Saavun myöhään illalla Valamon luostarin hiljaiseen pihapiiriin. Missään ei liiku ketään, ympärillä tuoksuu sateen jäljiltä kevätyön raikas metsä, ja kauniisti valaistu Valamon kirkon torni hohtaa kultaista valoaan. Kävelen autolta luostarin vastaanottoa kohti, kun pihamaalla minua odottaa ihana yllätys: luostarin täysmusta Niksu-kissa, joka kipittää kuin vanhasta tottumuksesta suoraan luokseni. "Voi miten ihanaa, että olit minua täällä vastassa! Taisit tuoda Olgaltakin samalla terveisiä", lepertelen kissaäänelläni Niksulle. Hän nuolee sormiani ja työntää päänsä käteni alle. Sydämeni sulaa, ja haluaisin vain napata mirrikän kainalooni ja viedä sen suoraan huoneeseeni ja nukkua se kainalossa koko yön! Mutta tyydyn vain katselemaan ja silittelemään häntä, ja juttelemme ja ihmettelemme sitä, miten hiljaista ympärillämme onkaan. Niksu on luottavainen, rakkautta ja viisautta huokuva kissa. Hän jää vastaanoton portaille makaamaan, kun lähden avain kädessäni kohti omaa huonettani. "Nähdään huomenna Niksu!"
Tänä iltana sain pitää EnkeliJumalatar-illan Heinävedellä, ja huomenna Joensuussa. Viime viikonlopun olin Oulussa, ja ensi viikonloppuna Jyväskylässä. Täyttä elämää siis! ♥ Viime perjantaina minulla oli myös viimeinen koulupäivä Kokkolan ammattikorkeakoulussa, ja musiikkipedagogiopintoni ovat nyt päättyneet. Minä pidin perjantaina oman päättökonserttini, joka oli - yllätys yllätys - Enkelikonsertti! Nyt minulla on siis virallinen arvosana Enkelikonsertistani, mikä hymyilyttää minua kovasti!
Minä valmistuin musiikkipedagogiksi kahdessa vuodessa. Normaali opiskelumäärä olisi ollut 4 vuotta, mutta koska minulla oli työkokemusta ja aikaisempia opintoja jo pitkältä ajalta takana, niin se mahdollisti koulun käymisen lyhyemmässä ajassa. Eniten minua jännitti ruotsin opinnot, mutta kiitos erittäin innostavan opettajamme, selvisin siitäkin! Jess!!
Jotkut ovat kysyneet minulta, että aionko nyt sitten mennä johonkin laitokseen opettajaksi tai alkaa ottamaan lauluoppilaita vastaan. Minua koko kysymys lähinnä hymyilyttää. En nimittäin mennyt kouluun vaihtaakseni uraa tai lopettaakseni enkelityöni. Minulle kyse oli ennemminkin 20 vuoden syklin päätökseen saamisesta (aloitin nuo opinnot aikanaan ennen tangokuningatar-voittoani, jonka jälkeen opinnot jäi kesken), ja siitä, että saan käydä kaksi vuotta säännöllisesti laulutunneilla ja saan ääneni kuntoon. Ja oh boy, kyllä viimeinen laulutunti sitten olikin tunteiden täyteinen ensimmäisen laulunopettajani kanssa, kun tajusimme, minkä matkan olemme yhdessä kulkeneet, ja mistä kaikesta selvinneet. Itse asiassa koko opiskelemaan lähteminen oli osaksi lauluopettajani saaman näyn ansiota...
Minulle tämä koulu opetti montakin asiaa (oppiaineiden lisäksi tietenkin). Ensinnäkin minulle teki hyvää olla kiinni edes joissakin aikatauluissa ja rutiineissa. Olen viimeiset 10 vuotta elänyt niin fiiliksellä ja feminiinisessä flowssa, että tunsin, että jo oli aikakin opetella "pyhää maskuliinisuutta", ja opetella itsensä johtamista sellaisissakin asioissa, jotka eivät itselle niin 100% koko ajan resonoisikaan. Ja on se kumma, mihin kaikkeen ihminen taipuu, kun sen heittää oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Silloin pääsee käyttämään luovuuttaan ja uuteen adaptoitumisen taitoja, ja huomata, että sitähän pystyy luomaan tyhjästä mitä vain!
Toisekseen, oli aivan äärettömän mielenkiintoista olla koulun penkillä ja "valmiissa järjestelmässä" 100% tietoisena ja auki olevana ihmisenä. Että miten eri tavalla sitä opittua ja kaikkia tilanteita suodattaa ja omaksuukaan, kun tietoisuus on auki. Ja kolmannekseen, miten ällistyttävää oli matkan edetessä nähdä, että miten moni asia tuohon kouluun linkittyi ja kulminoitui, ja miten monia aiemmin oppimiani asioita pystyin yhtäkkiä hyödyntää sekä opiskeluissa että esim.opinnäytetyön tekemisessä. Melkein toivoisi, että jokainen ihminen astuisi ensin henkiselle polulle, ja sitten vasta opiskelujen maailmaan, koska silloin pystyy omaksumaan niin paljon laajemmin asioita!!
