Elokuun kuukausivisioita
AURINGONPURKAUSSEKAMELSKAA JA -RASKAUTTA
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
5.8.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Väistelemme ja pujottelemme tällä hetkellä auringonpurkausten välissä nopeammin kuin nyrkkeilyn olympiamestari, mutta se kaikki ei ole turhaa. Meihin iskee aalto toisensa jälkeen sähkömagneettienergiaa, mikä ei aina tunnu upealta, mutta näiden aaltojen laukaisema puhdistuminen ja muuttuminen on niin suurta, että seuraavan kerran, kun huomaat huutavasi: "Voi ei, taas yksi purkaus!", tiedä, että ne edistävät paljon sisäistä ja ulkoista transformaatiota.
Viime viikon purkaussarja jätti meidät äärimmäisen väsyneeksi fyysisesti ja tunteellisesti. Olet ehkä tuntenut tarvetta ryömiä takaisin sänkyyn sattumanvaraiseen aikaan päivästä - et ainoastaan siksi, että olet väsynyt, vaan koska tuntuu vähän "mitä itua missään ylipäätään on" -energialta tällä hetkellä.
Jokainen purkaus näyttää tulevan oman ainutkertaisen mausteensa ja viestinsä kera. Se minkä koimme 30.7., oli erityisen vaikea monille. Se tuntui kuin voimakkaalta yksinäisyysaallolta, raskaalta peitolta, latteudelta ja tunteelta, että olet saari irrallaan kaikesta ja kaikista. Aika on ehkä laahannut ikuisuuksia, kulkien ikään kuin hidastettuna. Sinulla on ollut ehkä tarve tehdä joitain, mitä teet silloin, kun kaikesta tulee vähän liikaa - on se sitten jäätelöämpärillisen syöminen tai ryömiminen peiton alle piiloon. Jos sinusta tuntui tältä, tiedä, ettet ole yksin - miljoonia ihmisiä käy tätä läpi kanssasi, puhumattakaan sielusi tukitiimistä "yläkerrassa"!
Emme ole yksin, mutta meidän kaikkien on koettava tiettyjä osia tästä elämänmatkasta omillamme - kukaan ei voi tuntea tunteita puolestamme, kukaan ei voi ruumiillistaa heräämistä puolestamme. Heinäkuun viimeisen viikonlopun purkaus tuntui yksinäiseltä tyhjiöltä, mikä on ehkä laukaissut paniikkikohtausmaisia oireita tai ahdistusta. Koimme erittäin intensiivisen jakson omillamme olemisen kohtaamista. Se selvitti vanhaa harhatodellisuuttamme tai vanhoja haavojamme liittyen omillaan ja yksin olemiseen laukaisemalla vanhoja tunteita tyhjästä, mm. ulkopuolelle jättäminen, hylkääminen, piittaamattomuus, sivuuttaminen, unohtaminen, huomioonottamattomuus tai tukemattomuus.
Purkaus toi esiin paljon "minun on tehtävä kaikki yksin" -tunnetta (tai taakan alla olemisen, katkeruuden, surun, vihan jne. tunnetta - että on tehtävä kaikki yksin, kannettava taloudellisten velvoitteiden taakka tai perhevastuut tms. yksin). Jos samaistut tähän, kysy itseltäsi, tunnetko saavasi tarvitsemaasi tukea. On aika päästää irti kaikista vanhoista "minun on tehtävä se yksin" -jutuista ja korvattava ne "annan kaiken tämän Lähde-energialle (tai mitä sanaa haluatkin käyttää) ja luotan Lähteen auttavan ja tukevan minua ja antavan kaiken tarvitsemani, olevan minua varten - en halua tehdä kaikkea enää yksin ja kiitos Lähde-energian, minun ei todellakaan tarvitse". Kun sanot tämän (ja tunnet sen ja uskot siihen), saatat tuntea kirjaimellista taakan keventymistä niskan, hartioiden ja selän alueella, missä monilla meistä on jännitystä, erityisesti viime aikoina esiin tulleiden ongelmien osalta.
Tämä "minun on tehtävä kaikki yksin" -energia voi ilmentyä myös tunteena, että sinulla "pitäisi olla kaikki hallinnassa", tunteena että sinun ei pitäisi näyttää tunteita tai ilmaista mitään muuta kuin onnellisen aurinkoista positiivisuutta. On valtava väärinkäsitys - ei ainoastaan valtavirtayhteiskunnassamme vaan myös "henkisten" keskuudessa - että ns. negatiiviset tunteet ovat pahoja ja niitä on vältettävä kaiken kustannuksella. Hymyileminen jonkin vaikean sisäisen kokemuksen aikana, silloin kun et oikeasti ja todella tunne onnellisuutta, voi olla aivan yhtä haitallista kuin itsensä lääkitseminen huumeilla ja alkoholilla. Miten niin? Silloin kun tukahdutamme tunteemme, periaatteessa tuomitsemme jonkin sisällämme huonoksi, vaikka se on voimakas viestintuoja, joka yrittää saada huomiomme. Silloin kun jatkuvasti olemme piittaamatta sisäisistä viestintuojistamme, niiden on etsittävä aina vain selvempiä tapoja saada huomiomme - hartia- ja niskakipu, krooniset sairaudet, fyysiset keho-oireet jotka olisimme mieluummin kokematta.
Tämä ei tarkoita positiivisen asenteen unohtamista. Sydämemme (ja tunnekehomme) ei ole mustavalkoinen järjestelmä. Sydämemme ja tunnekehomme ovat rikas sateenkaari täynnä myriadeja tunnevärejä. Herääminen suurempaan tietoisuuteen sallii meidän olla tietoinen enemmän koko kirjostamme. Tuossa kirjossa on sen monet puolet, kuka oikeasti olemme, ja kun tietoisuutemme kasvaa, käsitämme, että voimme kokea monia puolia samanaikaisesti. Meidän ei tarvitse pelätä menemistä mihinkään näistä puolista, koska tiedämme, ettemme ole ainoastaan tuo puoli, olemme enemmän kuin vain tuo tunne emmekä tunne, että identiteettimme on yhtäkkiä rajoittunut vain tuohon yhteen puoleen itsestämme. Tämän tietäen voimme tuntea turvaa ja vapautta ilmaista itseämme aidommin.
