LINK IN ENGLISH: Relationships on the Spiritual Path—Part 1: Comfort, Soul Growth & Judgment
Kirjoittanut Lissa Rankin (lissarankin.com)
27.4.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi tavallisin aihe josta blogiani lukevat lähettävät minulle postia, on jokin muunnelma kysymyksestä: "Olen henkisellä polulla, ja se vaikuttaa lähimpiin suhteisiini. Miten navigoin tätä tietoisesti?" Vastauksena näihin kysymyksiin julkaisen sarjan blogeja aiheesta "suhteet henkisellä polulla".
Suurimman osan elämääni olen arvostanut helppoja suhteita. Nimittäin niitä, joissa joku sanoo loppuun lauseesi, ennakoi ja tyydyttää tarpeesi, ennen kuin sinulla on niitä, on kanssasi rauhassa ja sanattomasti, koska ei ole mitään "prosessoitavaa", ja antaa sinulle lohtua. Näillä ihmisillä on harvoin ristiriitaa kanssasi. He antavat sinulle vahvistusta ja arvostavat sinua. He ovat taustatukenasi. He tekevät kaikkensa välttääkseen loukkaamasta sinua. He säilyttävät oman kuvan itsestäsi tai jopa kohottavat sitä. He muistavat syntymäpäiväsi ja tuovat sinulle keittoa, kun olet sairas. Sinusta tuntuu, että lepäät höyhenpesässä, kun he tulevat huoneeseen. On vain helppoa olla heidän kanssaan.
Arvostan edelleen tällaisia suhteita – syvästi. Itse asiassa minusta tulee melkein nostalginen tuollaisista suhteista. Kuitenkin tällaisella suhteella on mahdollinen varjopuoli. Valitessamme ihmisiä, jotka vahvistavat omakuvaamme, saatamme etsiä ulkopuoleltamme todistetta arvokkuudestamme, eheydestämme ja riittävyydestämme.
Kyllä, olemme heimo-olentoja ja tarvitsemme toisiamme. Mutta tarvitsemme myös peilejä, jotka ovat valmiita heijastamaan meille sokeita pisteitä, jotka usein määräävät käyttäytymistämme tiedostamatta. Nämä rajoittavat uskomukset ja itseä sabotoiva käyttäytyminen jotka perimme lapsuudessa, saavat ehkä meidät luomaan oman kärsimyksemme – uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rakastavat meitä riittävästi sanoakseen: "Voitko nähdä, miten luot taas yhden sydämen särkymisen toisen rakastajan kanssa, joka luultavasti pettää sinua?" Tai "Voitko nähdä, miten pomosi kohtelee sinua samalla tavalla, kuin isäsi kohteli – ja annat hänen tehdä sen?" Nuo jotka ovat tarpeeksi rohkeita auttamaan meitä rakkaudella näkemään sokeat pisteemme, ovat kultahippuja, vaikka nuo suhteet eivät ehkä aina tunnu lämpimiltä ja pehmeiltä puputohveleilta.
Tietoisesta suhteesta tuomitsemiseen
Lisääntyvässä määrin suhteeni ovat nyt peilejä, jotka auttavat minua näkemään sen, mikä minun on vaikea nähdä yksin. Jos ärsyynnyn, on hyvä mahdollisuus, että se johtuu siitä, että näen rakastamassani ihmisessä jotain, mikä on kielletty varjo-osani. Jos olen taipuvainen tuomitsemaan, minun on parempi osoittaa tuolla sormella itseäni ja omistaa, että saatan olla itse juuri se asia, jonka tuomitsisin. Byron Katie sanoi: "Kukaan ei voi loukata minua. Se on minun tehtäväni." Hän sanoi myös: "Jos ajattelen, että sinä olet ongelmani, olen hullu." Saan viisautta tästä perspektiivistä, joka kehottaa meitä omistamaan oman osamme ristiriidassa, kuten kuvasin tässä. Tämä ajattelutapa vie meidät pois uhritarinastamme ja kehottaa kysymään henkisesti, miksi ärsyynnymme.
Mutta mielestäni voimme viedä tuon perspektiivin liian pitkälle. Kenties joskus ihmiset vain tekevät julmia tai loukkaavia asioita, ja on tarkoituksenmukaista olla vihainen ja loukkaantunut. Tuo loukkaus on kuin kipu, jota tunnet koskettaessasi kuumaa liettä. Loukkaus sanoo: "Ole varovainen tämän ihmisen lähellä. Tämä ihminen ei ehkä ole luotettava. Sinun ehkä täytyy pitää etäisyyttä – tai käyttää pannulappuja."
