It's good to Cry
It's good to cry to God
Straight from your Heart
From the bottom of your Soul
It helps you to Surrender
...And so Mercy can enter into your Life
En tiedä mitä universumissa on ollut meneillään viimeisen viikon ajan, mutta aika villit on olleet tunnelmat! Negatiivisia ajatuspeikkoja on nostettu pintaan oikein kunnolla, ja välillä on tuntunut, että heitän kaikki hanskat kehiin, eikä sille ole ollut mitään näkyvää syytä. Merkuriuksen perääntyminen ja Maya-kalenterin energiasuuntaviivat ovat onneksi antaneet hiukan perspektiiviä näille negakeloille; että nämä samat mörköjen nostelemiset ovat saattaneet olla käynnissä muillakin. Mutta kun siihen lisätään sopiva kuukierron kohta (lue: kuukautiset (ja kuukiertorytmistä myös lisää kirjassani)) sekä paluu paratiisisaarelta keskelle betoniviidakkoa, olosuhteet ovat mitä loistavimmat kunnon sopan aikaansaamiseksi. :D Ja tuskin sekään on auttanut asiaa, että on tehnyt viimeisen viikon ajan intensiivisesti mantraharjoituksia, mikä nostaa 100%:lla varmuudella kaikki kököt pintaan... Uaahhh....
Eilen olin sitten siinä pisteessä, että kirjoitin yläkertaan oikein kunnon vanhanaikaisen itkuvuodatuskirjeen siitä, miten en halua elää tässä elämässä enää ollenkaan vaan minut voi palauttaa sinne mistä olen tullutkin eikä minua tarvitse tuoda tänne takaisin enää koskaan. Nih. Piste.
Sitten siirryin lauluharjoitusten pariin. Simrit, yogini-lauluopettajani alkaa puhua opetusvideollaan siitä, miten mantrat auttavat meitä pitämään ajatukset kurissa, ja että miten tärkeää on pysyä vain todistajana ajatuksilleen ja huomata, että usein me saatetaan napata kökköfiiliksiä ihan jo ympäristöstäkin, eli että ajatukset eivät ole alkuperältään ollenkaan meidän omia. Okei.... jep... kiitos muistutuksesta, mikä täydellinen ajoitus tälle aiheelle... Sitten uppouduin Simritin kanssa laulun saloihin, kirjoitin, lauloin, kului tunti, kului toinen... Yön päälle menin saunaan. Sydän oli täynnä iloa, inspiraatiota ja uutta energiaa laulamisen myötä!
En päässyt vielä edes lauteille saakka, kun jo suihkuhuoneessa alkoi tulla koodia:
"Ihminen on onnellisimmillaan silloin,
kun hän saa opiskella uutta,
innostua, inspiroitua ja tutkia."
Mietin, että niin, viimeiset seitsemän vuotta olen opiskellut intohimoisesti henkistä puolta elämässä ja kokenut koko ajan saavani sillä puolella uusia virikkeitä ja intohimon kohteita joita tutkia itsessäni ja ympäröivässä maailmassa. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin kokenut vahvasti, että energiasykli noiden asioiden kanssa alkaa olla lopussa, että mihin tahansa suuntaan katseeni kohdistankin, niin vastassa on vain sitä tuttua juttua transformaatiosta ja energioista eri muodoissaan. Omalla kohdallani ensimmäiset suuret oivallukset tulivat enkeleiden kautta, sitten seuraavat Amman kanssa, ja viimeisimmät oivallukset liittyivät jumalattaruuteen ja oman naiseuden ja seksuaalisuuden kohtaamiseen. Loppukevään aikana totesin, että mitään sen ihmeempää teemaa ei enää olekaan työn alla. Okei, fine. Siitäkin on hyvä päästää irti, että pitäisi koko ajan jotakin kaivaa ja tutkia ja transformoitua. Toki päiväkohtaiset energiat ovat vaihdelleet ja on ollut edelleen mielenkiintoista seurata niin tavallista kuin Maya-astrologiaakin ja aina nähdä, miten paikkaansa pitäviä ne ovat. Muutoin tuntuu, että isot energiamyllerrykset ovat ainakin toistaiseksi ohi, on löytynyt uutta olemisen tasapainoa (kuuluisat viimeiset sanat, hah :D ). Ennemminkin itselläni on nyt menossa jakso, jossa pidän yllä päivittäistä rutiiniani joogaamisen ja mantrojen muodossa.
