Amman luona 6.: Lepää rauhassa Whitney, Rakkauslintunen

Heii Rakkaat,

Lämpimiä terveisiä ilta-auringon lämmöstä! Välitän teille viikko sitten kirjoittamani tekstin, joka kuitenkin odotutti julkaisuaan tähän päivään. Syykin selvisi: se sai vielä jatkoa. Tässä siis kaksi blogimerkintää samassa, ne on kirjoitettu viikon välein. Tänä iltana loppuu myöskin nettitikussani virta, joten seuraavat viestit saapuvat sitten Suomeen palattuani. Kiitos teille kaikille rakkaille, jotka olette tätä huikeaa matkaa kanssani myötäeläneet! <3

Ammavaloa sydämeenne,

Deepthi

Sunnuntai 12.02.2012

Iltabhajanit raikuu vielä hallissa ja Amma halaa halaamistaan pitkienkin matkojen takaa saapuneita intialaisia. Minä sen sijaan päätin tänään kiivetä huoneeseen jo hiukan aikaisemmin. Keho ja mieli tarvitsee nyt lepoa ja hiljaisuutta, jota täällä paikassa saa hakemalla hakea - vaikka toisin varmasti luulisi. Mutta silloin kun on halauspäivä, ashram on kuin muurahaispesä: joka paikassa on ihmisiä ja elämää. Joskin tämä paikka ei muutenkaan vastaa kuvaa perinteisestä luostarista. Tämä paikka on täynnä suuria tunteita, iloa, kyyneleitä, antaumusta; ääniä, värejä ja tuoksuja; tapahtumia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Meikäläiselläkin menee jo kolmatta päiväkirjaa…! ;D

Eilen ja toissailtana katselin ikkunastamme rajua salamointia meren yllä. Myöhään eilen illalla saimme sitten jo helpottavan rankkasateenkin niskaamme, ja ukkonen riehui yllämme. Olin juuri tulossa lavalta Amman luota, kun rysähti niin, että hyvä etten polvilleni vajonnut. Sadekin oli niin rankkaa, että tuskin iso swamin bhajaneita sen läpi kuulimme. Ja se on siis silloin jo todella hillitöntä!

Siinä kaiken kaatosateen keskellä jäin sitten vielä istumaan prasad-jonoon halliin ja kirjoitin samalla päiväkirjaani. Tuumiskelin, että on kyllä ollut outo olo koko päivän, ja rankkasade ja salamointi tuntui vielä tukevan tuota energiaa, joka ympärillä pyöri. Sama olo jatkui vielä koko tämän päivän. Se tuntui aivan liimautuvan iholle, tuoden aivan kummallisia ja outoja ajatuksia mieleen ja saaden olon tuntumaan todella epämukavalta.

Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin lauluja, joita voisin ehkä täällä vielä esittää Ammalle. Mielessäni alkoi aivan yhtäkkiä pyöriä "The Greatest Love of all, is happening to me…” Siinä kun sitten laitoin vaatteita aamuksi valmiiksi, tuli uusi intuitiivinen viesti, että ”huomenna sitten pelkkää valkoista päälle, ja teet kaikki sevat jo aamulla ja iltapäivän olet rauhassa huoneessa ja lepäät”. Okei.

Tänä aamuna nousin archanaan, jonka jälkeen yleensä on loistava, puhdistunut ja kevyt olo, mutta tällä kertaa tuntui, että olin aivan yhtä takussa, kuin illalla nukkumaan mennessäkin. Sitten sevassa aamulla yksi toisensa jälkeen tuli kysymään, että aionko mennä klo:11 archanaan. Ja minä olin kummissani, että jopas tätä kysymystä nyt tänään esitetään... Kun kello sitten löi yksitoista, löysin itseni etujoukoista lausumassa hyvin antaumuksellista archanaa, joka kestää kaiken kaikkiaan reilun tunnin. Aina vain olo tuntui senkin jälkeen kuitenkin tahmealta, ja ihmettelin, että mikä mikä tämä nyt on?! Olin kyllä aamulla huomioinut päivämäärän, jossa toistuu ykköset ja kakkoset, ja joka todennäköisesti on jokin porttipäivistä, mutta en sen kummemmin sitä ajatellut. Lounaan jälkeen muistin, että minun pitäisi mennä huoneeseen. Mutta mieli halaji lavalle Amman kanssa... Kuulostelin ja kuulostelin, ja huomasin käveleväni huoneeseen. Päätin ottaa pienet torkut, jos olo vaikka helpottuisi.

Päiväunien jälkeen päätin tarkistaa meilit. ”Jälleen on yksi poissa” luki eräässä meilissä. Ja minä olin tietenkin ihmeissäni, että mitä? Kuka? Avasin Iltalehden sivut netistä: Whitney Houston on kuollut. PAM! Kaikki viime päivien tuntemukset räsähtivät kerralla pintaan ja purkautuivat sielustani niin voimallisena itkuna, että hyvä että henkeä sain. Minun suurin ja rakkain idolini, joka on valaissut tietäni laulajana alkumetreiltä saakka, on nyt poissa. Suruni määrällä ei ollut rajoja. Yhtäkkiä jokainen pala viime päiviltä sai merkityksen: minä tunsin tämän, minä tiesin, että jotain on vinossa, jotain on tapahtumassa. Samalla näin koko elämänkaareni pitkänä juoksevana nauhana, sekä aivan viime vuosien oivallukset siitä, mikä tuo nainen oikeasti oli ja minkälaisia lauluja - mistä - hän oikeasti lauloi. En pysty edes kuvailemaan kaikkea sitä, mitä sadasosasekunneissa kävin tuon uutisen myötä läpi, mitkä asiat saivat merkityksen, ja millaiseksi koko kuva muotoutui. 

