Hienoa on se, että sitten kun kykenee olemaan siinä virrassa, toimimaan täysin johdatuksen mukaan, niin voi vimpula miten nopeasti asiat nyt ilmentyvät, ei kerkiä kuulkaa kissaa sanomahan! Hyvä esimerkki on tämä viikko. Olen tiennyt koko ajan, että tulee se viikko, jolloin tekisin jonkinasteista levypromoa. Viime viikolla sain kutsun Ylen Laulun Syntyyn ja sanoin, että haluan tulla paikalle henkilökohtaisesti, koska on kyse tunnin ohjelmasta - vaikkakin ohjelma tehdään Kemissä saakka, mutta silti. Siltä istumalta tiesin, että tälle viikolle tulee muutakin promoa. Vielä toissapäivänä en tosin tiennyt mitä, kunnes puhelin alkoi soida. Tänään olinkin sitten jo Lapualla Iskelmässä, ja ennen kuin teimme haastattelun, sain tietää, että se menisikin jopa kolmelle eri kanavalle, hups! Ja tänään, nyt illalla sain juuri tietää, että huomiselle tulee esimerkiksi Kokkola Radion haastattelu. Nyt vielä odotan, joskos jotain muuta vielä ilmentyy, ilmeisesti, niin ainakin sanovat... No, odotellaan! :)) (kts.ulostuloajat www.kirsiranto.fi)
Ihan samalla tavalla kävi levyjulkkariviikolla. Olin sanonut pressienkelilleni (sekä fyysiselle että ei-fyysiselle :D), että olisi ihanaa tehdä sillä viikolla muutama haastattelu levyn tiimoilta. Niiiiiiiin, niin vielä päivää ennen levyjulkkareita ei ollut ainuttakaan juttua tiedossa, kunnes yhtäkkiä kaikki humpsahtivat suurinpiirtein vuorokauden varoajalla, ja siinä sitä sitten mentiin tukka putkella etsien yhtäkkiä kuvausvaatteita ja juosten kameran edestä toiselle seuraavat pari kolme vuorokautta. Oli iltapäivälehtiä, Apua, Annaa, Aamuteeveetä ja mitä vielä! :D
Mutta ne kuvausvaatteet olivatkin sitten toinen juttu, on nimittäin likalle taas opetettu yhtä juttua: ÄLÄ SÄÄDÄ!!!! Ei mee kuulkaa vieläkää perille, ja kohta varmahan hakevat jo oikein kunnon lekan, jotta asia tulis ymmärretyksi). Niin, siis tosiaan lähdin toteuttamaan sitä vanhaa, entisen elämäni kaavaa (jossa image is everything), ja todella juoksemaan kaikenmaailman putiikeissa hakemassa oih, niin kauniita vaatteita ja kenkiä hikipääs. Ihan varmasti arvaatte miten kävi: niistä ei käytetty hyvä jos yhtäkään!! Samoolla vaattehilla (lue: esim.monen vuoden vanhoilla kuluneilla farkuilla) painelin kuvauksesta kuvaukseen; milloin otettiinki yhtäkkiä ulkokuvia ja on turha haaveilla mistää näteistä pikkupairoosta; tai milloin olin valinnu tilanteeseen muutoon aiva väärän kretongin, voi julumettu! Yritä siinä ny sitte olla fiiniä!
Mutta viime viikolla kun kuvattiin tulevan viikonlopun iltapäivälehden kantta, niin silloin kyllä meni kaikki putkeen. Ehkä juju olikin siinä, että MINÄ en niitä vaatteita sinne säätänyt, vaan sen homman hoiti aiva joku muu. I got it...
On myös toinen jännittävä juttu, joka tapahtuu nyt suurinpiirtein joka kerta. Olette varmaankin kuulleet siitä, että kun alkaa tekemään tälläistä puhdistusprosessia, niin yleensä sähkölaitteet alkaa reagoimaan energian kohoamiseen ensimmäisenä: ne pimahtavat tai takkuilevat yksi toisensa jälkeen. No, nyt voi sanoa, että melkein poikkeuksetta joka kerta, kun on alettu tekemään radiohaastattelua, niin ne nauhoituskoneet yksinkertaisesti pimahtavat. Niin kävi tänäänkin ja niin on käynyt jo monta kertaa tämän puolen vuoden aikana. "Jostain syystä" nauhalle ei tulekaan mitään, "jostain syystä" nauha vain kohisee, "jostain syystä" mitkään asetukset eivät ole kohdillaan. Ja kukaan ei osaa selittää mitä tapahtuu. Siispä melkein jokainen haastattelu on täytynyt tehdä kahteen kertaan. Ja minä vain hymyilen.... :)))
Tällä viikolla on kaikkea muutakin mukavaa tiedossa! Huomenillalla esiinnyn kokkolalaisen Tina&Co-liikkeen naistenillassa (Tina lahjoitti minulle levykuvauksiin kevällä vaatteita, kiitos, kiitos, kiitos! <3 Niin, ja sekin tapahtui muuten silloin puolen vuorokauden varoajalla. Lähdin kotoa Kokkolaan kuvauksiin sillä ajatuksella, että no kyllä ne vaatteet sitten jostain tulee (ha, osasin olla säätämättä!), ja kas kummaa, perille päästyäni kuvaajaystäväni sanoi, että hei, käypä vilkaisemassa Tinan putiikkia.... ja simsalabim, yhtäkkiä oli kuvausvaatteet kasassa yhdestä ainoasta putiikista, mikä ei TOD ole normaalisti mitenkään mahdollista. No, Seinäjoen Tazziasta minulla oli kyllä yksi mekko mukana. Mutta siis vain YKSI, ha, kyllä taas stailistit nauraisivat minut pellolle! :DDD).