Ironista kyllä, oman varjomme* tunteminen johtaa perimmiltään eheyteen ja sisäiseen ykseystietoisuuteen, mitä hallitsee sydän, kun taas silmiemme sulkeminen tunteilta, jotka eivät ole mukavuusalueellamme, voi pitää meidät jumissa kaksinaisuustietoisuuden vanhassa todellisuudessa, mitä hallitsee mieli. Pitkä tarina lyhyesti: tunne tunteesi ja ole uskollinen koko itsellesi ilman itse tuputettuja rajoituksia tai tuomitsemisia.
Huomaat, että vapautetaan paljon itse tuputettuja juttuja tällä hetkellä (ja oikeasti kaikki on itse tuputettua), mm. vanhat uskomukset siitä, mitä meidän pitäisi olla, mitä meidän pitäisi tehdä elämässämme, mitä luulimme olevamme jne. Kiinnittymisemme näihin ja muihin tarinoihin lähtevät, lähtevät ja ovat poissa. Niiden paikalla on uusi tarina tai ei-tarina tai tyhjä tarina jota ei ole vielä kirjoitettu - joka tapauksessa voi tuntua hyvin haavoittuvalta ja sekavalta olla energeettisesti paljaana, ilman tietoista ajatusta enää siitä, kuka olet.
Ajattele sitä kuin vanhana takkina, joka on poistettu paljastamaan sädehtivä asu alta, mutta olet ollut tuossa takissa niin kauan, että ilman sitä oleminen on aluksi täysin hämmentävää tunteelle omasta itsestä ja identiteetistä. (Kosketimme tätä heinäkuun kuukausivisioissa: sen purkaminen, kuka luulimme olevamme.) On normaalia ja luonnollista saada näitä surun ja hämmennyksen puuskia. Jätämme hyvästit hyvin paljolle siitä, kuka luulimme olevamme, ja vaikka korkeamman itsemme perspektiivistä tiedämme olevan hyvästien aika, ihmisitsemme perspektiivistä se voi tuoda esiin paljon erilaisia tunteita.
Toinen yleinen energiavaikutus tällä hetkellä on odotus - joko itseen tai toisiin liittyvä - ja syvä pettymys, kun sen tavoite ei täyty. Kun sanomme, ettei se täyty, tarkoitamme tavoitetta, jonka olet itse itsellesi tuputtanut - kuka ties milloin ja mistä syystä. Tämä "tavoite" on kenties kerran palvellut terveenä mittapuuna tai käyttäytymisstandardina, mutta kaikilla asioilla tulee aika, jolloin se mikä on palvellut, alkaa sabotoida meitä ja on palvellut tarkoituksensa. Tämä on hyvä aika kysyä itseltäsi, pidätkö muita vanhassa tai valheellisessa muotissa, mikä ei itse asiassa sovi heille (ja aiheuttaa välillenne jännitettä)? Haluatko tai tarvitsetko toisten olevan jotain, mitä he eivät voi tai halua olla (mikä aiheuttaa vihaa, loukkaantumista tai turhautumista sinulle)? Silloin kun teemme tätä, asetamme jonkun toisen käsiin voiman siitä, miltä meistä tuntuu. Kun haluamme jonkun käyttäytyvän tietyllä tavalla, jotta meistä tuntuu paremmalta, se on hyvä "väärä tie, palaa takaisin!" -merkki. Tämä ei merkitse, että meidän täytyy pitää siitä, mitä he tekevät tai eivät tee. Se merkitsee, että meidän täytyy tehdä päätöksiä siihen liittyen, miten reagoimme.
Monissa suhteissa on nyt se vaikeus, että monien ihmisten välillä on valtava värähtelykuilu. Olemme ikään kuin kaikki omassa suuressa Jalin lasihississämme, joka menee ylös ja alas, eteen ja taakse, sivuttain ja joka suuntaan. Niinpä millä tahansa hetkellä voit olla tai olla olematta samalla värähtelytasolla kuin vanhempasi, ystäväsi, kumppanisi, perheenjäsenesi tai työtoverisi. Tämä on aina ollut totta jossain määrin, mutta siinä missä eri värähtelytasot pystyivät ennen olemaan vuorovaikutuksessa vähän virtaavammin, nyt siitä tulee melkein mahdotonta. Sen seurauksena ihmiset jotka eivät ole omalla värähtelytasollasi tai oman värähtelysi kanssa yhteensopivalla tasolla, eivät voi olla fyysisessä todellisuudessasi vähään aikaan (tai enää) tai jos olette samassa tilassa, sinusta tuntuu hyvin epämukavalta, on tarpeetonta väittelyä tai muuta vastaavaa jännitettä.
Tämä värähtelykuilu on konstikas juttu, koska taaskin korkeamman itsemme tasolla on täysin järkevää, miksi jotkut ihmiset eivät voi olla elämässämme nyt - jos heidän värähtelynsä ei ole harmoniassa omamme kanssa, emme voi kohdata yhtään enempää, kuin vesi ja öljy voivat sekoittua yhteen. Siis tässä mielessä jos joku on pudonnut pois elämästäsi, sinua ehkä suojellaan epämiellyttävältä vuorovaikutukselta, mitä ei oikeasti tarvitse tapahtua. Emme kuitenkaan ihmistasolla aina tiedä, että näitä värähtelykuilulakeja on, ja tietäessämmekin voi olla vaikeaa olla todellisuudessa, missä joku josta ennen välitit, ei ole enää elämässäsi tai ei käyttäydy samalla tavalla, kuin itse käyttäytyisit jossain tilanteessa. On hyvin paljon "elä ja anna elää" -filosofian aika. Ihmisten on tehtävä nyt, mitä heidän on tehtävä, vaikket voikaan ymmärtää sitä tai samaistua siihen hiukkaakaan. Helpommin sanottu kuin tehty, kuitenkin se on tehtävä.
