Nyt tai ei koskaan

Sain eilen (to 10.03) erikoisen viestin. Olin kuuden aikaan illalla tässä koneella, kun joku lähetti minulle facebookin kautta viestin, joka välittyi edelleen gmailiini. Katsoin viestiä, ja yhtäkkiä huomioni kiinnittyi sen päivämäärään ja kellonaikaan. Se oli 11.03 klo:03.56 (HUOM! 1103110311 = Uuden alku, Pyhä Kolminaisuus, Luojan luku). Piti oikein tarkistaa puhelimeni kalenteri ja kello, ja totesin, että nyt ei olla kyllä lähelläkään tuota aikaa. Avattuani facebook-sivuni, sinne ei ollut tullut ainoatakaan uutta viestiä. Sitä siinä sitten hämmästelin ja mietin, että mitäköhän tuo kaikki mahtaa tarkoittaa, että pitäisikö herätä siihen aikaan aamuyöllä ja katsoa, mitä uutisissa silloin kerrotaan. En kuitenkaan herännyt. Ja kun sitten avasin koneen tänä aamuna, silmilleni lävähtivät nämä uutiset tsunamista. Myöskin facebookin sivulle oli jo tuo viesti välittynyt, ja nyt siinä oli oikea, alkuperäinen päivämäärä ja kellonaika.

Olen ollut tänään melkein koko päivän aivan toistaitoinen. Ajatus on kulkenut tuskin ollenkaan ja jos on jotain yrittänyt tehdä, niin kaikki on jäänyt puolitiehen. Olen tässä, mutta en ole kuitenkaan. Yritän keskittyä huomisen keikan valmisteluun, mutta näen silmissäni vain, miten meri huuhtoo kokonaisia elämiä alleen. Suuri osa minusta on siis Japanissa. Juuri nyt. Enkä varmasti ole poikkeus.

Yksi ainoa asia pääsee enää päivätajuntaani saakka läpi: on tullut aika. Nyt on se aika, jolloin meidän on yhdistettävä kollektiivinen ajatuksemme, Sydämemme, ja alkaa toimimaan. Tuntuu, että se tulee nopeammin, mitä olisi sitten kuitenkaan odottanut. Jotenkin sitä oli kai ajatellut, että menee vielä esimerkiksi ensi vuoden puolelle, ennen kuin alkaa kunnolla rytistä (2012). Mutta niin ei ole. Muutos on jo täällä. (Eikä sekään ole uusi asia, sitähän on tapahtunut koko ajan, mutta missä mittakaavassa, se yllättää nyt.) Eikä sitä tarvitse pelätä. Totean vain tosiasian ja sen, että nyt on viimeistään kiinnitettävä huomiota, millä puolella seisoo. Voimme joko lamaantua kaiken maailmalta tulvivan katastrofin alle, tai päättää ottaa vastuu omasta elämästämme ja sitä kautta vaikuttaa koko yhteiskuntaan, maapalloon. Ei ole samantekevää, miten elämme, mitä ajattelemme. Voimme itse valita elävämme joko rakkaudessa tai pelossa. Vaikka Japanissa (ja tietenkin muuallakin maailmassa ja koti-Suomessa) kohdataan nyt vaikeita aikoja, meidän on hyvä pysytellä valon puolella. Emme auta tilannetta, jos murehdimme ja jäämme vellomaan juuri noihin kuviin ja tunnelmiin, joita uutisista meille vyöryy silmille. Parhaiten autamme pysymällä - jos mahdollista - tilanteesta hiukan irrallaan ja lähettämällä paikan päälle ainoastaan rakastavia ja eheyttäviä ajatuksia ja energioita.

Minulle se tarkoittaa yksinkertaisesti hiljentymistä, sydämestä kumpuavaa aitoa, hiljaista pyyntöä, jonka voi lähettää sinne minne sitä ikinä tarvitaankin, tässä tapauksessa Japanin tsunamin uhreille ja heidän omaisilleen. Jos tietäisimme, mikä voima rukouksella on, emme jättäisi mistään hinnasta sen voimaa käyttämättä.


