HENKILÖKOHTAINEN RAKKAUS
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
12.4.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Jos olemme kaikki yhtä, miksi tunnemme vetoa tiettyjä yksilöitä kohtaan "henkilökohtaisen rakkautemme" ilmaisemisessa?
Aito rakkaus on tuonpuoleista. Tunnistamatta muodottomuutta itsessämme ei voi olla aitoa tuonpuoleista rakkautta. Jos ei voi tunnistaa muodottomuutta itsessään, ei voi tunnistaa itseään toisessa. Toisen tunnistaminen itsekseen ydinolemuksessa - ei muodossa - on aitoa rakkautta. Niin kauan kuin ehdollistunut mieli toimii ja olet täysin samaistunut siihen, ei ole aitoa rakkautta. Voi olla korvikkeita, asioita joita kutsutaan rakkaudeksi, mutta jotka eivät ole aitoa rakkautta. Esimerkiksi rakastuminen - kenties useimmat meistä ovat kokeneet sen. Kenties yksi tai kaksi on tällä hetkellä rakastunut ja ne jotka ovat kokeneet sen, ovat myös kokeneet rakastumisen loppumisen.
Meidän täytyy muistaa, ymmärtääksemme eron aidon rakkauden ja toisten ns. rakkausmuotojen välillä. Olemme suhteellisuudessa muotona ja ehdottomuudessa muodottomana tietoisuutena. Kaksi ulottuvuutta mitkä ihmisolento ruumiillistaa, ovat ihminen ja olento. Ihminen on muoto, olento on muodoton ja ajaton tietoisuus. Joskus tapahtuu niin, että muoto tuntee viehtymystä toisiin muotoihin. Se voi tapahtua useista syistä. Yhden ollessa, että tämä muoto on tullut ulos toisesta muodosta, mitä kutsutaan äidiksi, ja näin tällä muodolla on viehtymys toista muotoa kohtaan. Teillä on rakkautta äitiänne kohtaan, mitä voidaan kutsua henkilökohtaiseksi.
Toinen viehtymys toista muotoa kohtaan on mies ja nainen. Voitte tuntea vetoa toista kehoa kohtaan seksuaalisesti ja sitä kutsutaan joskus rakkaudeksi. Erityisesti jos seksiakti kielletään riittävän pitkään, siitä kehittyy todennäköisemmin pakkomielteistä rakkautta - siinä määrin, että kulttuureissa missä ei voi harrastaa seksiä ennen naimisiinmenoa, rakastumien voi olla valtava asia ja johtaa itsemurhaan. Luonnollisesti on miehen ja naisen viehtymystä, tämän muodon epätäydellisyyttä. Tämän muodon pääepätäydellisyys on, että ollaan joko mies tai nainen. Ykseydestä on tullut mies/naiskaksinaisuutta.
Veto toista kohtaan on yritystä löytää eheys, kokonaisuus, täyttymys vastakkaisen polariteetin kautta, yrityksenä löytää ykseys. Tämä lepää vetovoiman perustalla. Se liittyy muotoon, koska muodon tasolla ei olla kokonaisia - ollaan kokonaisuuden toinen puolikas. Ihmisen toinen puoli on mies ja toinen puoli nainen, karkeasti ottaen.
On vetovoimaa toista kotaan. Sitten voidaan löytää toisesta ihmisestä tiettyjä ominaisuuksia, jotka resonoivat tiettyjen ominaisuuksien kanssa itsessä. Tai jos ne eivät resonoi, saatetaan tuntea vetoa vastakohtaan. Jos on hyvin rauhallinen ihminen, saattaa tuntea vetoa dramaattista ihmistä kohtaan ja päinvastoin. Ja taaskin toivotaan jotain täydennystä tässä. Voi olla viehtymystä toiseen muotoon, mitä voidaan kutsua henkilökohtaiseksi rakkaudeksi. Jos on vain henkilökohtaista rakkautta, niin puuttuu se muodottomuuden tuonpuoleinen ulottuvuus, mistä aito rakkaus syntyy. Onko se osa henkilökohtaista rakkautta vai onko vain henkilökohtainen taso? Tämä määrää, muuttuuko ns. rakkaus lopulta joksikin tuskalliseksi ja turhauttavaksi vai syveneekö se.
Kahden ihmisen välillä saattaa olla vetovoimaa, mikä on aluksi seksuaalista. Jos he alkavat elää yhdessä, tämä ei voi jatkua kovin kauaa ja olla tyydyttävä suhde. Jossain kohtaa seksuaalisen tai tunnevetovoiman on syvennyttävä ja tuonpuoleisen ulottuvuuden on tultava mukaan jossain määrin sen syvenemiseksi. Silloin aito rakkaus säteilee persoonallisen läpi. Tärkeä asia on, että aito rakkaus säteilee siitä ajattomasta, muodottomasta ulottuvuudesta, mikä olette. Säteileekö se henkilökohtaisen rakkauden läpi, mikä liittyy muotojen viehtymykseen? Jos ei, samaistutaan täysin muotoon ja täydellinen samaistuminen muotoon on egoa.
