Minä olen miettinyt viime aikoina sellaista asiaa kuin Itsetunto. Ensin tuo aihe ponnahti silmilleni Los Angelesin lentokentällä, kun käväisin siellä kirjakaupassa, josta käteeni tarttui Jennifer Lopezin kirjoittama omaelämäkerta True Love. Kirjassaan Jennifer raottaa asioita parisuhteidensa ja musiikin teon takana, aloittaa itsetutkiskelun polkunsa ja saa perustavanlaatuisia oivalluksia, jotka auttavat häntä nousemaan omille jaloilleen ja mm.rakentamaan elämänsä ensimmäisen "Dance Again" -maailmankiertueensa vuonna 2012 - kun ensimmäisen levyn ilmestymisestä oli kulunut kokonaiset 13 vuotta. Hänen mantransa tuota kiertuetta rakentaessaan, oli
"You will live.
You will love.
You will dance again."
Tajusin tuota lukiessani, että minäkään en ole varmaan koskaan antanut itselleni oikeasti kiitosta tekemisistäni tai ylipäätään mistään. Olen kyllä ollut kaikesta erittäin kiitollinen, mutta että vielä oikein kiittäisin itseäni, että "hienosti tehty", niin se ei vain ole kuulunut omaan pirtaani. Olen koko elämäni saanut ihmisiltä valtavasti kiitosta ja palautetta työstäni, mutta minussa on varmasti ollut perusluterilainen asetus, että "ei kannettu vesi kaivossa pysy", "kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse" (mikä nähdään negatiivisena ilmaisuna!!), tai "parempi pitää kynttilä vakan alla".
Nyt viime päivinä tämä sama aihe on nostanut päätään uudelleen. Ystäväni näki unen, jossa kuljimme rannalla käsi kädessä, ja hänelle teroitettiin unessa, että hänen pitää välittää minulle herättyään viesti, että "tiedä, miten monen elämään tuot iloa ja valoa". Samaan aikaan kun hän oli nähnyt tuon unen, niin olin saanut usemmankin sähköpostin, jossa ihmiset kiittivät vaikkapa blogistani tai kirjastani saamistaan oivalluksista ja vahvistuksista. Huomasin nyt tarkastelevani asennettani ja ajatuksiani, että mitä nuo viestit minussa herättivät. Tajusin, että olin toki ollut kiitollinen noista viesteistä, mutta että olisin todella kokenut, että oma työni on arvokasta... Sellaiseen en varmastikaan ole antanut itselleni lupaa... Minä vain koen tekeväni sitä, minkä koen sydämessäni oikeaksi, eikä siitä sen enempää... Päätin että alan nyt seuraamaan tätä asiaa itsessäni; mihin kaikkeen itsetuntoni vaikuttaa ja miten se ilmenee elämässäni. Annanko itselleni kiitosta ja arvostanko itseäni ja elämäntehtävääni, ja missä kohdin olen ennemminkin taipuvainen itseni arvostelemiseen ja tuomitsemiseen.
Nyt kun olen ollut paljon kotona yksikseni, olen huomannut, miten paljon netti ja sosiaalinen media vievät ajatuksiani. Olen miettinyt paljon sitä, miten rakennamme omakuvaamme sosiaalisen median kautta. Miettinyt, että millainen minäkuva ja itsetunto tämän päivän lapsille ja nuorille syntyy, kun he ovat syntyneet suoraan selfie-kulttuuriin... Sosiaalinen media auttaa meitä yhdistymään toisiimme ja samalla tulemme postauksiemme kautta tutkineeksi itseämme, kehittämään oman sisäisen maailman, johon alamme uskoa ja joka boostaa meitä. Minustakin on ihanaa postailla inspiroivia juttuja ja kuvia facebookiin ja instagramiin! Sosiaalisesta mediasta on tullut kuin peilejämme - mikä voi tietenkin olla myös todella vaarallista. Voimme tiedostamattamme alkaa verrata omaa elämäämme muiden elämään ja pahimmassa tapauksessa ajattelemaan, että minun elämäni ja saavutukseni eivät ole yhtä arvokkaita, suosittuja, upeita tai mielenkiintoisia kuin muiden postaukset. Sosiaalinen media on yksi tämän ajan terävimmistä kaksiteräisistä miekoista.
