Kymmenen vuotta sitten tähän aikaan asuin Turussa, hioin tuittupäisenä silloisen mieheni kanssa juuri ostamamme puutaloasunnon portaiden kaiteita. Olimme riidelleet jostain mitättömästä asiasta, jonka johdosta minä sain jonkun käsittämättömän kohtauksen. Päätin ärsytyksissäni lähteä lähi-Siwaan hakemaan jotain syötävää. Kävelin kulman taakse, päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Housuni olivat kaiteiden hiomisen jäljiltä nuhruiset valkoisesta pölystä ja käteni karheat santapaperista.
Pääsin kaupan edustalle ja vilkaisin iltapäivälehtien otsikot. Niissä oli kuvat korkeista torneista, joista pursusi savua, ja isoin otsikoin teksti NEW YORK. Jäin kuin naulittuna seisomaan otsikkojen ääreen. Jos minulla olisi ollut hanskat kädessä, ne olisivat varmasti tippuneet siihen paikkaan. Minut valtasi mielipuolinen olo: tähänkö on tultu?? Jos New Yorkissa voi tapahtua jotain noin karmealta näyttävää, niin olemmeko mekään turvassa täällä Suomessa? Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut. Meillä ei remontista johtuen ollut ollut tv päällä, joten olimme onnellisen tietämättömiä ulkomaailmasta. Kiersin kaupan nopeasti läpi, enkä muista mitä edes ostin, mutta lehdet nappasin kainalooni. Omat kinastelut alkoivat tuntua täysin typeriltä. Kun sitten pääsin kotiin, oli turha yrittää pitää enää kiukkua yllä: se oli sulanut lehtien otsikoiden myötä taivaan tuuliin. Huusin vain miehelleni, että "tule katsomaan, jotain on tapahtunut". Siinä pölyn keskellä istuimme, söimme ja luimme lehtiä. Ja minä kun olin vähän aikaa sitten luullut, että minun maailmassani on jokin kriisitilanne....
Vilkaisin äsken tämän päivän iltapäivälehteä netistä. Siellä oli WTC-muisteluiden yhteydessä lainaus myös Jani Toivolan blogista. Blogin viimeisenä lainina hän kirjoittaa:
"Nyt pitäisi olla henkisen johtajuuden aika."
En voisi olla enempää samaa mieltä. Kaikkea muuta on jo koitettu. Kovilla, rahan sanelemilla, ahneilla ja itsekkäillä arvoilla emme vain enää voi jatkaa. Se mitä maailma tarvitsee on epäitsekkyyttä, myötätuntoa ja sydämenviisautta. Ja me voimme aloittaa sen omasta itsestämme. Meillä ei ole enää aikaa vain seurata sivusta, kun joku muu määrää tahdin, kertoo meille miten pitää elää, vaan meidän on aika ottaa vastuu omasta itsestämme, elämästämme, yhteiskunnastamme, maapallostamme.
Kävin tänään ystäväni luona hakemassa häneltä kuvia Aukustin keikaltamme. Kun olin lähdössä kotiin, hän sanoi, että heillä olisi tuolla kasvimaa, josta riittäisi minullekin porkkanaa, perunaa ja punajuurta. Oih, kiitos, kiitos, kiitos! Kohta olimme jo sangot kädessä kyykistelemässä pellolla ja kaivamassa sankoihimme tuoreita vihanneksia. Se tuntui todella luksukselta! Mietin, että mihin me olemme tälläisestäkin asiasta oikein vieraantuneet? Voiko olla parempaa kuin hakea oma ruokansa taivasalta; ruoan, jota Aurinko, Sade ja itse Äiti Maa ovat hellineet ja kypsyttäneet? Kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan säilöntäaineilla täyteen ahdetumpia tuotteita, joista ei oikeasti enää tiedä mitä ne sisältävät. Tiedämme vain sen, että ihmiset voivat yhä huonommin ja huonommin, kärsivät masennuksesta ja vetävät pilleriä toisensa perään yrittäen päästä jaloilleen. Mistähän johtuu? Hyvin pitkälti ruoasta, jossa ei ole enää mitään kunnollisia rakennusosia kehoillemme jäljellä. Ruoasta, jonka pitäisi olla meidän koko hyvinvointimme kivijalka ja polttoaine.
