"Aurinko laskee selkäsi taa
se värjää sun hiuksesi punaisella
Eput laulaa "älä mene njet njet"
menet tai et silti sydämeni viet..."
Myönnän, aistin Oikean Kesän vasta äsken ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana. Tassuttelin äidin luota pellon pientareita pitkin kotiin auringon laskiessa selkäni takana, hiljaisuuden vallitessa ympärilläni. Pohjanmaalla on Ihana Asua! Rakastan yli kaiken tätä Rauhaa, suorastaan meditatiivista hiljaisuutta. Tänään kävelin myös ensimmäistä kertaa sitten viime kesän paljain varpain ulkona. Annoin kivien hieroa jalkapohjiani, ruohon tuntua pehmeänä ja hellivänä jalkojeni alla, auringon lämmittää sieluun saakka. Juuri sitä todella tarvitsin. Kyllä, olen ollut paljon liikenteessä, istunut autossa, ollut ihmisten parissa. Oppinut lisää itsestäni, Elämästä, Enkeleistä, jumaluudesta, meistä kaikista. Se on ollut maailman parasta!
Viimeinen kuukausi on myös ollut hyvin kummallista, mutta upeaa, hyvin voimakasta ja hyvin dramaattista aikaa. On täytynyt todella olla tietoinen, että on pysynyt mukana energeettisissä muutoksissa, pitämään pään - sydämen - pinnalla, kun taas viedään ja lujaa. On vaadittu todella vahvuutta seisoa omassa voimassaan, lausua kiitoksen sanoja niissäkin tilanteissa, kun vanhassa 3D-maailmassa olisi heittänyt hanskat tiskiin ja luovuttanut. Nyt ei pysty enää väistelemään. Mitä tahansa tulee eteen, on ymmärrettävä, että ne ovat tulleet siihen syystä, ne ovat tulleet elämääni sen takia, että minussa on vielä jotain joka vetää sitä puoleeni, jotain, jonka minun ehdottomasti täytyy kohdata päästäkseni eteenpäin, eheytyäkseni täysin. Nämä tilanteet ja ihmiset eivät ole tulleet luokseni kiusaamaan minua tai tuomaan minulle surua tai murhetta tai saattamaan minua tolaltani; nämä tilanteet ovat tulleet vahvistamaan minua, näyttämään minulle totuuden itsestäni ja keskeneräisyydestäni.
ENKELISTÄ JUMALATTAREKSI
Tässä alkukesän aikana olen saanut aivan uuden "vihkimyksen", joka on avannut minussa aivan ihmeellisiä uusia portteja. Karkeasti karrikoiden tunnen siirtyneeni enkelienergiasta jumalatarenergiaan, saanut oivaltaa kokonaisemmin naiseuteni. Silloin kun henkinen polku minulle aukesi, ylächakrat suorastaan räjähtivät kerralla auki, ja itselläni on ollut täysi työ ymmärtää, mitä minulle on tapahtunut, miksi tunnen niin kuin tunnen, miten yhden ihmisen elämä voi kertalaakista muuttua niin totaalisen toiseksi. Olen elänyt elämääni sen jälkeen hyvin toisella tavalla, oppien ja oivaltaen joka päivä jotain uutta uudesta itsestäni, soveltanut sitä käytäntöön ja sillä tavalla hiljalleen löytänyt tasapainon elämääni. Ja koko ajan tuodaan jotakin uutta, laajennetaan näkymää ja ymmärrystä, tietoisuutta kokonaiskuvasta. Se on aivan ihmeellistä!