Ei ole aika päästää lisääntyvästi irti vain niistä paineista tai odotuksista, joita sinulla on toisia kohtaan, vaan myös itseäsi kohtaan, koska tällä hetkellä muuttuu niin paljon asioita, että voi olla erittäin vaikeaa asettaa jotain tavoitetta ja odottaa saavuttavansa sen. Yksinkertaisesti siitä syystä, että jollakin muulla tapahtumakululla on kenties paljon enemmän potentiaalia herättää, parantaa tai transformoida sinussa jotain, mikä on seuraavana jonossa herätettävänä, parannettavana tai transformoitavana. Vuosia sitten meillä oli paljon enemmän aikaa ja joustoa poiketa heräämistilaisuuksista ja kiertää niitä. Nyt aika on olennaista. Jos jonkin on muututtava aikataulun mukaan, voit olla melko varma sen tapahtumisesta päivien tai viikkojen kuluessa, ei kuukausien tai vuosien. Meillä kaikilla on korkeampi tavoite, mikä on paljon tärkeämpi kuin hyvin tärkeiltä näyttävät tietoiset tavoitteet.
Voimme kaikki tuntea kiireen tuntua. Jotkut meistä ovat tunteet sitä melkein koko elämänsä, mutta se on ollut hyvin henkilökohtaista. Nyt voimme nähdä sitä melkein kaikissa ja kaikessa ympärillämme. Voimme kaikki tuntea, että jotain on tapahtumassa, jotain valtavaa tapahtuu pian, ja tiedämme, että synnyimme osallistuaksemme siihen. Tämä vuosi on ollut piinallinen monille, koska tunnumme odottavan jotain, muttei meille ole todellakaan selvää, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu tai milloin tai onko se yksi massiivinen asia vai monia valtavia asioita (jatkuvien päivittäisten suurien asioiden lisäksi). Tietysti kaikki merkit näyttävät, että on hautumassa täydellinen myrsky, mikä muodostuu kalenteripäivistä, auringonpurkauksista, kosmisista asetelmista, profetioista, maanmuutoksista ja ennenkuulumattomista ihmisen aiheuttamista kriiseistä.
Kysyin kavereiltani yläkerrassa - noilta aina viisailta tähtivanhimmilta - mitä he voisivat kertoa auttamaan kaikkia, jotka ovat vähintäänkin turhautuneita tähän odottamisen tunteeseen. He sanoivat: "Teitä kaikkia tarvitaan suuren paljastumisen jälkeen. On paljon hämmennystä ja järkytystä, kun ihmiset käsittävät, ettei todellisuus ole sitä, mitä he ovat uskoneet sen olevan. Vaikka se mitä on, on paljon suurempaa ja ihmeellisempää, kuin se, mitä oli, vaatii silti aikaa nieleskellä, sulatella, toipua sen romahtamisen järkytyksestä, minkä he uskovat todeksi, ja käsittää, että he katsovat nyt uutta totuutta - sellaista mitä he eivät olisi koskaan kuvitelleet.
"Kuitenkin samaan aikaan he muistavat totuuden siitä, mitä he näkevät, ja ihmettelevät, miten he unohtivat tämän. Te kaikki tunnette tämän vähemmässä tai suuremmassa määrin. Niistä jotka ovat vähemmän järkyttyneitä, on suurta tukea järkyttyneemmille. Jotkut teistä napsahtavat jäljellä olevasta unesta suhteellisen nopeasti. Joiltain vie pidempään kuin toisilta tulla ulos unisumustaan, mutta kaikki tulevat, kun te kaikki heräätte aamulla, hierotte silmiänne ja näette ensimmäistä kertaa selvästi - eikä se ole helppoa kaikille."
Tämä kuulostaa asteittaiselta heräämisprosessilta, missä olemme olleet elämien ajan, mutta he ovat hyvin selkeitä siinä, että "suuri paljastus" on jokin tapahtuma sillä yleisellä paljastusjaksolla, missä olemme tällä hetkellä, ja tuo heidän viittaamansa "tuleminen ulos unesta" vaikuttaa kaikkiin ja liittyy suoraan tähän nimenomaiseen tapahtumaan. Mikä tämä tapahtuma on? No, oman kokemukseni mukaan vanhimmilla on taipumusta jakaa niin paljon informaatiota, kuin heistä tuntuu tarpeelliselta tällä erää, eikä muuta - tai kenties he jakavat vain niin paljon, kuin minä voin jostain syystä vastaanottaa tuolla hetkellä. Niinpä valitettavasti ja ärsyttävästi en tiedä, mikä tuo tapahtuma on, mutta tunnen, että se tulee meille yhtäkkiä, odottamatta ja äärimmäisen nopeasti ja näyttää, kuka oikeasti olemme, mikä galaktinen historiamme ja alkuperämme on sekä totuus siitä, mitä tällä planeetalla oikeasti tapahtuu. Se on käännekohta maapallon ja ihmiskunnan siirtymisessä seuraavaan evoluutiovaiheeseemme.
Tämä tapahtuma voisi olla maan ulkopuolisten paljastuminen, tähtialuksien ilmestyminen kaikkialle, jonkin kosmisen asetelman laukaisema massaherääminen ja sen seurauksena korkealla värähtelevän energian virtaaminen meille tai ei mitään tästä. Odottamisenergia ei ole erityisen voimaannuttavaa energiaa ja on oltava tietoinen ja kysyttävä, tuudittaudummeko tähän odottamisenergiaan, jottemme ryhdy toimeen ja todella tee jotain planeettamme tilalle. Tarkista siis itseltäsi aina ja affirmoi päivittäin, että olet aina harmoniassa parhaan mahdollisen itsesi, parhaan mahdollisen todellisuuden ja parhaan mahdollisen eteenpäin liikkumisen kanssa. Affirmoi, että olet aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja sinun kannattaa ehkä myös affirmoida, että olet aina siellä, missä voit tehdä eniten hyvää suurimmalle ihmismäärälle. Käytä erottelukykyäsi siihen, mitä luet, kuulet ja näet, ja kysy aina itseltäsi: "Miltä tämä tuntuu minusta? Onko se totta minulle vai ei?"