Tulin kotiin ja soitin ystävälleni, joka kokkaa ruokansa aina "yläkerran" avustuksella. Hänelle tuodaan aina aivan mielettömiä reseptejä ja kerrotaan mitä mihinkin pitää pistää, mitä hänellä on jo valmiiksi kaapissa, mitä voi hyödyntää mihinkin ruokaan. Ja jestas mitä herkkureseptejä ne ovatkaan!!! Hänen pitäisi ehdottomasti kirjoittaa luomuherkkureseptikirja! <3 Anyway, kysyin häneltä sitten, että olisiko hänellä ehdottaa mulle jotain reseptiä näistä kasvimaaltani kantamistani aineksista. Mielessäni kajasteli jo hänen kokkaamansa herkut... :)
Olen aina tuntenut olevani kokkausmaailmassa todella vieraalla maalla. Kunnes sitten vuoden 2009 lopulla Heidin Simplify To Super-kurssi (Nykyään nimellä Uusi Päivä) avasi minulle uudenlaisen lähestymistavan ruoka-asioihin. Siihen mennessä olin elänyt suurinpiirtein leivällä ja hedelmillä, mutta yhtäkkiä löysin itseni edes silloin tällöin väkräämästä keittiössä raakaruokajuttuja, smoothieita, salaatteja etc. Hiljalleen opin, että osaan tehdä edes jotain keittiössä. Ja kun kehoni sai puhtaampaa ruokaa, oli kuin se olisi herännyt ikiaikaisesta unesta, ja se alkoi nyt itse ilmoittaa, mitä se milloinkin haluaa. Ja jos laitoin suuhuni jotain sellaista, mitä sinne ei pitäisi laittaa, niin kyllä se senkin kertoi! Ja kertoo vieläkin!! :DD Elin muutamia kuukausia pelkällä luomuraakaravinnolla ja superfoodeilla, ja olo oli aivan mahtava!! Energiaa oli niin valtavasti, että selvisin koko ajan noin neljän tunnin yöunilla. Toki tuohon aikaan (2009 loppuvuosi ja 2010 kevät) ajoittui myös suuri henkinen henkilökohtainen läpimurtoni, joten sieltäkin puolelta tuli energiaa, mutta ehdottomasti puhdas ruoka vauhditti sitä aivan valtavasti, sen vain tunsin kehossani. Sen jälkeen ruokavalioni on "normalisoitunut" siinä mielessä, että nykyään syön myös lämmintä ruokaa, mutta edelleen syön vain kasvisruokaa ja pyrin mahdollisuuksien mukaan ostamaan luomua. Oli aikoja, etten syönyt hiilareita ja sokeria ollenkaan, mutta nyt ne ovat palanneet, keho sietää niitä jo paremmin, suorastaan tarvitsee niitä. Repsahduksia ruokajutuissa tulee silloin tällöin erityiseti sokerin kanssa, mutta pääasia on, että on tietoisuus siitä, miten tilanteen pystyy korjaamaan. Yksi Heidin ihanimmista opeista oli minusta se, että hän uuden ajan mukaisesti kehotti LISÄÄMÄÄN HYVIÄ AINEKSIA ruokavalioon, eikä poistamaan huonoja, ja luomaan lisää syyllisyystaakkaa, niin kuin ennen vanhaan on tavattu kehottaa. Kun ruokavalioon lisää hyviä luomujuttuja ja keho herkistyy, se alkaa automaattisesti vaatia niitä juttuja lisää, ja vanhat tipahtelee kuin vahingossa pois. Ja samalla tulee vaikuttaneeksi koko maapallon tasapainoon.