Jumalatarenergia on nyt sitten tämä viimeisin olotila. Olisi niin paljon siitä puhuttavaa... Nyt näen koko elämäni tapahtumat vielä selkeämmin, miksi mitäkin on tapahtunut, mitä niillä on yritetty minulle näyttää ja opettaa. Ymmärsin, miksi viimeisin aarrekartta oli täynnä naisenergiaa; ymmärsin, miksi rakastan laulaa tietyntyyppisiä lauluja keikoilla ja konserteissa; ymmärsin, miksi nimenomaan Enkelit ovat vedonneet minuun; ymmärsin, miksi olen vetänyt puoleeni tietyntyyppisiä kokemuksia; ymmärsin, miksi minulle on koko kevät tuotu Äiti Mariaa, Hildegard Von Bingeniä; miksi koen niin vahvasti yhteyden Äiti Maahan; ja miksi minun sydämeni on avattu. Ymmärsin, että minulle ei ole sattumalta todellakaan tuotu juuri naispuolista henkistä opettajaa, Ammaa. Ymmärsin, että minua on koko elämäni johdatettu KAIKKIEN kokemusteni myötä tähän olotilaan: ilmentämään Jumalan feminiinistä, hoivaavaa aspektia, pyyteetöntä Rakkautta ja myötätuntoa yhdistettynä maskuliiniseen rakkaudelliseen Voimaan. Olin suorastaan räjähtää pakahduksesta!Olen pahoillani, että nämä enkelienergia- ja jumalatarenergia-sanat kuulostavat hiukan kömpelöltä, en vain osaa niitä nyt muillakaan sanoilla kuvata. Suomessahan helposti saattaa saada ylimielisen tai itseään korkeammalla pitävän leiman, jos sanoo kantavansa jumalatarenergiaa. Jumalattaruus on heti jotain, mikä täytyy kokea uhkana, tai jota vastaan pitää muka kilpailla. Kyse ei todellakaan ole siitä. Haluan tästä asiasta kertoa näillä sanoilla, koska ne kuvaavat parhaiten näiden energioiden olemuspuolta.
Meistä jokainen varmasti voi kuvitella mielessään enkelin ja löytää heti muutamankin adjektiivin enkelille. Minulle tulee mieleen puhtaus, viattomuus, herkkyys, haavoittuvuus, keveys, valo, ilo, ilma, tuuli, valkoinen. Jumalattaresta taas saattaa nousta esiin sanat voima, vahvuus, päämäärätietoisuus, tuli, maa, seksuaalisuus, nautinto, intohimo, punainen. Oletko samaa mieltä?
Tästä on kyse myös käytännössä. Ja tämä on nyt vain minun henkilökohtainen kokemus, tämä ei tule nyt mistään oppikirjasta. Ensinnäkin universaalisessa mielessä on kyse siitä, että maapallo on tällä hetkellä täydellisessä käymistilassa (luonnonkatastrofit, isot yritysmuutokset, poliittiset täyskäännökset, ihmisten henkilökohtaiset kriisi). Olemme juuri tulossa maya-kalenterin päätöspisteeseen, saattamassa loppuun kali-yugan, pimeyden aikakautta, jolloin Äiti Maa tekee puhdistustyötään ja hakee uudenlaista tasapainoa. Äiti Maa, maailmankaikkeuden feminiininen puoli on alkamassa ilmentää itseään: maailmassa on vallinnut liian kauan maskuliiniset voimat: vallankäyttö, materialistisuus ja itsekkäät toimintatavat ovat jyllänneet ja saattaneet maapallon ja meidät ihmiset tilaan, jossa kaikki etsivät onnea ulkopuolelta, jolloin hyvin harva on oikeasti onnellinen ja tasapainoinen. Sydämellä eläminen, sisäinen rauha, perhearvot, luonto ja kaikki feminiinisiksi mielletyt pehmeämmät arvot ovat jääneet suorittamisen, kiireen ja stressin jalkoihin. Yksi toisensa perään meidät herätetään, yhä useampi hyppää oravanpyörästä ulos ja löytää täysin uuden, hyvin vapauttavan, innostavan ja ilontäyteisen tavan elää, koska se on nyt uuden ajan energioiden myötä Mahdollista.
Omalla kohdallani se tarkoitti siirtymistä ensin enkelienergiaan, jossa kasvatin siipiäni kuuden vuoden ajan lähtien aivan alusta, kaikista synkimmistä mielikuvista, riippuvuuksistani, omista vankiloista itsessäni, riisuen yksi kerrallaan vanhoja kerroksia Itsestäni pois, jotta hiljalleen olemukseni pääsi kevenemään ja todellinen Valoni loistamaan. Se sama Valo, joka hohtaa meissä jokaisessa. Se ei ole kenenkään yksinoikeus, vaan se todella on löydettävissä meissä jokaisessa, riippuen siitä, kuinka rohkeasti uskallamme olla oma Korkeampi Itsemme, eli ilmentää Jumalaa, Jumalan Rakkautta meissä.
