TOIVOIN, ETTEN OLISI FIKSU
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tulen fiksusta perheestä. Isäni oli nerokas ja luova. Jo hyvin nuorena hän oli johtajana menestyvässä mainostoimistossa. Äitini oli mallioppilas koulupäivinään ja lahjakas kirjoittaja. Minulla on kuusi sisarusta ja useimmat heistä ovat hyvin lahjakkaita ja erittäin älykkäitä.
Muistan nuorena poikana toivoneeni, etten olisi fiksu. Miten outoa, kun ajattelen sitä nyt taaksepäin. Kuka ei haluaisi olla fiksu? Olin A:n oppilas ensimmäiseltä 10. luokalle. En opiskellut kovin ahkerasti, kuitenkin pystyin pitämään arvosanat hyvinä.
Mutta sitten toiveeni toteutui. Lakkasin olemasta fiksu. Lakkasin pyrkimästä saavutuksiin. Lakkasin välittämästä ja yrittämästä 16-vuotiaana. Miksi? Koska katselin fiksuja ihmisiä elämässäni ja päätin, etten halunnut olla heidän kaltaisensa. Fiksu isäni oli alkoholisti. Fiksu äitini kärsi syvästi. Fiksut vanhemmat veljeni vihasivat kaikkea. Toiveeni toteutui. Arvosanani putosivat vessanpönttöön enkä halunnut mennä collegeen, jos se merkitsi päätymistä noiden fiksujen ihmisten kaltaiseksi. Sen sijaan liityin armeijaan 17-vuotiaana ja lähdin ensimmäisellä bussilla pienestä kotikaupungistani. Kenties, vain kenties, tuolla jossain on maailma, missä fiksuus ei merkinnyt mitään ja missä voisi todella kokea elämää iloisesti?
Tuuri (tai kenties Hengen opastava käsi) löysi minulle parhaan tehtävän, mitä voin kuvitella armeijassa. Minut nimitettiin 18-vuotiaana NASA:aan ja lähetettiin 70-luvun puolivälissä Kaliforniaan, sain oman asunnon nykyisestä Silicon Valleystä ja opin paljon työssäni teknisenä kirjoittajana. Tapasin paljon ihmisiä, jotka eivät olleet fiksuja älykkyysstandardien mukaan, mutta he olivat upeita ihmisiä.
En mennyt collegeen kolmen armeijavuoteni jälkeen. No, itse asiassa menin kolmeksi päiväksi, mutta en yksinkertaisesti pystynyt sietämään yliopistoympäristön ylimielisen älykkyyden saleja. Sitä paitsi yliopisto halusi minun käyvän journalismin aakkoset, vaikka olin kirjoittanut kolme vuotta artikkeleja ilmailualan ammattilehtiin.
En halunnut olla fiksu, jos se merkitsi maalaisjärjen, myötätunnon, sydämen, tunteiden ja yksinkertaisten elämänilojen uhraamista – tai pakkoa saada selville kaikki. Olin parissa hyvässä työpaikassa erottuani kunniallisesti armeijasta (armeijan kunniamainintapalkkion kera). Parikymppisenä seurustelu bisnestoverien kanssa merkitsi, että usein tuli esiin kysymyksiä yliopistotaustastani. Suut loksahtivat auki sanoessani, etten ollut käynyt collegea. Pinnalta olin vähän nolona, mutta pinnan alla tiesin, etten halunnut olla fiksu.
Tutkinnon puute tuli eteen ollessani 28-vuotias. Linda ja minä asuimme tuolloin Texsasissa. Työpaikkani atlantalaisen mainostoimiston piirijohtajana loppui äkkiä, kun suurin asiakkaamme, Occidental Petroleum, myi maatalousdivisioonansa. Kyselin paikkaa tunnetuista mainostoimistoista Dallasissa. Minulle tarjottiin työtä arvovaltaisen Century 21:n account managerina, mutta kun minulta kysyttiin yliopistoinformaation puuttumisesta ansioluettelostani, sopimus loppui siihen. Mitä tehdä? Olin riittävän fiksu kärkikaartiin, joten aloitin oman markkinoinnin konsultointiyrityksen. Tämä ei ollut fiksu teko, mutta se oli ainoa järkevä vaihtoehtoni.