Niinpä kutsun sinut yhdistämään Rakkauden voimasi yhteiseen hiljentymishetkeen seuraavan seitsemän päivän ajan klo:21.00. Sen ei tarvitse kestää kauaa, kukin osallistuu oman arkirytminsä mukaan. Ei ole väliä missä olet, voit olla vaikka autossa matkalla jonnekin, tai laittamassa lapsille iltapalaa, pääasia, että yhdistyt ajatuksissasi yhteiseen rukoukseen ja lähetät Rakkautta ja myötuntoa sitä tarvitseville. Se riittää.

Rakkaudessa,
Kirsi

Voimaannu-messut Seinäjoella 19.-20.03.2011

Pyhä Matka ja Enkelitehtävä

Heii Rakkaus!

Mitä kuuluu? Miten oikein voit?

Terveisiä Pariisista, jossa käväisin viime viikolla! Ohessa muistoja sieltä. Tänä iltana minä vietän pitkästä aikaa rauhallista koti-iltaa Olgan kanssa ja keittelen iltateetä. Alkuvuosi on ollut huikea, Enkelit ovat pitäneet minut aikamoisessa vauhdissa. Intiassa Amman luona viettämäni joulun ja uuden vuoden aikana tapahtui niin suuria energeettisiä nostoja, että niistä toipumiseen meni ensin melkeinpä koko tammikuu. Oli selvitettävä perin pohjin, mitä paloja minusta sulatettiin siellä pois, ja mitä puolestaan vahvistettiin. Amman seurassa eheytyminen on niin konkreettista.

Helmikuu taas meni uusien kohtaamisten ja konsertointien merkeissä, ja käväisinpä ystäväni kanssa tosiaan tuolla Pariisissakin. Matkasta muodostui oikein pyhiinvaellusmatka Pariisin kirkkoihin. Miten rakastankaan niiden jylhiä pilareita, koristeellisia kupoleita, pyhyyttä huokuvaa tunnelmaa. Uskaltauduin jopa laulamaan yhden laulun pienessä kirkossa, jossa itse säveltäjämestari Cesar Franck toimi kirkon ensimmäisenä urkurina. Hänen kunniakseen lauloin hänen säveltämänsä laulun Panis Angelicus. Kirkossa ei ollut muita ihmisiä - tai niin minä ainakin luulin. Laulun loputtua kiersin kirkon vielä kerran, ja alttarin takana olikin vielä toinen, pienempi alttari, jonka äärellä rukoili kaksi ihmistä. Toivoin vain, etten kovasti heitä laulullani häirinnyt.


Tämä matka oli pyhä matka. Tämän matkan aikana onnistuin muuntamaan erään karmasiteeni, sekä sain nähdä yhden aikaisemmista elämistäni. Elämäni pappina, kenties juurikin Pariisin uljaimmassa kirkossa, Notre Damessa. Olimme istuneet tuossa kyseisessä kirkossa matkallamme joka päivä, mutta viimeisenä iltana osuimme sinne "sattumalta" messun aikaan, jota jäin kuin naulittuna seuraamaan aivan alttarin vierestä. Messun esilaulajan liikkeet näyttivät kumman tutuilta, ja laulu, joka hänen huuliltaan kohosi yläilmoihin sai sydämeni värisemään. Paloja minussa alkoi yhtäkkiä asettua paikoilleen. Kun pappi ja esilaulaja poistuivat alttarilta hetkeksi sakastiin, katselin aivan vierestä heidän peräänsä, kun he katosivat mahtipontisen kirkon uumeniin. Ja kyyneleet nousivat silmiini. Tiesin, että minulla pitäisi olla nyt tuo kaapu päällä. Tiesin, että minun pitäisi nyt olla se, joka tuonne sakastiin kävelee. Minun pitäisi olla se, joka saa Jumalan Rakkautta täällä välittää näille ihmisille. Ja nyt vain seurasin sivusta, kun joku muu teki sen. Itkin. Hyvä etten polvilleni alttarin eteen pudonnut. Jumalan Armo lävisti koko kehoni ja sain vastaanottaa mitä suurinta Rakkautta.