Mitä kevyemmäksi oloni muuntui, sitä vahvemmin myös "nunnauduin", vihkiydyin Ylimmän palvelukseen, ilman pienintäkään intohimoa maallisiin intohimoihin ja iloihin. Samalla kuitenkin hiljainen mutta vahva ääni sisälläni hoki "et voi sulkea sitä puolta itsestäsi, jos aiot ilmentää Jumaluutta täydesti. Tässä ei ole vielä koko totuus". Luonnollisesti ymmärsin sen, olenhan kuitenkin Nainen ja ihmiseksi luotu maan päälle, en Enkeliksi. Vaikka usko minua, niin usein on tuntunut todella vaikealta täällä elää, Koti-ikävä on ollut täydellisen sietämätön. On ollut aikoja, jolloin olen vain huutanut pääsyä ulos täältä. Ja aina saan kuulla saman vastauksen: "tehtäväsi ei ole vielä täytetty". Okei, ei sitten, anna siis tulla ne opit, jotka minun täytyy täällä kokea!!
JUMALATTARUUDEN PUHKEAMINEN
Jokin aika sitten olin Helsingissä keikalla. Keikka loppui ajoissa, ja minulle tuli kummallinen, aivan vastustamaton tarve lähteä kaupungin yöhön, olihan perjantai-ilta ja kaikki. En ollut käynyt baarissa valovuosiin, ne eivät ole vetäneet minua mitenkään puoleensa. Mieluummin - jos en ole ollut keikalla - olen istunut normibaari-illatkin kotona ja lukenut ja kirjoittanut tai nähnyt saman henkisiä ystäviäni. Mutta nyt minut suorastaan pakotettiin baariin...
Olin pari päivää aikaisemmin jutellut ystäväni kanssa, joka kertoi toisesta ystävästään ja mitä hänelle oli tapahtunut. Ystäväni ystävä oli eräänä päivänä tullut kotiin kukkakaupan kautta. Hän oli löytänyt alennusmyynnistä kimpun puoleen hintaan. Kun hän oli tuonut kukat kotiin, hänen tyttärensä oli todennut äidilleen: "Ai, oikein noin paljon sitten arvostat itseäsi: ostat ruusutkin alennusmyynnistä!". Ystäväni ystävä oli jäänyt hiukan hölmistyneenä tuijottamaan tytärtään.
Tuona päivänä olin keikalla Kotkassa. Olin varannut itselleni edellisviikolla hotellihuoneen jostain paikallisesta pikkuhotellista. Olin hotellia varatessani ajatellut, että se olisi mukavan edullinen kukkarolleni, että se nyt on ihan sama missä yöni nukun. Kun sitten astelin tuohon hostellityyppiseen hotelliin, osoittautui, että siellä ei ole edes oikeaa respaa, vaan avaimet noudetaan alakerran baarista. Hmm.. okei... tämä ei lupaa ihan hyvää... Hain kiltisti avaimet ja olin nousemassa portaita hostellin puolelle, kun ääni jälleen palasi ja sanoi: "Ai, oikein noin paljon sitten arvostat itseäsi: varaat itsellesi halvimman mahdollisen hotellinkin!" OH-HOH....!!!
Kun sitten sama ääni palasi pari päivää myöhemmin keikan jälkeen Helsingissä, ja käski varamaan kaupungista kunnon hotellihuoneen, otin neuvosta vaarin. Päätin, että kyllä, ansaitsen kunnon hotellihuoneen vessoineen ja suihkuineen ja normaaline palveluineen. Sen verran voin itseäni arvostaa ja keikan jälkeen hemmotella.
Hotelliin saavuttuani freesauduin ja lähdin aivan intoa täynnä kaupungin yöhön! Olin yhtäkkiä aivan innoissani. Ihmettelin, että jos kaupungin yöhön lähteminen tuntuu NÄIN kivalta ja innostavalta, niin ilmeisesti alkaa Pohjanmaa-vaihe olla jo takanapäin, joku aikajakso on nyt täyttynyt ja olen astumassa uusiin energioihin. Olin aivan ihmeissäni! Ilmassa tuntui jokin täysin upea extraenergia, josta en saanut kiinni. Päätin nauttia siitä täysin siemauksin. Sen verran kummalliselta tuo pakottava tarve baariin lähtemiseen kuitenkin tuntui, että pyysin enkeleiltäni illalle syvempää tarkoitusta, että kohtaisin juuri ne ihmiset, jotka minun täytyy kohdata ja vieköön se meitä mahdollisimman korkealla tavalla eteenpäin. Enpä tiennyt, mitä Universumi oli minua varten varannut tuolle illalle!