Matkan varrella tapasin joitain ihmisiä, jotka olivat sekä fiksuja että viisaita, mutta se on harvinainen laji. Fiksuus menee usein todellisen viisauden edelle. Jotkut inspiroivimmista ja nerokkaimmista tapaamistani ihmisistä eivät ole olleet kovin fiksuja, ainakaan akateemisten standardien mukaan. Mutta heillä oli ymmärrystä elämästä tavalla, mitä mielen älykkyys ei yksinkertaisesti voisi ymmärtää.
Oletko koskaan yrittänyt käydä keskustelua Hengestä tai uskonnosta todella fiksun ihmisen kanssa? Hän siteeraa kappaleita kirjoista ja lainaa muinaisten oppineiden lauseita. Mutta todellista keskustelua ei synny, koska hän ei ole koskaan oppinut tuntemaan omasta sydämestään. Fiksu, kyllä. Ainakin kirjojen, älykkyysosamäärätestien ja yksityiskohtien siteeraamisen valossa. Hän oppi opiskelemaan ja läpäisemään kokeita. Mutta fiksu elämän osalta? Eivät kovin monet.
Toivoin, etten olisi fiksu, ja sain juuri sen, mitä toivoin. Olen oppinut enemmän viimeisten 15 vuoden aikana kahdelta kuolleelta hepulta kuin kaikista kirjoista, joita olen lukenut, ja opettajilta joiden kanssa olen opiskellut. Olen oppinut elämästä ja luomisesta ja suuresta "minä olen" –olemuksesta. Tätä minä halusin.
Arvostan itsessäni ja muissa viisautta, näkemystä, intohimoa, myötätuntoa, totuutta, tinkimättömyyttä, luovuutta, vapautta, tiedostamista ja tervettä annosta hulluutta. Arvostan kykyä tuntea itsensä ja seurata omaa polkuaan. Joku voi olla fiksu ja silti hänellä on nämä ominaisuudet, mutta aivan liian usein olen nähnyt, miten ihmisen suuri mielen älykkyys voi olla pahin este tiedostamiseen ja iloon. Tietoisuuden ja älykkyyden välillä on vähän tai ei mitään vastaavuutta. Jotkut yksinkertaisimmista tapaamistani ihmisistä ovat olleet tietoisimpia.
Tässä ei ole kyse typeryydestä. Vain ihmisäly voisi ajatella, että joku on typerä, jos hän ei ole fiksu. Tässä on kyse mielen ylimielisyyden siirtämisestä sivuun voidakseen oivaltaa, että on jotain paljon tietävämpää ja tietoisempaa kuin äly. Mieli saisi uskomaan, että fiksu ihminen on kykenevämpi henkisiin oivalluksiin kuin keskivertoihminen. Mutta kuten olen oppinut rakkaalta Adamukselta, loppujen lopuksi "minä olen" riisuu pois kaikki yksityiskohdat, älylliset laskelmat, vallan ja kyvykkyyden ja tiivistää kaiken viisaudeksi. Elämänkokemusten viisaus on sielun makeaa nektaria.
Kirjoitan tämän jokaiselle lukijalle, joka säteilee valoaan vähemmän kirkkaasti, koska hän ei pidä itseään tarpeeksi fiksuna. Se on jokaiselle teistä, jotka luulette olevanne vähempiarvoisia, koska ette olleet luokkanne priimuksia tai teillä ei ole pitkää suositus- ja titteliluetteloa. Pidä itseäsi onnekkaana, koska sinun ei tarvitse käydä läpi ahdistusta, kun purat mielen älykkyyden fasadia matkallasi valaistumiseen. Voimakas mieli ei tee hyvää valaistuneelle sielulle. Olet tuntenut halveksinnan, kun fiksut ihmiset ovat katsoneet sinua nenänvartaan pitkin, ja kenties se on saanut olosi tuntumaan pienemmältä, heikommalta ja ehkäpä vähempiarvoiselta. Mutta kun siirrymme pois ihmiskunnan älylliseltä aikakaudelta, lohduttaudu sillä oivalluksella, että vanhan älyllisen mielen päivät ovat menneet. Nyt tulee viisauden ja tietämisen aika. Mikään koulu ei voi opettaa sinulle tätä … koska sinulla on jo se.
Minä olen olemassa.
Minä olen, mitä olen.
Minä tiedän, että/mitä tiedän.
Ja niin se on.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
