"Ihanaa, vettä sataa" ajattelen unen läpi. Jään peiton alle kuuntelemaan sadetta ja tunnustelemaan sydäntäni, joka niin spontaanisti yhtäkkiä tunsi helpotusta sateen ropinasta.
Minulle sade on aina symboli puhdistumisesta, vanhan pudottamisesta pois hartioilta. Viime viikkoina tämä teema on ollut todella vahvasti läsnä - myös kollektiivikentässä. Vuoden alussa tekemässäni postauksessa "12 viestiä enkeleiltä vuodelle 2013" enkelit olivat vinkanneet, että kun kesälomat loppuu ja työt ja koulut alkaa, niin voi olla että osa ei enää palaakaan samoihin paikkoihin, joista olivat kesälomalle lähteneet. Kesä oli hyvin voimallisesti transformoiva, meille tuotiin aivan uusia valopäivityksiä ja annettiin isoja mahdollisuuksia henkilökohtaisiin sydäntietoisuushyppyihin, joiden myötä on täysin luonnollista, että uusi energiamme ei enää resonoikaan yhteen vanhojen työpaikkojen kanssa. On kuunneltava sydäntään, tehtävä valintoja sen mukaan, missä elämme juuri nyt.
Tuntuu, että ei myöskään ole varaa mielen luomien unelmien kehittämisiin, vaan ainoastaan sydän on enää kompassimme. Minä esimerkiksi olen viimeiset 20 vuotta haaveillut Jenkkeihin lähdöstä ja jo ajattelin, että tänä vuonna sen toteutan tai viimeistään ensi vuonna, mutta olen joutunut kysymään itseltäni, että onko se vain vanha unelmani, josta mieleni haluaa pitää kiinni, vai onko se vielä oikeasti myös sydämeni toive? Tässä ajassa alamme yhä vahvemmin huomaamaan tuon eron.
Mistä tuon eron sitten tunnistaa? Itse asiassa jaan teidän kanssa nyt erään vinkin, jonka enkelit toivat minulle pari viikkoa sitten. Se on nimeltään Sydänhissi. ♥
Olin tullut edellisenä päivänä Helsingistä, jossa olin tapaamassa sekä Ihana Elämä-tiimiämme että myöskin käväisin studiolla. Tarkoituksenani oli laulaa studiossa yksi stemma AYUDH-nuorten yhteiseen lauluun Color The World With Love. Olin ajatellut, että kun astun mikrofonin ääreen, niin jokin vanha asetus palautuisi ääneeni saman tien ja vanhasta tottumuksesta vain laulaisin tuon stemman. Mutta toisin kävi. Taistelin studiokopissa kyyneliä vastaan, kun tajusin, että tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Ääni kramppasi kurkkuun eikä minulla ollut siihen mitään kontrollia. Se tuntui merkilliseltä myös siksi, että juuri pari päivää ennemmin olin kuitenkin laulanut konsertin täpötäydelle salille. Nyt studiossa jouduin kuitenkin nöyrtymään tosiasian edessä ja lähdin sieltä ensimmäistä kertaa elämässäni pois ilman, että olin saanut tehtävääni hoidettua. Se tuntui täydellisen musertavalta.
Seuraavana aamuna heräsin ja olo oli edelleen surullinen. Lähdin ulos metsään. Kävellessäni mietin ja pähkin, että mahtaako minusta enää koskaan tulla levylaulajaa ja että saisinko todellakin heittää hyvästit koko laulajanuralleni? Mietin, että millaista instrumenttia minusta ollaan tekemässä? Eikö nyt ole vähän naurettavaa, että ääneni ei toimi sen enempää levytystilanteissa, treeneissä kuin soundcheckeissäkään, mutta silti konserttitilanteissa ääni toimii jollain ihmeen armolla?
Kun näitä asioita tuskissani siinä kääntelin, niin enkelit saapuivat paikalle. He sanoivat minulle topakasti, että "siirry pois päästäsi". Öhh...? Niin...? He näyttivät hyvin konkreettisesti, miten minun tulee kuin kuvitella hissi, joka on nyt yläkerroksessa jossain aivojeni kohdalla. Minun tulee ajatella olevani tuon hissin sisällä, painavani nappia, ja laskeutuvani hissin mukana sydämeeni. Tein työtä käskettyä. Painoin nappia ja laskeuduin sydämeeni. Aivan konkreettisesti. Kuvittelin siis olevani tuossa seinällisessä kopissa, jossa en yksinkertaisesti vain voisi liukua takaisin päähäni, koska seinät estävät sen. Minun on nyt pysyttävä sydämessä.