Lähdimme kesken saarnan kulkemaan illan hämyssä takaisin kohti Latinalaisenkorttelin katuja hotellillemme. Pohdin mielessäni, että mitä tämä tarkoittaa, teologiaako tässä pitäisi lähteä lukemaan, kun näin vahvoja merkkejä eteen tuodaan? Kävin jopa surffaamassa netissä ja etsimässä käsiini hakuohjeet kyseiseen opinahjoon. Niitä lukiessa ymmärsin, että ei, se ei olisi minun juttuni. Itkin hotellin vessassa vielä tunteja syvän kokemukseni jälkeen, kun tajusin, että en voi tässä elämässä toimia siinä tehtävässä, jota kerran niin paljon rakastin. Itkin enkeleilleni, että miten sitten voin palvella parhaiten ja puhtaiten? En ole tullut tähän elämään vain nähdäkseni, että minut on istutettu väärään rooliin. En ole tullut tähän elämään täyttämään tehtävääni vain puolinaisesti. Minä Tahdon Tehdä Sitä Koko Ajan ja Kaikkialla.

Ja siihen itku loppui. Syvä hiljaisuus. Enkelini pidättivät hengitystään.






"Mitä sinä sanoit?"  "No kyllähän te nyt tiedätte, olen ollut valmis vaikka kuolemaan sen puolesta, että saan toimia täydesti Jumalan Siveltimenä. Ymmärrän toki, että olen tarvinnut kaiken tämän kasvuajan, ja olen siitä suunnattoman kiitollinen. Toivon vain, että saisin toimia tehtävässäni mahdollisimman täydesti, välittää Hänen Suurta Rakkauttaan,  jonka olen saanut kokea niin eheyttäväksi, lempeäksi, sydäntä avaavaksi ja kaiken anteeksiantavaksi."

Syvä hiljaisuus, ei vastausta. Sitten Enkelini toivat eteeni kuvia: jatkan tässä elämässä tuota samaa työtä minkä olin jo kauan sitten aloittanut, tällä kertaa ilman papin kaapua. He kertoivat, että elämme jo aikaa, jossa sitä ei välttämättä enää tarvita. Että me kukin voimme välittää arkisessa elämässämme tuota pyhää valoa toistemme sydämiin olemalla toisillemme Enkeleitä, olemalla Läsnä, lukemalla Enkeleiden meille lähettämiä merkkejä, kuuntelemalla pyhää hiljaisuutta, toimimalla Sydämestämme käsin ja valikoimalla sanamme tarkasti. Sydämeni täyttyi Kiitollisuudesta, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin. Enkelit kuivasivat kyyneleeni ja lupasivat auttaa minua.


Tämä oli pyhä matka. Koti-Suomeen palasi onnellinen papitar. Tie oli jälleen valaistu.

Pariisista suuntasin melkein suoraan Lappiin. Kokoonnuimme siellä erään naisryhmän kanssa, joista jokainen tekee sydänparannustyötä, auttamistyötä tahollaan. Olen niin kiitollinen, että minulle tuodaan näitä ihmisiä elämään, joilta saan oppia niin paljon niin tärkeää asiaa. Että saan koko ajan omin silmin todistaa, mikä valtava voima Pyhällä Hengellä on, miten paljon voimme toisiamme Enkeleiden parantavan energian avulla auttaa.