Takaisin auringonpurkauksiin. Säännölliset ja voimakkaat purkaukset eivät verota ainoastaan tunnepuoltamme vaan myös fyysistä kehoamme. Oikeastaan se ei ole kovin erilaista kuin olla merenaaltojen hakattavana kuukausia tai kokea synnytyssupistuksia äärettömästi tuntien sijasta. Tämä on erittäin todellinen fyysinen kokemus, mitä me kaikki käymme läpi - ei ainoastaan tunne-, energeettinen ja henkinen kokemus. Myös sähköverkkoihimme tulee katkoksia, jos niihin osuu riittävän suuri auringonpurkauksesta johtuva geomagneettinen myrsky.
Esitetään kysymyksiä, oliko tämä syynä Intian massiivisiin sähkökatkoksiin 30.-31.7., kun 650 miljoonaan ihmiseen vaikutettiin - yli puoleen tuosta maasta ja noin 10%:iin maailman väestöstä! Minusta tämä on hyvä aika sanoa, ettei tämä ole paloharjoitus! Tosiasia on, että auringonpurkausmaksimi on täällä ja purkaukset lisääntyvät lukumäärältään ja voimaltaan ja vaikka olemme käyneet aiemminkin läpi auringonpurkausjaksoja, emme ole tehneet sitä äärimmäisen riippuvaisena sähköstä, mitä olemme tällä hetkellä.
Se ei ole mitään pelättävää - se on jotain, missä olla käytännöllinen ja mitä varten valmistautua. En puhu bunkkerin rakentamisesta, missä on kahden vuoden ruokavarasto, vaan siitä mitä pitäisit hyödyllisenä, jos perhettäsi kohtaa 2-3 päivän sähkökatkos, mihin voi sisältyä juoksevan veden puute. Tämä ei ole enää mahdollinen 2012-skenaario - sen miljoonat ihmiset ovat jo kokeneet syystä tai toisesta - siis kuten partiolaiset sanovat "Ole valmis!" Ystävillämme USA:ssa oli äskettäin kolmen vuorokauden sähkökatkos. Sen lisäksi että hän kaipasi lopussa epätoivoisesti suihkua, ystäväni sanoi, ettei hän kaivannut lainkaan televisiota, tietokonetta, internetiä ja kännykkää. Se oli tervetullut tauko ulkoisesta melusta, mihin olemme tottuneet.
Purkaukset muuttavat perspektiiviämme, sallivat meidän olla "pois linjoilta" jonkin aikaa, yhdistävät meidät luontaisiin voimalähteisiin keinotekoisten sijasta ja auttavat meitä arvostamaan pikkuasioita kuten kuuma suihku. Kahdella miljardilla ihmisellä ei ole maailmassa sähköä ja melkein miljardilla ei ole puhdasta juomavettä. Lisääkö se tunnettamme yhteydestä veljiimme ja sisariimme ympäri maailmaa, jotka elävät säännöllisesti noissa olosuhteissa, jos itse koemme jonkin version siitä päivien ajan? Laukaiseeko kansallisten sähköverkkojemme ennustamattomuus useammat meistä ottamaan askeleita "verkon ulkopuoliseen" elämäntyyliin? Silloin kun tunnet purkauksen tai luet aurinkomyrskyistä, kuten lisääntyvästi tapahtuu, niin pelkoon tai epätoivoon joutumisen sijasta kysy itseltäsi: "Jos tämä on auttamassa meitä, miten se auttaa? Mikä viesti siellä on meille?"
Elämme vuotta, missä joka päivällä ja joskus joka tunnilla on erilainen maku - vaihdelleen äärimmäisestä hyvinvoinnista ja selkeydestä pettymykseen ja epätoivoon ja kaikkea siltä väliltä. Sen tietäminen, että voimakkaita energia-aaltoja kulkee lävitsemme jätteen puhdistamiseksi ja värähtelymme nostamiseksi, voi auttaa meitä ajamaan henkilökohtaisella sateenkaarivuoristoradallamme, niin hullua kuin menosta voikin tulla joinain päivinä! Joinain päivinä haluat ehkä tietoisesti työskennellä kaiken kanssa, mitä tulee esiin, ja toisina päivinä haluat vain vetää syvään henkeä, kunnes se menee ohi. Jokaisella on erilainen tapa päästä läpi näistä ajoista - kyse on tosiaan siitä, mikä toimii parhaiten sinulla ja se voi olla erilaista joka päivä!
Oli korkeita energiapurkauksia heinäkuun keskellä Marsin ja Uranuksen opposition aikana, jolloin oli hyödyllistä tehdä hyvin fyysisiä ja maadoittuneita asioita, kuten juokseminen, tanssiminen tai jalkojen saaminen maahan. Tällä viikolla on kenties enemmän kyse asioista, jotka hoivaavat ja lohduttavat. Jatkan tämän toistamista, mutta oikeasti meidän tarvitsee vain hengittää näiden "supistusten" läpi, koska paljon lisää on tulossa!! Ja muista, ettemme ole yksin. Ei kukaan meistä. Ei koskaan.
Seuraa Danan säännöllisiä minienergiapäivityksiä, erityisesti auringonpurkausiin liittyviä, Facebookista: www.facebook.com/danamrkichnews.