Siinä kesken metsälenkkiäni olin siis yhtäkkiä saapunut hissillä mielestäni sydämeen, ja mitä tapahtuikaan: aivan valtava hiljaisuus, kiitollisuus ja ilo täytti spontaanisti sydämeni ja koko olemukseni. Kaikki kysymykset loppuivat ja oli kuin koko mieli olisi lakannut yhtäkkiä olemasta. Sen pulinalla ei ollut enää väliä.
Yhtäkkiä tunsin aivan konkreettisesti eron sen välillä, että miltä tuntuu, kun kuvittelen olevani sydämessä, ja miltä tuntuu, kun olen aivan fyysisesti sydämessä, siellä sisällä. En ollut aiemmin tajunnut, miten konkreettista siirtymisen on oltava. Yhtäkkiä tunsin, miten voin ajatella sydämelläni, tuntea sydämelläni, kuvitella sydämelläni, havainnoida sydämelläni, hengittää sydämelläni, puhua sydämelläni ja olla läsnä sydämelläni. Oivalsin hämmästyksekseni, että sydän pystyy olemaan valppaana ja tarkkailemaan ympäristöä ja sisäistä olemusta tietoisesti ilman mieltä ja ajatuksiakin! Tajusin, että on hirvittävän suuri ero siinä, jos ajattelee mielellä tai kun ajattelee sydämellä.
Tajusin, että tämä on nyt jotain täysin mullistavaa ja käänteentekevää, jota minulle juuri tapahtui. Tästä lähtien pystyisin tietoisesti tarkastelemaan olenko oikeasti sydämessäni, koska sain kokemuksen siitä, miltä se tuntuu. Sain kokea, että silloin kun olen sydämessä, olen täysin läsnä, täysin tietoinen, täysin maadoittunut ja samalla täydellisesti yhteydessä Jumalaan, kaikkeen mikä on, koko universumiin.
Sydämestäni lähti kumpuamaan seuraavaa:
Tuon metsälenkillä saamani enkelten lahjan myötä tuntui, kuin olisin seisonut armon suihkun alla. Tuntui, että vaikka 35-vuotissyntymäpäivääni oli vielä kaksi päivää aikaa, niin todellinen syntymäpäiväni oli jo koittanut. Ja mikä huumori yläkerralla onkaan: kun pääsen kotiin, niin löydän postilaatikostani syntymäpäivälahjan rakkaalta ystävältäni. Kun kiitän häntä lahjasta, hän vielä pahoittelee, että se tuli etuajassa! Voi että, ja minä kun nimenomaan koin, että hän oli toiminut yläkerran lähettiläänä välittääkseen minulle vahvistuksen tunnoistani. Samaan aikaan puhelimeni piippaa. Siellä on viesti toiselta herkältä ystävältäni, joka halusi toivottaa rakkautta päivääni. Sydämeni oli kerta kaikkiaan pakahtua kiitollisuudesta. Mitä rakkauden lähettiläitä elämäni onkaan täynnä ja miten kauniisti meistä pidetään huolta. Joku näkee meidät koko ajan. ♥
Viime viikonloppuna sain jakaa tämän kokemukseni myös Enkeliretriitissä Turun saaristossa (katso kuvat täältä), ja pääsimme heti kokeilemaan yhteistuumin miten Sydänhissi toimii. Itse asiassa minä en tätä nimeä keksinyt, vaan eräs retriittiläisistä. ♥ Kiitos, kiitos, kiitos! ♥ Jokainen sai itse kokeilla miltä tuntuu näin konkreettisesti siirtyä mielestä ja päästä suoraan sydämeen. Kokeilepa sinäkin!
