Take Charge—or Go with the Flow? Manifestation or Trust? (ORIGINAL LINK IN ENGLISH HERE)
1.1.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vuosien saatossa olen paininut sen kysymyksen kanssa, kumpi lähestymistapa elämään on korkeampi totuus: ohjaksien ottaminen ja yritys ilmentää se, mikä tekee minusta onnellisen ja positiivisen elämäni suhteen, vai oppiminen luottamaan, päästämään irti ja menemään virran mukana?
Kummassakin lähestymistavassa näyttää aina olevan viisautta. Ja miten kuitenkaan sovitan yhteen niiden vastakkaisilta näyttävät opetukset?
Useita vuosia sitten tulin henkisellä polullani kohtaan, jolloin ilmentäminen sai todella huomioni. Ymmärtäen perusperiaatteen, että "samanlaiset vetävät toisiaan puoleensa", opiskelin ja käytin useita eri tapoja luodakseni sen, mitä halusin elämääni, ja päädyin melko tehokkaaksi tämän tekemisessä. Se oli todella taianomainen jakso elämässäni.
Tärkeintä oli ymmärrykseni siitä, miten ajatukseni ja tunteeni todella loivat todellisuuttani. Ensimmäistä kertaa ymmärsin sen voiman, mikä minulla (ja kaikilla meillä) on sisällämme. Lumoutuneena tästä uudesta voimaantumisen tunteesta aloin opettaa ilmentämisen periaatteita toisille ja opin vielä lisää siitä, miten ne toimivat.
Ilmentämisen syvempien totuuksien ymmärtäminen
Ja sitten jossain kohtaa tulin rehelliseksi itselleni. Oivalsin, ettei yritys ilmentää elämääni toiminut aina. Olin ymmälläni. Tein kaikki samat asiat, mitkä olivat ennen olleet suuri menestys, mutta mitään ei tapahtunut.
Ensin luulin, että kenties näin oli, koska niin ei ollut tarkoitus tapahtua – se ei ollut korkeimmaksi parhaakseni. Korkeampi itseni esti sen, koska jotain tärkeämpää tarvitsi tapahtua. Minun täytyi oppia jotain – tai en vain tiennyt, mitä parempaa ilmestyisi. Tai kenties karma esti minua.
Luultavasti kaikissa näissä mahdollisuuksissa oli osa totuutta. Mutta sitten tiedostin jotain tärkeää, mikä oli aiemmin karttanut ymmärrystäni: kenties 20 minuutin keskittyminen päivässä kaikkiin tekniikoihin, joita olin aina käyttänyt – kuten visualisointi, affirmointi ja haluamieni tulosten kirjoittaminen – ei riittänyt.
Entä ne kaikki muut minuutit päivässä, jolloin ajattelin ja tunsin ja jotka eivät kenties olleet harmoniassa haluamani tarkoituksen kanssa?
Aloin huomata, että suuren osan päivästä en ollut lainkaan kovin tietoinen siitä, mitä ajattelin tai tunsin, ja oivalsin, että saatoin peruuttaa sen, minkä ilmentämisyritykseen olin käyttänyt aikaa.
Tämä oli todella tärkeä oivallus. Ja niinpä siirryin jaksoon, missä keskityin tulemaan tietoisemmaksi ja tietoisemmaksi siitä, minne mieleni meni koko päivän aikana oletusmoodissaan. Ja tietysti huomasin, että lankesin usein tietoisuustilaan, missä murehdin sitä ongelmaa, mitä ilmentämisponnistukseni yrittivät ratkaista – sen sijaan, että keskityin ratkaisuun tai haluamaani lopputulokseen.
Tämän uuden vaiheen todella arvokas aspekti oli, että aloin tulla tietoisemmaksi siitä, minne mieleni meni tavanomaisesti ja tiedostamatta, ja se oli usein puute, huoli ja yritys ratkaista ongelmia rationaalisen mielen rajojen sisältä. Tämä tietysti teki harvoin mitään muuta, paitsi pahensi avuttomuuden tunnettani ja huoltani siitä puutteesta, mitä tunsin.
Olin innoissani oivaltaessani, että tämän oli oltava vastaus! Kaikki ajatukseni ja tunteeni ja uskomukseni osallistuivat siihen, mitä loin elämässäni – eivät vain ne, joihin keskityin ilmentämisharjoituksessani tiettyinä aikoina joka päivä. Minusta tuli taas tehokkaampi sen ilmentämisessä, mitä halusin elämääni.
Vaikka oli vaikeaa pysyä todella tietoisena koko päivän kaikista ajatuksistani ja teoistani, jotka perustuivat rajoittuneisiin uskomuksiin, minusta tuli yleisesti ottaen paljon tietoisempi tietoisuustilastani. Ja tämä on palvellut minua vuosien saatossa monin tavoin.
