Näitä isoja noin 10cm pitkiä sudenkorentoja tuntuu olevan nyt joka paikassa! Joko minä olen kulkenut tähän saakka silmät kiinni tuolla luonnossa, tai sitten maapallolla on nyt tapahtumassa jotain erikoista, joka saa nämä äärettömän kauniit yksilöt näyttäytymään meille joka paikassa. Viime viikonlopun EnkeliJumalatar-retriitin loppuringissä yksi iso sudenkorento jopa laskeutui yhden meistä kylkeen kesken kaiken! Se oli niin kaunista! Sudenkorentojen viesti voimaeläimenä on transformaatio, muutos, valo ja todellisen itsensä ilmentäminen.
En voi olla tuntematta, miten vahvasti tämä symboloi juuri tämän ajan tunnelmia. Viime päivät ovat olleet energeettisesti erittäin vahvoja ja syyskuun on ennustettukin olevan yksi tämän historian käänteentekevimpiä kuukausia. Ajatelkaa millaisia aikoja saamme olla todistamassa.
Luulen, että tässä transformaatiossa on kyse ennen kaikkea meidän kaikkien ihmisten havahtumisesta maailman todelliselle tilalle. Minä itse olen kantanut telkkarin ulos kodistani jo kuusi vuotta sitten, ja selaillessani päivän uutisia netistä en koskaan availe linkkejä enkä sukella sisään uutisien sisältöön. Siihen on kaksi syytä: en halua sitä energiaa kenttääni, ja toisekseen, en usko, että uutisointi on koko totuus asiasta. Olen siis mieluummin valinnut pysytteleväni omalla polullani, vahvistanut itseäni ja yhdistynyt niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kanssani samalla sydämen polulla. Olen tuntenut, että minua ei auta se, että annan tunteiden mennä mukaan maailman uutisiin ja negatiivisuuksiin, vaan että pystyn paremmin palvella omasta valon tilastani käsin.
Kunnes....
Ne olivat ne samat lapsikuvat, jotka ovat kuohuttaneet koko maailmaa, jotka saivat myös minut aukaisemaan uutissivut. Pikkuisia lapsia kellumassa kasvot vedessä, pieni eloton ruumis huuhtoutumassa meren rantahietikossa... Kun katsoin kuvia, tajusin järjellä, että tuollaista ei pitäisi tässä maailmassa tapahtua ja miten kauheaa tuo kaikki oli. Mutta samalla huomasin ihmeekseni, että en sukeltanut kuvien tuskaan tunnetasolla, vaan sydämeni oli täysin tyyni ja rauhallinen. Ajattelin, että joko sydämeni on täysin kiinni ja turta maailman vääryyksien edessä, tai sitten minussa on tapahtunut jotain, joka ehkä auttaisikin minua auttamaan valosta käsin.
Kaikki viime päivien ja viikkojen isot energiamyllerrykset ja planeettamuutokset yhdessä näiden sotaisten kuvien kanssa on tuntunut saavan nyt ihmiset havahtumaan. Kun seuraan facebookissa ystävieni ja tuttavieni päivityksiä, monet ovat ihan avoimesti alkaneet kysymään, että "mitä minä voin tehdä?". Julkisuudessa olemme myös nähneet esimerkkejä: Anssi Kela otti pitkällä kirjoituksella kantaa omilla sivuillaan tähän samaan asiaan, ja Noora Karman uutisoitiin lähtevän myöskin itse apuun ulkomaille. Samaan aikaan olen seurannut jo pidemmän aikaa mielenkiinnolla esimerkiksi Taryn Brumfittin Embrace-kampanjaa, joka on käytännössä yhden tavallisen naisen erittäin suureksi kasvanut liike, jonka tavoitteena on vapauttaa naiset rakastamaan kehoaan sellaisena kuin se on. Toisaalta juuri menneellä viikolla olin mukana myös auttamassa keräyksessä, jossa autettiin onnettomuudessa ollutta ystävääni. Tähänkin keräykseen osallistui ihmisiä aivan ympäri maailmaa. Puhumattakaan tietenkin, mitä esimerkiksi Amma saa aikaan omassa globaalissa humanitäärisessä työssään... Inspiroivia ja kannustavia esimerkkejä on monia, ja samalla olen tuntenut, että kun nyt vaikka tätä viime päivien uutisointia ja reagointia seuraa, niin ihmisillä on aivan valtava tarve auttaa ja kantaa kortensa kekoon!
Minä uskon siihen, että jotain isoa tässä maailmassa on muuttumassa. Uskon siihen, että ihmiset alkavat nyt toimia ruohonjuuritasolla, yksilöinä, yhdistämällä voimansa ohi virallisten organisaatioiden. Alamme tajuta, että MEILLÄ on voima auttaa ja toimia suoraan. Kaikki tuntevat maailman pahoinvoinnin niskassaan ja syntyy aito tahto auttaa. Monella on myös oma elämä mennyt aivan uusiksi, kun oma sisäinen paine muutokselle on kasvanut niin sietämättömäksi, että on ollut pakko alkaa ajatella elämäänsä isommasta perspektiivistä käsin. Alamme tajuamaan, että jos emme itse luo ensin omasta elämästä onnellista ja täyttymystä tuovaa, niin emme pysty auttamaan ketään muutakaan.
Minä olen jo monta vuotta haaveillut omasta auttamisjärjestöstä. Tiedän, että minulla on aivan valtavan suurisydämisiä ihmisiä ympärillä, joiden kanssa saisimme aikaan vaikka mitä. Tuolla metsässä kulkiessä tunsin, miten oma ajatukseni alkoi kohota ajatuksesta "Minä minä voin tehdä?" ajatukseen "Mitä me voimme tehdä?" Olen viimeiset puoli vuotta halunnut rakentaa itselleni uutta aarrekarttaa, mutta en koskaan ole päässyt siinä alkuun. Metsässä minulle kirkastui, että nyt on aika. Tiedän täsmälleen, mitä oma aarrekarttani tulee nyt sisältämään.
Olkoon ilo, kiitollisuus, armo, harmonia, runsaus ja rakkaus elämässämme läsnä nyt ja aina!
~Deepthi