Kohtasin baarissa ystäväni, pitkän linjan henkisen tien kulkijan, jota olen aina ihaillut ja arvostanut suuresti Naisena. Hän huokuu niin upeaa, sensuellia, kaunista, voimallista Jumalatar-energiaa, että olen ollut aina aivan haltioissani hänen olemuksestaan. Nyt sitten baarissa tapahtui asioita, jotka saivat hänet aivan kauhun valtaan hänen minua katsoessaan ja seuratessaan. Siinä, keskellä baaria hän alkoi latelemaan minulle niin valtavalla energialla oikein kunnon Jumalatar-oppeja, että lopulta tunsin itseni täydelliseksi hiirulaiseksi ja idiootiksi ja täysin maahan tallatuksi mitättömyydeksi. Omat voimani haihtuivat tuhkana tuuleen ja vain ihmettelin täysin pyörryksissä, että MITÄ täällä tapahtuu!!! Ja samalla tiesin, että kaikki mitä hän sanoi, oli niin kipeän totta. Oli kuin itse Kali-Jumalatar olisi tullut katkaisemaan minulta kaulan, silpomaan egoni varjeleman mielen täydellisesti. Se oli hirveää. Ja samalla ystäväni teki minulle suurimman mahdollisen palveluksen, jonka vain nainen voi naiselle tehdä, enkä voinut muuta kuin palaa halusta kuulla KAIKEN. Hän istutti minuun omalla energiallaan tuon asian niin syvään, että koin täydellisen herätyksen. Näin Amman hänen silmissään, ja ymmärsin mitä juuri nyt tapahtui.
Kun palasin hotelliin, olin niin pyhää kiitollisuutta ja rakkautta ja ihmetystä täynnä, että tuskin pystyin nukkumaan koko yönä. Ymmärsin, miksi minut oli viety baariin, ymmärsin, että nyt ollaan sellaisen asian äärellä, joka tulee todella muuttamaan minussa kaiken, nostamaan jälleen uuteen energiaan. Kirjoitin ja kirjoitin päiväkirjaani ja innostuksestani ei ollut tulla loppua.
Aamulla noustessani sängystä minusta tuntui, etten ollut nukkunut silmällistäkään. Minussa oli yhtäkkiä niin valtavat voimat kaikkien aamuöisten oivallusten ja palojen paikoilleen loksahtelujen jälkeen, että hyvä että pystyin olemaan omissa nahoissani. Ensimmäisenä suunnistin Eranovaan, jossa "yllättäen" käteeni osui heti ensimmäisenä kirja nimeltään "Naismystisismi". Matkalla Helsingistä Pohjanmaalle olin niin täpinöissäni, että minun piti lukea pari ensimmäistä sivua siinä ajaessani, voi hyvänen aika!! Sitten sanottiin: "nyt kirja pois, sinun täytyy olla tietokoneen äärellä, ennen kuin jatkat, koska täältä tulee sinulle nyt niin voimallisia työkaluja". (Niin, ja ehkä se on hiukan vaarallistakin lukea ajaessaan...!! :D) Ja toden totta, kun pääsin kotiin, minun piti kirjata sieltä ylös yksi jos toinenkin kohta, ja tiesin heti mihin se johtaisi: nämä asiat minun täytyy jakaa. Ääni sanoi: "voisitko harkita alkaa pitämään jumalatar-iltoja?" Mitä luulet että vastasin? Hemmetti, se on suorastaan kansalaisvelvollisuuteni!!!!! Haluan tietää ja oppia ja jakaa tästä aiheesta Kaiken!!