Kateenkorvachakralla on monta virallista nimeä: kahdeksas chakra (eight chakra), korkea sydän (high heart) ja englanniksi thymus tai thymic chakra. Googlasin informaatiota monta päivää, ja nämä sivut osoittautuivat mielestäni varteenotettavimmiksi sivuiksi:
Siriuslainen ja plejadilainen ryhmäankkurointi - Uuden morfogeneettisen kentän kokeilu
Minulle sade on aina symboli puhdistumisesta, vanhan pudottamisesta pois hartioilta. Viime viikkoina tämä teema on ollut todella vahvasti läsnä - myös kollektiivikentässä. Vuoden alussa tekemässäni postauksessa "12 viestiä enkeleiltä vuodelle 2013" enkelit olivat vinkanneet, että kun kesälomat loppuu ja työt ja koulut alkaa, niin voi olla että osa ei enää palaakaan samoihin paikkoihin, joista olivat kesälomalle lähteneet. Kesä oli hyvin voimallisesti transformoiva, meille tuotiin aivan uusia valopäivityksiä ja annettiin isoja mahdollisuuksia henkilökohtaisiin sydäntietoisuushyppyihin, joiden myötä on täysin luonnollista, että uusi energiamme ei enää resonoikaan yhteen vanhojen työpaikkojen kanssa. On kuunneltava sydäntään, tehtävä valintoja sen mukaan, missä elämme juuri nyt.
Tuntuu, että ei myöskään ole varaa mielen luomien unelmien kehittämisiin, vaan ainoastaan sydän on enää kompassimme. Minä esimerkiksi olen viimeiset 20 vuotta haaveillut Jenkkeihin lähdöstä ja jo ajattelin, että tänä vuonna sen toteutan tai viimeistään ensi vuonna, mutta olen joutunut kysymään itseltäni, että onko se vain vanha unelmani, josta mieleni haluaa pitää kiinni, vai onko se vielä oikeasti myös sydämeni toive? Tässä ajassa alamme yhä vahvemmin huomaamaan tuon eron.
Mistä tuon eron sitten tunnistaa? Itse asiassa jaan teidän kanssa nyt erään vinkin, jonka enkelit toivat minulle pari viikkoa sitten. Se on nimeltään Sydänhissi. ♥
Olin tullut edellisenä päivänä Helsingistä, jossa olin tapaamassa sekä Ihana Elämä-tiimiämme että myöskin käväisin studiolla. Tarkoituksenani oli laulaa studiossa yksi stemma AYUDH-nuorten yhteiseen lauluun Color The World With Love. Olin ajatellut, että kun astun mikrofonin ääreen, niin jokin vanha asetus palautuisi ääneeni saman tien ja vanhasta tottumuksesta vain laulaisin tuon stemman. Mutta toisin kävi. Taistelin studiokopissa kyyneliä vastaan, kun tajusin, että tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Ääni kramppasi kurkkuun eikä minulla ollut siihen mitään kontrollia. Se tuntui merkilliseltä myös siksi, että juuri pari päivää ennemmin olin kuitenkin laulanut konsertin täpötäydelle salille. Nyt studiossa jouduin kuitenkin nöyrtymään tosiasian edessä ja lähdin sieltä ensimmäistä kertaa elämässäni pois ilman, että olin saanut tehtävääni hoidettua. Se tuntui täydellisen musertavalta.
Seuraavana aamuna heräsin ja olo oli edelleen surullinen. Lähdin ulos metsään. Kävellessäni mietin ja pähkin, että mahtaako minusta enää koskaan tulla levylaulajaa ja että saisinko todellakin heittää hyvästit koko laulajanuralleni? Mietin, että millaista instrumenttia minusta ollaan tekemässä? Eikö nyt ole vähän naurettavaa, että ääneni ei toimi sen enempää levytystilanteissa, treeneissä kuin soundcheckeissäkään, mutta silti konserttitilanteissa ääni toimii jollain ihmeen armolla?
Kun näitä asioita tuskissani siinä kääntelin, niin enkelit saapuivat paikalle. He sanoivat minulle topakasti, että "siirry pois päästäsi". Öhh...? Niin...? He näyttivät hyvin konkreettisesti, miten minun tulee kuin kuvitella hissi, joka on nyt yläkerroksessa jossain aivojeni kohdalla. Minun tulee ajatella olevani tuon hissin sisällä, painavani nappia, ja laskeutuvani hissin mukana sydämeeni. Tein työtä käskettyä. Painoin nappia ja laskeuduin sydämeeni. Aivan konkreettisesti. Kuvittelin siis olevani tuossa seinällisessä kopissa, jossa en yksinkertaisesti vain voisi liukua takaisin päähäni, koska seinät estävät sen. Minun on nyt pysyttävä sydämessä.