Olenkin nyt saanut Enkeleiltä aivan ihastuttavan, uuden toimeksiannon: Enkelit pyytävät, että alkaisimme yhdessä kokoamaan meidän kaikkien suomalaisten Enkelikokemuksia yhteen! Mitä vahvemmaksi oma yhteyteni Enkeleihin on kasvanut, sitä selvemmäksi on itselleni käynyt, mikä valtava voimavara Enkelit meille ovatkaan, kun vain herkistymme kuulemaan heidän viestejään. Olemme saaneet enkeli-illoissani jakaa mitä huikeampia enkelikokemuksia, ja saan myös jatkuvasti jo nyt vastaanottaa sähköposteja, joissa kerrotaan aivan mielettömän upeista enkelikokemuksista. Ja nyt Enkelit päättivät sitten alkaa kokoamaan näitä tarinoita yhteen. En tiedä onko siitä tulossa joku kirja, vai onko tarkoitus koota tarinat vain minun sivuilleni kaikkien luettavaksi, mutta sen näyttää aika. Kantakoon tämä projekti työnimeä

Enkelin Kosketus-tarinoita

Valakoon se uskoa ja luottamusta siihen, että meitä kannetaan ja suojellaan; 

että emme ole koskaan yksin, vaan ikuisesti Jumalan ja Hänen Enkeleidensä 

siunauksessa ja lempeässä syleilyssä!

Täten siis ilmoitan tarinoiden koonnin alkaneeksi! Perustan tähän blogiin sivun, johon voi käydä kirjoittamassa kommenttiosioon oman enkelikokemuksensa, tai halutessaan voi myöskin lähettää kokemuksensa minulle sähköpostitse osoitteeseen ranto.kirsi@gmail.com. Sinun ei tarvitse kertoa tarinaasi omalla nimelläsi, vaan voit esiintyä myös nimimerkillä. Ja jos sinulta löytyy enkelipalloilla varustettuja valokuvia, niin mielelläni vastaanotan niitäkin.

Jakamalla kokemuksesi sinulla on mahdollisuus päästä mukaan myös siihen mahdolliseen kirjaseen. Ilmoitathan ystävällisesti minulle, mikäli et halua tarinaasi julkaistavan.

Kiitos jo nyt aivan valtavasti!

Annetaan Enkeleiden puhua puolestaan! <3



Oikein levollista ja Enkeleiden täyteistä viikonloppua!


