LINK IN ENGLISH: Relationships on the Spiritual Path—Part 4: Unconditional Love, Conditional Access
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.6.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakastan tätä Alanis Morissetten laulua "You Owe Me Nothing in Return". Itse asiassa olen vähän ihastunut Alaniseen yleisesti ottaen, erityisesti kuultuani hänen puhuvan yhden henkisen vaikuttajani, Adyashantin, kanssa. Pitkään käytin tämän laulun sanoja ehdottomasta rakkaudesta eräänlaisena pyhänä sopimuksena, jota ehdotin ystäville, perheenjäsenille ja romanttisille kumppaneille. Se oli mittapuuni – ihanne täydellisestä rakkaudesta jonka pyrin saavuttamaan.
Nyt vuosien päästä haluaisin istua Alanisin kanssa teelle ja kysyä, vieläkö hän tuntee samalla tavalla ehdottomasta rakkaudesta, kuin kirjoittaessaan tämän laulun. Minä rakastan sitä edelleen ja resonoin paljon sen kanssa, mutta minusta tuntuu, että siinä voisi olla lisäsäkeistö. Kenties minun täytyy kirjoittaa oma lauluni joku päivä...
Etuoikeutettu läheisyys
Ei ole mikään pikku juttu, tämä sitoutuminen radikaaliin sielukasvuun suhteiden kautta. On etuoikeus tulla kutsutuksi jonkun intiimeimpään sydäntilaan. On kunnia, että omaa sydäntämme kosketetaan ja tutkitaan lempeästi ja uteliaasti. Se voi olla myös helvetin pelottavaa, erityisesti kun sydäntämme on loukattu, kuten useimmilla meistä on.
Olen läheisyysnarkkari. Se on osasyy, miksi menin lääketieteelliseen: voisin saada eturivin paikan ihmiskokemuksen intiimeimpinä ja haavoittuvimpina hetkinä – syntymä, sairaus ja kuolema. Pohdin, mitä merkitsee, että kutsutaan näihin intiimeihin paikkoihin – ei vain lääketieteellisesti, vaan kaikilla tavoilla joilla rakkaus ilmenee. Olen alkanut uskoa, että meidän täytyy olla varovainen siinä, kenet päästämme perille saakka. Riskien ottaminen on osa matkaa päästä sydämeen, muttei näytä olevan viisasta olla uhkarohkea jonkin niin haavoittuvan ja aran kanssa, kuin sydän. Ei kuitenkaan ole mitään vahvempaa kuin sydän. Tarvitseeko sitä oikeasti suojella?
Sydämen suojeleminen
Luulen, että pohdin näitä kysymyksiä istuessani vesiputouksella ja tuijottaessani tähtiä. Olen utelias siitä, miten suojelemme ja vartioimme sydäntä ja mikä saa meidät tuntemaan tarpeeksi turvaa laskeaksemme panssarimme. Olen utelias siitä, miten sydän pidetään auki silloin, kun tuntuu kilpikonnalta ilman kilpeä piikkipensaikkomaailmassa.
Mitä tapahtuu, kun rakkaudessa ei ole ehtoja? Varmasti meidän täytyy rajoittaa pääsyä sisimpään sydänpyhäkköömme ja kehottaa toisia ansaitsemaan luottamuksemme, vaikka rakkaus tulee ilman tarvetta ansaita se. Toisin sanoen:
Älä päästä puutarhaasi ketään, joka talloo kukkasi.
En tiedä, miten nämä asiat toimivat, mutta oletan, että meidän täytyy olla ihmisten kanssa, joihin oikeasti luotamme, jotta sydän voi tuntea riittävää turvaa ollakseen auki kokonaan. Kuten kirjoitin tämän blogisarjan toisessa osassa, luottamuksen rakentaminen jonkun kanssa mahdollistaa, että olemme riittävän rohkea sukeltamaan syvemmälle todelliseen läheisyyteen – ei ylipaljastamisen ja ennenaikaisen haavoittuvuuden valheelliseen läheisyyteen, vaan todelliseen läheisyyteen, joka tulee paljastamalla hitaasti arimmat paikkamme ja kokemalla niiden kohtaamisen lempeästi ja kunnioituksella.