Oppiminen kulkemaan virran mukana
Mutta sitten muutama vuosi myöhemmin aloin kääntyä poispäin tällaisista opetuksista, jotka osoittivat metafyysisiin totuuksiin ja "oma apu" –harjoituksiin. Tunsin sen sijaan vetoa moniin idän opetuksiin ja erityisesti ei-kaksinaisiin opetuksiin.
Minua kiinnosti eniten näissä opetuksissa keskittyminen antautumiseen – todelliseen antautumiseen ja pelkästään elämän sallimiseen tapahtua sellaisena, kuin se tapahtuu, vastustamatta tai yrittämättä muuttaa sitä.
Tässä kohtaa elämässäni, yritettyäni vuosikymmeniä luoda onnellisuutta elämääni onnistuen ainoastaan satunnaisesti, tunsin voimakasta vetoa tähän toiseen lähestymistapaan elämää kohtaan. Tiesin, että se vaatisi suurta luottamusta, mutta otin sellaisen asenteen, että jos yksinkertaisesti sallin sen, mitä elämääni tuli – ja jopa otin sen avosylin vastaan – kokisin paljon enemmän sisäistä rauhaa.
Ja näin tapahtui. Itse asiassa tunsin syvää sisäistä vapautta ja rauhaa, mitä en ollut koskaan ennen saavuttanut. Oivalsin, että yrittäessäni luoda elämääni kaikkea, mitä halusin – mikä oli joskus upea menestys ja aiheutti joskus suurta pettymystä – olin harvoin rauhassa. Oli aina jotain enemmän, mitä halusin – jotain enemmän mikä ei ollut aivan oikein ja mikä tarvitsi korjata.
Oppiminen menemään pelkästään elämänvirran mukana luottaen, että se mitä tuli, oli juuri oikein minulle, oli valtava helpotus. Vanha "nälkäinen haamu" sisälläni hiljeni kovasti ja jopa hävisi pitkiksi ajoiksi.
Katselin vain, mitä ilmestyi eteeni joka päivä – vaikka miten epämiellyttävää – ja menin sujuvasti siihen asennoituneena, että voisin selviytyä. Olin etsinyt hyvin pitkään rauhan ja antautumisen tunnetta sekä kaunista kiintymättömyyttä.
Oivalluksia viidennen ulottuvuuden tietoisuudesta
Ja sitten useita vuosia myöhemmin sain taas kerran uusia oivalluksia. Kun minusta tuli tietoisempi siitä ylösnousemusprosessista, mihin nyt osallistuin, tiedostin erään tärkeän aspektin viidennen ulottuvuuden tietoisuudesta: pysyminen tietoisena kaikista ajatuksista, tunteista ja uskomuksista ja niiden ohjaaminen tietoisesti – eli tietoisuuteni mestariksi tuleminen.
Tiesin, että minun tarvitsi tulla selkeämmin tietoiseksi kaikista tietoisuuteni rajoittuneista kolmannen ulottuvuuden piirteistä, joista edelleen pidin kiinni, ja siitä miten jatkoin niillä tiettyjen jumiutuneiden mallien ilmentämistä elämääni.
Tiesin, että minun täytyi ottaa ohjakset ja opastaa itseäni uuteen suuntaan, koska nämä mallit pidättelivät nyt minua heräämisprosessissa. Ja minun täytyi jatkaa tietoisuuteni nostamista mahdollisemman korkeaan taajuuteen, jotta pystyin kulkemaan polkuani mahdollisimman nopeasti ja helposti.
Sisäinen patistus tähän suuntaan oli nyt yhtä voimakas kuin se, mitä olin aiemmin tuntenut päästää vain irti ja antautua elämälle, kun se virtasi lävitseni.
Tämä hämmensi minua todella. Olinko takaisin siinä, mistä aloitin 30 vuotta sitten, kun yritin luoda elämääni kaikilla ilmentämistekniikoilla? Oliko minun tarkoitus jättää taakseni nuo sisäisen rauhan, antautumisen ja virtaamisen vuodet? Olin haluton tekemään tämän. Rakastin virran mukana menemisen rentoutta, kun hyväksyin ja toivotin tervetulleeksi kaiken, mitä ilmestyi esiin sisäisesti ja ulkoisesti elämässäni.
Minun tarvitsi ratkaista tämä pulmatilanne. Miten voisin siirtyä täydemmin tiedostavaan viidennen ulottuvuuden tietoisuuteen ja ohjata elämääni suurempaan vapauteen ja mestaruuteen ja kuitenkin säilyttää sen upean rauhan ja hyväksymisen tunteen, minkä olin löytänyt elämässäni?
Pulmatilanteen ratkaiseminen
Vastaus tuli yhtenä päivänä, kun olin onnistuneesti ja hämmästyttävästi ilmentänyt jotain erittäin tärkeä elämääni – kirjan.