Mutta oleellista on tämä: kun maailmassa tapahtuu jotain tällaista: iso tähti hiipuu (Michael Jackson, Elvis, Prinsessa Diana etc.), tapahtuu joku mittava luonnonmullistus (Aasian ja Japanin tsunamit) tai tuhoisa onnettomuus (WTC), niin koko maailman sydämet keskittyy hetkeksi yhteen ainoaan asiaan: suruun ja sen myötä myötätuntoon, jonka me pystymme kokemaan kollektiivisessa sydämessämme. Ja joka joka ainoa kerta nostaa meitä täysin uudelle tasolle, aina vain puhtaampaan sydänykseyteen, joka on se maailma, johon meitä juuri tällä hetkellä 2012-energioissa puhdistetaan. Se on tulevaisuus. Ja se tulevaisuus on jo täällä.

Uutisen luettuani ja pahimmat itkut itkettyäni oloni alkoi helpottaa. Nappasin huivini ja laukkuni ja lähdin takaisin alas halliin ja Amman lähelle. Tämä asia olisi nyt ”vietävä” hänelle. Ei tietenkään konkreettisesti, vaan koska tämä on sekä henkilökohtaisesti minulle että myös maailmanlaajuisesti iso asia, niin tunsin, että parhaiten pystyisin toimimaan, olemaan hyödyksi ja sulattamaan asian Amman lähellä. Rukoukselleni ja itkulleni ei ollut tulla loppua. Sain myös vastaanottaa pienen intuitiivisen viestin:

”Rakkaamme, kyyneleet joita nyt vuodatat eivät ole vain sinun kyyneleitäsi: ne ovat koko maapallon ja maailman olentojen tuskan ja puhdistumisen kyyneleitä. Alatte nyt entistä herkemmin tuntea maailman paineen ja toistenne energian, ja olette itse antaneet aikanaan lupauksen olla mukana tässä valtavassa transformaatioprosessissa juuri tänä aikana, tulla tänne kokemaan kaikki tämä ihmisinä, ja loistaaksenne sitä Valoa joka todella olette, kohottaaksenne yhteinen tietoisuutenne sydäntasolle koko planeetalla. Olette luvanneet toimia muuntajina ja johdattimina näissä tapahtumissa, ja ne kyyneleet jotka nyt vuodatatte, vuodatatte koko planeetan puolesta siunaukseksi kaikille. Kyyneleenne ovat suora linkki jumalatietoisuuteenne. Teitä jokaista tarvitaan. Yhdistäkää rukouksissanne sydämenne Rauhan ja Rakkauden puolesta.”

Samalla viestissä puhuttiin numeroiden tärkeydestä. Että tänä aikana on nyt todella tärkeää kiinnittää huomiota numeroihin ja porttipäiviin, oppia seuraamaan ja valmistautumaan niihin. Yleensä tälläisinä voimapäivinä energiat ovat vaativia ja tuskaisia, ja luulemme, että meidän omassa elämässämme on nyt jotain pielessä tai saatamme syytää tuntemuksiamme syyttä muita ihmisiä kohtaan. Mutta todennäköisesti he tuntevat omissa nahoissaan aivan tuon saman energian, ja hekin yrittävät ymmärtää mitä on meneillään - löytämättä mitään näkyvää selitystä. Sen takia, kun tiedämme, että tälläinen päivä, jossa numerot toistuvat saman päivämäärän aikana monta kertaa, lähestyy, voimme jo tietoisesti valita olematta reagoimatta, toimimatta, vaan kerta kaikkiaan opetella pysymään omassa keskuksessamme, sydämessämme tyyninä ja rauhallisina. Päiväkirjaa on hyvä kirjoittaa. Kun sinne alkaa kirjata näiden päivien tuntemuksia, niin pian huomaa, miten ne toistuvat aina tälläisten päivien alla ja aikana. Ja kyllä, niistä on vain kuljettava läpi. Ennalta emme voi tietää, mitä nuo päivät tuovat tullessaan, mutta jälleen oma hiljentyminen ja pienten rukousten tekeminen päivän mittaan lievittää sitä mitä on kenties tulossa. Tiedän, että ei Ammakaan turhaan ole laittanut uutta sääntöä vuoden alusta käytäntöön, että archana tehdään nyt kahdesti päivässä. Mitä useampi ihminen virittyy hienojakoisempaan energiaan, pitää huolen omasta kehotemppelistään, ja puhdistaa ja rauhoittaa mieltään säännöllisesti, sitä parempiin tuloksiin yhdessä kansakuntana pääsemme uuden maailman luomisessa rauhan ja rakkauden maaperään. 

Ja Whitney-rakkauslintunen, lepää rauhassa ja valossa. Kiitos siitä Valosta, jonka meidän kaikkien sydämiin lauluillasi toit.

Sunnuntai 19.02.2012

Intian ilta-aurinko laskee selkäni takana, ja kylältä kuuluu vaimeaa intialaista musiikkia ja riksojen hurinaa. On toiseksi viimeinen sunnuntai täällä kuumuudessa, Amman jumalallisessa valtakunnassa. Viikon päästä tähän aikaan alkaa ajatukset olla hiljalleen Suomen päässä, kun on enää kaksi yötä jäljellä. On ollut uskomaton matka, jonka kuvailemiseen eivät enää sanat riitä.

Matka Whitneyn kanssa sai myös vielä aivan uuden käänteen. 