Oikeasti koen tämän asian maailman tärkeimmäksi asiaksi. Tästä tunteesta syntyi uusi, täysin tälle asialle pyhitetty sivusto, jonka haluan nyt kanssasi jakaa: http://rakkaudenjumalatar.blogspot.com/. Ja kyllä, Jumalatar-illat käynnistyvät jo tämän syksyn aikana. Haluan jakaa kokemukseni, tuntoni, apuni kaikille niille naisille, jotka haluavat löytää Pyhän Naiseutensa, eheytyä vanhoista haavoista, kasvaa vahvaksi omaksi itsekseen.
Jumalatar-energia eroaa enkelienergiasta siinä, että Jumalatar-energia on vielä voimallisempi, suorempi ja vahvempi. Siinä on otettu käyttöön koko chakrajärjestelmä, tunnustetaan seksuaalisuuden (alachakrojen) tasapainon tärkeys, äitiyden ja naiseuden voima, ja palautetaan nainen täydeksi itsekseen, arvoiselleen paikalle. Tahdon vielä tähdentää, että jumalattaruudessa ei missään nimessä ole kyse feministisyydestä tai siitä, että siinä haluttaisiin polkea ja jyrätä miehet jalkoihin. Ei todellakaan. Vaan päinvastoin kun nainen tuntee olonsa eheäksi, tasapainoiseksi jumalattareksi, niin mitä luulet että se miehessä saa aikaan? Jos mies on sinut itsensä kanssa, niin hän ymmärtää, että hänellä ei koskaan voi olla mitään arvokkaampaa, kuin Timanttina vierellään loistava, itsensä kauniisti kantava ja täydesti hyväksyvä Nainen. Vasta kun nainen kunnioittaa itseään, myös mies kunnioittaa häntä ja nostaa hänet arvoiselleen paikalle. Mutta toki tämä vaatii myös mieheltä tietoista itsensä tuntemista, harjaantumista naisensa arvoiseksi. Jälleen kerran kyse on tasapainosta - niin maapallon tilassa kuin parisuhteissa kuin meissä jokaisessa itsessämmekin: feminiinisyyden ja maskuliinisuuden on oltava tasapainossa, jotta voimme elää harmonista, onnellista elämää.On kyse siitä, että tunnemme oman voimamme ja osaamme käyttää sitä dharmallisesti oikein. Jumalatar-energian myötä olemme vahvoja, mutta hyvin äidillisellä ja rakastavalla tavalla: tunnemme omat rajamme ja voimavaramme ja kunnioitamme niitä, osaamme olla suoraselkäisiä, rehellisiä omissa teoissamme ja ajatuksissamme, seisoa pyhässä voimassamme ja samalla vuodattaa mitä myötätuntoisinta rakkautta ja arvostusta kaikkea ympärillämme olevaa kohtaan.
Pääsin harjoittamaan uutta olotilaani heti tuoreeltaan. Olin pari viikkoa sitten Jyväskylässä. Olin menossa kohtaamaan tilannetta, jossa minulla oli aikaisemmin ollut epämiellyttävää olla. Tiesin, että tuo olotila kumpuaa jostain vanhan minäni purkamattomista, roikkumaan jääneistä asetuksistani, joita en ollut vielä kohdannut ja eheyttänyt. Tiesin, että tilanteesta tulisi sen vuoksi sietämätön. Tiesin, että en tulisi nauttimaan tilanteesta millään tavoin, vaan se tulisi olemaan minulle todellinen haaste. Tiesin myös, että minun pitäisi selvitä tuosta tilanteesta saman päivän aikana kaksi kertaa. Vielä ihmeellisemmän tästä tilanteesta tekee se, että minulle oli jo viime syksynä "kerrottu", että tuona viikonloppuna tulee tapahtumaan jotain erityistä. Minulla oli viikonlopusta aivan kummallinen olo, sanoin useaan kertaan ystävillenikin, että silloin tulee tapahtumaan jotain todella erityistä. Mietin että iskeekö silloin joku luonnonkatastrofi, tapahtuuko lähipiirissäni jotain mullistuksia vai tapahtuuko minulle jotain joka vaikuttaa elämääni perustavanlaatuisesti. Jäin siis kiinnostuneena odottamaan, mitä viikonloppu tuo tullessaan.