En osta sitä new age –jargonia, joka sanoo, että kaikki asiat jotka laukaisevat tunteemme, heijastavat omaa varjoamme, ja kaikki tuomitseminen täytyy poistaa. Olemme ihmisiä. Jos joku vie viidakkoveitsen lapselle, tuomitsemme. Jos paras ystäväsi makaa rakastajasi kanssa, saatat ymmärtää, mitä tapahtui, miten se tapahtui, ja saatat jopa tuntea myötätuntoa niitä kohtaan, jotka pettivät sinua, mutta ainakin jonkin aikaa luultavasti tuomitset. Tuomitsemisen tuomitseminen näyttää haaskatulta energialta. Kenties kehotuksena on tutkia tuomitsemista, olla tietoinen, että tuomitset, tuntea kokonaan se, mitä tunnet, ja välttää houkutusta käyttää tuomitsemattomuuden henkistä periaatetta jonkinlaisena henkisenä ohitustienä.
Kyseenalaista tuomitseminen, omista oma osuutesi siinä ja tee tarkoituksenmukaisia päätöksiä inspiroiduista teoista ja rajoista. Päästä sitten irti. Katkeruudesta kiinnipitäminen myrkyttää. Anteeksianto on lääke, jota sielu tarvitsee, mutta ennenaikainen anteeksianto on taas yksi henkinen ohitustie. Ensinnäkin sinun täytyy tuntea se, mitä tunnet – kokonaan. Aito anteeksianto tulee omana aikanaan, kun se on valmis, kun rakkaus pyyhkäisee läpi ja korvaa katkeruuden, vihan, loukkauksen ja tuomitsemisen. En usko, että tätä prosessia voi kiirehtiä. Ei voi vain avata sydäntään ja kutsua sitä sisään.
Sydänpanssarin uudelleentarkastelu
Kenties osa elämistä ja rakastamista tietoisessa suhteessa on kyky käsitellä lempeästi omia ja rakkaidemme haavoja. Maja Apolonia Rodé puolustaa myötätuntoisesti ja valaistuneesti niitä persoonallisuuden suojelevia osia, jotka auttavat meitä selviytymään. (Hän on myös yksi niistä ihmisistä, joiden luotan sekä kannattelevan minua, kun tarvitsen lohtua, että kasvattavan minua, kun tarvitse potkun persuuksille.) Maja kirjoittaa:
"Olin tehnyt yhtenä päivänä erään terapeutin avustuksella sisäistä työtä, jossa oli kyse jonkin nuoremman itseni kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Kun seuraavana aamuna kirjoitin hiljaa, mieleeni juolahti, että päästin irti suojakerroksesta sydämeni ympärillä. Ja tuossa irtipäästämisprosessissa sanottiin kuin hyvästi henkioppaalle, joka oli tullut auttamaan minua, kun koin lapsena trauman, jossa en saanut suojaa tai tukea aikuisilta ympärilläni. Kukaan ei puolustanut minua, kun tarvitsin sitä.
"Tuo opas oli jäänyt suojelemaan tuota viattomuutta 3-vuotiaasta saakka. Kun se lähti, se oli, kuin olisi sanonut hyvästi vanhalle ystävälle, joka oli tukenut ja rakastanut minua koko elämäni – kyyneleet silmissä ja syvää kiitollisuutta tuntien erotessa. Tuo opas oli sitoutunut olemaan siinä, kunnes olin todella kykenevä puolustamaan tätä viatonta osaani. Ja tuohon hetkeen saakka en ollut kyennyt. En ollut kyennyt kannattelemaan viattomuuttani ja aitouttani niin syvästi siihen mennessä.
"Arvostin tuossa kokemuksessa sitä syvenevää tiedostamista, että se minkä olemme ehkä nimittäneet "egosuojeluksi", on itse asiassa rakkausliike. Näin tuon suojakerroksen olentona/oppaana, ja vaikka oli vienyt energiaa isännöidä tuota opasta keho-mielessäni, se teki tärkeää palvelua minulle. Oli myös kaunista nähdä, että tuosta suojasta voitiin päästää irti vasta sitten, kun pystyin täysin kunnioittamaan ja puolustamaan tuota osaani. Se oli tuon olennon rakastavaa sitoutumista – antaa itsensä palvelukseen, kunnes pystyin tekemään tuon palveluksen itselleni. Sain nähdä, että mitä tahansa sisäistä suojelua tai puolustautumista onkin, se suojelee jotain syvää ja aitoa, joka minun täytyy hyväksyä, jota minun täytyy kunnioittaa ja josta minun täytyy huolehtia kunnolla sisälläni. Siihen saakka kunnes pystyn kunnioittamaan tuota osani ja hyväksymään sen, se pysyy tiedostamattomana."