Ja asiasta takaisin kukkaruukkuun.... Nyt torstaina käväisen tosiaan siellä Kemissä, ja perjantaina on vuorossa yhteistreenit Jalasjärven Nuorisokuoron kanssa Viron konserttia varten. Illalla saatan vielä käväistä uuden seinäjokisen Ilona-yökerhon avajaisissa. Yritin kelata, että milloin olen viimeksi jossain tuollaisessakin paikassa ollut, ja.... no, ei mitään hajua. Pari viikkoa sitten tosin yllätin itseni Ilveksestä Musa&Media-tapahtumasta. Siellä sitten siemailin oikein kunnon kuumaa kaakaota kermavaahdolla! :D Niin, ja olinhan mä tietenkin myös rakastamassa Pakkahuoneella VHB:tä! Jeesus, että tyypit on lyönnis! Ja biisit on.... T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-I-Ä. Kyllä ny kelepaa ruveta maailmaa valloottamahan! <3 Eli moon ollu kuulkaa oikeen raralla! Voittako kuvitella! :DD
Lauantaina lähdenkin sitten tyystin toisenlaiselle radalle: REIKI2-kurssille. Odotan sitä aivan intopiukassa! Olen saanut Reikihoitoja tehdä tässä hiljookseen lähipiirille, ja on ollut aivan mahtavaa. Jos en tekisi musiikkia, keskittyisin vain ihmisten auttamiseen näiden hoitojen avulla. No, toki toivon, että pystyn tämän energiani kanavoimaan sitten niihin lauluihin ja esiintymisiin, mutta hoitojakin tekisin kyllä mielelläni enemmänkin. Mutta sekin aika on varmasti vielä tulossa.
Viime viikon olin paastolla, puhdistin mömmöjä pois ja valmistauduin sekä kuvauksiin että myöskin tuolle kurssille. Paastoaminen on ihanaa! En tiedä miten se tuntuukin niin luontevalta ja helpolta. Tuntuu, että sitä voisi vain jatkaa ja jatkaa, eikä keho kaipaa mitään raskaampaa ruokaa. Mutta kyllä taas huomaa, että keho herkistyi entisestään. Nyt pääsin ekaa kertaa kiinni myös puhtaan veden testaamisesta. Vielä en osaa sanoa sen kummemmin tuloksia, muuta kuin että tuntuu hyvältä. Yritän nyt säilyttää tämän superpuhtaan olotilan niin kauan kuin mahdollista, vaikkakin reissulla se käy hiukan haastavaksi.
Enkeleiden kanssa olen myös saanut kommunikoida oikein olan takaa. Paljon on tullut merkkejä ja vahvistuksia, ja he ovat taas alkaneet puhumaan ääneen. Tunnen olevani turvassa. Myös paasto on tietenkin edesauttanut yhteyteen pääsemistä, kun kehosta on puhdistettu ylimääräisiä tukoksia.
No niin, mutta ehkä mä siirryn nyt juttelemaan enkeleille tuonne uni(tai todellisen)maailman puolelle. Minun yösijani on tänään tämä ystäväni studio. Joka puolella on kauniita kuvia, lippusia ja lappusia, tietokonenäyttöjä, taustakankaita, kameratelineitä etc. Minä taas menen kohta lykkimään punaista sohvaa odotustilasta kuvaustilan puolelle, johon teen itselleni pienen pienen pesän. Ehkä laitan hiljaiselle bhajaneita soimaan ja kiitän tästä kaikesta, kiitän siitä, että saan tässä olla ja kirjoittaa, kokea näitä ihmisenä olemisen eri puolia, ja yrittää kasvaa täyteen mittaani, omaksi itsekseni.
 |
| India... <3 |
Kauniita, suloisia unia ja Enkeleiden kuvia!
Rakkain halauksin,
Diipthi