Läheisyysvalitsin – työkalu
Minäpä jaan kanssasi työkalun, jonka opin henkiseltä neuvonantajalta, Ted Esseriltä. Jos pääsy omaan sydämeen, sähköpostiin, puhelimeen ja kehoon on asteikolla 1-10, 10:n ollessa täysi pääsy sisäpiiriin, niiltä jotka ovat 10, vaaditaan ns. täysi purkki marmorikuulia, kuten Brene Brown kutsuu sitä. Toisin sanoen, heidän on tarvinnut ansaita luottamuksesi. Jos marmorikuulapurkki tulee puolilleen – tai tyhjenee – luottamuksen pettämisen vuoksi, sisäänpääsyn täytyy vähentyä, ei välttämättä 1:een, mutta kenties 3-5:een. Kenties hän ei saa soittoasi joka päivä tai nuku sängyssäsi tai vietä jouluaamua kanssasi. Jos vähennät sisäänpääsyä ja luottamus rakentuu taas, voit nostaa jonkun valitsinta taas ylöspäin. Valitsimesta tulee eräänlainen luottamusmittari, jota hallitsee intuitio, huomio rakastavaan toimintaan ja se, mikä tuntuu todelta ja resonoivalta tällä hetkellä, ja jota informoivat entiset valinnat, mutta joka on aina avoin anteeksiannolle ja vapahdukselle.
Tällä tavalla, jos joku ei kohtele sinua nuhteettoman kunnioittaen, rajoitat vain sisäänpääsyä keksimättä tarinaa siitä. Ei ole mitään itua tulla räjähteleväksi kynnysmatoksi. Sydämesi pysyy täysin auki. Kuitenkin portti sisimmän sydänpyhäkön arimmille alueille sulkeutuu. Ehdoton rakkaus, ehdoton vapaus, mutta ehdollinen sisäänpääsy haavoittuviin paikkoihisi.
Silloin ei ole jonkun toisen tehtävä kohdella sinua oikein. On sinun tehtäväsi kohdella itseäsi oikein asettaen sopivat rajat, jotka rajoittavat sisäänpääsyä sen perusteella, voiko jollekin uskoa täyden pääsyn sisäpiiriin.
Itserakkaus
Kun suhteita lähestytään näin, ne jotka kutsumme intiimeimpiin paikkoihimme, heijastavat itserakkauttamme. Hyväksikäyttävät suhteet putoavat pois itsemyötätunnon luonnollisena sivuvaikutuksena, kun taas kunnioittavia suhteita jotka rakentuvat ystävällisyydelle ja aidolle läheisyydelle, vedetään magneettisesti kenttääsi. Jos jatkat epäkunnioittavien ihmisten vetämistä puoleesi, voit olla varma, että jossain alla et kunnioita itseäsi. Silloin kun pystyt rakastamaan ja hoivaamaan herkkiä paikkojasi, opetat toisille, miten ansaitset tulla kohdelluksi, ja mallinnat sellaisen hoivaavan itsestä huolehtimisen, jota sinulla on oikeus pyytää sisäpiirissäsi olevilta. Tämä ei ole jonkinlainen oikeutettu vaatimus tulla kohdelluksi hyvin. Se on kutsu.
Kirjassaan "Awakening Shakti" joogajumalattarista, Sally Kempton puhuu raivoisista jumalattarista (ajattele Kalia) ja lempeistä jumalattarista (kuin Lakshmi). Jos et kunnioita raivoisia jumalattaria, he katkaisevat pääsi. Mutta jos et kunnioita lempeitä jumalattaria, he ottavat vain lahjansa, häipyvät ja jättävät epäkunnioittavan henkilön ihmettelemään, mihin kaikki yltäkylläisyys, siunaukset ja kauneus menivät. Läheisyysvalitsimen käyttäminen on tällaista. Sinun ei tarvitse katkaista kenenkään päätä havainnollistaaksesi, mikä toimii sinulla ja mikä ei. Kun tunnet kunnioitusta, siunaat jotakuta lahjoillasi. Kun luottamuksesi petetään, vetäydyt vain itsehoidon pesään ja ympäröit itsesi niillä, jotka osaavat pitää haavoittuvia ja loukattuja osiasi lempeästi. Kun toivut ja voit ottaa käyttöön henkiset harjoituksesi, huomaat luultavasti, että sinua tuetaan, pystyt palautumaan sisäisen työsi myötä, siirryt kaikkien uhritarinoiden yli ja ryhdyt inspiroituneeseen toimintaan kallistuaksesi eteenpäin tai taaksepäin, sydämesi, intuitiosi ja erottelukykysi sanelemana.
