Sain eilen (to 10.03) erikoisen viestin. Olin kuuden aikaan illalla tässä koneella, kun joku lähetti minulle facebookin kautta viestin, joka välittyi edelleen gmailiini. Katsoin viestiä, ja yhtäkkiä huomioni kiinnittyi sen päivämäärään ja kellonaikaan. Se oli 11.03 klo:03.56 (HUOM! 1103110311 = Uuden alku, Pyhä Kolminaisuus, Luojan luku). Piti oikein tarkistaa puhelimeni kalenteri ja kello, ja totesin, että nyt ei olla kyllä lähelläkään tuota aikaa. Avattuani facebook-sivuni, sinne ei ollut tullut ainoatakaan uutta viestiä. Sitä siinä sitten hämmästelin ja mietin, että mitäköhän tuo kaikki mahtaa tarkoittaa, että pitäisikö herätä siihen aikaan aamuyöllä ja katsoa, mitä uutisissa silloin kerrotaan. En kuitenkaan herännyt. Ja kun sitten avasin koneen tänä aamuna, silmilleni lävähtivät nämä uutiset tsunamista. Myöskin facebookin sivulle oli jo tuo viesti välittynyt, ja nyt siinä oli oikea, alkuperäinen päivämäärä ja kellonaika.
Olen ollut tänään melkein koko päivän aivan toistaitoinen. Ajatus on kulkenut tuskin ollenkaan ja jos on jotain yrittänyt tehdä, niin kaikki on jäänyt puolitiehen. Olen tässä, mutta en ole kuitenkaan. Yritän keskittyä huomisen keikan valmisteluun, mutta näen silmissäni vain, miten meri huuhtoo kokonaisia elämiä alleen. Suuri osa minusta on siis Japanissa. Juuri nyt. Enkä varmasti ole poikkeus.
Yksi ainoa asia pääsee enää päivätajuntaani saakka läpi: on tullut aika. Nyt on se aika, jolloin meidän on yhdistettävä kollektiivinen ajatuksemme, Sydämemme, ja alkaa toimimaan. Tuntuu, että se tulee nopeammin, mitä olisi sitten kuitenkaan odottanut. Jotenkin sitä oli kai ajatellut, että menee vielä esimerkiksi ensi vuoden puolelle, ennen kuin alkaa kunnolla rytistä (2012). Mutta niin ei ole. Muutos on jo täällä. (Eikä sekään ole uusi asia, sitähän on tapahtunut koko ajan, mutta missä mittakaavassa, se yllättää nyt.) Eikä sitä tarvitse pelätä. Totean vain tosiasian ja sen, että nyt on viimeistään kiinnitettävä huomiota, millä puolella seisoo. Voimme joko lamaantua kaiken maailmalta tulvivan katastrofin alle, tai päättää ottaa vastuu omasta elämästämme ja sitä kautta vaikuttaa koko yhteiskuntaan, maapalloon. Ei ole samantekevää, miten elämme, mitä ajattelemme. Voimme itse valita elävämme joko rakkaudessa tai pelossa. Vaikka Japanissa (ja tietenkin muuallakin maailmassa ja koti-Suomessa) kohdataan nyt vaikeita aikoja, meidän on hyvä pysytellä valon puolella. Emme auta tilannetta, jos murehdimme ja jäämme vellomaan juuri noihin kuviin ja tunnelmiin, joita uutisista meille vyöryy silmille. Parhaiten autamme pysymällä - jos mahdollista - tilanteesta hiukan irrallaan ja lähettämällä paikan päälle ainoastaan rakastavia ja eheyttäviä ajatuksia ja energioita.
Minulle se tarkoittaa yksinkertaisesti hiljentymistä, sydämestä kumpuavaa aitoa, hiljaista pyyntöä, jonka voi lähettää sinne minne sitä ikinä tarvitaankin, tässä tapauksessa Japanin tsunamin uhreille ja heidän omaisilleen. Jos tietäisimme, mikä voima rukouksella on, emme jättäisi mistään hinnasta sen voimaa käyttämättä.