Siinä kesken metsälenkkiäni olin siis yhtäkkiä saapunut hissillä mielestäni sydämeen, ja mitä tapahtuikaan: aivan valtava hiljaisuus, kiitollisuus ja ilo täytti spontaanisti sydämeni ja koko olemukseni. Kaikki kysymykset loppuivat ja oli kuin koko mieli olisi lakannut yhtäkkiä olemasta. Sen pulinalla ei ollut enää väliä.
Yhtäkkiä tunsin aivan konkreettisesti eron sen välillä, että miltä tuntuu, kun kuvittelen olevani sydämessä, ja miltä tuntuu, kun olen aivan fyysisesti sydämessä, siellä sisällä. En ollut aiemmin tajunnut, miten konkreettista siirtymisen on oltava. Yhtäkkiä tunsin, miten voin ajatella sydämelläni, tuntea sydämelläni, kuvitella sydämelläni, havainnoida sydämelläni, hengittää sydämelläni, puhua sydämelläni ja olla läsnä sydämelläni. Oivalsin hämmästyksekseni, että sydän pystyy olemaan valppaana ja tarkkailemaan ympäristöä ja sisäistä olemusta tietoisesti ilman mieltä ja ajatuksiakin! Tajusin, että on hirvittävän suuri ero siinä, jos ajattelee mielellä tai kun ajattelee sydämellä.
Tajusin, että tämä on nyt jotain täysin mullistavaa ja käänteentekevää, jota minulle juuri tapahtui. Tästä lähtien pystyisin tietoisesti tarkastelemaan olenko oikeasti sydämessäni, koska sain kokemuksen siitä, miltä se tuntuu. Sain kokea, että silloin kun olen sydämessä, olen täysin läsnä, täysin tietoinen, täysin maadoittunut ja samalla täydellisesti yhteydessä Jumalaan, kaikkeen mikä on, koko universumiin.
Sydämestäni lähti kumpuamaan seuraavaa:
"God is love. Heart is the home of love.
When you are in your heart you can notice there is no judgement.
Heart, love and God doesn't judge.
The mind and the thought of separated 'you' and 'I' are.
There is no separation in the heart.
Heart of God can only love."
"Jumala on rakkaus. Sydän on (puolestaan) rakkauden koti.
Silloin kun olet sydämessäsi voit huomata, että kaikki tuomitseminen loppuu.
Sydän, rakkaus ja Jumala eivät tuomitse.
Mieli, ja ajatus siitä, että "sinä" ja "minä" olemme erillisiä, saa aikaan tuomitsemisen.
Sydämessä ei ole erillisyyttä.
Jumalan sydän voi vain rakastaa."
Sydänoivallukseni myötä tuntui, kuin minut olisi temmattu mukaan ihmeellisten ihmeiden virtaan, jossa kaikki on mahdollista. Muistan olleeni tällaisessa tilassa silloin, kun Amma aukaisi kerralla sydämeni täydellisesti ja tuntui kuin olisin ollut aivan yhtä kaiken kanssa koko ajan ja "ihmeitä" toisensa perään vain tapahtui. Aivan huikeita synkronistisia asioita, joissa tunsin olevani täydellisesti yläkerran ohjauksessa ihan jokaisella henkäykselläni. Minää ei ollut, oli vain valo minussa.
Näiden vuosien myötä valon on kuitenkin täytynyt maadoittua ihan tähän jokapäiväiseen elämään ja tulla osaksi tätä fyysistä kehoani ja toimiani. Sitä kutsutaan myös ylösnousemukseksi. Koska maapallon värähtelytaajuus on jo sen verran korkea ja yhä useampi päättää aktivoida valon ohjaamaan omaa elämäänsä, niin rakkaus ja tietoisuus maapallolla lisääntyy. Se mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse tehdä tätä ylösnousemusta eli tietoisuudenmuutosta fyysisen kuoleman kautta, vaan tässä kehossa, tämän kehon kautta, ollen tietoisia itsestämme, toisistamme, ympäröivästä elämästämme ihan jokapäiväisessä arjessa. Mitä enemmän uskallamme kohdata omia pelkojamme, haavojamme ja maton alle lakaistuja asioita, sitä suuremmaksi valo meissä kasvaa.