Minulla on ollut tällä matkalla onni saada olla mukana neljässä eri esiintyjäryhmässä, toisissa vain soittaen, toisissa laulaen, ja toisissa tehden kumpaakin. Eilen oli Amman AYUDH-nuorten ryhmän vuoro esiintyä. Koko viikon valmistelimme lauluja iltaisin ”joogakatolla”, mutta vielä perjantai-iltana oli epävarmaa, saisinko minä laulaa ollenkaan. Minulla oli vahva tunne, että haluaisin laulaa Whitneyn muistoksi I will always love you:n. Mutta yhteistä treeniaikaa bändin kanssa ei tuntunut löytyvän ja laulajien treeneissä ei ollut tilaa käydä minun lauluani läpi, kun oli niin paljon muutakin harjoiteltavaa. Minua jopa varoitettiin, että voi olla, että pääsen laulamaan laulun vasta seuraavalla viikolla. Mutta jostain syystä minusta tuntui, että se olisi silloin myöhäistä. Minulla oli vahva tunne, että laulu pitäisi esittää juuri tänä lauantaina. Elin siis toivossa, ja ajattelin, että jos spotti järjestyy, niin hätätapauksessa esiinnyn vaikka yksin. Paine sydämessäni jatkui.

Eilen tulin sitten päivällä huoneeseeni, valmistelin nuotit ja soinnut ”kaiken varalta”. Kun vihdoin olin saanut sen tehtyä, energiani helpottuivat, paine hävisi kuin tuhka tuuleen. Olo oli samanlainen kuin olisi tehnyt kuukauden konserttikiertueen ja viimeinen show on ohi: helpottunut ja vapautunut. Samalla tuntui, että energiat alkoivat nousta huippuunsa. Enkelit saapuivat paikalle. Tuntui siltä kuin myös itse Whitney olisi tullut vierelle ja olisi ollut onnellinen siitä, että aion esittää hänen laulunsa Ammalle. Halliin mennessäni alkoi tapahtua: yhtäkkiä kaikki muusikot olivat koossa, meille järjestyi extratreeniaika, ja minulle spotti esiintymiselle. Ohhoh.

Esiintyminen oli täynnä aivan valtavaa sydänenergiaa, hyvä että itse koossa pysyin. Laulun jälkeen tuli tietenkin itku. Tuntui, että tämä vain piti tehdä, ja olin niin kiitollinen Ammalle kaiken järjestymisestä.

Kun sitten esiintymisen jälkeen poistuin hallista, minulle tuli juttelemaan minulle tuntematon nainen. Hän kiitti laulusta ja kysyi, tiedänkö mikä päivä tänään on. Sanoin, etten tiennyt. Hän sanoi: ”Whitney Houstonin hautajaispäivä”. Ja minä räjähdin aivan hysteeriseen itkuun hänen silmiensä edessä ja lahosin pieniksi palasiksi siihen paikkaan. Ymmärsin mitä oli juuri tapahtunut, miksi paine niskassani ja laulun laulamiselle oli niin valtava: enkelit olivat jälleen ohjanneet minua: sain olla saattamassa esikuvaani viimeiselle matkalle - ja vielä Amman läsnäollessa. Kiitos, kiitos, kiitos! 

"Vain antaudu 

jumalalliselle johdatukselle, 

kaikki muu järjestyy sen myötä.

Luota Sydämesi ääneen. 
Se riittää." 

Suurinta Valoa ja Siunausta Whitneylle. <3

Kunnioittaen,
Deepthi

Enkelikiertueen vapaat paikat

Heii Ihanat Enkeliystävät,

Hiukan päivitän teille tämän hetkisiä tietoja Enkelikiertueesta! Sitä ennen haluan kuitenkin esittää lämpimän Kiitoksen kaikille Enkeliystäville, jotka haluatte järjestää enkeli-illan kotiinne ja saada näin samalla enkeleiden ihanan siunauksen sekä ystävillenne että myös kodillenne. Enkeleiden kysyntä yllätti minut täydellisesti! Heidän esiinmarssinsa aika todella on Nyt, ja me olemme valmiita kuulemaan heidän hienovaraisia, kauniita ja rakastavia viestejään.

Kiitos myös teille, jotka vielä kyselette aikaa uusille ryhmille. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kevät on nyt osaltani loppuunvarattu (vaikka enkelithän tulisi luoksenne kiljuen! :D Ja tulevatkin!), joten seuraavia aikoja voi kysyä kesäilloille. Oih, sekin on kyllä ihanaa aikaa pitää enkeli-iltoja! <3

Tällä hetkellä useat ryhmät ovat nyt täynnä, mutta aina kannattaa kuitenkin käydä täällä välillä vilkuilemassa, koska jos tulee peruutuspaikkoja auki, niin tämä on se sivu, josta kuulet niistä ensimmäisenä.

Tällä hetkellä näihin iltoihin on vielä muutamia paikkoja vapaana:

22.03 TURKU

27.03 PORI

05.04 ROVANIEMI

06.04 OULU

09.05 MIKKELI

21.05 KOKKOLA

07.07 KILLINKOSKI (Virrat)

Myös seuraava Amma-ilta on jo suunnitteilla, ja muutakin ihanaa ohjelmaa ja kurssia on vielä luvassa keväälle Hoitohuone Deepthin puolella, joten pysypä kuulolla!

Nyt toivotan kaunista yötä, ja Amma-iloa ja Enkeli-valoa sydämeesi!