*Debbie Ford on varjon kanssa työskentelemisen kuningatar. Hänen kirjansa "The Dark Side of the Lightchasers'" on upea paikka aloittaa, jos varjotyö on sinulle uutta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
AURINGONPURKAUSSEKAMELSKAA JA -RASKAUTTA
Kirjoittanut Dana Mrkich (www.danamrkich.com)
5.8.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Väistelemme ja pujottelemme tällä hetkellä auringonpurkausten välissä nopeammin kuin nyrkkeilyn olympiamestari, mutta se kaikki ei ole turhaa. Meihin iskee aalto toisensa jälkeen sähkömagneettienergiaa, mikä ei aina tunnu upealta, mutta näiden aaltojen laukaisema puhdistuminen ja muuttuminen on niin suurta, että seuraavan kerran, kun huomaat huutavasi: "Voi ei, taas yksi purkaus!", tiedä, että ne edistävät paljon sisäistä ja ulkoista transformaatiota.
Viime viikon purkaussarja jätti meidät äärimmäisen väsyneeksi fyysisesti ja tunteellisesti. Olet ehkä tuntenut tarvetta ryömiä takaisin sänkyyn sattumanvaraiseen aikaan päivästä - et ainoastaan siksi, että olet väsynyt, vaan koska tuntuu vähän "mitä itua missään ylipäätään on" -energialta tällä hetkellä.
Jokainen purkaus näyttää tulevan oman ainutkertaisen mausteensa ja viestinsä kera. Se minkä koimme 30.7., oli erityisen vaikea monille. Se tuntui kuin voimakkaalta yksinäisyysaallolta, raskaalta peitolta, latteudelta ja tunteelta, että olet saari irrallaan kaikesta ja kaikista. Aika on ehkä laahannut ikuisuuksia, kulkien ikään kuin hidastettuna. Sinulla on ollut ehkä tarve tehdä joitain, mitä teet silloin, kun kaikesta tulee vähän liikaa - on se sitten jäätelöämpärillisen syöminen tai ryömiminen peiton alle piiloon. Jos sinusta tuntui tältä, tiedä, ettet ole yksin - miljoonia ihmisiä käy tätä läpi kanssasi, puhumattakaan sielusi tukitiimistä "yläkerrassa"!
Emme ole yksin, mutta meidän kaikkien on koettava tiettyjä osia tästä elämänmatkasta omillamme - kukaan ei voi tuntea tunteita puolestamme, kukaan ei voi ruumiillistaa heräämistä puolestamme. Heinäkuun viimeisen viikonlopun purkaus tuntui yksinäiseltä tyhjiöltä, mikä on ehkä laukaissut paniikkikohtausmaisia oireita tai ahdistusta. Koimme erittäin intensiivisen jakson omillamme olemisen kohtaamista. Se selvitti vanhaa harhatodellisuuttamme tai vanhoja haavojamme liittyen omillaan ja yksin olemiseen laukaisemalla vanhoja tunteita tyhjästä, mm. ulkopuolelle jättäminen, hylkääminen, piittaamattomuus, sivuuttaminen, unohtaminen, huomioonottamattomuus tai tukemattomuus.
Purkaus toi esiin paljon "minun on tehtävä kaikki yksin" -tunnetta (tai taakan alla olemisen, katkeruuden, surun, vihan jne. tunnetta - että on tehtävä kaikki yksin, kannettava taloudellisten velvoitteiden taakka tai perhevastuut tms. yksin). Jos samaistut tähän, kysy itseltäsi, tunnetko saavasi tarvitsemaasi tukea. On aika päästää irti kaikista vanhoista "minun on tehtävä se yksin" -jutuista ja korvattava ne "annan kaiken tämän Lähde-energialle (tai mitä sanaa haluatkin käyttää) ja luotan Lähteen auttavan ja tukevan minua ja antavan kaiken tarvitsemani, olevan minua varten - en halua tehdä kaikkea enää yksin ja kiitos Lähde-energian, minun ei todellakaan tarvitse". Kun sanot tämän (ja tunnet sen ja uskot siihen), saatat tuntea kirjaimellista taakan keventymistä niskan, hartioiden ja selän alueella, missä monilla meistä on jännitystä, erityisesti viime aikoina esiin tulleiden ongelmien osalta.
Tämä "minun on tehtävä kaikki yksin" -energia voi ilmentyä myös tunteena, että sinulla "pitäisi olla kaikki hallinnassa", tunteena että sinun ei pitäisi näyttää tunteita tai ilmaista mitään muuta kuin onnellisen aurinkoista positiivisuutta. On valtava väärinkäsitys - ei ainoastaan valtavirtayhteiskunnassamme vaan myös "henkisten" keskuudessa - että ns. negatiiviset tunteet ovat pahoja ja niitä on vältettävä kaiken kustannuksella. Hymyileminen jonkin vaikean sisäisen kokemuksen aikana, silloin kun et oikeasti ja todella tunne onnellisuutta, voi olla aivan yhtä haitallista kuin itsensä lääkitseminen huumeilla ja alkoholilla. Miten niin? Silloin kun tukahdutamme tunteemme, periaatteessa tuomitsemme jonkin sisällämme huonoksi, vaikka se on voimakas viestintuoja, joka yrittää saada huomiomme. Silloin kun jatkuvasti olemme piittaamatta sisäisistä viestintuojistamme, niiden on etsittävä aina vain selvempiä tapoja saada huomiomme - hartia- ja niskakipu, krooniset sairaudet, fyysiset keho-oireet jotka olisimme mieluummin kokematta.
Tämä ei tarkoita positiivisen asenteen unohtamista. Sydämemme (ja tunnekehomme) ei ole mustavalkoinen järjestelmä. Sydämemme ja tunnekehomme ovat rikas sateenkaari täynnä myriadeja tunnevärejä. Herääminen suurempaan tietoisuuteen sallii meidän olla tietoinen enemmän koko kirjostamme. Tuossa kirjossa on sen monet puolet, kuka oikeasti olemme, ja kun tietoisuutemme kasvaa, käsitämme, että voimme kokea monia puolia samanaikaisesti. Meidän ei tarvitse pelätä menemistä mihinkään näistä puolista, koska tiedämme, ettemme ole ainoastaan tuo puoli, olemme enemmän kuin vain tuo tunne emmekä tunne, että identiteettimme on yhtäkkiä rajoittunut vain tuohon yhteen puoleen itsestämme. Tämän tietäen voimme tuntea turvaa ja vapautta ilmaista itseämme aidommin.