Koulua käydessä kiitin myös päivittäisiä meditaatio-, mantra- ja joogarutiineitani kaikesta tuesta. On aivan uskomatonta, miten eri tavalla mieli ja keho toimii ja tuottavuus lisääntyy, kun alla on oma henkinen harjoitus. Nyt kun tässä olen kohta viikon verran fiilistellyt ja yrittänyt sisäistää, että koulu on nyt loppu, niin on melkein tullut tunne, että heiiii, minä tahdon jatkaa opiskeluja, tahdon takaisin koulun penkille!! :D Niin paljon olisi kaikenlaista mielenkiintoista opiskeltavaa, jota voisi ottaa haltuun! ♥♥
Ja niin, siis en ole jättämässä enkelityötäni, en todellakaan! Se on minun rakkain tehtäväni tässä maailmassa. ♥ Kaikenlaisia uusia innostavia ideoita on noussut ilmaan, ja tekisi mieli yhdistää kaikkea sitä tietoutta, mitä on tässä 20 vuoden aikana koonnut: että miten voisi esim.vapauttaa esiintyjiä, puhujia ja laulajia ilmaisemaan todellista, sädehtivää itseään voimauttavien itsetuntemus- ja enkeliharjoitusten avulla; opettaa heille esim.energiahallintaa, sydämen ja kehon kuuntelua, tietoiseksi tulemista omista sisäisistä rajoituksista, kertoa mielen vaikutuksista ääneen ja kehoon, ja auttaa heitä kasvamaan henkisesti täyteen potentiaaliinsa! Ah, se olisi ihanaa! ♥ Uskon, että paljon mielenkiintoista ja ihanaa on vielä osaltani edessä äänen, henkisyyden ja tietoisuuden yhdistämisen maailmassa!
Koulujuttujen takia oman uuden kirjan kirjoittamisen aloittaminen on saanut vielä odottaa omaa aikaansa. Haaveeni on, että nyt kesän tullen saan kirjan alkuun. Materiaalia on vaikka yllin kyllin, ja nyt tilaankin itselleni kesälle sopivia kirjoitustaukoja, jolloin saan alkaa kokoamaan kaikkea kasaan. Minusta tuntuu, että kirjasta tulee aika massiivinen paketti, jos kaikki se keräämäni data, mitä olen nyt koonnut, tulee yksiin kansiin. Wohouuhhh!! ♥♥
Viime aikoina minua on näiden koulujuttujen lisäksi kiinnostanut erityisesti myötätuntoinen johtajuus, näkyväksi tulemisen psykologia, mielen hakkerointi, äänen parantava voima, ja oman todellisuuden tietoinen luominen - ja tottakai ikisuosikit pyhä naiseus&seksuaalisuus sekä enkelitietoisuus. On niin kerta kaikkiaan innostavaa ja huumaavaa, miten voimalliseksi ihminen voi kasvaa, kun hän yhdistyy supermieleensä ja jumalalliseen virtaan. Kun emme enää kuvittele olevamme näitä rajoittuneita olentoja, vaan oivallamme todellisen potentiaalimme täydellisenä rakkautena ja valona. Että todellisuudessa meitä ei estä mikään muu kuin oma (opittu) pelko, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Luojan kiitos tässä maailmassa ja Suomessakin näkee koko ajan näitä todella todella innostavia esimerkkejä, kanssasiskoja ja -veljiä, jotka ovat rohkeasti lähteneet toteuttamaan korkeinta itseään ja laittamaan itsensä peliin!! Jee!!! ♥♥♥
Olemme siirtymässä Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan, jossa taakse jää
~ Marttyyrius
~ Uhriutuminen
~ Niukkuusajattelu
~ Voi minua parkaa -ajattelu
~ Toisten ihmisten pelastaminen (jokaisen tulee ottaa vastuu omasta itsestään)
~ Ristiinnaulitseminen (olemme vapaita elämään unelmiemme elämää)
On aika siivota menneisyys sekä henkilökohtaisella että kollektiivisella tasolla, ja astua uuteen aikaan, jossa
~ Emme enää kuvittele, että kaikki on vain heijastusta minusta itsestäni (meeelko itsekästä)
~ Kieltäydymme toimimasta kenenkään kökkö/vika/heikkouspeilinä
~ Olemme rakkaus ja heijastamme vain rakkautta myös muille
~ Rakastamme itseämme niin kuin Jumala meitä rakastaa
~ Jokainen on vapaa rakastamaan meitä niin kuin Jumala meitä rakastaa
~ Oivallamme, että on vain jumalallinen läsnäolo, rakkaus
Tämä on se tietoisuus, johon olemme kollektiivina astumassa, kun siirrymme Kalojen ajasta Vesimiehen aikaan. Meillä on joka hetki mahdollisuus nähdä rakkaus kaikessa. Tehdä valinta, että en enää katsele elämääni kärsimys-, uhrius-, marttyyri- tai "voi minua parkaa"-lasien kautta. On valinta elää elämäänsä omasta voimasta ja sydämestä käsin. Runsaudessa, vapaudessa, ilossa ja kiitollisuudessa!
Aamu alkaa kohta kirkastua. Kuikat huutelevat jo pelloilla. Valamon kirkonkellot alkavat pian soittaa aamujumalanpalveluksen merkiksi. Munkit mustissa kaavuissaan kävelevät silloin jonossa kirkkoon ja tekevät hiljaiset rituaalinsa. Olin kerran iltaseremoniassa mukana, ja se oli maagista. Tällä kertaa minä yritän sen sijaan nukkua pitkään, että jaksan vielä ensi yönä ajaa Joensuusta illan jälkeen takaisin kotiin Helsinkiin.
Valon aamut ovat täällä.
Lämpimin sydämin,
Deepthi
PS.Kesälle on tulossa muutamia ihania Enkelikonsertteja sekä EnkeliJumalatar-iltoja! Seuraathan ilmoittelua.
