Heräsin siihen, kun unessani soi koko universumin täydeltä Veracinin Largo. Kuin suloisena suruhymninä... kuin kauneimpina eronkyynelinä... kuin kirkkaimpana timanttina, johon kiteytyy Kaikki. Koko Paratiisini, koko Maailmankaikkeuteni. Koko Rakkauteni, koko tämä vuoteni. Laulu, joka on mullistanut elämäni tänä jouluna, laulu, joka on tuonut minut uuden Maailman äärelle. Laulu, jonka sain tänä jouluna laulaa vuoden viimeisissä kirkkokonserteissani vokaaliteoksena urkumaestro Kalevi Kiviniemen ja huippuviulisti Mervi Myllyojan kanssa - viimeisimpänä eilen illalla Ilmajoen kirkossa. En tiedä voiko ihminen tämän parempaa lopetusta vuodelleen saada, kuin yhteistyö tälläisten sydämenkumppaneiden kanssa. Kiitollisuuteni on rajaton.
Ulkona hitelee hiljalleen lunta. Vasta nyt tunnen sen sydämessäni asti. Vasta nyt uskallan ajatella, miten lähellä Joulu oikeasti on. Ja vasta nyt Enkelini juttelevat minulle taas kirkkaan kuuluvasti - ja antavat minulle luvan kirjoittaa myös blogia. He ovat pitäneet minuun sanallista etäisyyttä, keskittyneet pitämään tiivistä valoverkkoa ympärilläni koossa, että pysyn keskittyneenä joulun ajan konsertteihin, enkä harhaile yhtään mihinkään muuhun. On hurjaa, että nyt kun viimeinenkin esiintyminen on ohi, he aukaisevat jälleen elämäni muutkin ovet, saan ajatella muitakin asioita. On kuin olisin ollut viimeiset viikot täysin eristettynä kaikesta muusta, seissyt vain Taivaan esiintymissalissa, laulanut säveliä toisensa perään koko Enkelikuoro minua joka henkäyksellään tukien. Ja Rakkaat, jos luettelisin kaikki ne Ihmeet, mitä Enkelit ovat polullani näinä viikkoina tehneet, niin ette uskoisi. Mutta kerron yhden, ja tämä on totta joka sana:
Yksi tämän vuoden kohokohdistani, suurimmista sydämenasioistani oli auttamisprojekti Väike-Maariaan. Saimme lähtemään sinne aivan hurjasti lahjoituksia, ja olemme Olavin kanssa menossa sinne heti ensi vuoden puolella uudestaan. Konsertti Jalasjärven Nuorisokuoron ja Hessu ja Mika Laaksosen kanssa meni aivan upeasti, Suurkiitos heille, sekä Pauli Antilalle ja Jalasjärven Nesteelle, jotka olivat osaltaan sponsoroimassa matkaamme. MUTTA kirkossa oli -10 astetta pakkasta. Ja varmasti arvaatte loput. Kyllä, minä sairastuin. Ja menneellä viikolla oli vielä neljä konserttia edessä. Tiistain konsertti Ruskolla meni vielä aivan upeasti. Samoin ensikonsertti Kalevin ja Mervin kanssa Jalasjärven kirkossa torstaina, vaikka sairastuminen tuntui jo kurkussa. Myös konsertti Porvoo Big Bandin kanssa lauantaina meni hyvin, vaikka ennen konserttia vielä tuntui siltä, että osa ylä-äänistä saattaa jäädä vajaiksi.
Mutta eilen aamulla olo oli sitten sitäkin karmeampi. Halleluja! Vuoden viimeinen konsertti, jonka piti olla vuoden loppukruunaus, uhkaa tuhoutua täysin. Vielä tuntia ennen konserttia soundcheckissä minulla ei käytännössä ollut ääntä. Mitä tahansa säveliä yritin tehdä, ne halkeilivat, olivat epävireessä ja kurkussa tuntui todella pahalta, karkealta ja turvotus oli hillitön. Tuumasin, että jaahas, joku koetteloo, ilmeisesti ajattelivat, että "pistetähän Rannoon flikka testipaikkahan, kattotahan vähä mitä sen pää oikiasti kestää"... Päätin luovuttaa kaiken yläkerran huomaan. Jos minun on tarkoitus konsertissa esiintyä, he järjestäisivät kyllä asiat niin, että pystyisin laulamaan. Sain tukea ystäviltäni, jotka lähettivät minulle kaukona energiaa, haettiin luontaistippoja aukaisemaan röörejä, tehtiin energiaputsauksia, meditoin ja tein muutaman joogavenytyksen - ja voitteko uskoa: minulla oli konsertissa sellaiset Voimat, kuin en olisi ikinä eläissäni kipeä ollutkaan! Se oli yksi herkimmistä, voimallisimmista ja valoisimmista konserteista joita olen koskaan tehnyt. Ääni toimi kuin unelma, mahdoton muuttui mahdolliseksi, särkynyt ruukku eheytettiin kuin uudeksi. Se OLI Ihme, ja ihmisten suosionosoituksista ei ollut tulla loppua. Kiitos, kiitos, kiitos Enkelit niin maan päällä kuin Taivaissa!