Ironista kyllä, oman varjomme* tunteminen johtaa perimmiltään eheyteen ja sisäiseen ykseystietoisuuteen, mitä hallitsee sydän, kun taas silmiemme sulkeminen tunteilta, jotka eivät ole mukavuusalueellamme, voi pitää meidät jumissa kaksinaisuustietoisuuden vanhassa todellisuudessa, mitä hallitsee mieli. Pitkä tarina lyhyesti: tunne tunteesi ja ole uskollinen koko itsellesi ilman itse tuputettuja rajoituksia tai tuomitsemisia.
Huomaat, että vapautetaan paljon itse tuputettuja juttuja tällä hetkellä (ja oikeasti kaikki on itse tuputettua), mm. vanhat uskomukset siitä, mitä meidän pitäisi olla, mitä meidän pitäisi tehdä elämässämme, mitä luulimme olevamme jne. Kiinnittymisemme näihin ja muihin tarinoihin lähtevät, lähtevät ja ovat poissa. Niiden paikalla on uusi tarina tai ei-tarina tai tyhjä tarina jota ei ole vielä kirjoitettu - joka tapauksessa voi tuntua hyvin haavoittuvalta ja sekavalta olla energeettisesti paljaana, ilman tietoista ajatusta enää siitä, kuka olet.
Ajattele sitä kuin vanhana takkina, joka on poistettu paljastamaan sädehtivä asu alta, mutta olet ollut tuossa takissa niin kauan, että ilman sitä oleminen on aluksi täysin hämmentävää tunteelle omasta itsestä ja identiteetistä. (Kosketimme tätä heinäkuun kuukausivisioissa: sen purkaminen, kuka luulimme olevamme.) On normaalia ja luonnollista saada näitä surun ja hämmennyksen puuskia. Jätämme hyvästit hyvin paljolle siitä, kuka luulimme olevamme, ja vaikka korkeamman itsemme perspektiivistä tiedämme olevan hyvästien aika, ihmisitsemme perspektiivistä se voi tuoda esiin paljon erilaisia tunteita.
Toinen yleinen energiavaikutus tällä hetkellä on odotus - joko itseen tai toisiin liittyvä - ja syvä pettymys, kun sen tavoite ei täyty. Kun sanomme, ettei se täyty, tarkoitamme tavoitetta, jonka olet itse itsellesi tuputtanut - kuka ties milloin ja mistä syystä. Tämä "tavoite" on kenties kerran palvellut terveenä mittapuuna tai käyttäytymisstandardina, mutta kaikilla asioilla tulee aika, jolloin se mikä on palvellut, alkaa sabotoida meitä ja on palvellut tarkoituksensa. Tämä on hyvä aika kysyä itseltäsi, pidätkö muita vanhassa tai valheellisessa muotissa, mikä ei itse asiassa sovi heille (ja aiheuttaa välillenne jännitettä)? Haluatko tai tarvitsetko toisten olevan jotain, mitä he eivät voi tai halua olla (mikä aiheuttaa vihaa, loukkaantumista tai turhautumista sinulle)? Silloin kun teemme tätä, asetamme jonkun toisen käsiin voiman siitä, miltä meistä tuntuu. Kun haluamme jonkun käyttäytyvän tietyllä tavalla, jotta meistä tuntuu paremmalta, se on hyvä "väärä tie, palaa takaisin!" -merkki. Tämä ei merkitse, että meidän täytyy pitää siitä, mitä he tekevät tai eivät tee. Se merkitsee, että meidän täytyy tehdä päätöksiä siihen liittyen, miten reagoimme.
Monissa suhteissa on nyt se vaikeus, että monien ihmisten välillä on valtava värähtelykuilu. Olemme ikään kuin kaikki omassa suuressa Jalin lasihississämme, joka menee ylös ja alas, eteen ja taakse, sivuttain ja joka suuntaan. Niinpä millä tahansa hetkellä voit olla tai olla olematta samalla värähtelytasolla kuin vanhempasi, ystäväsi, kumppanisi, perheenjäsenesi tai työtoverisi. Tämä on aina ollut totta jossain määrin, mutta siinä missä eri värähtelytasot pystyivät ennen olemaan vuorovaikutuksessa vähän virtaavammin, nyt siitä tulee melkein mahdotonta. Sen seurauksena ihmiset jotka eivät ole omalla värähtelytasollasi tai oman värähtelysi kanssa yhteensopivalla tasolla, eivät voi olla fyysisessä todellisuudessasi vähään aikaan (tai enää) tai jos olette samassa tilassa, sinusta tuntuu hyvin epämukavalta, on tarpeetonta väittelyä tai muuta vastaavaa jännitettä.
Tämä värähtelykuilu on konstikas juttu, koska taaskin korkeamman itsemme tasolla on täysin järkevää, miksi jotkut ihmiset eivät voi olla elämässämme nyt - jos heidän värähtelynsä ei ole harmoniassa omamme kanssa, emme voi kohdata yhtään enempää, kuin vesi ja öljy voivat sekoittua yhteen. Siis tässä mielessä jos joku on pudonnut pois elämästäsi, sinua ehkä suojellaan epämiellyttävältä vuorovaikutukselta, mitä ei oikeasti tarvitse tapahtua. Emme kuitenkaan ihmistasolla aina tiedä, että näitä värähtelykuilulakeja on, ja tietäessämmekin voi olla vaikeaa olla todellisuudessa, missä joku josta ennen välitit, ei ole enää elämässäsi tai ei käyttäydy samalla tavalla, kuin itse käyttäytyisit jossain tilanteessa. On hyvin paljon "elä ja anna elää" -filosofian aika. Ihmisten on tehtävä nyt, mitä heidän on tehtävä, vaikket voikaan ymmärtää sitä tai samaistua siihen hiukkaakaan. Helpommin sanottu kuin tehty, kuitenkin se on tehtävä.
