Heiii Rakkaat!
Tänä aamuna ei kyllä voinut enää mitään muuta kuin nauraa! Tuntuu, että mennyt viikko oli aivan erityistä energiapyöritystä, johon vaikutti niin auringonpurkaukset kuin kollektiivinen energia Bostonin tapahtumiin liittyen, huomisen Sirius-dokumentin julkistaminen ja siitä leviävä informaatio ympäri nettiä, sekä yhä oheneva vaippa eri todellisuuksien välissä. Ihmisten hämmennys, totuudenjano ja monenkirjavat tunteet tuntuvat kollektiivisessa verkossamme. Alamme myös yhä enemmän nähdä harhojen läpi ja elää monessa todellisuudessa yhtä aikaa.
Facebookissa ihmiset jakavat omia todellisuuksiaan ja tulemme yhä tietoisemmiksi siitä, mitä muussa maailmassa ja muiden ajatuksissa liikkuu. Jennifer Hoffman kommentoi mm.Bostonin tapahtumia mielestäni hyvin:
"I have been thinking a lot about the Boston and Texas events because I received a wide range of compliments and criticisms for my posts and that's OK. It's my work to share the truth as I see, hear and know it, and I don't expect everyone to agree with me. But I would not be in integrity with my path if I kept silent, no matter how much criticism my comments receive. I noticed that Marianne Williamson said something similar to my comments on her page and was so condemned by people that she deleted the thread and repeated the comment, but in a different way.
I have to say, I wondered why those who criticized the loudest didn't see what was so obvious to others. And I know the answer, it has to do with frequency and vibration and where we are individually on that path.
We have downstream vision when we are at a higher frequency and vibration, meaning we can see everything at our frequency and below it. That is why healing brings so much clarity, now you see the entire situation from every single angle. But we don't have upstream vision at lower frequencies, so we can only see what is right in front of us and cannot see anything beyond that until we raise our vibrations. It doesn't matter how clear it looks to others, we cannot see it until we are at the frequency to be able to rise above our fears and acknowledge new and different beliefs, truths and perceptions.
The more dense energies can speak to those who are at their frequency but for others, their words don't ring with truth, because they are not true for them. Every person resonates with the truth they are willing to hear and know, and nothing else. When they are ready they will be open to hearing more information, or not. Sometimes we have to get hit over the head pretty hard to decide that it's time to get out of the way and start looking in another direction."
*
Alamme olla yhä herkempiä aistimaan muiden energioita ja heidän vointiaan. Hyvä esimerkki tästä oli ystäväni kommentti. Hän oli miettinyt yhteistä tuttavaamme, mutta ei ollut nähnyt eikä kuullut hänestä mitään pitkiin aikoihin. Minä sen sijaan olin kuullut ja tiesin mitä hänelle kuuluu. Kun ystäväni oli miettinyt tätä yhteistä tuttavaamme, hänelle oli tullut heti tuntu, että tuttavamme on kipeä, tarkemmin ottaen, että hänellä on kurkkukipu ja häntä yskittää. Ja minä taas oli ollut juuri yhteydessä yhteiseen tuttavaamme, ja pystyin todistamaan ystävälleni, että näin tosiaan oli.
Siinä vaiheessa, kun ajattelemme jota kuta henkilöä, energiayhteys on jo syntynyt ja hiljainen informaatio kulkee toiselta toiselle. Minä olen saanut useita kokemuksia ystävieni kanssa siitä, että aina kun avaamme fyysisen yhteyden meilitse, puhelimitse tai tekstiviestillä, se on jo olemassa, toinen oli käväissyt jo toisen mielessä ennen fyysistä kontaktia. Toinen hyvä esimerkki tästä on se, että minulla on vuokranantajani kanssa yhteinen pesutupa ja pesukone. Viime maanantaina laitoin aamulla hänelle tekstiviestin, että mahtaisiko kone olla vapaa, jos tulen pesemään pyykkiä. Hän puolestaan vastasi, että hänelle oli tullut tuo hiljainen informaatio jo edellisiltana, joten hän oli jättänyt täksi aamuksi pesukoneen vapaaksi.