Menin ensimmäiseen tilanteeseen. Tunsin vahvan, epämiellyttävän paineen tunteen sydämessäni, eikä minun ollut hyvä olla. Siihen saakka olin joka kerta jäänyt pyörimään tilanteeseen epätoivoisena, etsinyt ulospääsyä, yrittänyt ymmärtää miksi näin tapahtuu. Laitoin jopa ystävälleni viestin, jossa pyysin tukea ja voimaa tulevaan toiseen tilanteeseen samana iltana, halusin kaiken kuitenkin menevän hyvin.
Olotilani oli niin kummallinen ja mieleni pyöri ahdistavissa ajatuksissa ja olin laittamassa jo viestiä toisellekin ystävälleni, kun yhtäkkiä tuo jo niin tuttu ääni päässäni sanoo:
"Kirsi-Rakas, sinulla on nyt miljoonan taalan paikka. Seisot nyt kuin viimeisellä rannalla tai korkealla kielekkeellä, josta sinulla on tasan kaksi suuntaa, joko sukeltaa ja hypätä tai liitää veden pinnalla ja ottaa siivet allesi. NYT on sinun hetkesi, tämä on viimeinen tilaisuutesi. Näe, mitä olet tekemässä. Näe, mitä olet nyt luomassa. YMMÄRRÄ, että SINÄ valitset, ei kukaan muu. Voit nyt lähettää vielä toisenkin viestin, tai voit korvata ikävän ajatuksen ja tunteen Korkeammalla, viisaammalla ajatuksella. SINÄ VOIT NYT ALKAA TOTEUTTAMAAN SITÄ JUMALATAR-ENERGIAA KÄYTÄNNÖSSÄ, MIKÄ SINULLE ON ANNETTU. Tämä on nyt täysin SINUN käsissäsi. Oletko valmis päästämään irti uhrin roolistasi ja synkeistä ajatuksistasi JA ASTUMAAN VOIMAASI?" Minusta tuntui kuin olisin nyt seisonut mieheni kanssa alttarilla papin edessä, ja kuin koko seurakunta olisi seurannut henkeään pidättäen selkäni takana odottaen niin herkeämättä vastaustani, että tilassa olisi kuulunut nuppineulankin putoaminen lattialle. Odottaen, että otanko tämän miehen aviomiehekseni ja lupaan rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, iankaikkisesti, Amen. KUKAAN ei uskaltanut ympärilläni hengittää. Ei kukaan. Mitä vastaisin?
Mieleni rimpuili, keksi miljoonasosasekunnin aikana tuhat tekosyytä, yritti päästä luikahtamaan tilanteesta. Mutta se jäi armottomasti kiinni. Tällä kertaa kaikki pakoreitit oli käytetty. Niitä ei enää ollut olemassa. Morsian ei enää pääsisi karkuteille. Vihaisena kuin pikkulapsi mieleni alistui Korkeamman minäni tahtoon ja tuhahti: "Hyvä on, päästetään sitten irti!" ja melkein näin kuinka lapsi heitti lelunsa maahan ja käänsi selkänsä ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun nyt ei enää leikitäkään niin kuin hän sanoo.
Äiti oli tullut auttamaan lapsensa oikeille raiteille, vapauttamaan lapsensa hänen omasta vankilastaan. Hän sanoi: "Koitapa tätä: Kiitä tästä aivan mahtavasta tulevasta illasta, tästä ainutlaatuisesta tilanteesta, joka on sinulle maailman kallisarvoisin lahja. Kiitä siitä, että saat tämän asian kokea, kiitä siitä runsaudesta, ilosta ja rakkaudesta, jonka se on tuonut sinulle tullessaan." Ja minä koitin, vaikkakin hyvin vastahakoisesti. Oi, miten olisinkaan halunnut pitää kiinni ahdistuksestani ja ei-niin-postiviisista ajatuksistani. "Oi Äiti, olisin vähän vielä halunnut rypeä itsesäälissäni ja voimattomuudessani!" Mutta Äiti oli tiukkana, "Nyt se Jumalattaruus esiin ja sassiin"!!