Halauksin,
Kirsi

Astroalkemiaa

Astroalkemiaa MAALISKUUN TEEMA: YHDEKSÄS AALTO Kirjoittanut Simone Butler ( www.astroalchemy.com) 28.2.2011 Vapaasti suomentanut Pirjo Laine Kolmenkymmenen tonnin jääjärkäle räjähtää irti jäävuoresta kuin pommi, kun järkyttävä maanjäristys ravistuttaa Uutta Seelantia. Kolmekymmentätuhatta ihmistä kerääntyy ympäri maata joukkokokouksiin "pelastamaan amerikkalaisen unelman" ja poliisi liittyy protestoijien istumalakkoon Wisconsinissa. Japani taipuu lopulta painostukselle lopettaa kauhistuttavat valaanpyyntikäytäntönsä. Juuri löydetty vedenalainen Isiksen temppeli lähellä Alexandriaa, Egyptissä paljastaa henkeäsalpaavia kädentöitä. Mitä näillä tapahtumilla on yhteistä? Ne ovat hämmentäneet kollektiivitietoisuutta ja tuoneet aiemmin kätkettyjä asioita valoon ja joissain tapauksissa käynnistäneet vaadittuja muutoksia. Kaikki tapahtui, kun Merkurius (ajattelu) ja Mars (toiminta) liittyivät aurinkoon (elämänvoima), Kheironiin (haavat ja parantuminen) ja Uranukseen (häiriöt) tunnepitoisissa Kaloissa. Muutosagentti Uranus - seitsenvuotisen matkansa loppuvaiheessa Kaloissa - tuo pitkään kaivatun huomion meriin ja sen asukkaisiin. Rokkitähti Sting puhui äskettäin matkallaan Aasiaan Ric O'Barryn ponnistelujen puolesta delfiinien lahtauksen lopettamiseksi Taijissa, Japanissa. Tämä entinen Police-yhtyeen keulakuva kehotti O'Barryä pysymään optimistisena vakuuttaen, että sana kiiri delfiinien ahdingosta sekä merien ylikalastuksesta ja tyhjentämisestä. "Kehitymme lajina vain ollessamme kriisissä", sanoi Sting. Tulevassa uudessa kuussa 4.3. kuu lisää tunnepuhtia Kalojen planeetta-asetelmaan. Kuuden planeetan ollessa Kalojen merkissä, tämä uusikuu on ennenkuulumaton tilaisuus sukeltaa syvälle omaan alitajuntaamme ja kysyä: "Mitä seuraavaksi?" Jos tunnet levottomuutta, epävarmuutta - kuin jotain suurta olisi kohta tapahtumassa, muttet ole varma mitä - ota aikaa olla hiljaa ja virity tämän uudenkuun aikana: mitä elämässäsi ja maailmassa halutaan ja tarvitaan? Maaliskuun 9. päivä astumme Maya-kalenterin yhdeksänteen (ja viimeiseen) aaltoon. Maya-tutkija Carl Callemanin mukaan tämä käynnistää yhtenäistietoisuuden jakson, missä meillä kaikilla on tilaisuus astua korkeimpaan rooliimme Jumalan suunnitelman palvelemisessa. Tässä epävakaassa käännekodassa, vanhojen järjestelmien romahtaessa ja Kalojen usvan pyöriessä ympärillämme, voimme päättää joko mennä virran mukana tai meillä on riskinä taipua pelon ja hämmennyksen edessä. Muistakaa, että kriisi edeltää uutta syntymää - ja jatkakaa hengittämistä! Vauhti lisääntyy, kun Uranus karauttaa Oinaaseen 11.3. ja katalysoi dynaamisen seitsemän vuoden jakson, joka voimistaa kollektiivista vapaudentarvettamme. Tämä vallankumouksellinen jakso työntää sisään upeita teknologisia edistysaskelia, tietoisuusläpimurtoja, lisääntyneitä humanitaarisia ponnistuksia ja nopeaa vanhentuneiden järjestelmien tuhoutumista - erityisesti Uranuksen tehdessä neliötä Pluton kanssa ensi kesästä vuoteen 2012 (lisää tästä myöhemmin). Pysykää keskittyneenä sydämeenne tänä kiihtyneenä aikaa, älkääkä antako mielenne kiepsahtaa ulos kontrollista. Antakaa tämä raikkaan ja jännittävän Uranus/Oinas-energian polttaa pois menneisyys ja kantaa teidät tulevaisuuteen. Kalojen uusikuu on ihanteellista aikaa parantaa menneisyys ja kuvitella tulevaisuutta. Jos mahdollista, tehkää 4.3. pyhiinvaellus merelle tai järvelle ja antakaa intuitiivisen äänenne puhua teille. Tai tehkää aarrekartta siitä, mitä sydämenne kaipaa, ja visualisoikaa se toteutumaan. Tämä on myös upeaa aikaa ennustekorttien opastuskäyttämiseen, kuten I Ching tai Tarot. Ennustaminen yhdistää teidät jumaluuteen - sisällä ja ulkopuolella. Oraakkelin konsultoiminen on inspiroiva tapa aistia uutta suuntaanne. "Veden tuijottaminen" on täydellinen muinainen ennustetyökalu Kalojen uudelle kuulle. Katsokaa viimeisin Astro Feng Shui -blogini veden tuijotusrituaalista, mikä kohottaa henkistä ja tunneterveyttänne. Teen itse oman pyhiinvaellukseni Havaijin Isolle saarelle 10.-24.3. ja virityn siihen, mitä minulle on seuraavaksi. Siunattakoon meitä kaikkia korostuneella näkökyvyllä tänä voimallisena aikana ja kohotkaamme syleilemään sitä, mitä paljastuu. ----------- Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.