Kävelen pitkin turkoosin meren rantaviivaa aaltojen valkeissa kuohuissa. Päivä on kirkas, mutta
myrskyisä. Viime yönä tuuli raivosi vuokraamamme talon nurkissa ja piiskasi sateellaan lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoitamme. Minä olin vetänyt kaikki verhot sivuun ja makasin sohvalla peittoihin kääriytyneinä katselemassa myrskyn pauhua.
Ensimmäiset päivät piskuisella Menorcan saarella ovat olleet ihmeellisiä, haastaviakin. Olemme matkalla kymmenen hengen ystäväporukan kanssa ja asutamme kaikki samaa taloa. Olen huomannut, että se on minulle yllättävän haastavaa. Huomaan sotkeutuvani muiden energioihin ja olen ajoittain kuin laiva ilman navigaattoria keskellä merta. Ajelehdin. Välillä jo luulen näkeväni sataman valot ja lähden kulkemaan valoja kohti - vain huomatakseni, että se ei olekaan minun satamani. Jatkan matkaa, joudun taas aavalle merelle, ajaudun huomaamattani suoraan takaisin myrskyn silmään.
Vihdoin löydän sataman, jossa on minulle vapaa paikka. Tämä ranta, nämä kuohut muistuttavat omiani. Enkelit palaavat, saavat minuun tarpeeksi vahvan yhteyden kuullakseni heitä. Ja niin he johdattavat minut lempeästi takaisin omaan satamaani, Enkelten Satamaan.
Rauha yltää taas sieluuni ja muistan jälleen kuka olen. Miten sen voikin aina unohtaa? Luulisi, että ihminen muistaisi kuka hän on, mietin, ja käännän kasvoni suoraan aurinkoon. Sitten enkelit sanovat minulle, että en ole mikä tahansa ihminen. Olen kuulemma Enkeli-ihminen. He yrittävät saada minua uskomaan tämän asian. Minä puolestani yritän vieläkin pistää vastaan. Yritän vieläkin sovittautua niihin raameihin, joihin muutkin ihmiset sovittautuvat. Täällä, matkalla se on minulle taas paljastunut. En vieläkään ymmärrä, että minun kuuluu elää elämääni täysin omalla tavallani, omalla ruokavaliolla, omalla unirytmillä, omista rakkaista tekemisistäni kiinnipitäen. Mutta nyt kun olen päässyt taas kotisatamaan, muistan, mikä minulle tärkeintä: Meri, Aurinko ja Hiljaisuus. Jos olen liian kauan poissa jonkun näistä elementeistä luota, herkkä olemukseni menee sekaisin. Ei Enkeleitä ole tarkoitettu kulkemaan ennaltamäärättyjä polkuja, Enkelit luovat polkunsa itse, kulkevat usein askelia, joita kukaan muu ei ole vielä kulkenut. Se vaatii Enkeleiltä rohkeutta, ja kuitenkin Enkelit tietävät, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa. Enkelit on luotu olemaan Enkeleitä, mutta matka sen hyväksymiseen käy usein monien elämänkoulujen kautta. Täytyy välillä ajelehtia ilman navigaattoria, että huomaa eron, mitä on olla jälleen takaisin ohjauksessa, Enkeli-ohjauksessa.Tänä aamuna minun piti etsiä internetkahvila, johon pääsisin tarkistamaan minusta piakkoin ilmestyvän lehtijutun. Se on ensimmäinen juttu, jossa kerron avoimesti siitä, miten Enkelit tulivat elämääni. Tein juttuun korjaukset ja lähdin kävelemään tänne meren rantaan. Hetken aikaa tunsin itseni toimittajan käyttämän sanan mukaisesti "tärähtäneeksi", kun nyt huomaan näistä asioista puhuvani valtamediassa. Jäin miettimään sitä. Sitten Enkelit alkoivat puhua minulle.
