Minä käväisin tänään paikallisella SPR:n toimistolla. Tuli tunne, että minä haluan kuulla, mitä oikeasti tapahtuu ja voinko kenties auttaa jotenkin tässä päivänpolttavassa turvapaikanhakija-asiassa.
*
Astun sisään kodinomaiseen toimistoon, jossa en ehdi kauaakaan seisoskella, kun minulle jo iloisesti huikataan, että voidaanko minua auttaa ja kysytään, että ketä tulin tapaamaan. Käännähdän naista kohti ja kerron avoimesti, että en ole tullut tapaamaan ketään tiettyä, mutta seurattuani viime päivien lehtiotsikoita haluaisin tietää, voiko jossain asiassa olla jollekin avuksi. Nainen ohjaa minut ystävällisesti seuraavan avoimen oven luo, jossa minua tervehditään iloisesti ja kutsutaan mukaan kolmanteen huoneeseen. Kerron tälle henkilölle saman asian, että haluaisin tietää heidän toiminnastaan, todellisesta tilanteesta, onko Etelä-Pohjanmaalle tulossa turvapaikkaa ja miten ihan normikansalainen voisi olla avuksi.
Minulle aletaan kertoa, että lahjoituksia on alkanut SPR:n tähänkin toimipisteeseen jo tulemaan ja määrät ovat kuulemma vain lisääntymään päin. Turvapaikkakeskuksesta haaveillaan kovasti ja sille toivotaan löytyvän sopiva paikka lähitulevaisuudessa. Saan myös kuulla, että ihmisten auttamishalu on tällä hetkellä aivan ylitsevyöryvää. Sen todistaa meili, joka laulaa keskustelumme aikana tämän tästä. Apua tarjotaan.
Minulta kysytään miten minä voisin ja haluaisin olla avuksi, ja kerron, että olen musiikkialalla, kirjoitan blogia ja pidän enkeli-iltoja ja -retriittejä. Siinä vaiheessa minut tunnistetaan ja he tuntuvat olevan iloisia kohtaamisestamme. Ilmoitan itseni mukaan apujoukkoihin, jos omista kyvyistäni olisi jotenkin heille avuksi. Keskustelemme mm.siitä, miten musiikki on universaali kieli ja mitä kaikkea hyvää senkin avulla pystyy tekemään. Niinpä. ♥ Oman alani lisäksi olen tietenkin valmis vaikka tekemään mitä muutakin.
Lähtiessäni halaamme ja he lupaavat olla yhteydessä, kun aika on.
Kävelen autolle ja olen iloinen, että otin tämän askeleen, konkreettisen askeleen. Mietin, miten kynnys voikin olla niin korkea avun tarjoamiseen. Kun se ei vaadi mitään muuta kuin kävellä sisään ja kysyä voiko olla avuksi. Elämä pyörii niin helposti vain oman elämän ympärillä, ja on helppo työntää auttamisenhalu syrjään odottamaan myöhempää ajankohtaa.
Samalla minua on kuitenkin sekä uutisista, yleisistä keskustelusita ja mm.tästä kohtaamisesta tullut sellainen olo, että suomalaiset ovat hyvin auttavaista ja sydämellistä kansaa. Miten sankoin joukoin ihmiset ovat lähteneet purkamaan näinkin vaikeaa asiaa ja ottaneet tilannetta mukaan vähintään rukouksiinsa.
Kun sitten lähdin ajamaan SPR:ltä kotia kohti, niin tajuntaani tuli yksi lause:
HOLD THE LIGHT
Pidä yllä Valoa. Energiaa, joka on avuksi sinun kauttasi kaikille muillekin. Älä anna oman valosi sammua pimeydenkään keskellä, vaan jatka valosi kantamista ja säteilemistä missä ikinä oletkin. Vaikka et voisi mitenkään muuten auttaa, oma valon energiasi tulvii toistenkin energiakenttään ja tuo heille toivoa ja lohtua. Se on yksi suurimmista ja tärkeimmistä lahjoista kaikille ihmisille ja elämälle täällä maan päällä.
Namaste
Deepthi
Ps.Myös uusi aarrekarttani valmistui viime yönä ;) ♥