Monta kertaa saatatte ajatella "tämä on sitä!" ja elettyänne yhdessä jonkin aikaa käsitätte "se oli virhe" tai "petin täysin itseäni". Myös lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa, mikä on erittäin läheinen side muodon tasolla, jos tuonpuoleinen ulottuvuus ei säteile läpi, lopulta rakkaus muuttuu joksikin muuksi. Tästä syystä hyvin monilla ihmisillä on erittäin ongelmallisia suhteita vanhempiensa kanssa.
Jotkut suhteet voivat alkaa puhtaasti muotoperustalla ja sitten toinen ulottuvuus tulee jonkin ajan kuluttua. Kenties vasta monien ongelmien jälkeen ja kenties pääsette jo lähelle eroa, kun yhtäkkiä tapahtuu syventyminen ja sitten pystytte tuomaan tilaa.
Avaimena on kysyä: Onko tässä suhteessa tilaa? Vai onko vain ajatuksia ja tunteita? Se on kamala vankila asua, jos elätte jonkun kanssa ja teillä on vain ajatuksia ja tunteita. Toisinaan se on ok, mutta on erimielisyyttä, hankausta.
Meidän täytyy tunnustaa, että on henkilökohtaisia viehtymyksiä. Mutta itsessään ne eivät ole koskaan perimmiltään tyydyttäviä. Useimmiten ne ovat kärsimyksen lähde. Rakkaudesta tulee kärsimyksen lähde, kun tuonpuoleisuus puuttuu. Miten tuonpuoleisuus tulee mukaan? Antamalla tilaa toiselle, mikä periaatteessa merkitsee, että pääsette hiljaisuuteen itsessänne, silloin kun katsotte toista.
Ei ajatusmelua, ei tunneaaltoja. Tämä ei merkitse, ettei voi olla tunteita tai ajatuksia, mutta suhteessa on läsnä muutakin. Tämä ei päde ainosataan läheisiin suhteisiin, vaan myös pinnallisempiin suhteisiin.
Jokaisen ihmissuhteen osalta kysymys on: "Onko tilaa?" Se on osviitta. Tilaa on, silloin kun ajatuksista tulee merkityksettömiä, myös tunteesta tulee merkityksetöntä.
Kun ihmiset asuvat yhdessä, joskus toista ei enää tunnisteta päivittäisessä elämässä, koska on niin paljon tehtävää. Kun herää aamulla, onko hetki, jolloin tunnistaa toisen läsnäolon?
On upein asia, jos voi olla toiselle tila, persoonan sijasta. Juuri tällä hetkellä voit olla täällä persoonana tai tilana.
-----------
Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
12.4.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Jos olemme kaikki yhtä, miksi tunnemme vetoa tiettyjä yksilöitä kohtaan "henkilökohtaisen rakkautemme" ilmaisemisessa?
Aito rakkaus on tuonpuoleista. Tunnistamatta muodottomuutta itsessämme ei voi olla aitoa tuonpuoleista rakkautta. Jos ei voi tunnistaa muodottomuutta itsessään, ei voi tunnistaa itseään toisessa. Toisen tunnistaminen itsekseen ydinolemuksessa - ei muodossa - on aitoa rakkautta. Niin kauan kuin ehdollistunut mieli toimii ja olet täysin samaistunut siihen, ei ole aitoa rakkautta. Voi olla korvikkeita, asioita joita kutsutaan rakkaudeksi, mutta jotka eivät ole aitoa rakkautta. Esimerkiksi rakastuminen - kenties useimmat meistä ovat kokeneet sen. Kenties yksi tai kaksi on tällä hetkellä rakastunut ja ne jotka ovat kokeneet sen, ovat myös kokeneet rakastumisen loppumisen.
Meidän täytyy muistaa, ymmärtääksemme eron aidon rakkauden ja toisten ns. rakkausmuotojen välillä. Olemme suhteellisuudessa muotona ja ehdottomuudessa muodottomana tietoisuutena. Kaksi ulottuvuutta mitkä ihmisolento ruumiillistaa, ovat ihminen ja olento. Ihminen on muoto, olento on muodoton ja ajaton tietoisuus. Joskus tapahtuu niin, että muoto tuntee viehtymystä toisiin muotoihin. Se voi tapahtua useista syistä. Yhden ollessa, että tämä muoto on tullut ulos toisesta muodosta, mitä kutsutaan äidiksi, ja näin tällä muodolla on viehtymys toista muotoa kohtaan. Teillä on rakkautta äitiänne kohtaan, mitä voidaan kutsua henkilökohtaiseksi.
Toinen viehtymys toista muotoa kohtaan on mies ja nainen. Voitte tuntea vetoa toista kehoa kohtaan seksuaalisesti ja sitä kutsutaan joskus rakkaudeksi. Erityisesti jos seksiakti kielletään riittävän pitkään, siitä kehittyy todennäköisemmin pakkomielteistä rakkautta - siinä määrin, että kulttuureissa missä ei voi harrastaa seksiä ennen naimisiinmenoa, rakastumien voi olla valtava asia ja johtaa itsemurhaan. Luonnollisesti on miehen ja naisen viehtymystä, tämän muodon epätäydellisyyttä. Tämän muodon pääepätäydellisyys on, että ollaan joko mies tai nainen. Ykseydestä on tullut mies/naiskaksinaisuutta.