Olen paljastanut joitain sydämeni herkimpiä paikkoja julkisesti sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa blogia 2009, joten olen leikkinyt tällä läheisyysasialla jo pitkään. Kuka saa pääsyn sisimpiin salaisuuksiini? Missä on turvallista paljastaa, mikä pelottaa minua ja mikä tuntuu haavoittuvalta? Tutkin edelleen tuota rajaa. Yli 100.000 ihmistä tilaa blogini, ja joskus se tuntuu liian monelta. Joskus toivon, että minulla olisi yksityinen blogi vain muutamalle ihmiselle. Yksi ystäväni tekee niin. Hän kirjoittaa uskomatonta blogia, mutta vain yhdeksän ihmistä saa lukea sen. Minä ja kämppikseni olemme onnekkaasti noiden yhdeksän joukossa, sellaisten kirjallisten nerojen rinnalla kuin Anne Lamott, Rachel Naomi Remen ja Wayne Muller. Ystäväni tuntee turvaa vain silloin, kun muutama ihminen joka osaa pitää hänen sydäntään, lukee hänen työtään. Minusta se on rohkeaa – ja arvostelukykyistä. Voisin oppia asian tai pari häneltä.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Meillä kaikilla on tilaisuus löytää oma tapamme harjoittaa ehdotonta rakkautta ja ehdollista sisäänpääsyä. Mitä sinulta vaatii avata sydämesi kokonaan?
Rakkauden ja rajojen kera,
Lissa Rankin
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.6.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakastan tätä Alanis Morissetten laulua "You Owe Me Nothing in Return". Itse asiassa olen vähän ihastunut Alaniseen yleisesti ottaen, erityisesti kuultuani hänen puhuvan yhden henkisen vaikuttajani, Adyashantin, kanssa. Pitkään käytin tämän laulun sanoja ehdottomasta rakkaudesta eräänlaisena pyhänä sopimuksena, jota ehdotin ystäville, perheenjäsenille ja romanttisille kumppaneille. Se oli mittapuuni – ihanne täydellisestä rakkaudesta jonka pyrin saavuttamaan.
Nyt vuosien päästä haluaisin istua Alanisin kanssa teelle ja kysyä, vieläkö hän tuntee samalla tavalla ehdottomasta rakkaudesta, kuin kirjoittaessaan tämän laulun. Minä rakastan sitä edelleen ja resonoin paljon sen kanssa, mutta minusta tuntuu, että siinä voisi olla lisäsäkeistö. Kenties minun täytyy kirjoittaa oma lauluni joku päivä...
Etuoikeutettu läheisyys
Ei ole mikään pikku juttu, tämä sitoutuminen radikaaliin sielukasvuun suhteiden kautta. On etuoikeus tulla kutsutuksi jonkun intiimeimpään sydäntilaan. On kunnia, että omaa sydäntämme kosketetaan ja tutkitaan lempeästi ja uteliaasti. Se voi olla myös helvetin pelottavaa, erityisesti kun sydäntämme on loukattu, kuten useimmilla meistä on.
Olen läheisyysnarkkari. Se on osasyy, miksi menin lääketieteelliseen: voisin saada eturivin paikan ihmiskokemuksen intiimeimpinä ja haavoittuvimpina hetkinä – syntymä, sairaus ja kuolema. Pohdin, mitä merkitsee, että kutsutaan näihin intiimeihin paikkoihin – ei vain lääketieteellisesti, vaan kaikilla tavoilla joilla rakkaus ilmenee. Olen alkanut uskoa, että meidän täytyy olla varovainen siinä, kenet päästämme perille saakka. Riskien ottaminen on osa matkaa päästä sydämeen, muttei näytä olevan viisasta olla uhkarohkea jonkin niin haavoittuvan ja aran kanssa, kuin sydän. Ei kuitenkaan ole mitään vahvempaa kuin sydän. Tarvitseeko sitä oikeasti suojella?