Ei ole aika päästää lisääntyvästi irti vain niistä paineista tai odotuksista, joita sinulla on toisia kohtaan, vaan myös itseäsi kohtaan, koska tällä hetkellä muuttuu niin paljon asioita, että voi olla erittäin vaikeaa asettaa jotain tavoitetta ja odottaa saavuttavansa sen. Yksinkertaisesti siitä syystä, että jollakin muulla tapahtumakululla on kenties paljon enemmän potentiaalia herättää, parantaa tai transformoida sinussa jotain, mikä on seuraavana jonossa herätettävänä, parannettavana tai transformoitavana. Vuosia sitten meillä oli paljon enemmän aikaa ja joustoa poiketa heräämistilaisuuksista ja kiertää niitä. Nyt aika on olennaista. Jos jonkin on muututtava aikataulun mukaan, voit olla melko varma sen tapahtumisesta päivien tai viikkojen kuluessa, ei kuukausien tai vuosien. Meillä kaikilla on korkeampi tavoite, mikä on paljon tärkeämpi kuin hyvin tärkeiltä näyttävät tietoiset tavoitteet.
Voimme kaikki tuntea kiireen tuntua. Jotkut meistä ovat tunteet sitä melkein koko elämänsä, mutta se on ollut hyvin henkilökohtaista. Nyt voimme nähdä sitä melkein kaikissa ja kaikessa ympärillämme. Voimme kaikki tuntea, että jotain on tapahtumassa, jotain valtavaa tapahtuu pian, ja tiedämme, että synnyimme osallistuaksemme siihen. Tämä vuosi on ollut piinallinen monille, koska tunnumme odottavan jotain, muttei meille ole todellakaan selvää, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu tai milloin tai onko se yksi massiivinen asia vai monia valtavia asioita (jatkuvien päivittäisten suurien asioiden lisäksi). Tietysti kaikki merkit näyttävät, että on hautumassa täydellinen myrsky, mikä muodostuu kalenteripäivistä, auringonpurkauksista, kosmisista asetelmista, profetioista, maanmuutoksista ja ennenkuulumattomista ihmisen aiheuttamista kriiseistä.
Kysyin kavereiltani yläkerrassa - noilta aina viisailta tähtivanhimmilta - mitä he voisivat kertoa auttamaan kaikkia, jotka ovat vähintäänkin turhautuneita tähän odottamisen tunteeseen. He sanoivat: "Teitä kaikkia tarvitaan suuren paljastumisen jälkeen. On paljon hämmennystä ja järkytystä, kun ihmiset käsittävät, ettei todellisuus ole sitä, mitä he ovat uskoneet sen olevan. Vaikka se mitä on, on paljon suurempaa ja ihmeellisempää, kuin se, mitä oli, vaatii silti aikaa nieleskellä, sulatella, toipua sen romahtamisen järkytyksestä, minkä he uskovat todeksi, ja käsittää, että he katsovat nyt uutta totuutta - sellaista mitä he eivät olisi koskaan kuvitelleet.
"Kuitenkin samaan aikaan he muistavat totuuden siitä, mitä he näkevät, ja ihmettelevät, miten he unohtivat tämän. Te kaikki tunnette tämän vähemmässä tai suuremmassa määrin. Niistä jotka ovat vähemmän järkyttyneitä, on suurta tukea järkyttyneemmille. Jotkut teistä napsahtavat jäljellä olevasta unesta suhteellisen nopeasti. Joiltain vie pidempään kuin toisilta tulla ulos unisumustaan, mutta kaikki tulevat, kun te kaikki heräätte aamulla, hierotte silmiänne ja näette ensimmäistä kertaa selvästi - eikä se ole helppoa kaikille."
Tämä kuulostaa asteittaiselta heräämisprosessilta, missä olemme olleet elämien ajan, mutta he ovat hyvin selkeitä siinä, että "suuri paljastus" on jokin tapahtuma sillä yleisellä paljastusjaksolla, missä olemme tällä hetkellä, ja tuo heidän viittaamansa "tuleminen ulos unesta" vaikuttaa kaikkiin ja liittyy suoraan tähän nimenomaiseen tapahtumaan. Mikä tämä tapahtuma on? No, oman kokemukseni mukaan vanhimmilla on taipumusta jakaa niin paljon informaatiota, kuin heistä tuntuu tarpeelliselta tällä erää, eikä muuta - tai kenties he jakavat vain niin paljon, kuin minä voin jostain syystä vastaanottaa tuolla hetkellä. Niinpä valitettavasti ja ärsyttävästi en tiedä, mikä tuo tapahtuma on, mutta tunnen, että se tulee meille yhtäkkiä, odottamatta ja äärimmäisen nopeasti ja näyttää, kuka oikeasti olemme, mikä galaktinen historiamme ja alkuperämme on sekä totuus siitä, mitä tällä planeetalla oikeasti tapahtuu. Se on käännekohta maapallon ja ihmiskunnan siirtymisessä seuraavaan evoluutiovaiheeseemme.
Tämä tapahtuma voisi olla maan ulkopuolisten paljastuminen, tähtialuksien ilmestyminen kaikkialle, jonkin kosmisen asetelman laukaisema massaherääminen ja sen seurauksena korkealla värähtelevän energian virtaaminen meille tai ei mitään tästä. Odottamisenergia ei ole erityisen voimaannuttavaa energiaa ja on oltava tietoinen ja kysyttävä, tuudittaudummeko tähän odottamisenergiaan, jottemme ryhdy toimeen ja todella tee jotain planeettamme tilalle. Tarkista siis itseltäsi aina ja affirmoi päivittäin, että olet aina harmoniassa parhaan mahdollisen itsesi, parhaan mahdollisen todellisuuden ja parhaan mahdollisen eteenpäin liikkumisen kanssa. Affirmoi, että olet aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja sinun kannattaa ehkä myös affirmoida, että olet aina siellä, missä voit tehdä eniten hyvää suurimmalle ihmismäärälle. Käytä erottelukykyäsi siihen, mitä luet, kuulet ja näet, ja kysy aina itseltäsi: "Miltä tämä tuntuu minusta? Onko se totta minulle vai ei?"
