Heii,
Tuonne fb:n puolelle jo taas ehdinkin kommentoida, mutta laitanpa vielä tännekin viestiä. Tuossa edellisessä postauksessani olevan Päivi Kaskimäen uusimman mayakanavointiviestin luettuani ymmärsin taas monta asiaa viime päiviltä, ja vain ällistelen, että miten voimakkaasti tuo Aurinko-armas meihin todellakin vaikuttaa. Omalta osaltani voin sanoa, että viime päivinä on tuntunut, että aivan kuin olisi ollut jossain supertarkkailussa energiatasolta käsin koko ajan. Välillä on pää kipeä, korvat soi ja niihin tulee painetta, välillä keho tuntuu superkevyeltä, sitten taas todella raskaalta, kasvot ovat joka aamu erimuotoiset, ja välillä on tuntunut, että nukahtaa kesken päivän ihan pystyyn, ja sitten ei auta muu kuin ottaa nokkaunet. Energiakoodaus on nyt todella voimallista. ♥
Koko ajan on saanut tarkkailla, että juo riittävästi vettä, saa tarpeeksi raitista ilmaa, ja pitää oman energiansa puhtaana. Toisaalta sitten taas yöunta ei ole riittänyt kovinkaan moneksi tunniksi, ja uni on ollut hyvin tietoista ja latauksellista. Ja vaikka yöunet onkin olleet lyhyitä, niin silti herää aamulla ihan virkeänä. Päiväunitarve ei ole tuntunut johtuvan siitä, että olisi nukkunut yöllä liian vähän, vaan tarve on tullut nimenomaan energiatasolta. Nyt tuon Päivin kanavoinnin luettuani muistutettiin taas miten valtava vaikutus näillä planeetoilla meihin on.
Yleisesti ottaen oma kokemukseni tästä keväästä on ollut sellainen, että jos tuo viime vuosi 2012-energioineen olikin loppuvuotta kohti koko ajan hurjempi ja paineentäyteisempi, niin loppiaisen jälkeen alkoi tuntua, kuin olisimme vihdoin luiskahtaneet hyvin kapean pullonkaulan kautta vapaaseen kelluntaan. Kaikki on tuntunut sellaiselta vaaleanvihreältä pumpulilta. :) Ei ole ollut suuria tökkäyksiä tai törmäyksiä - paitsi 13.03-päivänä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan - vaan ennemminkin nyt on annettu avain vapaaseen luomiseen, ja nimenomaan luomiseen ilman pelkoa. On testattu, että kuinka suurta valoa annan itseni toteuttaa, annanko itseni nähdä itseni kaikessa kukoistuksessa, vai luonko vielä jotain niukkuutta tai pienuutta elämääni. Uskallanko olla se valo joka olen.
Samaan aikaan energia on ollut kuitenkin hyvin rauhallinen ja sydämenvaloa tukeva. On kuin olisi ollut sellaisella ihanalla pilvellä, josta on saanut katsella muita ohi lipuvia pilviä, ja sitten voinut vapaasti päättää, että mihin pilveen haluaa ottaa yhteyttä, mitä unelmaa lähteä toteuttamaan. Kiireen tuntu on poistunut kentästä, on vain loputon vapaus luoda sitä mitä oikeasti haluaa. Siinä kohdassa kysytään, että tyydynkö keskinkertaiseen ja rajoittuneeseen itseeni, vai alanko elää täydesti, koko valostani käsin. Uskallanko luoda koko potentiaalillani, vai pelkäänkö omaa valoani.
Sen myötä, että uskaltaa oikaista olemuksena oikeaan omaan mittaansa, myös ihmissuhteet hakee jälleen uutta balanssia. Kun näkee itsensä uudessa valossa, väistämättä näkee myös toiset ihmiset ja koko elämänsä uudessa valossa - ja toiset näkevät myös sinut uudessa valossa. Silloin vanhat käyttäytymismallit eivät enää toimikaan, ja se saattaa aiheuttaa hämmennystä. Mutta jos sivuuttaa hämmennyksen, oivallus itsen ja toisen uudesta olomuodosta on todella vapaaksi asettava. Kenenkään ei tarvitse enää kantaa toistaan energiatasolla, vaan voimme ja osaamme tehdä sen jo ihan itse. Rakastamalla itseämme täydesti rakastamme myös toiset vapaaksi. On täytynyt sallia muutosten tulla, olla, ja näyttää uusi, entistä upeampi muotonsa. Mikään ei koskaan lopu, asiat vain muuttavat muotoaan.
Itse olen kokenut tärkeäksi ja huikeaksi anteeksiannon voiman. Että kun näitä superporttipäiviä tulee ja tuntuu niin kuin joku vetäisi mankelin läpi, niin yksinkertaisesti hyväksyy sen, antaa niin olla. Tiedostaa, että okei, nyt ollaan käymässä jotain päivitystä tai koodausta läpi, ja koska olen energiaolento, se vaikuttaa minuun joka tasolla ja joka tavalla. Kun on tiedostanut sen, niin sen jälkeen voi hyväksyä asian, ja sanoa sille, että kiitos että tulit minua opettamaan ja jälleen tarkoittamaan vain parastani, avaamaan valoani. Silloin huomaa, miten energia lähtee heti aivan uudenlaiseen nousuun ja virtaukseen. "Minä saan olla väsynyt, minä saan olla pieni, minä saan tuntea nämä "alhaisemmat" tunnot, jotta saisin tietää, mitä on olla suuri, ehjä, kokonainen: mitä on olla valo".
Tarvitsemme pimeyden tunnistaaksemme valon. Maailmankaikkeus sekä sisällämme että ulkopuolellamme on täydellinen koko ajan. Pimeyttä ei tarvitse parantaa, sitä vastaan ei tarvitse taistella, sen olemassaoloa ei tarvitse kieltää. Riittää, että hyväksymme sen, ja se muuttuu valoksi.
Kun seisot vakaana omassa valossasi, luot automaattisesti turvaa ympärillesi. Olet kuin lämmin syli kanssaihmisillesi. Kun muut tuntevat olonsa turvalliseksi lähelläsi, heiltä katoaa tarve puolustella itseään, yrittää olla jotain muuta mitä he ovat. Sen sijaan he pääsevät kauttasi kosketuksiin oman täydellisen valonsa kanssa. Se on suurin rakkauden palvelus, mitä voimme itsellemme, toisillemme ja tälle planeetalle tehdä.
Kaunista uutta tulevaa viikkoa! ♥
Deepthinne
Ps.Uusimmassa Kauneus&Terveys-lehdessä tuore haastatteluni
Pps. Ihana Elämä-tilaisuudesta 08.06 Helsingissä julkaistaan 02.04 lisää tietoa