Sydämen suojeleminen
Luulen, että pohdin näitä kysymyksiä istuessani vesiputouksella ja tuijottaessani tähtiä. Olen utelias siitä, miten suojelemme ja vartioimme sydäntä ja mikä saa meidät tuntemaan tarpeeksi turvaa laskeaksemme panssarimme. Olen utelias siitä, miten sydän pidetään auki silloin, kun tuntuu kilpikonnalta ilman kilpeä piikkipensaikkomaailmassa.
Mitä tapahtuu, kun rakkaudessa ei ole ehtoja? Varmasti meidän täytyy rajoittaa pääsyä sisimpään sydänpyhäkköömme ja kehottaa toisia ansaitsemaan luottamuksemme, vaikka rakkaus tulee ilman tarvetta ansaita se. Toisin sanoen:
Älä päästä puutarhaasi ketään, joka talloo kukkasi.
En tiedä, miten nämä asiat toimivat, mutta oletan, että meidän täytyy olla ihmisten kanssa, joihin oikeasti luotamme, jotta sydän voi tuntea riittävää turvaa ollakseen auki kokonaan. Kuten kirjoitin tämän blogisarjan toisessa osassa, luottamuksen rakentaminen jonkun kanssa mahdollistaa, että olemme riittävän rohkea sukeltamaan syvemmälle todelliseen läheisyyteen – ei ylipaljastamisen ja ennenaikaisen haavoittuvuuden valheelliseen läheisyyteen, vaan todelliseen läheisyyteen, joka tulee paljastamalla hitaasti arimmat paikkamme ja kokemalla niiden kohtaamisen lempeästi ja kunnioituksella.
Läheisyysvalitsin – työkalu
Minäpä jaan kanssasi työkalun, jonka opin henkiseltä neuvonantajalta, Ted Esseriltä. Jos pääsy omaan sydämeen, sähköpostiin, puhelimeen ja kehoon on asteikolla 1-10, 10:n ollessa täysi pääsy sisäpiiriin, niiltä jotka ovat 10, vaaditaan ns. täysi purkki marmorikuulia, kuten Brene Brown kutsuu sitä. Toisin sanoen, heidän on tarvinnut ansaita luottamuksesi. Jos marmorikuulapurkki tulee puolilleen – tai tyhjenee – luottamuksen pettämisen vuoksi, sisäänpääsyn täytyy vähentyä, ei välttämättä 1:een, mutta kenties 3-5:een. Kenties hän ei saa soittoasi joka päivä tai nuku sängyssäsi tai vietä jouluaamua kanssasi. Jos vähennät sisäänpääsyä ja luottamus rakentuu taas, voit nostaa jonkun valitsinta taas ylöspäin. Valitsimesta tulee eräänlainen luottamusmittari, jota hallitsee intuitio, huomio rakastavaan toimintaan ja se, mikä tuntuu todelta ja resonoivalta tällä hetkellä, ja jota informoivat entiset valinnat, mutta joka on aina avoin anteeksiannolle ja vapahdukselle.
Tällä tavalla, jos joku ei kohtele sinua nuhteettoman kunnioittaen, rajoitat vain sisäänpääsyä keksimättä tarinaa siitä. Ei ole mitään itua tulla räjähteleväksi kynnysmatoksi. Sydämesi pysyy täysin auki. Kuitenkin portti sisimmän sydänpyhäkön arimmille alueille sulkeutuu. Ehdoton rakkaus, ehdoton vapaus, mutta ehdollinen sisäänpääsy haavoittuviin paikkoihisi.
Silloin ei ole jonkun toisen tehtävä kohdella sinua oikein. On sinun tehtäväsi kohdella itseäsi oikein asettaen sopivat rajat, jotka rajoittavat sisäänpääsyä sen perusteella, voiko jollekin uskoa täyden pääsyn sisäpiiriin.