Tai kolmas esimerkki viikon takaisesta enkeliretriitistä. Olimme keskustelleet eräästä asiasta retriittiläisten kanssa ja käyttäneet erästä tiettyä sanaa asiasta puhuessamme. Eräs osallistujista oli sitten soittanut kolmannen retriittipäivän aamuna kotiin miehelleen, ja hetken juteltuaan mies oli käyttänyt vaimolleen juuri niitä sanoja, joista olimme puhuneet edellispäivänä retriitissä. Vaimo oli ollut aivan häkeltynyt, koska hän ei ollut kuullut miehensä koskaan aiemmin käyttäneen tuota kyseistä sanaa. Jollain tasolla tuo mies oli siis ollut retriitissä vaimonsa energialinkin myötä mukana, ja sana oli tuotu hänelle kollektiivisen kentän kautta, ja nyt hän tuli todistaneeksi vaimolleen tuon energiayhteyden tietämättään. Yhteinen ilomme oli rajaton!
Tämä universaali yhteys paljastaa meille sen, miten todella yhteydessä olemme toistemme kanssa; että todella olemme yhtä. Tämä alkaa nyt olla yhä ilmeisempää meidän jokaisen arjessa. Vaikka toinen olisi toisella puolen maailmaa, pystyt tuntemaan mitä hänelle kuuluu. Tässä tullaan tietenkin siihen, että meidän jokaisen on hyvä kiinnittää huomiota ajatuksiimme, joita yhteiseen ajatuskenttään välitämme. Pysyä rakkaudessa, valossa.
Viime päivinä on myöskin ollut hämmennyksiä aikatauluissa ja kalentereissa. Kalenterimerkinnät tuntuvat hyppineen ihan omia aikojaan toisille päiville, ja käsitys ajasta alkaa olla yhä monimuotoisempi. 15 minuutin tapaaminen on muuttunut yhtäkkiä kolmeksi tunniksi, ja toisaalta esimerkiksi matkustaessa tunnet olevasi juuri lähtenyt kotipihasta, kun oletkin jo perillä. On kuin joku muokkaisi aikaa koko ajan sen mukaan, mikä on tarve. Luottamus siihen, että on koko ajan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on kasvanut. Ei tarvitse itse murehtia ja pähkäillä, että miten saan kaiken sopimaan kalenteriini.
Hyvä esimerkki oli jälleen viime viikko. Maanantaina totesin, että jahas, on tulossa hektinen viikko ja samalla mietin, että missäköhän vaiheessa kirjoitan tällä viikolla kirjaani. Maanantai-iltana aloin hätiköimään ja siirtämään seuraavan päivän kahta palaveria loppuviikkoon, jotta saan aikaa kirjoittamistyölle, koska keskiviikkona olisin joka tapauksessa koko päivän Tampereella. Niin sitten tein, ja käytin tiistaina koko päivän tehokkaasti tuolle työlle - vain saadakseni kuulla tiistai-iltana, että seuraavan päivän Tampereen reissu on peruuntunut. Pikkuisen minua hymyilytti. Jos olisin vähän malttanut maanantaina odottaa, niin olisin nähnyt, miten hiljainen pyyntöni oli jo kuultu universumissa.
Eilen istuin sitten jälleen kirjoitustyöni parissa niin innokkaasti, että kello olikin aamulla jo neljä, ennen kuin kävin nukkumaan. Rakastan niin paljon yön hiljaisia, inspiroivia tunteja. Ja arvatkaapas mitä, kirjan ensimmäinen versio on nyt kirjoitettu! ♥ ♥ On aivan uskomatonta! ♥ Nyt tuo ensimmäinen versio lähtee sitten kustantajalle, ja alamme miettiä kirjan lopullista versiota. Olen niin innoissani! ♥ Välillä kirjoittaessani itsekin itken ja nauran vuorotellen, ja enkelit ovat olleet vahvasti mukana auttamassa tekstin synnyssä. Rukoilen vain, että kirja löytää sellaisen lopullisen muotonsa, josta on mahdollisimman monelle iloa ja apua. ♥
Tänä aamuna Olga herättikin minut tavalliseen tapaansa jo ennen kahdeksaa. Mutta ihmeellisellä tavalla tuntui, että vaikka olin nukkunut vain neljä tuntia, niin olin täynnä virtaa ja iloa, mikä on menneen viikon energiapyörityksen jälkeen oikein tervetullut tunne. Kollektiiviseen verkkoon kun ei itse pysty vaikuttaa, on vain pysyteltävä omassa keskuksessaan. Mutta se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että silti tuntee tuon yleisen energian. On opittava tulemaan toimeen sen kanssa, kuljettava läpi.