Deepthi

Mother Ocean in Amritapuri

Hoffman: Yksi valo voi muuttaa maailmaa

URIEL PARANTAA

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 30.1.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Yksi valo voi muuttaa maailmaa

Jokainen rajoitus minkä tunnet estävän polkuasi, on ilmaisu muistosta, mitä kannat syvällä fyysisessä, tunne- ja energiakehossasi ajoista, jolloin ponnistelujasi rajoittivat ne tilanteet, joissa valosi torjuttiin. Nämä ovat usein marttyyri- ja uhritietoisuutesi ilmaisumuotoja, kun tarjouduit parantavaksi valoksi sieluryhmällesi tietäen, etteivät he olleet vielä valmiita transformaatioonsa. Tehtäväsi ei ole ollut koskaan muuttaa maailmaa - roolisi maailmassa on säteillä valoasi sen kaikissa ilmaisumuodoissa. Ja voit tehdä sen riippumatta siitä, mitä maailma tekee sen vastineeksi. Maailma kääntyy lopulta valoon, sitten kun se on kokenut riittävästi pimeyttä. Sitten kun maailma voi löytää voiman rakkaudesta, se ei tarvitse enää pelkoa. Mutta sen on koettava kumpikin tehdäkseen tuon valinnan. Voit olla se rakkaus, mitä maailma tarvitsee yhtenä vaihtoehtona monien joukossa.

Kaikilla valotyöntekijöillä on ollut palveluelämiä maailmassa, ollakseen muutos- ja transformaatiovoimia. Valoa levitettiin aina, vaikka olikin monia elämiä, jolloin se oli sammuksissa, koska maailma ei ollut valmis päästämään irti pelosta. Noissa elämissä tunsitte Lähteen pettäneen ja luotiin uskomus, että teidät oli hylätty eikä teitä tuettu valon ja rakkauden lähteenä. Tämä uskomus on kaikunut kautta elämien ja sitä on ilmaistu voimakkaasti sieluryhmässänne. Egon kautta olette tulkinneet tämän valontuojaroolin merkitsemään, että olette tulleet muuttamaan maailmaa. Mutta olette tulleet vain valon lähteeksi, yhteydeksi valoon, rakkauteen ja Lähteeseen niille, jotka haluavat nähdä ja tunnistaa sen, hyväksyäkseen sen omaan sydämeensä ja olemukseensa.

Näistä kokemuksista olette työntäneet itseänne pidemmälle oman valonne himmentämiseen, rajanneet lahjojenne ilmaisemista ja olleet valitsematta voimakkaan luomisen polkua itsellenne. Jos maailma ei muutu ja hyväksy teitä ja valoanne, uskotte, että te ette ole sen ilon, rakkauden, yltäkylläisyyden ja menestyksen arvoinen, mikä on jumalainen syntymäoikeutenne. Teette itsestänne marttyyrin valon puolesta ja kuitenkin tämä on sen oman pelkonne ilmaisua, että olemalla voimakas olette uhka ettekä inspiraatio. Voitte olla kaikkea, mitä haluatte - jokainen unelma on mahdollinen teille, silloin kun loistatte valoanne ja olette valmis hyväksymään siunauksia itsellenne.

Marttyyrin ja urin polku ei ole energioidenne korkeinta ilmaisua ja yltäkylläisyytenne rajoittaminen ei ole rehellinen omalle totuudellenne. Voitte olla kaikkia asioita elämässänne, silloin kun ilmaisette sen, kuka olette, maailmalle mikä ehkä ottaa vastaan sen tai sitten ei. Olkaa oma totuutenne - vain sen voitte tehdä - ja sallikaa maailman seurata omaa polkuaan, kunnes se on valmis tekemään oman transformaationsa. Olette tulleet tuomaan totuuden jumaluudesta ja ylösnousemuksesta maailmaan, ilmaisemaan sitä omassa elämässänne ja teistä tulee se muutos, mitä maailma etsii. Jokainen teistä voi muuttaa maailmaa, kun aloitatte omasta todellisuudestanne ja loistatte valoanne sisällä - valaisten omat varjonne, päästäen irti peloistanne, yhdistyen sisäisiin resursseihinne ja ollen tuo valo elämässänne, jotta voitte valaista myös maailmaa.

Syy ja seuraus
Universaali syyn ja seurauksenlaki toteaa, että jokainen syy saa aikaan seurauksen tai jokainen teko reaktion. Tästä laista tulee tärkeä, kun työskentelemme energian kanssa, koska se muistuttaa meille, että energia ei tuomitse eikä syrji - se vain vastaa ilmentääkseen sen tuloksen, mikä peilaa syytä. Näemme tämän lain toimivan elämässämme joka päivä, koska kaikkielämässämme - jokainen tilanne, ihminen, suhde ja tapahtuma - on seuraus tai tulos, mikä luotiin, kun liikutimme energiaa jollain tapaa tietoisesti tai tiedostamatta. Maailmassa ja omassa elämässämme olemme syy ja kaikki kokemamme seurausta.

Tämä laki on hyvin yksinkertainen ja se hallitsee sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa. On mahdollista muuttaa seurausta, silloin kun muutamme syytä, mutta ennen kuin voimme tehdä noita muutoksia, meidän on ymmärrettävä, mikä tuo syy on. Eli mitä on tapahtunut energeettisesti ja värähteellisesti sisällämme luomaan lopputuloksen, mikä meillä on. Ja tämän tekemiseksi meidän täytyy mennä pinnan alle, koska kaikki energia luo riippumatta siitä, tiedämmekö, että meillä on tuota tiettyä energiaa. Luomme siis aina jotain lopputulosta jokaisella ajatuksella, uskomuksella ja sanalla. Ja luomme alimman energiavärähtelymme tasolta, riippumatta siitä, miten tietämättömiä olemme siitä tai miten paljon ehkä haluamme jotain erilaista.

Kuulen usein asiakkailta: "Haluan tehdä sen, mutten usko pystyväni" tai "Haluan sen, muttei minulla ole varaa siihen". Siis samalla kun he ilmaisevat aikomuksen yhdestä asiasta, he peruuttavat sen seuraavalla ajatuksellaan. Tässä tapauksessa mitään ei tapahdu, koska he ovat luoneet ja mitätöineet syyn yhdessä lauseessa, joten ei voi olla mitään lopputulosta tai seurausta. He tuntevat olevansa jumissa ja ihmettelevät, miksi mikään ei muutu. Se johtuu siitä, etteivät he salli energian liikkua. Syvimmät pelkomme liikuttavat energiaa yhtä paljon kuin suurimmat unelmamme ja jos emme voi energisoida lopputulosta, emme voi luoda sitä.