Itserakkaus
Kun suhteita lähestytään näin, ne jotka kutsumme intiimeimpiin paikkoihimme, heijastavat itserakkauttamme. Hyväksikäyttävät suhteet putoavat pois itsemyötätunnon luonnollisena sivuvaikutuksena, kun taas kunnioittavia suhteita jotka rakentuvat ystävällisyydelle ja aidolle läheisyydelle, vedetään magneettisesti kenttääsi. Jos jatkat epäkunnioittavien ihmisten vetämistä puoleesi, voit olla varma, että jossain alla et kunnioita itseäsi. Silloin kun pystyt rakastamaan ja hoivaamaan herkkiä paikkojasi, opetat toisille, miten ansaitset tulla kohdelluksi, ja mallinnat sellaisen hoivaavan itsestä huolehtimisen, jota sinulla on oikeus pyytää sisäpiirissäsi olevilta. Tämä ei ole jonkinlainen oikeutettu vaatimus tulla kohdelluksi hyvin. Se on kutsu.
Kirjassaan "Awakening Shakti" joogajumalattarista, Sally Kempton puhuu raivoisista jumalattarista (ajattele Kalia) ja lempeistä jumalattarista (kuin Lakshmi). Jos et kunnioita raivoisia jumalattaria, he katkaisevat pääsi. Mutta jos et kunnioita lempeitä jumalattaria, he ottavat vain lahjansa, häipyvät ja jättävät epäkunnioittavan henkilön ihmettelemään, mihin kaikki yltäkylläisyys, siunaukset ja kauneus menivät. Läheisyysvalitsimen käyttäminen on tällaista. Sinun ei tarvitse katkaista kenenkään päätä havainnollistaaksesi, mikä toimii sinulla ja mikä ei. Kun tunnet kunnioitusta, siunaat jotakuta lahjoillasi. Kun luottamuksesi petetään, vetäydyt vain itsehoidon pesään ja ympäröit itsesi niillä, jotka osaavat pitää haavoittuvia ja loukattuja osiasi lempeästi. Kun toivut ja voit ottaa käyttöön henkiset harjoituksesi, huomaat luultavasti, että sinua tuetaan, pystyt palautumaan sisäisen työsi myötä, siirryt kaikkien uhritarinoiden yli ja ryhdyt inspiroituneeseen toimintaan kallistuaksesi eteenpäin tai taaksepäin, sydämesi, intuitiosi ja erottelukykysi sanelemana.
Olen paljastanut joitain sydämeni herkimpiä paikkoja julkisesti sen jälkeen, kun aloin kirjoittaa blogia 2009, joten olen leikkinyt tällä läheisyysasialla jo pitkään. Kuka saa pääsyn sisimpiin salaisuuksiini? Missä on turvallista paljastaa, mikä pelottaa minua ja mikä tuntuu haavoittuvalta? Tutkin edelleen tuota rajaa. Yli 100.000 ihmistä tilaa blogini, ja joskus se tuntuu liian monelta. Joskus toivon, että minulla olisi yksityinen blogi vain muutamalle ihmiselle. Yksi ystäväni tekee niin. Hän kirjoittaa uskomatonta blogia, mutta vain yhdeksän ihmistä saa lukea sen. Minä ja kämppikseni olemme onnekkaasti noiden yhdeksän joukossa, sellaisten kirjallisten nerojen rinnalla kuin Anne Lamott, Rachel Naomi Remen ja Wayne Muller. Ystäväni tuntee turvaa vain silloin, kun muutama ihminen joka osaa pitää hänen sydäntään, lukee hänen työtään. Minusta se on rohkeaa – ja arvostelukykyistä. Voisin oppia asian tai pari häneltä.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Meillä kaikilla on tilaisuus löytää oma tapamme harjoittaa ehdotonta rakkautta ja ehdollista sisäänpääsyä. Mitä sinulta vaatii avata sydämesi kokonaan?
Rakkauden ja rajojen kera,
Lissa Rankin
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