Olin tavallaan vähän haluttomasti ryhtynyt ilmentämään kirjaa prosessin avulla, mikä annettiin yhdessä ohjatussa meditaatiossa, mitä kuuntelin eräänä päivänä. Vastustettuani aluksi ajatusta jonkin ilmentämisestä, oivalsin, että tunsin pakkoa toimia niiden ohjeiden mukaan, jotka annettiin meditaatiossa, ja niinpä noudatin niitä.
Ja se toimi! Mutta miettiessäni prosessin onnistumista jälkikäteen oivalsin, että tässä prosessissa oli yksi asia, mitä en ollut koskaan tehnyt aiemmin, ja se oli tämä:
Sen sijaan että päätin mielelläni ja halukehollani, mitä halusin luoda, ajatus kirjan luomisesta tuli korkeammasta lähteestä sisältäni. Olin sisäisesti kysynyt, mitä minun pitäisi ilmentää, ja kuulin, että minun oli kirjoitettava ja julkaistava kirja – ja tehtävä se tietoisen aikomuksen kera.
En ollut mieleni persoonallisuus-egotilassa edes varma, halusinko käydä läpi kirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen jokseenkin työlään prosessin. Minulla oli ollut epämiellyttäviä kokemuksia aiemmin kirjan julkaisemisesta ja ajatus uudesta kirjasta oli täynnä vastustusta ja itsensä tuomitsemista.
Mutta silloin kun ohjaus tulee sisäiseltä opastukseltani, yleensä luotan siihen ja teen voitavani sen toteuttamiseksi. Niinpä päätin yrittää ilmentää tämän kirjan ja odotin tietoisesti, että prosessi on vaivaton ja täynnä iloa.
Osa prosessia oli myös päätös, minkä päivänä luomus ilmentyisi. Tämä oli tekniikka, jota kokeilin ja joka vääjäämättä epäonnistui ennen. Mutta tällä kertaa mielellä päättämisen sijasta kysyin sisäisesti, mikä oikea päivä olisi.
Ja vaikka saamaani päivämäärään näytti olevan mahdottoman lyhyt aika kirjani kirjoittamiselle ja julkaisemiselle (ainoastaan kolme kuukautta), päätin luottaa ja mennä sen mukaan. Vahvistin selkeällä aikomuksella, että pitäisin kirjaani kädessä annettuun päivämäärään mennessä.
Ja se oli taianomaista. Jokainen askel matkalla tuohon päivämäärään tuli monien synkronismien ja täydellisen ajoituksen kera ja kirja oli kädessäni juuri tuona päivänä, mikä minulle oli annettu. JA ilokseni koko prosessin ajan oli ihana rauhan ja antautumisen tunne.
Koska ohje kirjan ilmentämiseen oli tullut korkeammasta lähteestä sisälläni eikä mielestäni, pystyin jotenkin rentoutumaan ja luottamaan prosessiin. Jotenkin vain seurasin niitä "ohjeita", joita korkeampi itseni antoi minulle. En tuntenut mitään painetta tulosten saavuttamiseen, mihin egoni voi tarttua.
Kyse ei ole joko/tai-vastauksesta
Kuten aina näyttää tapahtuvan, silloin kun joudun joko/tai-mielentilaan – kuten "Otanko tietoisuuteni ohjakset ja luon, mitä haluan, vai menenkö pelkästään virran mukana?" – vastaus ei ole kumpikaan.
Se on tavallisesti jossain kahden lähestymistavan välissä ja siinä on kummankin totuutta.
Oivalsin, että voin jatkaa elämistä virtaavassa antautumistilassa, hyväksyen ja toivottaen tervetulleeksi kaiken, mitä ilmestyy elämääni. Ja silloin kun tunnen tietoisuuteni korkeamman aspektin yllyttävän luomaan jotain, voin noudattaa sitä. Voin ilmaista aikomuksen, affirmoida sitä – opastaa ajatuksiani, tunteitani, uskomuksiani ja tekojani tuota tavoitetta kohti – ja luottaa, että se tapahtuu.
Ja voin rentoutua tietäen, että luon siitä osastani, mikä tietää, mikä on parasta minulle ja mitä tarvitsen eniten tällä hetkellä, kun kuljen matkallani viidenteen ulottuvuuteen.
Minulla on tässä kohtaa täydellinen luottamus, että ehdottomasti kaikki mitä elämääni tulee, on täydellisesti ja jumalaisesti järjestetty. Elämä on tanssia, missä on aikoja, jolloin annan musiikin vain viedä minua sinne, minne se vie, ja toisia aikoja, jolloin minua liikutetaan sisäisesti luomaan omat askeleeni, jotka vievät minut toiseen paikkaan tuossa vaiheessa.
Näiden kahden lähestymistavan välillä ei ole ristiriitaa. Ne punoutuvat yhteen ja täydentävät tosiaan. Ja niiden kummankin salliminen elämässäni on tuonut ennenkuulumatonta rauhaa ja tyydytystä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