Bongasin juuri eilen Mariskan haastattelupätkän uuden Itserakkausjuttuu -biisin tiimoilta, joka liippaa tätä samaa aihetta. Haastattelussa Mariskalta kysytään syitä televisiosta ja Facebookista luopumiseen, ja hän vastaa näin:
"Mä oon oikeestaan karsinu kaikennäköset... Mulla ei oo Facebookkia eikä mitää ylimääräsii lärpäkkeitä tuolla piipittämässä kotona. Se on helpottanu työntekoa ja muutenki olemista . . .
. . . Juttelin just erään ystävättäreni kanssa, et jotain oli jossain lehdessä, et arvosteltiin ihmisten pukeutumista ja jotain tällästä, joku naistenlehti, ja mä kävin miettiin, et on törkeetä, et ku asiois ja ihmisis ei oo mitään vikaa ja närppimistä, niin sitte kuitenkin kritisoidaan... Se on mun mielestä täysin käsittämätön ilmiö... Minkä takia pitää olla koko ajan niin ankara muille ja itselle ennen kaikkee? Ja sit tavallaan se (uuden Itserakkausjuttuu-biisin) teksti sai kimmoketta myös siitä, ku mietin, et haluun tehdä räppii, ja mistä räppärit yleensä räppää, niin siitä ku ne on niin älyttömän hyviä ja yleensä parempia ku muut ja ne on täysin kaikkivoipaisia ihmisiä. Niin mietin vähä sitä kulmanvaihdosta, et mikä se... Eihän se välttämättä täysin terveeseen itsetuntoon perustu sillon jos ite ollaan kukkulan kuninkaana ja tuupitaan toisii alas, ja sitä vertailumeininkii harrastetaan, niin yritin ehkä pikkasen korjata kurssia astetta terveempään suuntaan."
Sävy, jolla Mariska aiheesta tuossa videolla puhuu, on jotenkin aivan ihana ja herkkä. Omassa sydämessäni liikahti jotain todella syvästi... ♥
Myös Antti Tuisku on viime aikoina puhunut paljon samasta aiheesta oman Peto on irti -levynsä haastatteluissaan. Tuntuu tämä aihe olevan nyt eetterissä....
Minun piti eilen illalla löytää yksi valokuva, jonka olin tallettanut ulkoiselle kovalevylleni. En kuitenkaan koskaan löytänyt tuota kyseistä kuvaa, mutta löysin muutamia kuvia, päiväkirjamerkintöjä ja videonpätkiä kymmenen vuoden takaa... Kaikesta mitä näin ja luin, ymmärsin yhtäkkiä yhden asian: minulla ei ole ollut nuorempana kovinkaan hääppöinen itsetunto. En ole koskaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta, mutta nyt se oli ilmiselvää. Olin saavuttanut jo nuorena paljon, mutta samalla itsetuntemukseni ei ollut ehtinyt tietenkään vielä kehittyä. Ja kun saa nuorena menestystä, sitä rakentaa itsetuntonsa tekemisiensä ja ulkoisten peilien varaan. Oli todella mielenkiintoista ja hätkähdyttävääkin nähdä itsensä niin monen vuoden takaa. Pystyi kirkkaasti näkemään, että tuollainen minä olen ollut, tällainen minä olen tänään, mistä asioista voin antaa itselleni kiitosta ja missä asioissa olisi edelleen petrattavaa.
Oma terveempi itsetuntoni alkoi eheytyä ja rakentua siinä vaiheessa, kun enkelit astuivat elämääni 10 vuotta sitten. Helpotukseni oli suuri, kun sain kokea, että emme ole täällä yksin ja että meitä kannetaan. Uskoni enkeleihin auttoi minua alkaa uskomaan itseeni. Ja vaikka minä en aina uskoisikaan itseeni, niin olen saanut kokea, miten enkelit kuitenkin uskovat minuun. He eivät koskaan sano, että minusta ei ole unelmieni toteuttajaksi, he eivät koskaan moiti, lannista tai epäile minua. Luulen, että tämän takia Ammakin kerran sanoi, kun häneltä kysyttiin kommenttia enkeleiden olemassaolosta, että hänelle me kaikki ihmiset olemme enkeleitä. Että jos vain näemme toisissamme hyvän, niin silloin me toimitamme enkeleiden virkaa: saamme toisemme tuntemaan arvokkaiksi ja rakastetuiksi. Ei tarvita kuin yksi ihminen joka uskoo meihin, ja se saa meidät uskomaan myös itseemme. Varsinkin lapselle ja nuorelle nämä luottamuspeilit ovat todella tärkeitä, ja minulla on ollut onni saada heitä elämääni useita. Ihmisenkeleitä. ♥
Muistan joku vuosi sitten olleeni yhteisellä kirjapromokeikalla tohtori Kiminkisen kanssa. Hänen luo tuli nainen, joka halusi nimikirjoituksen kirjaansa. Samalla nainen purki Kiminkiselle kaikki vaivansa ja valitteli, että mahtaako hän selvitä tästä koskaan. Kiminkinen sanoi hänelle suoriltä käsin, että sinä paranet. Piste. Ja minä katsoin vierestä, että wau, hän taisi juuri pelastaa naisen loppuelämän.