Ja nyt kaikki on sitten tältä vuodelta ohi. Siksi Largo tuntui tänä aamuna kuin suruhymniltä. Pudotusta ei voi koskaan estää. Se tulee aina. Ja samalla olen niin kiitollinen kaikesta. Yritin eilen summata tätä vuotta, ja tulin siihen tulokseen, että tämä on ollut Elämäni Paras Vuosi. Jos nyt kuolisin, kuolisin täydellisen Onnellisena. Tämä vuosi on ollut täynnä mitä uskomattomampia kohtaamisia ja tapahtumia. Koko alkuvuosi minua pidettiin tyystin "paketissa", täällä kotona neljän seinän sisällä melkein neljä kuukautta omaa ylösnousemustani, tähän tehtävään valmistumistani tehden. Sitten heitettiin kesäksi laitumelle siirtämään tehtävä käytäntöön, välillä siinä onnistuen, välillä haparoiden ja kompuroiden. Välillä kävin Intiassa saattamassa levyni loppuun (kyllä, koko ruhtinaallisen viikon jonka ehdin olla Amman luona, istuin melkein päivittäin yliopistolla tietokoneen ääressä viimeistelemässä levykansia ym.asioita!! :D Mutta ah, sitä siunattua olotilaa: missä olisi viimeistelemiseen ollut parempi paikka, kuin Amman lähellä: ei missään!! <3). Ja kun palauduin Intiasta, alkoi loppukiihdytys: julkaistiin Läikytät Mua, alkoi konserttien valmistelu sekä Viron projektin koordinointi ja lopulta itse konsertoinnit. Timanttina koko vuoden kruunasi tietenkin yhteistyö Kalevin ja Mervin kanssa. Ja Largo soi ja soi... mutta antaa sen soida.
Ja jos ei tässä vielä ollut tarpeeksi, niin jouluuni mahtuu vielä Yksi asia. Tämä Joulu tulee nimittäin olemaan täysin erilainen kuin mikään joulu koskaan elämässäni.
Kyllä.
Laukut on pakattu.
Kyllä.
Minä saan tulevana yönä alleni siivet.
Keskiviikkona olen jo istumassa muiden valkopukuisten ystävieni kanssa jumalallisen rakkauden ruumiillistuman läheisyydessä. Meditoiden, mantraten, iloiten, koko sydämestäni laulaen, koko universumin täydeltä nauttien, rakastaen, leväten. Kuunnellen meren loputonta jylinää, ripustaen pyykkejä 13-kerroksisen talon katolla, katsellen maailman kauneinta auringonlaskua Kotirannalla, hiljentyen Jumaluuden äärellä, kelluen siinä mikä On.
Rakkaudessa.
Maailman parasta, kauneinta Joulua Sinulle, sekä siunausta, Valoa ja Enkeleitä Uuteen Vuoteesi 2011! Olet ajatuksissani! <3
Suurella Rakkaudella,
Deepthi
 |
| Kuva Jalasjärven kirkko, Hanna Huovinen |
Ulkona hitelee hiljalleen lunta. Vasta nyt tunnen sen sydämessäni asti. Vasta nyt uskallan ajatella, miten lähellä Joulu oikeasti on. Ja vasta nyt Enkelini juttelevat minulle taas kirkkaan kuuluvasti - ja antavat minulle luvan kirjoittaa myös blogia. He ovat pitäneet minuun sanallista etäisyyttä, keskittyneet pitämään tiivistä valoverkkoa ympärilläni koossa, että pysyn keskittyneenä joulun ajan konsertteihin, enkä harhaile yhtään mihinkään muuhun. On hurjaa, että nyt kun viimeinenkin esiintyminen on ohi, he aukaisevat jälleen elämäni muutkin ovet, saan ajatella muitakin asioita. On kuin olisin ollut viimeiset viikot täysin eristettynä kaikesta muusta, seissyt vain Taivaan esiintymissalissa, laulanut säveliä toisensa perään koko Enkelikuoro minua joka henkäyksellään tukien. Ja Rakkaat, jos luettelisin kaikki ne Ihmeet, mitä Enkelit ovat polullani näinä viikkoina tehneet, niin ette uskoisi. Mutta kerron yhden, ja tämä on totta joka sana:
Yksi tämän vuoden kohokohdistani, suurimmista sydämenasioistani oli auttamisprojekti Väike-Maariaan. Saimme lähtemään sinne aivan hurjasti lahjoituksia, ja olemme Olavin kanssa menossa sinne heti ensi vuoden puolella uudestaan. Konsertti Jalasjärven Nuorisokuoron ja Hessu ja Mika Laaksosen kanssa meni aivan upeasti, Suurkiitos heille, sekä Pauli Antilalle ja Jalasjärven Nesteelle, jotka olivat osaltaan sponsoroimassa matkaamme. MUTTA kirkossa oli -10 astetta pakkasta. Ja varmasti arvaatte loput. Kyllä, minä sairastuin. Ja menneellä viikolla oli vielä neljä konserttia edessä. Tiistain konsertti Ruskolla meni vielä aivan upeasti. Samoin ensikonsertti Kalevin ja Mervin kanssa Jalasjärven kirkossa torstaina, vaikka sairastuminen tuntui jo kurkussa. Myös konsertti Porvoo Big Bandin kanssa lauantaina meni hyvin, vaikka ennen konserttia vielä tuntui siltä, että osa ylä-äänistä saattaa jäädä vajaiksi.