Kaikki energia mitä kannamme, sisältyy syyhymme tai siihen, mitä haluamme luoda. Meidän on oltava tietoinen epäilyksistämme ja peloistamme ja käsiteltävä ne ensin, ennen kuin ilmaisemme aikomuksen todellisuudestamme. Uskommeko voivamme saada sen? Ajattelemmeko ansaitsevamme sen tai olevamme sen arvoinen? Voimmeko kuvitella sen ja luotammeko kykyymme olla luoja? Ajattelemmeko universumin olevan oikeasti kumppanimme? Jokaiselle pelolle annetaan sama painoarvo, joten tarttumalla pelkoihimme poistamme ne syystä ja voimaannutamme lopputuloksen heijastamaan suuruuttamme ja jumaluuttamme. Energeettisesti voimaantuneena oleminen ei ole pienesti ajattelemisen aikaa. Meillä voi olla suuria unelmia ja meidän tarvitsee voimaannuttaa ne suurilla ajatuksilla.

Helmikuun energiat

Tällä viikolla meillä on yksi voimakas energiatapahtuma, mikä antaa lisävoimaa muutokselle maailmassa: Neptunus siirtyy Kaloihin. Kaikki sukupolviplaneetat - Pluto, Uranus ja Neptunus - ovat vaihtaneet nyt merkkiä, mikä antaa uutta tarkoitusta ja tukea sille transformaatiolle, missä olemme yksilöinä ja kollektiivisesti mukana. Aika jolloin Neptunus oli viimeksi Kaloissa, vuonna 1848, oli myös vuosi, jolloin spiritualismi syntyi, Darwinin teoriat muuttivat uskon luonnetta, Marxin työ haastoi yhteiskuntarakenteen ja syntyi Kalifornian kultakuume. Mitä elämässäsi on muuttunut sitten vuoden 1998, jolloin Neptunus meni Vesimieheen? Tuhoutuiko mitään harhakuvia (mitä Neptunus tekee) ja näetkö itsesi nyt eri tavalla? Mitä unelmia Neptunus tukee ja voimaannuttaa sinulla nyt, kun se menee Kaloihin, henkisyyden merkkiin?

Koemme kaikki syvää tarvetta ymmärtää itseämme uudella tavalla ja samalla myös yhdistymme toisiimme - todisteena siitä on, että Facebookin käyttäjäkannan arvioidaan lähestyvän miljardia tänä vuonna. Olennot jotka lupaavat palkita meidät oman voimamme ottamisesta, eivät enää kiehdo, vaan siirtyminen pois tuosta toimintamallista vaatii, että tiedämme ja ymmärrämme lahjamme ja kykymme ja voimme jakaa niitä toisten kanssa. Seisomme kaikki oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden puolesta ja kaikki instituutiot jotka laittavat voitot ihmisten edelle, saavat maailmanlaajuista huomioita ja voimakkaita muutosvaatimuksia. Käsitämme, että kun yksi kärsii, me kaikki kärsimme.

Tämän kuun alkaessa meidät haastetaan uskomaan unelmiimme ja itseemme riittävän voimakkaasti tehdäksemme niistä todellisuuttamme. Tammikuu oli loppuunsaattamisen ja irtipäästämisen kuukausi, kun löysimme paikkamme tämän uuden ja hyvin voimakkaan vuoden energioista. Luulen, että vuosi alkoi varsinaisesti uudesta kuusta 24.1. ja tunsimme kaikki tuon viikon energialataukset, mitkä kannustivat meitä päästämään irti vielä lisää siitä, mikä ikinä tukkiikin polkuamme. Tukosten poistamisen myötä meillä on laserintarkka näkemys siitä, mikä tuo meille iloa. Meidän täytyy vain ryhtyä toimeen.

Helmikuun energia on jollain tavoin vähemmän intensiivistä, vaikka se vaatii, että haastamme itsemme kasvamaan voimaamme ja voimaannuttamaan todellisuuttamme uusin tavoin. Marsin perääntyessä 14.4. saakka voimme tarkastella sitä, miten palvelemme maailmaa - palvelijoina vai voimakkaassa palveluksessa, mikä ilmaisee lahjojamme täysillä. Voima on tämän kuukauden teema, kun hienoviritämme voimamme lähteitä ja käyttöä. Mitä teemme, mikä saa olomme tuntumaan voimakkaalta? Kenelle annamme voimamme ja miten voimme ottaa sen takaisin? Valmistaudu lisäenergialatauksiin ja auringonpurkauksiin, mutta integroimme ne helpommin, kun löydämme uusia tapoja voimaannuttaa itseämme, todellisuuttamme ja maailmaa. "Kuka haluat olla elämässäsi" ja "miten suuria olet valmis uneksimaan" on tämän kuukauden kysymys. Uneksi suuria ja upeaa kuukautta.

Isäsopimus
Isäsopimus, kuten äitisopimuskin, on monitahoinen sielusopimus energeettiseen voimaantumiseen, mahdollistamaan sielukasvun jokin erityistaso ja parantamaan karmaa. Tunneodotukset joita meillä on isältä, heijastavat odotuksiamme Lähteeltä - huolehtii meistä ja elättää meidät - minkä vuoksi hylkääminen, laiminlyönti, tunne- ja fyysinen hyväksikäyttö ja torjuminen ovat erittäin usein osa isäsopimusta. Isän kautta opimme voimastamme, ratkaisemme ongelmia miespuolisen energian kanssa, luomme tasapainon mies- ja naispuolisiin aspekteihimme, parannamme hallinta- ja kontrollointikarmaa ja opimme tunnetasapainoa ja -rajoja. Ja usein opimme niitä vaikeimpien, julmimpien ja haastavimpien opettajien kautta.