Samalla tavalla Amma sanoi minulle äänen menetettyäni, että "ei sinun laulu-urasi mitään ohi ole, nyt vain pidät huolen itsestäsi ja äänestäsi", mikä on auttanut minua kuukaudesta toiseen uskomaan itseeni, ääneeni ja siihen, että tästä noustaan. Ja nyt olen kaksi ja puoli vuotta myöhemmin lähdössä koko kesän kestävälle konserttikiertueelle!!!! Kiitos, kiitos, kiitos!! ♥ ♥ ♥ Amman usko toi minullekin uskoa uskoa itseeni. ♥
Muistan myös erään kertomuksen, jossa Amman luo oli tullut mies, joka oli jo kauan aikaa valitellut, että hänen korvassaan on kärpänen. Hän ei ollut saanut asialta rauhaa ja se oli alkanut haitata jo hänen joka päiväistä elämäänsä. Kaikki muut joille mies oli kärpäsestä puhunut, olivat vain väheksyneet ja nauraneet hänelle, eivätkä olleet ottaneet hänen vaivaansa todesta ollenkaan. Kun mies kertoi asiasta Ammalle, Amma sanoi hänelle myötätuntoisesti, että "voi poikani, niin näyttää olevan", ja sen jälkeen asia ei ollut haitannut miestä enää ollenkaan. Vaiva oli kadonnut, kun mies oli saanut Ammalta myötätuntoisen ymmärryksen ja kuullut häntä sydämellään. All you need is little bit of love... ♥
Miten kehität itsellesi vahvan itsetunnon:
1. Erota toisistaan itsetunto ja minäkuva. Minäkuvasi, fyysinen kuva itsestäsi ei ole sama kuin itsetuntosi. Itsetunto rakentuu sisäisen itsesi tuntemisesta. Sisäiseen itsesi tuntemiseen pääset käsiksi hiljentymällä. Jollekin se on meditaatio, jooga tai vaikka metsässä kävely.
2. Tule tietoiseksi siitä, millaista kieltä käytät itsestäsi. Oletko koko ajan arvostelemassa, tuomitsemassa ja epäilemässä itseäsi? Aina kun sanot tai ajattelet itsestäsi jotain sellaista, joka hajottaa sinua, korvaa nuo asiat positiivisilla ilmaisuilla itsestäsi. Ole lempeä, pitkämielinen ja totuudenmukainen itsellesi.
3. Käytä voimalauseita vahvistaaksesi uutta sisäistä itsetuntoasi. Voimalause alkaa sanoilla "Minä olen..."
4. Ota täysi vastuu onnellisuudestasi, älä odota, että joku muu tekee sinut onnelliseksi. Yhdisty sen sijaan sydämesi kanssa, joka on sinun ilon ja valon lähteesi.
5. Tee niitä asioita, jotka inspiroivat, kehittävät ja innostavat sinua. Ennen kaikkea, tee asioita, joissa koet palvelevasi korkeampaa yhteistä hyvää omien lahjojesi kautta, silloin sielusi suorastaan laulaa ilosta!
6. Katso taaksepäin ja huomaa mitä kaikkea olet jo saavuttanut. Ole kiitollinen kaikesta - ja nyt tarkoitan IHAN kaikesta, myös "epäonnistumisista", koska vain niiden avulla olet juuri tänään juuri tässä. Huomaat, että sinulla on aivan valtavasti aihetta kiitokseen, mikä lisää edelleen kiitollisuuden tunnetta sydämessäsi, mikä puolestaan vetää puoleensa vielä enemmän asioita, joista olla kiitollinen.
7. Anna itsellesi suoranaista, rehellistä kiitosta! Se ei ole merkki pöyhkeydestä, ylpeydestä tai itsesi korostamisesta. Se on merkki sisäisestä voimastasi: tiedät kuka olet ja minkä takia olet tälle pallolle tullut. Arvosta omia lahjojasi, kykyäsi ja valoasi! Sinä olet upea Rakkaus! ♥
Iloa ja ihanaa Rakkauden Kesää toivotellen,
Deepthi