Sen verran täytyy vielä viime viikosta mainita, että myös unet ovat olleet todella voimallisia ja eläviä, kosmisiakin. Yhtenä yönä näin unta, että seisoin lapsuudenkotini takapihalla. Siellä oli kanssani 10-15 minun ikäistäni naista, kaikilla oli pitkät, hulmuavat hiukset, kesämekot yllään, kaikki tanssivat ja iloitsivat. Näytti siltä, kuin olisimme olleet kesäisiä keijuja iloitsemassa keskikesän valosta. Sitten aivan yhtäkkiä katseeni kiinnittyi taivaalle. Sinne ilmestyi neonpunainen, hehkuva, elävä rinkula, josta lähti säteitä ulospäin. Minä ihmettelin, että mikäs avaruusalus siihen tuli meitä tervehtimään. Kaikki meistä näki tuon, ja jatkoimme vain tanssimista. Sen jälkeen taivas täyttyi yhtäkkiä tähtisateesta, jossa oli monenvärisiä kimmeltäviä, eri kokoisia tähtiä, kuin kosmista sadetta. Minne tahansa katsoimme, tähtipölyä oli koko taivaan kannen täydeltä. Se oli riemullinen ja ihana kokemus!
Ja sitten vielä yksi iloinen uutinen:
Laitan kirjat kaikille kirjan tilanneille postiin tulevan viikon alussa, niin pääsette nauttimaan sen vahvasta viestistä.
Iloa ja sisäistä vahvuutta uuteen viikkoon!
Anna sielusi auringon loistaa! ♥ ♥
Deepthi
Facebookissa ihmiset jakavat omia todellisuuksiaan ja tulemme yhä tietoisemmiksi siitä, mitä muussa maailmassa ja muiden ajatuksissa liikkuu. Jennifer Hoffman kommentoi mm.Bostonin tapahtumia mielestäni hyvin:
"I have been thinking a lot about the Boston and Texas events because I received a wide range of compliments and criticisms for my posts and that's OK. It's my work to share the truth as I see, hear and know it, and I don't expect everyone to agree with me. But I would not be in integrity with my path if I kept silent, no matter how much criticism my comments receive. I noticed that Marianne Williamson said something similar to my comments on her page and was so condemned by people that she deleted the thread and repeated the comment, but in a different way.
I have to say, I wondered why those who criticized the loudest didn't see what was so obvious to others. And I know the answer, it has to do with frequency and vibration and where we are individually on that path.
We have downstream vision when we are at a higher frequency and vibration, meaning we can see everything at our frequency and below it. That is why healing brings so much clarity, now you see the entire situation from every single angle. But we don't have upstream vision at lower frequencies, so we can only see what is right in front of us and cannot see anything beyond that until we raise our vibrations. It doesn't matter how clear it looks to others, we cannot see it until we are at the frequency to be able to rise above our fears and acknowledge new and different beliefs, truths and perceptions.
The more dense energies can speak to those who are at their frequency but for others, their words don't ring with truth, because they are not true for them. Every person resonates with the truth they are willing to hear and know, and nothing else. When they are ready they will be open to hearing more information, or not. Sometimes we have to get hit over the head pretty hard to decide that it's time to get out of the way and start looking in another direction."
*
Alamme olla yhä herkempiä aistimaan muiden energioita ja heidän vointiaan. Hyvä esimerkki tästä oli ystäväni kommentti. Hän oli miettinyt yhteistä tuttavaamme, mutta ei ollut nähnyt eikä kuullut hänestä mitään pitkiin aikoihin. Minä sen sijaan olin kuullut ja tiesin mitä hänelle kuuluu. Kun ystäväni oli miettinyt tätä yhteistä tuttavaamme, hänelle oli tullut heti tuntu, että tuttavamme on kipeä, tarkemmin ottaen, että hänellä on kurkkukipu ja häntä yskittää. Ja minä taas oli ollut juuri yhteydessä yhteiseen tuttavaamme, ja pystyin todistamaan ystävälleni, että näin tosiaan oli.