Nyt suihkuhuoneessa aloin kelata inspiraation synnyn, johdatuksen ja manifestaation yhteyttä. Mietin sitä kaikkea manifestoimista, johon ihmiset varsinkin tässä ajassa käyttävät paljon aikaansa ja ajattelevat omin ajatuksin luovansa elämästään unelmiensa kaltaisen - ja sitten pettyvät, kun niin ei tapahdu. Meillä täytyisi olla niiiiiiin aukoton usko ja luottamus omaan itseemme, että se toimisi täydellisesti niin kuin unelmoimme. Minäkin olen käyttänyt aikaani ja ajatuksiani unelmieni elämän luomiseen - ja aion käyttää jatkossakin koska se on yksinkertaisesti ihanaa - ja ihania ihmeitä onkin tapahtunut koko ajan, mutta kun katson taaksepäin isompaa mittakaavaa, tajuan, etten koskaan olisi voinut omilla pikku aivoillani luoda itselleni sellaista elämää, jota olen saanut elää.
Tuolla hetkellä suihkuhuoneessa jotain sisälläni liikahti syvästi. Huomasin, miten olkapäiltäni putosi iso energiataakka, kun yhtäkkiä päästin irti kaikesta itseluomisesta. Sydämeeni tuli vahva tunne siitä, että yritän minä luoda ja unelmoida mitä vain, niin tämä elämä ei joka tapauksessakaan mene minun luomistyöni ja -toiveideni mukaan. Ymmärsin, että joka tapauksessa se on Universaali Rakkaus, joka ohjaa elämääni riippumatta siitä, mitä itse täällä manifestoin. Kyllä, ajatuksillani ja värähtelylläni on väliä, ja etenkin tietoisuudentasollani on väliä. Mutta samalla tajusin, että lopulta se on korkein tahto tapahtuu vaikka minä seisoisin päälläni. Tajusin, että korkein tahto voi olla myös juuri se, josta minä olen unelmoinut, mutta että minun ei tarvitse enää luomalla luoda sitä tapahtumaan. Se tapahtuu kun aika on. Jos minun on tarkoitus tehdä tai olla XXXX, niin se tapahtuu, jos se on kirjoitettu tähän elämään sieluntehtäväkseni tai tapahtuvaksi asiaksi. Että minä en voi estää sitä, eivätkä valintani tai valitsemattomuuteni voi sitä estää. Tavalla tai toisella "aina rakkaus tiensä etsii..."
Muistin taas, että minun ainut tehtäväni on antautua ja vain olla olemassa. Se ei tarkoita sitä, että vain makaisin sohvalla tekemättä mitään (mikä sekin on kyllä välillä erittäin hyvä), vaan sitä, että luovun kaikesta yrittämisestä ja vain antaudun siveltimeksi korkeamman käsiin. Se ei myöskään tarkoita sitä, että nyt sitten vain istun täällä kotona odottamassa, että joku tarttuu tähän siveltimeen, vaan se voi yhtä hyvin tarkoittaa, että olen tästä hetkestä lähtien liikenteessä 24/7 tekemässä sitä, mikä minua juuri nyt eniten inspiroi ja ajaa eteenpäin. Kaiken takana on tietoisuus, antautunut sydän ja herkkyys toimia. Ja inspiraatio.