Isäsopimukset ovat sekä isälle että lapselle oppitunteja ehdottoman rakkauden antamisessa ja saamisessa. Monien isien on työstettävä syyllisyyttä ja häpeää, mikä liittyy soturina olemiseen ja sota-, kuolema- ja tuhoutumistraumaa. Monet ovat hallinneet ja kontrolloineet muita. Jotkut ovat kuolleet traumaattisesti ja toiset ovat olleet tuskan ja kärsimyksen alullepanijoita ja kokevat toisille aiheuttamaansa tuskaa. Monista tulee isiä täyttääkseen isäsopimuksensa, mitä he eivät täyttäneet toisissa elämissä, tai kostaakseen tai sovittaakseen toisia elämiä. Jollain tavalla isäsopimus on rankka, koska siihen liittyy muinaisten miesenergiamallien voittaminen ja transformoiminen ja tunteiden integroiminen energiaan, mikä on historiallisesti ollut tunteetonta.

Odotukset isästä rakastavana, tunteellisena ja fyysisesti tukea antavana olemuksena, ovat haitallinen tekijä isäsopimuksessa, koska ne sokaisevat meidät todelliselta syyltä tulla isäksi, mikä on opettaa voimasta ja miesenergioiden tasapainottamisesta. Ilman korkean tason henkistä ymmärrystä tästä voi tulla hallinta-, kontrollointi- ja hyväksikäyttökokemus. Tuhoisia isäsuhteita syntyy, silloin kun isä on tietämätön siitä, että antamalla ehdotonta rakkautta sitä myös saadaan ja että hän on tuon rakkauden arvoinen riippumatta siitä, mitä on tapahtunut muissa elämissä. Hän joko torjuu tai tunnistaa tämän sopimuksen tunnepuolen ja hänen käyttäytymisensä heijastaa sitä.

Viime sukupolveen saakka isät on nähty vastuullisena taloudellisesta tuesta eikä heillä ollut tunneyhteyttä. Tämän päivän isät ovat muuttaneet sen ja ovat upeasti tukevia vanhempia, jotka oppivat lastensa kautta tunnetasapainoa ja rakkautta - asioita joita he eivät ehkä ole kokeneet oman isänsä kanssa. Olemme muuttamassa isäsopimusmallia tasapainoisemmaksi kokemukseksi, mikä sallii tuntea sen rakkauden, mitä he ovat etsineet monissa inkarnaatioissa. Ja tämä muuttaa maailmaa, kun se saa aikaan voimaantuneita ja energeettisesti tasapainoisempia lapsia, jotka näkevät mies- ja naispuolen parhaat piirteet ja jotka oppivat eheyttä sekä auttavat isäänsä parantamaan traumaelämiä.

-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
_________________

Amman luona 5.: Pienet, kauniit Amman ihmeet

On sunnuntai, ja jälleen yksi kuumista päivistä Intiassa, Amman ashramissa. Olen juuri muiden tavoin nauttinut lounaan, ja arkiruuteista poiketen suunnistamassa kohti pientä parkkialuetta, johon on jo kokoontunut iso joukko Amman seuraajia sekä useita keltaisia busseja. Suurin osa busseista on jo täynnä, joten menee hetken aikaa, kun käyn bussit laukkuni kera läpi ja löydän itselleni paikan. Bussi on sisältä tulikuuma, ja kaikki vaatteeni ovat litimärkiä jo ennen kuin ehdin istahtaa paikalleni. Jalkatilaa ei käytännössä ole. Tunnen jälleen itseni jättiläiseksi, niin kuin varmaan moni muukin länsimaalainen ihminen intialaisille mitoitetuissa busseissa. Sinne sitten ahtaudumme viimeiselle penkkiriville neljä länsimaalaista naista ja yksi mies, ja istumme kaikki jalat sivuttain ja päällekkäin ja nauramme! Jälleen meiltä kysytään pitkää pinnaa, joustavuutta ja toistemme huomioon ottamista.

Edessä on kolmen tunnin matka Amman vuoden ensimmäiseen julkiseen ohjelmaan Cherukolpuzhaan. Amma vieraili samaisessa paikassa ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten. Alunperin Amman halaukset ovat saaneet alkunsa jo 80-luvulla, jolloin kyläläiset alkoivat pyytää Ammaa siunaamaan heidän kotinsa ja pitämään heistä huolta. Hiljalleen Amman maine kiiri ja hän alkoi saada kutsuja muuallekin maahan. Kotidarshanit muuttuivat vuosien varrella temppelidarshaneiksi, ja kun yhä isommat joukot halusivat saada hänen halauksen, tapahtumista on kasvanut kokonaisia ulkoilmaohjelmia. Paikalla on helposti 15.000-20.000 ihmistä, ja Amma halaa heistä jokaisen. Usein ohjelmat kestävätkin näin ollen pitkälti yli toista vuorokautta. 

Muistan, kun olin tasan kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran Amman luona Intiassa. Lähdin tuolloin heti hänen mukaansa Etelä-Intian kiertueelle, ja olin vaikuttunut näkemästäni ja kokemastani. Vaikka paikalla oli aivan hirvittävän paljon ihmisiä ja meitä seuraajiakin monia monia satoja, niin silti kaikki toimi aivan ihmeellisen hienosti. En missään vaiheessa kiertuetta esimerkiksi nähnyt ainuttakaan aikataulua siitä, milloin lähdemme mistäkin, ja joka ainoa kerta kaikki olivat kuitenkin busseissa ajallaan. 