Mutta eilen aamulla olo oli sitten sitäkin karmeampi. Halleluja! Vuoden viimeinen konsertti, jonka piti olla vuoden loppukruunaus, uhkaa tuhoutua täysin. Vielä tuntia ennen konserttia soundcheckissä minulla ei käytännössä ollut ääntä. Mitä tahansa säveliä yritin tehdä, ne halkeilivat, olivat epävireessä ja kurkussa tuntui todella pahalta, karkealta ja turvotus oli hillitön. Tuumasin, että jaahas, joku koetteloo, ilmeisesti ajattelivat, että "pistetähän Rannoon flikka testipaikkahan, kattotahan vähä mitä sen pää oikiasti kestää"... Päätin luovuttaa kaiken yläkerran huomaan. Jos minun on tarkoitus konsertissa esiintyä, he järjestäisivät kyllä asiat niin, että pystyisin laulamaan. Sain tukea ystäviltäni, jotka lähettivät minulle kaukona energiaa, haettiin luontaistippoja aukaisemaan röörejä, tehtiin energiaputsauksia, meditoin ja tein muutaman joogavenytyksen - ja voitteko uskoa: minulla oli konsertissa sellaiset Voimat, kuin en olisi ikinä eläissäni kipeä ollutkaan! Se oli yksi herkimmistä, voimallisimmista ja valoisimmista konserteista joita olen koskaan tehnyt. Ääni toimi kuin unelma, mahdoton muuttui mahdolliseksi, särkynyt ruukku eheytettiin kuin uudeksi. Se OLI Ihme, ja ihmisten suosionosoituksista ei ollut tulla loppua. Kiitos, kiitos, kiitos Enkelit niin maan päällä kuin Taivaissa!
Ja nyt kaikki on sitten tältä vuodelta ohi. Siksi Largo tuntui tänä aamuna kuin suruhymniltä. Pudotusta ei voi koskaan estää. Se tulee aina. Ja samalla olen niin kiitollinen kaikesta. Yritin eilen summata tätä vuotta, ja tulin siihen tulokseen, että tämä on ollut Elämäni Paras Vuosi. Jos nyt kuolisin, kuolisin täydellisen Onnellisena. Tämä vuosi on ollut täynnä mitä uskomattomampia kohtaamisia ja tapahtumia. Koko alkuvuosi minua pidettiin tyystin "paketissa", täällä kotona neljän seinän sisällä melkein neljä kuukautta omaa ylösnousemustani, tähän tehtävään valmistumistani tehden. Sitten heitettiin kesäksi laitumelle siirtämään tehtävä käytäntöön, välillä siinä onnistuen, välillä haparoiden ja kompuroiden. Välillä kävin Intiassa saattamassa levyni loppuun (kyllä, koko ruhtinaallisen viikon jonka ehdin olla Amman luona, istuin melkein päivittäin yliopistolla tietokoneen ääressä viimeistelemässä levykansia ym.asioita!! :D Mutta ah, sitä siunattua olotilaa: missä olisi viimeistelemiseen ollut parempi paikka, kuin Amman lähellä: ei missään!! <3). Ja kun palauduin Intiasta, alkoi loppukiihdytys: julkaistiin Läikytät Mua, alkoi konserttien valmistelu sekä Viron projektin koordinointi ja lopulta itse konsertoinnit. Timanttina koko vuoden kruunasi tietenkin yhteistyö Kalevin ja Mervin kanssa. Ja Largo soi ja soi... mutta antaa sen soida.
Ja jos ei tässä vielä ollut tarpeeksi, niin jouluuni mahtuu vielä Yksi asia. Tämä Joulu tulee nimittäin olemaan täysin erilainen kuin mikään joulu koskaan elämässäni.
Kyllä.
Laukut on pakattu.
Kyllä.
Minä saan tulevana yönä alleni siivet.
Keskiviikkona olen jo istumassa muiden valkopukuisten ystävieni kanssa jumalallisen rakkauden ruumiillistuman läheisyydessä. Meditoiden, mantraten, iloiten, koko sydämestäni laulaen, koko universumin täydeltä nauttien, rakastaen, leväten. Kuunnellen meren loputonta jylinää, ripustaen pyykkejä 13-kerroksisen talon katolla, katsellen maailman kauneinta auringonlaskua Kotirannalla, hiljentyen Jumaluuden äärellä, kelluen siinä mikä On.
Rakkaudessa.
Maailman parasta, kauneinta Joulua Sinulle, sekä siunausta, Valoa ja Enkeleitä Uuteen Vuoteesi 2011! Olet ajatuksissani! <3
Suurella Rakkaudella,
Deepthi