Kun siinä äsken sitten kokkasin ystäväni reseptillä itselleni herkkukasvisruokaa, niin viestiä alkoi tulemaan. Muistan, miten jo Amman kanssa Etelä-Intian kiertueella ollessani v.2009 minulle tultiin kertomaan, miten Amma on sanonut, että jokaisen pitäisi perustaa oma kasvimaa. Että kohta maailmamme on sellaisessa tilassa, että meidän täytyy osata tuottaa itse ruokamme. Minä, joka en silloin vielä ollut niin perillä asioista, tietenkin hiukan säikähdin. Mihin tämä maailma on jälleen kerran menossa? Amma on kuitenkin koko ajan näyttänyt meille inspiroivaa esimerkkiä. Ashramissa astiat pestään savella ja huuhdellaan viileällä vedellä. Viimeksi siellä otettiin muutamina päivinä jopa käyttöön sama tekniikka, mitä käytimme kiertueella: asetetaan kolme astiaa, joista ensimmäisessä pesemme ruoan pois, seuraavassa huuhdella saippuan kanssa kunnolla ja kolmannessa huuhdellaan ilman saippuaa. Ja tuossa samassa vedessä pestään monen ihmisen astiat. Näin säästetään vettä. Myös kierrätys näkyy ashramissa monessa asiassa, on kierrätyspiste kaikille mahdollisille jätteille, kerran viikossa pidetään kirpputori, temppelistä löytyy second hand-kauppa, Ammalla käytössä olleista sarikankaista teetetään jos jonkinmoisia lahjoja, ja kaikille käyttökelpoisille jätteille keksitään uusiokäyttötapoja. Ja siellä kaikki on niin luonnollista tälläiselle toiminnalle, ei tulisi mieleenkään toimia toisin, kun Kaikki toimivat tällä tavalla. Kumpa vielä jonain päivänä Suomessakin olisi tälläinen tilanne. Tänään ilahduin, kun kävin veljeni luona, jossa sattui olemaan tv päällä. Sieltä tuli mainos, jossa kehotettiin kierrättämään kännykköjä!! Se oli minusta loistoidea! Mietimme, että nii-in, meidänkin laatikoissa lojuu ties miten monta kännykkää, ja eihän niillä enää mitään tee. Ja näin on varmasti kaikilla muillakin. Ilostuin tuosta mainoksesta! Ihanaa, että vihreämmät arvot alkavat jo näkyä yhteiskunnassamme, ja mm.kierrätyksestäkin normaali asia joka päiväisessä arjessamme.
Muistan kuinka Intiassa kiertueella ollessamme olin töissä vihannestenpilkkomispisteessä. Mieleeni syöpyi erään naisen sanat, kun kuorimme perunoita. Hän sanoi, että Amma on pyytänyt, ettemme kuori perunoista liian paksuja kuoria!! Niin kuin tiedät: kun kuorimme omenaa, helposti kuorimme sitä ajattelemattomuuttamme niin syvältä, että kuoret ovatkin lopulta oikein kunnon suikaleita. Haaskeellehan ne menee! Kyllä minä tuolloin ajattelin, että no jo on markkinat, kuoritaan sitten hellemmin, niin perunaan jää enemmän syötävää. <3
Perusajatuksena on tietenkin se, että meidän on tultava tietoiseksi toimistamme, kehostamme, mielestämme. Meidän on tultava tietoiseksi myös tämän maailman tilasta. Hyvä uutinen on se, että kun tulee tietoiseksi omasta maailmastaan, niin tulee automaattisesti tietoiseksi myös globaalisti asioista. Juuri äsken minulle soitti eräs mies. Juttelimme juurikin näistä asioista. Hän sanoi, että häntä pelottaa ajatus tulla tietoiseksi, alkaa yhtäkkiä nähdä millaista elämää elää, elää sydämellä, kun niin paljon saattaisi muuttua. On paljon helpompaa vain pyörittää tätä rumbaa. Ymmärrän sen. Mutta se ketä siinä oikeasti pelottaa on Ego. Se ego, joka on rakentanut kokonaisen valtakunnan ja imperiumin elämäämme, saanut uskoteltua meille, että tarvitsemme kaikki nämä tavarat ja lääkkeet ja rakennelmat ympärillämme, että tarvitsemme tittelit ja tietynkokoisen palkkapussin ollaksemme Jotakin. Ja että meidän pitää oikein pitämällä pitää niistä kiinni. Ja että näiden asioiden myötä olemme TURVASSA. Näillä asioilla ME EMME OLE TURVASSA.
Voimme olla turvassa ainoastaan kun lakkaamme alituisesti määrittämästä itseämme ja onnellisuuttamme ulkopuolelta, heilahtelemasta ulkomaailman odotusten mukaan ja antamasta Amman sanoin mielemme pomppia kuin apina, jonka päähän putoilee kookospähkinöitä! Turva on sydämessämme ja rauhallisessa mielessämme. Siis lähempänä kuin koskaan olemme uskaltaneet edes ajatella. On tarkasteltava ajatuksiaan ja nähtävä mitä niillä luomme. Kaikki vastaukset ovat meissä itsessämme, kun vain uskallamme pysähtyä ja ottaa niistä selvää. Kaikki voima on jo meissä, kun lakkaamme olemasta sätkynukkeja. Meissä on voima ja rakkaus muuttaa tämä maailma meille kaikille paremmaksi paikaksi.
Jumalatar-voimaa Sinulle välittäen,
Deepthi