Tällä kertaa meitä oli kuulemma 500 länsimaalaista devoteeta Amman ohjelmassa mukana, ja siihen tietenkin intialaiset vielä päälle. Itse matkat olivat yhtä vuoristorataa, intialaiset tiet kun ovat erittäin kuoppaisia, kapeita ja mutkaisia, ja kuljettajat ajavat kuin rallikuskit. Busseissa ei myöskään tunnu olevan sellaista ylellisyyttä kuin iskunvaimentimet ollenkaan. Niinpä pompimme kuin räsynuket siellä hikisellä ja ahtaalla takapenkillä! :D

Perillä meitä odotti iso ulkoilmateltta keskellä peltoa, jossa hiekka ja pöly pöllysivät! Kun pääsimme istumaan meille varatuille penkeille odottamaan Amman tuloa, kaivoin ensimmäisenä kosteuspyyhkeet esille. Kun sitten pyyhin niillä kasvoni ja käsivarteni, ne olivat yltä päältä harmaita! Taisimme saada matkalla oikein kunnon hiekkapuhalluksen! 

Itse ohjelma oli hyvin pehmeä ja lämminhenkinen, jopa yllättävän rauhallinen. Amman puhe intialaisille taas oli kaikkea muuta, se oli kunnon jumalatar-ruutia tulvillaan! 

Hän nosti esiin mm.intialaisten alkoholiongelman, ja kannusti ihmisiä käyttämään alkoholin sijasta rahansa perheistään huolehtimiseen. Amma myöskin sanoi, että meidän ei koskaan pitäisi vaipua synkkyyteen eikä epätoivoon, eikä luulla, että olemme yksin maailmassa. Hän antoi esimerkin miehestä, jonka auto oli suistunut ojaan. Onnettomuuspaikalle sattui tulemaan toinen mies hevosen kanssa. Hevosmies kysyi, voisiko hän jotenkin auttaa. Automies oli iloinen saadessaan apua, ja yhdessä he kiinnittivät hevosen auton eteen niin, että hevonen voisi vetää auton ojasta takaisin tielle. Hevosmies antoi hevoselle ohjeen: ”No niin Polle, vedäpäs nyt auto pois ojasta.” Hevonen ei liikahtanutkaan. Mies antoi hevoselle uuden käskyn. Mitään ei tapahtunut. Sitten mies sanoi: ”Ruuna, eteenpäin!” Ja niin Polle veti auton pois ojasta. Automies kysyi ihmetellen: ”Miksi sinä kutsuit Pollea väärällä nimellä?” Hevosmies vastasi: ”Polle ei näe sivuilleen, mutta kun se luuli, että Ruuna on vetämässä autoa pois hänen kanssaan, sekin sai voimaa toimia!” Amma sanoi, että samalla tavalla meillä pitäisi olla uskoa siihen, että Jumala on vierellämme koko ajan. ”We are never alone. God is always with us.” 

Amma puhui myös muun muassa siitä, miten valtava voima sanoilla on elämässämme. Hän sanoi, että sanat ovat kuin kultaisia avaimia toistemme sydämiin. Jälleen hän antoi esimerkin. Näkönsä menettänyt mies istui kadulla kerjäten ihmisiltä rahaa: ”Auttakaa minua poloista, olen sokea. Voi, olen niin sokea!” Meni päivä ja viikko toisensa jälkeen ja mies toisti tätä lausetta, mutta hänen pussiinsa ei herunut keneltäkään penniäkään. Lopulta häntä vastapäätä olevan kaupan omistaja tuli sanomaan, ”Olet istunut tässä nyt päiväkausia ja kaikki kävelevät vain ohitsesi. Mitä jos koittaisit vaihtaa sanojasi? Sano vaikkapa, että ”Voi minkä ihanan päivänpaisteen tuot tullessasi, olisikohan mahdollista, että minäkin saisin kokea tuon kauneuden?”, ja katso miten ihmiset alkavat reagoida. Mies empi, mutta päätti yrittää. Hän alkoi puhua ohikulkeville ihmisille kauniisti ja hymyili heille. Ihmisten sydämet sulivat, ja niin miehen pussi alkoi täyttyä kolikoista.

Puheiden jälkeen Amma lauloi vielä hyvän tovin bhajaneita, hyvin voimaannuttavia ja kohottavia! Välittömästi viimeisen bhajanin jälkeen alkoi halausrumba. Välillä annoimme prasadia ja välillä istuimme lavalla Amman takana meditoimassa ja vain katselemassa Ammaa. Amman halatessa ihmisiä, hänen takanaan seisovat avustajat korjaavat aina välillä hänen sariaan ja pitävät huolen että kaikki on hyvin. Minä istuin katselemassa, kun avustaja aloitti kauniisti ja hyvin hellästi myös hieromaan Amman hartioita. Itselleni tuli aivan tunne, että voiih, minäkin haluan hellää hierontaa! Kuvittelin, kuinka istuin Amman paikalla, ja sain vastaanottaa samaa hellää kohtelua.

Tällä kertaa itse ohjelma loppui jo neljän aikaan aamuyöllä, joten pääsimme lähtemään takaisin ashramiin jo hyvissä ajoin. Aamukuuden jälkeen olimme rättiväsyneinä, hikisinä mutta onnellisina takaisin ashramin pihassa.

Temppelissä oli aamun archanat jo lopuillaan, kun kävelimme ashramin pihan poikki. Kalarissa oli käynnissä vielä puja, ja kun saavuimme tämän pikkutemppelin alueelle, rauha ja onni täytti jälleen sydämeni. Kotona vihdoin! Ashramin ilmapiiri on niin eheyttävä, niin kaunis, rukouksilla kehrätty. 