Luova voima minussa
ei minun luomisvoimani
Kun vihdoin astuin saunan puolelle ja laitoin makaamaan ashramista tuomani pyyhkeen päälle ihanaan lämpöön, Amma putkahti paikalle hymyillen. Muistan ehkä loppuelämäni sen reaktion, minkä sain Ammalta viime talvena, kun kysyin häneltä, että olisiko minun sopiva aika lähteä opiskelemaan. Ajatuksissani siinsi haave musiikkiopinnoista. Amma repesi riemusta sellaiseen nauruun ja iloon, että minusta tuntui niin kuin koko hemmetin universumi olisi räjähtänyt!!!!!!! Siis en ihan oikeasti ole kokenut koskaan missään ikinä milloinkaan sellaista räjähdysmäistä riemua ja iloa, mitä hän sillä hetkellä minulle ilmensi. Minä repesin nauruun Amman edessä, ja Ammaa avustava mies sanoi minulle, että Amma vastasi "kyllä". Selvä se sitten.
No niin, nyt sitten saunan lauteilla näin Amman säteilevät kasvot ja veikeän hymyn edessäni. JA SITTEN TAJUSIN: TÄTÄ KAIKKI SUURET MESTARIT TARKOITTAVAT, KUN HE PUHUVAT, ETTÄ MEIDÄN TÄYTYY PYSYÄ LAPSENKALTAISINA, ALOITTELIJOINA JA OPISKELIJOINA!! He haluavat, että me säilytämme tuon opiskelijan asenteen ja tietoisuudentilan, KOSKA SE PITÄÄ MEIDÄT INSPIROITUNEENA JA NÄLKÄISENÄ TUTKIMAAN LISÄÄ. JA KUN PYSYMME INSPIROITUNEENA, PYSYMME ONNELLISINA JA AUKI RAKKAUDELLE. Rakkaus on meidän todellinen luontomme, joka pysyy aina muuttumattomana. Kun menetämme tuon tietoisuudentilan, erehdymme luulemaan, että olemme yksinäisiä, rikkinäisiä, arvottomia ja heikkoja.
Mikä sitten saa meidät pysymään tuossa tietoisuudentilassa, rakkaudessa?
Oman sydämen ja innostuksen seuraaminen. Siellä missä on innostus, ilo ja inspiraatio, on Rakkaus. Me tunnemme luissa ja ytimissämme, kun innostus on loppunut ja jonkin aika elämässämme on ohi. Me tunnemme, kun on aika seurata flowta ja mennä eteenpäin. Me myös tunnemme, jos olemassa olevassa tilanteessa ei ole vielä kaikki kortit käännetty ja voisimme tehdä jotain tuon tilanteen pelastamiseksi ja innostuksen palauttamiseksi. Kun katsomme omaan sydämeen, saamme vastauksen. Mutta omaan sydämeen katsominen vaatii rohkeutta ja tietoisuutta erotella jyvät akanoista. Siellä missä on rauha, on rakkaus.
"Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää
silloin kannat sydämessä onnen kultajyvää"
...sanoi jo vanha värssykin.
Tärkeä opetus tässä kaikessa itselleni oli myöskin oman turhautumisen ja negan hyväksyminen ja tunnustaminen ja sen luovuttaminen korkeimman käsiin. Oli aivan mielettömän ihanaa taas kerran todeta ja todistaa, miten Rakkaus alkoi heti tehdä minussa korjausliikettä, kun itse heitin hanskat tiskiin ja antauduin. Tärkeää on kuitenkin se, että mille antautuu. Jääkö pyörimään vain itsesäälissä vai luovuttaako avaimet oikeasti korkeimman käsiin; sanoo, että "Hoida Sinä". ♥ ♥ ♥
Tällä hetkellä minä olen eniten innoissani laulamisesta!!! Minua kiinnostaa aivan mittaamattoman syvästi se, mihin Ääni voi meitä johtaa, mitä Ääni tekee ihmiselle, miten jokaisen oma uniikki ääni on käytännössä jokaisen oma henkilökohtainen avain oman sydämen avaamiseen!! Voi Luoja, että pakahdun kaikkeen siihen, mitä olen oman äänen polkuni kanssa oppinut, ymmärtänyt, oivaltanut ja kokenut! Tiedän, että minulla on miljoonia ovia avattavana ja tutkittavana, ja se täyttää minut valtavalla ilolla! Mitä kaikkea onkaan vielä edessä! Kiitos, kiitos, kiitos! ♥ ♥ ♥
Ilosydämin,
Deepthi