Niinpä kutsun sinut yhdistämään Rakkauden voimasi yhteiseen hiljentymishetkeen seuraavan seitsemän päivän ajan klo:21.00. Sen ei tarvitse kestää kauaa, kukin osallistuu oman arkirytminsä mukaan. Ei ole väliä missä olet, voit olla vaikka autossa matkalla jonnekin, tai laittamassa lapsille iltapalaa, pääasia, että yhdistyt ajatuksissasi yhteiseen rukoukseen ja lähetät Rakkautta ja myötuntoa sitä tarvitseville. Se riittää.
Rakkaudessa,
Kirsi
Olen ollut tänään melkein koko päivän aivan toistaitoinen. Ajatus on kulkenut tuskin ollenkaan ja jos on jotain yrittänyt tehdä, niin kaikki on jäänyt puolitiehen. Olen tässä, mutta en ole kuitenkaan. Yritän keskittyä huomisen keikan valmisteluun, mutta näen silmissäni vain, miten meri huuhtoo kokonaisia elämiä alleen. Suuri osa minusta on siis Japanissa. Juuri nyt. Enkä varmasti ole poikkeus.
Yksi ainoa asia pääsee enää päivätajuntaani saakka läpi: on tullut aika. Nyt on se aika, jolloin meidän on yhdistettävä kollektiivinen ajatuksemme, Sydämemme, ja alkaa toimimaan. Tuntuu, että se tulee nopeammin, mitä olisi sitten kuitenkaan odottanut. Jotenkin sitä oli kai ajatellut, että menee vielä esimerkiksi ensi vuoden puolelle, ennen kuin alkaa kunnolla rytistä (2012). Mutta niin ei ole. Muutos on jo täällä. (Eikä sekään ole uusi asia, sitähän on tapahtunut koko ajan, mutta missä mittakaavassa, se yllättää nyt.) Eikä sitä tarvitse pelätä. Totean vain tosiasian ja sen, että nyt on viimeistään kiinnitettävä huomiota, millä puolella seisoo. Voimme joko lamaantua kaiken maailmalta tulvivan katastrofin alle, tai päättää ottaa vastuu omasta elämästämme ja sitä kautta vaikuttaa koko yhteiskuntaan, maapalloon. Ei ole samantekevää, miten elämme, mitä ajattelemme. Voimme itse valita elävämme joko rakkaudessa tai pelossa. Vaikka Japanissa (ja tietenkin muuallakin maailmassa ja koti-Suomessa) kohdataan nyt vaikeita aikoja, meidän on hyvä pysytellä valon puolella. Emme auta tilannetta, jos murehdimme ja jäämme vellomaan juuri noihin kuviin ja tunnelmiin, joita uutisista meille vyöryy silmille. Parhaiten autamme pysymällä - jos mahdollista - tilanteesta hiukan irrallaan ja lähettämällä paikan päälle ainoastaan rakastavia ja eheyttäviä ajatuksia ja energioita.
Minulle se tarkoittaa yksinkertaisesti hiljentymistä, sydämestä kumpuavaa aitoa, hiljaista pyyntöä, jonka voi lähettää sinne minne sitä ikinä tarvitaankin, tässä tapauksessa Japanin tsunamin uhreille ja heidän omaisilleen. Jos tietäisimme, mikä voima rukouksella on, emme jättäisi mistään hinnasta sen voimaa käyttämättä.
Niinpä kutsun sinut yhdistämään Rakkauden voimasi yhteiseen hiljentymishetkeen seuraavan seitsemän päivän ajan klo:21.00. Sen ei tarvitse kestää kauaa, kukin osallistuu oman arkirytminsä mukaan. Ei ole väliä missä olet, voit olla vaikka autossa matkalla jonnekin, tai laittamassa lapsille iltapalaa, pääasia, että yhdistyt ajatuksissasi yhteiseen rukoukseen ja lähetät Rakkautta ja myötuntoa sitä tarvitseville. Se riittää.
Rakkaudessa,
Kirsi