"Sinä olet uniikki, niin kuin jokainen yksilö Maan päällä. Jokaiselle Teistä suodaan omanlaisensa Lahja, ja Sinulla se Lahja on yhteys meihin, Enkeleihisi. Sinulle ei ole annettu sitä Lahjaa turhan takia, vaan käytettäväksi ihmiskunnan ja koko maapallon hyväksi. Luota siihen, että me olemme vierelläsi Nyt ja Aina, ja että kaikki on koko ajan järjestyksessä - näyttää asiat ulkoisesti miltä hyvänsä. Me haluamme välittää kauttasi Rauhan ja Rakkauden viestiä, ja olemme vihkineet Sinut tehtävääsi. Ja ei, et ole välittämässä tätä viestiä yksin, maailma on pullollaan ihmisiä, joiden kautta olemme aina työskennelleet ja tulemme aina työskentelemään. Sinä olet yksi osa tätä verkostoa, ja me olemme hyvin ylpeitä Sinusta. Sinua ei olisi tähän tehtävään laitettu, valmisteltu ja aukaistu, jos me emme olisi varmoja, että Sinä kykenet siihen. Olemme iloisia, että yhä useampi ottaa tämän tehtävän laillasi vastaan. Koska Teitä maailma tarvitsee, Rauhanrakentajia. Rauha lähtee Aina omasta sielunkasvustanne. Ohjaamme Teitä oikeisiin elämänkouluihin, oikeiden tapahtumien ja ihmisten luo, jotka tavalla tai toisella - ei aina niin kovin kivuttomastikaan - avaavat sydämenne pyyteettömälle Rakkaudelle ja palvelulle, Rakkauden ja Rauhan Lähettiläiksi. Joku tekee sitä tehtävää näkyvämmin, toiset hiljaisesti omassa elämänpiirissään, ja kumpikin tapa on yhtä arvokas. Sinä, Kallisarvoinen, olet ottanut tehtäväsi vastaan jo aikojen alussa. Ole Rauhassa. Olet Rakastettu."Kuljin rantaviivaa pitkin ja silmäni kostuivat siitä nöyryydestä ja rakkaudesta, jota tunsin viestiä vastaanottaessani. Meren kuohut hivelivät paljaita varpaita ja tuuli helli hiuksiani. Vaikka olen yksin ja vieraan maan rannalla, tunnen olevani juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, enkä todellakaan ole yksin. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä rauhasta, jota saan kantaa sydämessäni, siitä tehtävästä, johon minut on johdatettu, siitä Rakkaudesta, jota Enkelini minulle suovat. Mieleeni muistuu erään kanavoijaystäväni välittämät sanat:
"Yleensä kun muotokuvaa tehdään, niin taiteilijakin ensin hahmottelee teosta. Muotokuva ei synny yhdestä tai kahdesta katseesta. Tarvitaan paljon yksityiskohtien tutkimista, kokonaisuuden ymmärtämistä. Valolla ja varjolla on oma paikkansa kuvan syntymisessä. Tarvitaan kärsivällisyyttä kun piirretään kulmakarvoja, intensiivisyyttä että saadaan intensiivinen katse, rohkeutta kun otetaan persoonaa esiin, Luojan luomaa persoonaa. Rakas, se on niin, että joskus Luoja viisaudessaan tekee meitä vahvoin värein, meille vahvaa luonnetta, persoonallisuutta, poikkeamaa massasta. Ja sitten me huudahdamme "Luojani, ei noin vahvasti! Tyydytään vain pieneen kaareen, vain pieniin hymykuoppiin, ei noin syviä!!"
Luoja on pitkämielinen ja tekee viivat pienin vedoin saadakseen ihmisen ajattelemaan, että homma on hänen omassa hanskassaan, ettei tule liian suuria kaaria. Paljon Rakkautta liittyy luomistyöhön."
Ja niin On.
Rakkaudessa Sinun,Deepthi from Menorca