Sain tuskin uuden ohjelmointini sanottua ääneen, kun alkoi tapahtua. Valtava, raskas taakka suli yltäni, oloni oli yhtäkkiä yhtä aikaa kevyt kuin perhosella, sekä voimakas kuin vahvimmalla soturilla. Tähän saakka nuo manifestaatiot olivat tuoneet "vain" keveyden, ilon, rakkauden ja valon, kun Enkelit olivat kietoneet minut mitä kauneimpaan huntuun. Mutta nyt tapahtui aivan muuta: minut valtasi Rakkaus JA Voima. Oikein tunsin, kuinka "mieheni" astui rinnalleni, otti minut "vaimokseen". Ero energioissani oli yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä. Sain konkreettisesti kokea miltä tuntuu, kun feminiininen ja maskuliininen energia yhdistetään yhdeksi. Yhtäkkiä myös muistin, mitä olin eräiden ystävieni kanssa spekuloinut syksyllä 2008. Mietimme, mitä tarkoittaa vihkikaavan lause "Kunnes kuolema meidät erottaa". Se voi tarkoittaa fyysistä kuolemaa, mutta mitäpä jos se tarkoittaakin feminiinisyyden ja maskuliinisuuden yhdistymistä, dualistisuuden kuolemaa, polariteettien tasapainottumista? Ymmärsin, että siitä kokemuksessani oli kyse. Naisella se tarkoittaa Jumalattaruutta, miehillä Jumaluutta, jos näin voidaan vielä asia tämän jälkeen ilmaista.
Kun olin tämän oivaltanut, illan toisen tilanteen "paine" oli sulanut pois. Minussa oli syttynyt valtava Valo ja Voima, ja kaikki meni niin loistavasti, ettei ole ikinä mennyt. Kaiken lisäksi universumi soi minulle vielä extrana maailman ihanimpia yllätyksiä ja kohtaamisia tuon tilanteen ulkopuolelta, joista pystyin vain nöyränä kiittämään! Maailmankaikkeus alkoi vahvistaa Jumalattaruutta heti KAIKILLA tasoilla. Se jälleen todisti sen, miten runsain mitoin Maailmankaikkeus suo meille antejaan, kun me vain itse otetaan pienikin askel sitä kohti. Mitenkäs se nyt menikään: kun me otamme yhden askeleen kohti Jumalaa, niin Jumala ottaa meitä kohti kaksi askelta. <3
Loppuilta meni uusien miespuolisten ystävieni kanssa sellaisissa fiiliksissä, että löysin itseni tekemästä jotain, mitä olen tuskin koskaan tehnyt: tanssimassa heidän kanssaan ihmisten keskellä paljain jaloin asfaltilla aamuyöhön saakka, nauttimassa naiseudestani kaikilla tasoilla ja sen jälkeen vielä kävelemässä koko Jyväskylän keskustan läpi upouusilla 10cm:n korkuisilla piikkareillani - ilman ainoatakaan rakkoa tai muutakaan hiertymää jaloissani!!! :DDD Aivan huippua!!! <3 <3 <3
Ja mitenkäs olikaan sen jo viime syksynä minulle tuodun ennakkotunteen kanssa tästä kyseisestä viikonlopusta. KYLLÄ!! Todellakin se oli käännekohta elämässäni. Valitsemalla Jumalattaruuden, valitsin uuden energian, uuden tavan elää, uuden tavan kohdella itseäni. Samalla vierelläni vaihtui myös opas. Hän seisoo nyt vierelläni kuin bodyguardina, hän on isokokoisempi kuin aikaisemmat oppaani, ja hän kantaa hyvin vahvaa maskuliinista, valtavaa voimaa ja mielentyyneyttä. Hän opettaa minulle jämäkkyyttä, omien rajojen kunnioittamista, suorasanaisuutta ja oman voiman vaalimista. Hän on vakavamielinen mutta hyvin suurisydäminen Soturi, ja juuri nyt tunnen kuinka hän virnuilee minulle mielessään, kun olen niin tohkeissani näistä asioista! :D Kiitos, kiitos, kiitos!
Rakkaus, nyt on feminiinisten arvojen, Jumalan Äidillisten puolien ilmentymisen aika. Maailma ja me ihmiset tarvitsemme Äidin Rakkautta, syliä, hoivaa, pyyteetöntä huolenpitoa ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Naisten on astuttava voimaansa, koko naiseuteensa, miesten alettava ilmentää herkkyyttään upean maskuliinisuutensa rinnalla. Vain sillä tavalla voimme eheytyä ja luoda maailmaan rauhan ja rakkauden tasapainon.
Are You with me?
