyt on saanut lotrata rasvojen kanssa oikein olan takaa, jotta keho on taas tottunut tähän meidän yyberkuivaan ilmastoon. (Hih, tässä vinkki myös itselleni: https://www.youtube.com/watch?v=zfncTuhZGbI&feature=youtu.be)
Sen verran olen ympärilleni huhuillut ystävilleni, että olen huomannut, että yhdellä sun toisella on ollut aika rankka alkuvuosi. Sitä se on ollut myös minulle. Vaikka kaikki on hyvin, niin tuntuu, että mielen kanssa saa nyt käydä kunnon jaakobinpainia, se kun tuntuu todella helposti lipsahtavan negan puolelle (HUOM!! Merkuriuksen perääntyminen on edelleen käynnissä, ja se loppuu vasta 11.2, mikä osaltaan selittää sitä, miksi kaikki "shitti" nousee nyt pintaan). Sen olen tässä nyt oppinut, että nyt mennään niin herkissä energioissa, että jos toimii yhtään sydäntään vasten, niin se kostautuu kyllä heti huonona olona. Kiukku nousee pintaan heti. Se on nyt ainakin minulle ollut mittari siihen, että jos näin käy, niin silloin toimin itseni korkeampaa ohjausta, sydämeni ääntä vastaan. Ei voi enää toimia mistään muusta kuin totuudesta käsin. Ja se ei todellakaan ole helppoa. Siinä joutuu kohtaamaan omat pelkonsa aivan silmästä silmään ja nousemaan niiden yläpuolelle. Mutta voi ihme, kun sen tekee, niin tuntuu, että selkään kasvaa aivan siivet! ♥
Siivet saatiin nyt myös eilen, kun starttasimme kevään EnkeliJumalatar-kiertueen Ruovedellä! Siellä oli ihana Rustiikki-hyvänolonkeskus meitä naisineen odottamassa, ja 12 naista oli osallisena illassamme. Olipa jännittävää taas päästä tien päälle ja tapaamaan ihmisiä ja tuomaan enkelten ja jumalatarten viestejä! Tällä kiertueella energia tuntuu tosiaan olevan erilainen enkeli-iltoihin verrattuna, huomattavasti maadoittuneemmissa tunnelmissa mennään, mutta toisaalta esim. meditaatio tuntui olevan nyt todella voimakas ja kukin nainen sai siinä omalta enkeliltään jumalatarvoimasauvan! Se oli huikeaa, en ole koskaan kokenut sellaista! Katsotaanpa vain, luovutetaanko sauvoja muissakin illoissa!
Nyt Suomeen palattuani olen ensimmäistä kertaa yksin äidin kuoleman jälkeen, eli viime kesäkuun jälkeen. Tähän mennessä vierelläni on aina ollut joku, tai ainakin olen ollut osa isompaa yhteisöä ashramissa, jossa ei juuri omaa aikaa jää. Äiti on mielessä joka päivä. Niihin tuntemuksiin, mitä oman äidin kuoleminen aiheuttaa, ei varmaan voi mitenkään valmistautua. Varsinkin, kun minunkin äitini lähti aivan yllättäen, aivan terveenä. Välillä tuntuu niin kuin seuraisi omaa elämäänsä jostain etäisyyden päästä. Seuraa sisällä vellovia ja vaihtuvia tunnetiloja, ja missään ei ole oikein mitään järkeä. Kuolemasta aiheutuva suru on niin tuntematon vieras. Siitä ei tiedä että mitä sille tekisi ja miten sitä pitäisi kohdella. Miten kauan tällaiset olot kestää ja miten niitä pitäisi käsitellä. Tähän saakka olen vain antanut tuntojen ja olojen tulla ja olla. En yritä sulkea niitä pois, opin niistä koko ajan valtavasti.
Mutta nyt on aika mennä ottamaan viimeiset pyykit pois koneesta, ja ehkä tehdä vuoden ensimmäiset raakasuklaat. ♥
Levollista maanantai-iltaa, siunauksia ja rakkautta! ♥
Deepthi