Rakkauden määritelmä
Uusi rakkausmääritelmäni sisältää sekä sielukasvun että turvapaikan. "Rakkaudella on rohkeutta työntää sielukasvun rajoja itsessä ja toisessa ja samalla lohduttaa pelästynyttä ja järkyttynyttä lasta, jotta se tuntee olonsa riittävän turvalliseksi laskeakseen panssarinsa." Kutsutaanpa rakkaamme auttamaan meitä kasvamisessa niin paljon, mihin olemme valmis. Tehdään sama niille, joita rakastamme. Mutta meidän täytyy muistaa, kuten Rachel Naomi Remen sanoo: "Ruusunnuppua ei voi pakottaa puhkeamaan hakkaamalla sitä vasaralla." Jos meidät työnnetään liian pitkälle varjojemme tuskaan, siunattakoon meitä lohdulla ja hoivalla. Teemme kaikki parhaan voitavamme."
Rumi kirjoittaa: "Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan etsiä sisältäsi kaikki esteet, joita olet rakentanut sitä vastaan."
Olkaamme kaikki riittävän rohkeita jättääksemme sydämen vartioimatta oikeiden ihmisten kanssa, käyttäksemme erottelukykyä, jotta voimme suojella sisäistä lasta, joka pelkää liikaa ollakseen paljaana, ottaaksemme riskejä, jotka räjäyttävät sydämen auki niillä, jotka ovat ansainneet sisäänpääsyn haavoittuvimpiin paikkoihimme, ja kutsuaksemme kaikkia suhteitamme – myös haastavimpia – portaaleiksi heräämiseen, jotka murtavat meidät auki ja puhdistavat meistä kaiken, mikä ei ole rakkautta.
Rakkautta,
Lissa Rankin
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
27.4.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi tavallisin aihe josta blogiani lukevat lähettävät minulle postia, on jokin muunnelma kysymyksestä: "Olen henkisellä polulla, ja se vaikuttaa lähimpiin suhteisiini. Miten navigoin tätä tietoisesti?" Vastauksena näihin kysymyksiin julkaisen sarjan blogeja aiheesta "suhteet henkisellä polulla".
Suurimman osan elämääni olen arvostanut helppoja suhteita. Nimittäin niitä, joissa joku sanoo loppuun lauseesi, ennakoi ja tyydyttää tarpeesi, ennen kuin sinulla on niitä, on kanssasi rauhassa ja sanattomasti, koska ei ole mitään "prosessoitavaa", ja antaa sinulle lohtua. Näillä ihmisillä on harvoin ristiriitaa kanssasi. He antavat sinulle vahvistusta ja arvostavat sinua. He ovat taustatukenasi. He tekevät kaikkensa välttääkseen loukkaamasta sinua. He säilyttävät oman kuvan itsestäsi tai jopa kohottavat sitä. He muistavat syntymäpäiväsi ja tuovat sinulle keittoa, kun olet sairas. Sinusta tuntuu, että lepäät höyhenpesässä, kun he tulevat huoneeseen. On vain helppoa olla heidän kanssaan.
Arvostan edelleen tällaisia suhteita – syvästi. Itse asiassa minusta tulee melkein nostalginen tuollaisista suhteista. Kuitenkin tällaisella suhteella on mahdollinen varjopuoli. Valitessamme ihmisiä, jotka vahvistavat omakuvaamme, saatamme etsiä ulkopuoleltamme todistetta arvokkuudestamme, eheydestämme ja riittävyydestämme.
