21st/22nd January – 11th February 2015: Mercury Retrograde in Aquarius (ORIGINAL LINK IN ENGLISH HERE)
Kirjoittanut Sarah Varcas
19.1.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mitä alla on?
Merkurius pysähtyi perääntymään 21.1. klo 3.48 GMT Vesimiehen 18 asteessa, yksi päivä Vesimiehen uuden kuun jälkeen. Tämän asteen saabinen symboli puhuu naamion riisumisesta todellisen motiivin ja aikomuksen paljastamiseksi. Mihinkään ei voi piiloutua, kun Merkurius perääntyy tulevilla viikoilla. Itsepetos – suuri ja pieni – paljastuu, pidät siitä tai et. Ei tuhoamaan niitä, jotka jatkavat sitä (mitä teemme jokainen jossain määrin), vaan antamaan herätyksen, mikä korjaa kurssia ja harmonisoi meidät totuuden ja aitouden kanssa. Meillä kaikilla on tilaisuus katsoa itsemme silmiin ja nähdä, kuka oikeasti katsoo meitä takaisin, ennen kuin maalaamme ne kasvot, jotka mieluummin näytämme maailmalle.
Tämän Merkuriuksen perääntymisen voimaa ei voi yliarvioida. Yhtymässä kuun kanssa ja oppositiossa Leijonan mustan kuun Lillithin ja Jupiterin kanssa, se päättää olla juonimatta ja ottamatta vankeja. Emmekä haluasikaan tulla vangituksi, sillä tämän ajan lupaus on vapaus rajoista, joita omat itsepetoksemme ja maanittelumme jatkavat. Emme puhu tässä monimutkaisista huijauksista, vaan jokapäiväisistä kiemuroista, joita teemme välttääksemme tulemisen kasvokkain sen kanssa, kuka ja mitä oikeasti olemme. On aika valaista sisäinen maailmamme ja katsoa ympärille silmät täysin avoimena kaikelle, mitä näemme – ja tunnustaa, että ne osamme joita mieluummin välttäisimme, ovat yhtä paljon meitä, kuin ne osat jotka helposti hyväksymme, mutta saatamme olla niin hyvä pelaamaan teeskentelypeliä, ettemme edes oivalla pelaavamme sitä!
Tässä on ongelmana identiteetti: tunnepanostus siihen ihmiseen, miksi hahmotamme itsemme. On aika katsoa niitä nimikkeitä, joita valitsemme itsellemme, ja sitä miksi ne merkitsevät meille niin paljon. Ovat ne henkisiä, poliittisia, uskonnollisia tai muita, omaksumme niitä ja ne voivat olla hyödyllisiä määrittelemään kuuliaisuutemme monimutkaisessa maailmassa, mutta aivan liian usein näistä nimikkeistä tulee identiteetti, mihin panostetaan lisää merkitystä ajan kuluessa. Miltä tuntuu luopua niistä, olla nimikkeetön ja pelkästään itsemme jonkin aikaa? Miltä tuntuu hävitä taustaan, ollen samaistumatta mihinkään tai kehenkään? Miltä tuntuu jättää myös oma nimi ja tulla ei-keneksikään – nimettömäksi, identiteetittömäksi tai substantittomaksi, ilman merkitystä?
Tällaista kokemusta nimikkeet ja identiteetit pyrkivät välttämään. Harvat asiat ovat järkyttävämpiä kuin tunne täydellisestä turhuudesta ja merkityksettömyydestä kenellekään tai millekään. Vähäpätöinen. Kaikki etsivät tarkoitusta elämälle ja merkitystä sen ylä- ja alamäille. On ihmisluonnetta tehdä niin. Mutta juuri nyt kosmos pyrkii puhaltamaan kaiken pois, jotta voimme kokea sen, mitä sen alla on, että "olen tätä, tuota tai muuta", ja kokea sen "minä olen" –olemuksen, mikä ylläpitää kaiken ilman hössötystä ja fanfaareja. Syleilläksemme niin täysin valitsemaamme identiteettiä meidän on välttämättä jätettävä huomiotta itsessämme se, mikä ei sovi kuvaan. Siinä on perustavanlaatuisin itsepetos.
Itse asiassa olemme kaikkia asioita. Kukaan ei ole täysin johdonmukainen sisällä ja ulkona. Paradoksin jännite ja ihmiselämän absurdius työntävät meitä usein eteenpäin elämässä, etsimään vastauksia, merkitystä ja viisautta riittävästi mukautuaksemme kaikkeen, mitä olemme. Matkalla tyydymme vähempään kuin aitous ja totuus, kun yritämme sopia joukkoon, olla hyväksyttävä itsellemme tai toisille ja kerätä merkityksen- ja tarkoituksentuntua. Meistä tulee vaihtoehtoversioita itsestämme eri kohdissa matkallamme eheyteen, mutta perimmäinen rauha lepää siinä kohtaa, missä voimme olla kaikkea ja ei-mitään, olla pelkästään elossa ja resonoida sen energian kanssa, mikä aaltoilee kaikkien asioiden läpi. Määrittely vaatii erillisyyttä: "minä täällä olen tätä ja sinä siellä olet erilainen". Identiteetistä luopuminen sallii todellisen yhteyden niiden valheellisten esteiden yli, joita rakennamme itsemme ja toisten välille.
Tämä Merkuriuksen perääntyminen vaatii valmiutta olla ei-mitään voidaksemme olla kaikkea, mitä olemme. Se patistaa meitä päästämään irti vaalituimmasta identiteetistämme, edes joksikin aikaa, kokeaksemme, mitä sen alla on. Mitä enemmän panostamme tunteita näkemyksiin siitä, että "olen tällainen ihminen, joka elää tällaista elämää", sitä todennäköisemmin kompastumme omaan identiteettiimme tulevina viikkoina – ei siksi, että tahallaan valehtelemme siitä, kuka olemme, vaan koska olemme vääjäämättä paljon enemmän, kuin mikään nimike sallii meidän olla. Säteilevää universaalia sydäntä identifiointi ei suurenna tai pienennä. Sitä ei vain voi määritellä termein, mitkä tyydyttävät ihmismieltä, joten se pysyy tietoisuutemme ulkopuolella niin kauan, kuin tahattomasti omaksumme identiteetin, joka tekee sen.
Tulevina viikkoina voimme astua tarpeesta olla joku, pyhään kenttään mikä yhdistää meidät kaikkiin asioihin ja tekee poistaa erillisyyden. Sitten kun elämä myöhemmin vaatii meitä ottamaan taas identiteetin – kuten vääjäämättä tapahtuu – voimme tehdä sen vähemmällä tunnepanostuksella, vähemmällä energeettisellä pyrkimyksellä ja turvassa siinä tietämyksessä, että mikä tahansa havainto itsestä on vain kalpea heijastus siitä jumalaisesta laajuudesta, mikä muodostaa ydinolemuksemme.
Nauti tästä Merkuriuksen perääntymisajasta. Anna itsen pudota pois. Olet paljon elävämpi tehtyäsi sen.
Sarah Varcas
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