Temppelin portaat viime viikolla, kun ashram valmistautui Kali-pujaan. <3

Tänään tiistaina ashramissa vietettiin puolestaan meditaatiopäivää. Aamulla olimme vielä sevassa, mutta yhdentoista aikaan jo temppelissä, jonne Amma tuli pitämään meditaation ja satsangin. Temppeli oli tuttuun tapaan aivan täpötäynnä intialaisia ja länsimaalaisia devoteita. Tuulettimet pyörivät vimmatusti katossa ja pikkulapset istuivat aivan Amman jalkojen juuressa, häntä kohti pikkuisilla käsillään kurottaen.

Aina kun ohjelma loppuu, alkaa hirveä härdelli. Kaikki nousevat yhtä aikaa ylös ja järjestäytyvät jonoihin. Tilaisuuden päätteeksi Amma nimittäin jakaa meille prasadin, päivän lounaan, kullekin vuorotellen henkilökohtaisesti. Siinä kaiken massan keskellä kun muodostimme kahta jonoa, yhtäkkiä joku tarttui minua takaa käsivarsistani kiinni. Kysymättä, sanomatta mitään hän alkoi hieroa käsivarsiani ja hartioitani!! Ja samassa mieleeni välähti: minähän pyysin Ammalta hierontaa!!!!!! :DDDD VOI AMMA-MAMMA!!! :DDD Käännähdin katsomaan kuka minua hieroo, ja näin pienen intialaisen naisen, jota en ole koskaan ennen nähnyt. Ashramin asukas hän ei ollut. Hän jatkoi hellää hierontaansa siinä keskellä temppelin lattiaa, kun olimme kaikkien satojen devoteiden kanssa siinä aivan limittäin toistemme sylissä. Yhtäkkiä nainen sanoi minulle: ”Amma told me to do this.” Ja minä olin ihan, että ei voi olla enää tottakaan! Nainen hieroi minua aina Amman luo saakka ja oli ihan kiinni minussa. Lopulta hän sanoi ennen kuin kurotimme ottamaan lautaset Ammalta: ”Amma says: Do seva every minute.”

Jälleen yksi Amman pienistä, kauniista Ihmeistä kävi toteen.

Kiitos, kiitos, kiitos! Om Namah Shivaya!

Amma-halein
Deepthi

Tervetuloa kaikki uudet blogini lukijat!

Heii kaikki uudet blogini lukijat!

Kiitos kaikista sydämellisistä viesteistänne, ja lämpimästi tervetuloa mukaan kanssani tälle ihmeelliselle matkalle tässä ajassa; Ihmisinä ja Sydänystävinä, Valon lapsina.

Tämä blogi on ollut matkakumppanini nyt parin vuoden ajan. Se on päiväkirjanomainen heijastus omasta sisäisestä maailmastani, oivalluksistani, välillä kipuiluistanikin, mutta myös enkeleistä, Äiti Ammasta sekä runsaasta Rakkaudesta matkalla omalle Sydämenpolulleni.

Tällä hetkellä olen fyysisesti vielä kuukauden verran Intiassa Amman ashramissa. Se, mitä täältä etsin on samaa, mitä varmasti meistä jokainen elämässään tavoittelee ja etsii: rauhaa ja rakkautta. Amma sanoo mielestäni kauniisti, että "samalla tavalla kuin hunaja on makeaa joka puolella maailmaa, myös rakkaus ja rauha ovat samanlaisia maailman joka kolkassa". Niin kuin tutkielman tai lopputyön tekijä tarvitsee työnsä aikana ohjaajaa, niin myös maailma tarvitsee Amman kaltaisia roolimalleja näyttämään toiminnallaan esimerkkiä ja valaisemaan polkuamme. Ammassa olen saanut kohdata tällaisen roolimallin, joka elää rauhan ja rakkauden viestiään todeksi joka ainoalla henkäyksellään.

Minulle se, että olen viettänyt aikaani Amman luona, ei ole ollut pois mistään muusta elämässäni, eikä se ole etäännyttänyt minua omasta kulttuuristani tai uskonnostani. Itse asiassa on käynyt juuri päinvastoin: tänä päivänä minulla on paljon syvempi ymmärrys juuristani ja itsestäni kaikin tavoin, ja täällä viettämäni aika tuntuu todella auttavan minua toimimaan myös arjessa ja yhteiskunnassamme paljon syvemmällä tavalla. Amman lähellä viettämäni ajan johdosta olen saanut kokea, miten voin omassa työssäni laulajana käyttää lahjojani huomattavasti laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin auttaakseni kanssaihmisiä, ja tunnen miten myös musiikkini kumpuaa tänä päivänä syvemmältä sen johdosta.

Samalla tavoin kuin musiikki ylittää kaikki raja-aidat eri kansallisuuksista ja uskonnoista riippumatta, myös rakkaus on samaa kaikkialla maailmassa sukupuoleen, rotuun ja uskontoon katsomatta. Kun ihmiset tulevat Amman luo ja kysyvät häneltä mikä hänen uskontonsa on, Amma vastaa, että hänen uskontonsa on Rakkaus. Hän myös sanoo, että "Itse asiassa kaikki ihmiset kuuluvat tähän samaan uskontoon. Jos ihmiset ymmärtävät tämän Rakkauden ja Ykseyden viestin, tästä maailmasta itsestään tulee Rauhan ja Rakkauden Taivas."

Iloa ja Rauhaa sydämeesi ja toivottavasti löydät sivuiltani paljon Sinua eheyttävää luettavaa!

Amman Valossa,
Deepthi - Kirsi