Kun sitten lähdin illaksi tapaamaan vielä toisia ystäviäni, päätin piipahtaa kukkakaupan kautta. Olen käynyt tuossa kukkakaupassa monen monta kertaa, mutta kuinkas ollakaan juuri tällä kertaa kaupan kylmäeteisessä oli tarjolla enkelikuvioista sellofaania, johon voisin kukat kietoa. Nyt minua nauratti jo ääneen: voisiko tätä nyt enää selvemmin vahvistaa todeksi!! Kiitos, kiitos, kiitos! ♥
Viime viikonloppuna sain jakaa tämän kokemukseni myös Enkeliretriitissä Turun saaristossa (katso kuvat täältä), ja pääsimme heti kokeilemaan yhteistuumin miten Sydänhissi toimii. Itse asiassa minä en tätä nimeä keksinyt, vaan eräs retriittiläisistä. ♥ Kiitos, kiitos, kiitos! ♥ Jokainen sai itse kokeilla miltä tuntuu näin konkreettisesti siirtyä mielestä ja päästä suoraan sydämeen. Kokeilepa sinäkin!
♥ SYDÄNHISSI ♥
1. Istu tuolille, laita jalkapohjat lattiaa vasten ja kädet syliisi. Sulje silmäsi ja hengitä kevyesti mutta tietoisesti sisään ja ulos.
2. Kuvittele mielessäsi, miten olet "pääsi sisällä" hississä. Tunne kaikki mielessäsi surraavat ajatukset.
3. Paina hissin nappia. Tunne miten alat laskeutumaan hissillä alaspäin kasvojesi "takana", pitkin kurkkua, ja lopulta laskeudut sydämeesi.
4. Aisti, miltä tuntuu olla hissillä sydämessäsi. Huomaa, miten kaikki ajatuksesi ovat kadonneet. On vain hiljaisuus. Hengitä. Anna itsesi olla sydämessäsi niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
5. Avaa silmäsi. Tunnustele oloasi. ♥
Toista harjoitus aina, kun tuntuu, että mieli lähtee vaeltamaan, tunnet olosi epävarmaksi tai haluat saada selkeyden johonkin asiaan.
Retriittimme saaristossa oli aivan ihana! Ja ne maisemat vielä tekivät siihen niin huikean lisäfiiliksen, kun oli täydellinen saariston hiljaisuus ympärillä. Suosittelen niin lämpimästi kaikille! Lähtöpäivänä istuimme pöydän äärellä teehetkellä ja juttelimme niitä näitä. Olin jakanut ihmisille omia kokemuksiani mm. äänestäni. Koen, että olen itse keskellä omaa transformaatioprosessiani mielestä sydämeen, ja että ääneni toimiminen heijastaa täydellisesti sitä, miten olen omassa voimassani, linjassani, täydellisesti oma itseni. Aina kun ääni reistaa, taustalla on jokin pelko. Esiintyessä puolestaan antaudun niin täydellisesti ja unohdan itseni, että ääni toimii kuin ihmeen kaupalla.
Sitten eräs retriittiläisistä alkoi kertomaan, miten hän oli pari vuotta sitten tuntenut ylärintakehässään melkein kosketusarkuutta, ja alkaessaan tutkimaan asiaa oli löytänyt chakran nimeltään kateenkorvachakra. Minä hyvä etten vedä teetä väärään kurkkuun, kun sata miljoonaa asiaa loksahtaa sillä sekunnilla paikoilleen sisälläni. Muistan, miten viime syksyn lopulla makasin voice massage-hoitopöydällä ja kun terapeutti alkoi käsitellä rintakehääni, se tuntui aivan tuskalliselta. Kyyneleet vain valuivat pitkin poskiani, kun tunsin, miten jokin suuri möykky alkoi vapautua rinnastani (eli nyt jo tajuan: kateenkorvachakrastani) ja aloin päästä takaisin korkeampaan yhteyteeni, jonka olin onnistunut kadottamaan heittäytymällä niin täydellisesti ja ympärivuorokautisesti enkelityöhöni. Fyysinen kehoni tuli onneksi apuun ilmoittamaan, että on levon aika. ♥ ♥
Kotimatkalla aloin googlata asiaa ja sain vahvistuksen, että aavistukseni on kuin onkin täyttä totta. Kaikki mitä olen viime vuosina kokenut, kiteytyy nyt yhteen ainoaan sanaan:
KATEENKORVACHAKRA
Vihdoin minulla on konkreettinen nimi sille, mitä olen tähän saakka kutsunut ylösnousemukseksi, korkeaksi sydämeksi, sydäntietoisuudeksi, kristustietoisuudeksi, iloksi, valoksi, rakkaudeksi.