Takaisin auringonpurkauksiin. Säännölliset ja voimakkaat purkaukset eivät verota ainoastaan tunnepuoltamme vaan myös fyysistä kehoamme. Oikeastaan se ei ole kovin erilaista kuin olla merenaaltojen hakattavana kuukausia tai kokea synnytyssupistuksia äärettömästi tuntien sijasta. Tämä on erittäin todellinen fyysinen kokemus, mitä me kaikki käymme läpi - ei ainoastaan tunne-, energeettinen ja henkinen kokemus. Myös sähköverkkoihimme tulee katkoksia, jos niihin osuu riittävän suuri auringonpurkauksesta johtuva geomagneettinen myrsky.
Esitetään kysymyksiä, oliko tämä syynä Intian massiivisiin sähkökatkoksiin 30.-31.7., kun 650 miljoonaan ihmiseen vaikutettiin - yli puoleen tuosta maasta ja noin 10%:iin maailman väestöstä! Minusta tämä on hyvä aika sanoa, ettei tämä ole paloharjoitus! Tosiasia on, että auringonpurkausmaksimi on täällä ja purkaukset lisääntyvät lukumäärältään ja voimaltaan ja vaikka olemme käyneet aiemminkin läpi auringonpurkausjaksoja, emme ole tehneet sitä äärimmäisen riippuvaisena sähköstä, mitä olemme tällä hetkellä.
Se ei ole mitään pelättävää - se on jotain, missä olla käytännöllinen ja mitä varten valmistautua. En puhu bunkkerin rakentamisesta, missä on kahden vuoden ruokavarasto, vaan siitä mitä pitäisit hyödyllisenä, jos perhettäsi kohtaa 2-3 päivän sähkökatkos, mihin voi sisältyä juoksevan veden puute. Tämä ei ole enää mahdollinen 2012-skenaario - sen miljoonat ihmiset ovat jo kokeneet syystä tai toisesta - siis kuten partiolaiset sanovat "Ole valmis!" Ystävillämme USA:ssa oli äskettäin kolmen vuorokauden sähkökatkos. Sen lisäksi että hän kaipasi lopussa epätoivoisesti suihkua, ystäväni sanoi, ettei hän kaivannut lainkaan televisiota, tietokonetta, internetiä ja kännykkää. Se oli tervetullut tauko ulkoisesta melusta, mihin olemme tottuneet.
Purkaukset muuttavat perspektiiviämme, sallivat meidän olla "pois linjoilta" jonkin aikaa, yhdistävät meidät luontaisiin voimalähteisiin keinotekoisten sijasta ja auttavat meitä arvostamaan pikkuasioita kuten kuuma suihku. Kahdella miljardilla ihmisellä ei ole maailmassa sähköä ja melkein miljardilla ei ole puhdasta juomavettä. Lisääkö se tunnettamme yhteydestä veljiimme ja sisariimme ympäri maailmaa, jotka elävät säännöllisesti noissa olosuhteissa, jos itse koemme jonkin version siitä päivien ajan? Laukaiseeko kansallisten sähköverkkojemme ennustamattomuus useammat meistä ottamaan askeleita "verkon ulkopuoliseen" elämäntyyliin? Silloin kun tunnet purkauksen tai luet aurinkomyrskyistä, kuten lisääntyvästi tapahtuu, niin pelkoon tai epätoivoon joutumisen sijasta kysy itseltäsi: "Jos tämä on auttamassa meitä, miten se auttaa? Mikä viesti siellä on meille?"
Elämme vuotta, missä joka päivällä ja joskus joka tunnilla on erilainen maku - vaihdelleen äärimmäisestä hyvinvoinnista ja selkeydestä pettymykseen ja epätoivoon ja kaikkea siltä väliltä. Sen tietäminen, että voimakkaita energia-aaltoja kulkee lävitsemme jätteen puhdistamiseksi ja värähtelymme nostamiseksi, voi auttaa meitä ajamaan henkilökohtaisella sateenkaarivuoristoradallamme, niin hullua kuin menosta voikin tulla joinain päivinä! Joinain päivinä haluat ehkä tietoisesti työskennellä kaiken kanssa, mitä tulee esiin, ja toisina päivinä haluat vain vetää syvään henkeä, kunnes se menee ohi. Jokaisella on erilainen tapa päästä läpi näistä ajoista - kyse on tosiaan siitä, mikä toimii parhaiten sinulla ja se voi olla erilaista joka päivä!
Oli korkeita energiapurkauksia heinäkuun keskellä Marsin ja Uranuksen opposition aikana, jolloin oli hyödyllistä tehdä hyvin fyysisiä ja maadoittuneita asioita, kuten juokseminen, tanssiminen tai jalkojen saaminen maahan. Tällä viikolla on kenties enemmän kyse asioista, jotka hoivaavat ja lohduttavat. Jatkan tämän toistamista, mutta oikeasti meidän tarvitsee vain hengittää näiden "supistusten" läpi, koska paljon lisää on tulossa!! Ja muista, ettemme ole yksin. Ei kukaan meistä. Ei koskaan.
Seuraa Danan säännöllisiä minienergiapäivityksiä, erityisesti auringonpurkausiin liittyviä, Facebookista: www.facebook.com/danamrkichnews.
*Debbie Ford on varjon kanssa työskentelemisen kuningatar. Hänen kirjansa "The Dark Side of the Lightchasers'" on upea paikka aloittaa, jos varjotyö on sinulle uutta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