Kyllä, olemme heimo-olentoja ja tarvitsemme toisiamme. Mutta tarvitsemme myös peilejä, jotka ovat valmiita heijastamaan meille sokeita pisteitä, jotka usein määräävät käyttäytymistämme tiedostamatta. Nämä rajoittavat uskomukset ja itseä sabotoiva käyttäytyminen jotka perimme lapsuudessa, saavat ehkä meidät luomaan oman kärsimyksemme – uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tarvitsemme ihmisiä, jotka rakastavat meitä riittävästi sanoakseen: "Voitko nähdä, miten luot taas yhden sydämen särkymisen toisen rakastajan kanssa, joka luultavasti pettää sinua?" Tai "Voitko nähdä, miten pomosi kohtelee sinua samalla tavalla, kuin isäsi kohteli – ja annat hänen tehdä sen?" Nuo jotka ovat tarpeeksi rohkeita auttamaan meitä rakkaudella näkemään sokeat pisteemme, ovat kultahippuja, vaikka nuo suhteet eivät ehkä aina tunnu lämpimiltä ja pehmeiltä puputohveleilta.
Tietoisesta suhteesta tuomitsemiseen
Lisääntyvässä määrin suhteeni ovat nyt peilejä, jotka auttavat minua näkemään sen, mikä minun on vaikea nähdä yksin. Jos ärsyynnyn, on hyvä mahdollisuus, että se johtuu siitä, että näen rakastamassani ihmisessä jotain, mikä on kielletty varjo-osani. Jos olen taipuvainen tuomitsemaan, minun on parempi osoittaa tuolla sormella itseäni ja omistaa, että saatan olla itse juuri se asia, jonka tuomitsisin. Byron Katie sanoi: "Kukaan ei voi loukata minua. Se on minun tehtäväni." Hän sanoi myös: "Jos ajattelen, että sinä olet ongelmani, olen hullu." Saan viisautta tästä perspektiivistä, joka kehottaa meitä omistamaan oman osamme ristiriidassa, kuten kuvasin tässä. Tämä ajattelutapa vie meidät pois uhritarinastamme ja kehottaa kysymään henkisesti, miksi ärsyynnymme.
Mutta mielestäni voimme viedä tuon perspektiivin liian pitkälle. Kenties joskus ihmiset vain tekevät julmia tai loukkaavia asioita, ja on tarkoituksenmukaista olla vihainen ja loukkaantunut. Tuo loukkaus on kuin kipu, jota tunnet koskettaessasi kuumaa liettä. Loukkaus sanoo: "Ole varovainen tämän ihmisen lähellä. Tämä ihminen ei ehkä ole luotettava. Sinun ehkä täytyy pitää etäisyyttä – tai käyttää pannulappuja."
En osta sitä new age –jargonia, joka sanoo, että kaikki asiat jotka laukaisevat tunteemme, heijastavat omaa varjoamme, ja kaikki tuomitseminen täytyy poistaa. Olemme ihmisiä. Jos joku vie viidakkoveitsen lapselle, tuomitsemme. Jos paras ystäväsi makaa rakastajasi kanssa, saatat ymmärtää, mitä tapahtui, miten se tapahtui, ja saatat jopa tuntea myötätuntoa niitä kohtaan, jotka pettivät sinua, mutta ainakin jonkin aikaa luultavasti tuomitset. Tuomitsemisen tuomitseminen näyttää haaskatulta energialta. Kenties kehotuksena on tutkia tuomitsemista, olla tietoinen, että tuomitset, tuntea kokonaan se, mitä tunnet, ja välttää houkutusta käyttää tuomitsemattomuuden henkistä periaatetta jonkinlaisena henkisenä ohitustienä.
Kyseenalaista tuomitseminen, omista oma osuutesi siinä ja tee tarkoituksenmukaisia päätöksiä inspiroiduista teoista ja rajoista. Päästä sitten irti. Katkeruudesta kiinnipitäminen myrkyttää. Anteeksianto on lääke, jota sielu tarvitsee, mutta ennenaikainen anteeksianto on taas yksi henkinen ohitustie. Ensinnäkin sinun täytyy tuntea se, mitä tunnet – kokonaan. Aito anteeksianto tulee omana aikanaan, kun se on valmis, kun rakkaus pyyhkäisee läpi ja korvaa katkeruuden, vihan, loukkauksen ja tuomitsemisen. En usko, että tätä prosessia voi kiirehtiä. Ei voi vain avata sydäntään ja kutsua sitä sisään.