Veto toista kohtaan on yritystä löytää eheys, kokonaisuus, täyttymys vastakkaisen polariteetin kautta, yrityksenä löytää ykseys. Tämä lepää vetovoiman perustalla. Se liittyy muotoon, koska muodon tasolla ei olla kokonaisia - ollaan kokonaisuuden toinen puolikas. Ihmisen toinen puoli on mies ja toinen puoli nainen, karkeasti ottaen.
On vetovoimaa toista kotaan. Sitten voidaan löytää toisesta ihmisestä tiettyjä ominaisuuksia, jotka resonoivat tiettyjen ominaisuuksien kanssa itsessä. Tai jos ne eivät resonoi, saatetaan tuntea vetoa vastakohtaan. Jos on hyvin rauhallinen ihminen, saattaa tuntea vetoa dramaattista ihmistä kohtaan ja päinvastoin. Ja taaskin toivotaan jotain täydennystä tässä. Voi olla viehtymystä toiseen muotoon, mitä voidaan kutsua henkilökohtaiseksi rakkaudeksi. Jos on vain henkilökohtaista rakkautta, niin puuttuu se muodottomuuden tuonpuoleinen ulottuvuus, mistä aito rakkaus syntyy. Onko se osa henkilökohtaista rakkautta vai onko vain henkilökohtainen taso? Tämä määrää, muuttuuko ns. rakkaus lopulta joksikin tuskalliseksi ja turhauttavaksi vai syveneekö se.
Kahden ihmisen välillä saattaa olla vetovoimaa, mikä on aluksi seksuaalista. Jos he alkavat elää yhdessä, tämä ei voi jatkua kovin kauaa ja olla tyydyttävä suhde. Jossain kohtaa seksuaalisen tai tunnevetovoiman on syvennyttävä ja tuonpuoleisen ulottuvuuden on tultava mukaan jossain määrin sen syvenemiseksi. Silloin aito rakkaus säteilee persoonallisen läpi. Tärkeä asia on, että aito rakkaus säteilee siitä ajattomasta, muodottomasta ulottuvuudesta, mikä olette. Säteileekö se henkilökohtaisen rakkauden läpi, mikä liittyy muotojen viehtymykseen? Jos ei, samaistutaan täysin muotoon ja täydellinen samaistuminen muotoon on egoa.
Monta kertaa saatatte ajatella "tämä on sitä!" ja elettyänne yhdessä jonkin aikaa käsitätte "se oli virhe" tai "petin täysin itseäni". Myös lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa, mikä on erittäin läheinen side muodon tasolla, jos tuonpuoleinen ulottuvuus ei säteile läpi, lopulta rakkaus muuttuu joksikin muuksi. Tästä syystä hyvin monilla ihmisillä on erittäin ongelmallisia suhteita vanhempiensa kanssa.
Jotkut suhteet voivat alkaa puhtaasti muotoperustalla ja sitten toinen ulottuvuus tulee jonkin ajan kuluttua. Kenties vasta monien ongelmien jälkeen ja kenties pääsette jo lähelle eroa, kun yhtäkkiä tapahtuu syventyminen ja sitten pystytte tuomaan tilaa.
Avaimena on kysyä: Onko tässä suhteessa tilaa? Vai onko vain ajatuksia ja tunteita? Se on kamala vankila asua, jos elätte jonkun kanssa ja teillä on vain ajatuksia ja tunteita. Toisinaan se on ok, mutta on erimielisyyttä, hankausta.
Meidän täytyy tunnustaa, että on henkilökohtaisia viehtymyksiä. Mutta itsessään ne eivät ole koskaan perimmiltään tyydyttäviä. Useimmiten ne ovat kärsimyksen lähde. Rakkaudesta tulee kärsimyksen lähde, kun tuonpuoleisuus puuttuu. Miten tuonpuoleisuus tulee mukaan? Antamalla tilaa toiselle, mikä periaatteessa merkitsee, että pääsette hiljaisuuteen itsessänne, silloin kun katsotte toista.
Ei ajatusmelua, ei tunneaaltoja. Tämä ei merkitse, ettei voi olla tunteita tai ajatuksia, mutta suhteessa on läsnä muutakin. Tämä ei päde ainosataan läheisiin suhteisiin, vaan myös pinnallisempiin suhteisiin.
Jokaisen ihmissuhteen osalta kysymys on: "Onko tilaa?" Se on osviitta. Tilaa on, silloin kun ajatuksista tulee merkityksettömiä, myös tunteesta tulee merkityksetöntä.
Kun ihmiset asuvat yhdessä, joskus toista ei enää tunnisteta päivittäisessä elämässä, koska on niin paljon tehtävää. Kun herää aamulla, onko hetki, jolloin tunnistaa toisen läsnäolon?
On upein asia, jos voi olla toiselle tila, persoonan sijasta. Juuri tällä hetkellä voit olla täällä persoonana tai tilana.
-----------