Tuntui, että kaikki mitä olen näiden vuosien aikana kokenut ja tähän blogiin kirjoittanut, summautui nyt tähän yhteen sanaan hyvin konkreettisesti. (Anteeksi että käytän konkreettinen-sanaa koko ajan, se nyt vain kuvaa parhaiten sitä, mitä energiaa nämä oivallukset kantaa.)
Kateenkorvachakralla on monta virallista nimeä: kahdeksas chakra (eight chakra), korkea sydän (high heart) ja englanniksi thymus tai thymic chakra. Googlasin informaatiota monta päivää, ja nämä sivut osoittautuivat mielestäni varteenotettavimmiksi sivuiksi:
Suomenkieliset sivut
Korkeamman sydän chakran puhdistus ja aktivointi menetelmä
Kolmetoista chakraa ja epidemiset sairaudet
Onnellisuuden lähde
Englanninkieliset sivut
The High Heart and Other In-Between Chakras (tämä on loistava artikkeli, kannattaa ehdottomasti lukea!!!)
Higher Heart Chakra - Opening the Gate to Christ Consciousness (myös tämä on erittäin hyvä kirjoitus)
Higher Heart Chakra
Soul Seat - Thymus Chakra
Thymus chakra heals immune system and helps you to speak with intent from the heart
* * *
Käytännössä siis kyse on siitä, että meillä on tämä ihana kateenkorvachakra sydämen ja kurkun välissä, jota muiden chakrojen tavoin aktivoimalla voimme parantaa elämänlaatuamme huomattavasti. Oman kokemukseni mukaan kateenkorvachakra aktivoituu aina silloin, kun teemme asioita sydämestämme ja ilosta käsin.
Jos tunnet, että jokin asia elämässäsi ahdistaa, esim.työ jota olet tehnyt tähän saakka tuntuukin tänä päivänä vain vievän sinulta sisäisiä voimavaroja, voi kyseessä olla oman kateenkorvachakrasi avautuminen, joka "pakottaa" sinua hakeutumaan uusille vesille, jossa voit toimia puhtaammin sydämestä käsin. Koko planeetan ja kaikkien ihmisten kateenkorvachakra on nyt avautumassa, mistä johtuu se, että maailmassa ja meidän kaikkien elämissä tapahtuu nyt paljon mullistuksia. Mutta näe asia näin: vaikka ulkoisesti näyttäisikin siltä että asiat olisivat menossa hullumpaan suuntaan, niin näe sen sijaan, että ne ovat menossa oikeaan järjestykseen. Järjestykseen, jossa elämme pelon, kärsimyksen ja uhriajattelun sijaan (korkeasta) sydämestämme ja ilosta käsin kaikessa runsaudessa ja rakkaudessa.
Mitä sitten voit tehdä? Yksinkertainen vastaus kuuluu: ole rehellinen itsellesi. Tarkkaile ajatuksiasi, sanojasi ja tekojasi. Tule niistä tietoiseksi ja näe, miten mikäkin asia vaikuttaa mihinkin. Kun haluat jotakin, niin voit kysyä itseltäsi, kumpi tätä haluaa, mieleni vai sydämeni? Me kyllä tunnistamme mielihalumme. Mutta nyt on aika alkaa elää sydämemme mukaan. Tehdä niitä asioita ja valintoja, jotka ovat linjassa sisäisen totuutemme kanssa rauhassa ja rakkaudessa. Pyydä enkeleitä tuomaan sinulle tarvittavaa rohkeutta kuunnella sydäntäsi ja toimia sen mukaan.
Kehitä myötätuntoasi, tunne rakkaus ympärilläsi. Näe, että mikään ja kukaan ei ole sinua vastaan. Kaikki taivaat ovat puolellasi. Sinä olet Rakkaus. Aina suojassa ja turvassa. ♥
 |
| Tämä on kateenkorvachakran väri ♥ |
Rakkaudella,
Deepthi
Ja tämä tuli vielä jatkona tälle postaukselle:
”Vain myötätuntoinen, epäitsekäs palvelu avaa korkeampaa sydäntä (kateenkorvachakraa),
koska vasta toiminnassa Jumala täydellistyy.
Ilman toimia Jumala jää vain tietoisuudeksi.
Tekojen kautta Jumala muuttuu Rakkaudeksi, eli korkea sydän avautuu.
Siksi myös kaikki mestarit painottavat epäitsekästä työntekoa:
avatakseen meitä Itsellemme, Jumalalle, kaiken ykseydelle.”
♥ Deepthi