Sydänpanssarin uudelleentarkastelu
Kenties osa elämistä ja rakastamista tietoisessa suhteessa on kyky käsitellä lempeästi omia ja rakkaidemme haavoja. Maja Apolonia Rodé puolustaa myötätuntoisesti ja valaistuneesti niitä persoonallisuuden suojelevia osia, jotka auttavat meitä selviytymään. (Hän on myös yksi niistä ihmisistä, joiden luotan sekä kannattelevan minua, kun tarvitsen lohtua, että kasvattavan minua, kun tarvitse potkun persuuksille.) Maja kirjoittaa:
"Olin tehnyt yhtenä päivänä erään terapeutin avustuksella sisäistä työtä, jossa oli kyse jonkin nuoremman itseni kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Kun seuraavana aamuna kirjoitin hiljaa, mieleeni juolahti, että päästin irti suojakerroksesta sydämeni ympärillä. Ja tuossa irtipäästämisprosessissa sanottiin kuin hyvästi henkioppaalle, joka oli tullut auttamaan minua, kun koin lapsena trauman, jossa en saanut suojaa tai tukea aikuisilta ympärilläni. Kukaan ei puolustanut minua, kun tarvitsin sitä.
"Tuo opas oli jäänyt suojelemaan tuota viattomuutta 3-vuotiaasta saakka. Kun se lähti, se oli, kuin olisi sanonut hyvästi vanhalle ystävälle, joka oli tukenut ja rakastanut minua koko elämäni – kyyneleet silmissä ja syvää kiitollisuutta tuntien erotessa. Tuo opas oli sitoutunut olemaan siinä, kunnes olin todella kykenevä puolustamaan tätä viatonta osaani. Ja tuohon hetkeen saakka en ollut kyennyt. En ollut kyennyt kannattelemaan viattomuuttani ja aitouttani niin syvästi siihen mennessä.
"Arvostin tuossa kokemuksessa sitä syvenevää tiedostamista, että se minkä olemme ehkä nimittäneet "egosuojeluksi", on itse asiassa rakkausliike. Näin tuon suojakerroksen olentona/oppaana, ja vaikka oli vienyt energiaa isännöidä tuota opasta keho-mielessäni, se teki tärkeää palvelua minulle. Oli myös kaunista nähdä, että tuosta suojasta voitiin päästää irti vasta sitten, kun pystyin täysin kunnioittamaan ja puolustamaan tuota osaani. Se oli tuon olennon rakastavaa sitoutumista – antaa itsensä palvelukseen, kunnes pystyin tekemään tuon palveluksen itselleni. Sain nähdä, että mitä tahansa sisäistä suojelua tai puolustautumista onkin, se suojelee jotain syvää ja aitoa, joka minun täytyy hyväksyä, jota minun täytyy kunnioittaa ja josta minun täytyy huolehtia kunnolla sisälläni. Siihen saakka kunnes pystyn kunnioittamaan tuota osani ja hyväksymään sen, se pysyy tiedostamattomana."
Rakkauden määritelmä
Uusi rakkausmääritelmäni sisältää sekä sielukasvun että turvapaikan. "Rakkaudella on rohkeutta työntää sielukasvun rajoja itsessä ja toisessa ja samalla lohduttaa pelästynyttä ja järkyttynyttä lasta, jotta se tuntee olonsa riittävän turvalliseksi laskeakseen panssarinsa." Kutsutaanpa rakkaamme auttamaan meitä kasvamisessa niin paljon, mihin olemme valmis. Tehdään sama niille, joita rakastamme. Mutta meidän täytyy muistaa, kuten Rachel Naomi Remen sanoo: "Ruusunnuppua ei voi pakottaa puhkeamaan hakkaamalla sitä vasaralla." Jos meidät työnnetään liian pitkälle varjojemme tuskaan, siunattakoon meitä lohdulla ja hoivalla. Teemme kaikki parhaan voitavamme."
Rumi kirjoittaa: "Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan etsiä sisältäsi kaikki esteet, joita olet rakentanut sitä vastaan."
Olkaamme kaikki riittävän rohkeita jättääksemme sydämen vartioimatta oikeiden ihmisten kanssa, käyttäksemme erottelukykyä, jotta voimme suojella sisäistä lasta, joka pelkää liikaa ollakseen paljaana, ottaaksemme riskejä, jotka räjäyttävät sydämen auki niillä, jotka ovat ansainneet sisäänpääsyn haavoittuvimpiin paikkoihimme, ja kutsuaksemme kaikkia suhteitamme – myös haastavimpia – portaaleiksi heräämiseen, jotka murtavat meidät auki ja puhdistavat meistä kaiken, mikä ei ole rakkautta.
Rakkautta,
Lissa Rankin
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