Siinä vaiheessa, kun ajattelemme jota kuta henkilöä, energiayhteys on jo syntynyt ja hiljainen informaatio kulkee toiselta toiselle. Minä olen saanut useita kokemuksia ystävieni kanssa siitä, että aina kun avaamme fyysisen yhteyden meilitse, puhelimitse tai tekstiviestillä, se on jo olemassa, toinen oli käväissyt jo toisen mielessä ennen fyysistä kontaktia. Toinen hyvä esimerkki tästä on se, että minulla on vuokranantajani kanssa yhteinen pesutupa ja pesukone. Viime maanantaina laitoin aamulla hänelle tekstiviestin, että mahtaisiko kone olla vapaa, jos tulen pesemään pyykkiä. Hän puolestaan vastasi, että hänelle oli tullut tuo hiljainen informaatio jo edellisiltana, joten hän oli jättänyt täksi aamuksi pesukoneen vapaaksi.
Tai kolmas esimerkki viikon takaisesta enkeliretriitistä. Olimme keskustelleet eräästä asiasta retriittiläisten kanssa ja käyttäneet erästä tiettyä sanaa asiasta puhuessamme. Eräs osallistujista oli sitten soittanut kolmannen retriittipäivän aamuna kotiin miehelleen, ja hetken juteltuaan mies oli käyttänyt vaimolleen juuri niitä sanoja, joista olimme puhuneet edellispäivänä retriitissä. Vaimo oli ollut aivan häkeltynyt, koska hän ei ollut kuullut miehensä koskaan aiemmin käyttäneen tuota kyseistä sanaa. Jollain tasolla tuo mies oli siis ollut retriitissä vaimonsa energialinkin myötä mukana, ja sana oli tuotu hänelle kollektiivisen kentän kautta, ja nyt hän tuli todistaneeksi vaimolleen tuon energiayhteyden tietämättään. Yhteinen ilomme oli rajaton!
Tämä universaali yhteys paljastaa meille sen, miten todella yhteydessä olemme toistemme kanssa; että todella olemme yhtä. Tämä alkaa nyt olla yhä ilmeisempää meidän jokaisen arjessa. Vaikka toinen olisi toisella puolen maailmaa, pystyt tuntemaan mitä hänelle kuuluu. Tässä tullaan tietenkin siihen, että meidän jokaisen on hyvä kiinnittää huomiota ajatuksiimme, joita yhteiseen ajatuskenttään välitämme. Pysyä rakkaudessa, valossa.
Viime päivinä on myöskin ollut hämmennyksiä aikatauluissa ja kalentereissa. Kalenterimerkinnät tuntuvat hyppineen ihan omia aikojaan toisille päiville, ja käsitys ajasta alkaa olla yhä monimuotoisempi. 15 minuutin tapaaminen on muuttunut yhtäkkiä kolmeksi tunniksi, ja toisaalta esimerkiksi matkustaessa tunnet olevasi juuri lähtenyt kotipihasta, kun oletkin jo perillä. On kuin joku muokkaisi aikaa koko ajan sen mukaan, mikä on tarve. Luottamus siihen, että on koko ajan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on kasvanut. Ei tarvitse itse murehtia ja pähkäillä, että miten saan kaiken sopimaan kalenteriini.
Hyvä esimerkki oli jälleen viime viikko. Maanantaina totesin, että jahas, on tulossa hektinen viikko ja samalla mietin, että missäköhän vaiheessa kirjoitan tällä viikolla kirjaani. Maanantai-iltana aloin hätiköimään ja siirtämään seuraavan päivän kahta palaveria loppuviikkoon, jotta saan aikaa kirjoittamistyölle, koska keskiviikkona olisin joka tapauksessa koko päivän Tampereella. Niin sitten tein, ja käytin tiistaina koko päivän tehokkaasti tuolle työlle - vain saadakseni kuulla tiistai-iltana, että seuraavan päivän Tampereen reissu on peruuntunut. Pikkuisen minua hymyilytti. Jos olisin vähän malttanut maanantaina odottaa, niin olisin nähnyt, miten hiljainen pyyntöni oli jo kuultu universumissa.
Eilen istuin sitten jälleen kirjoitustyöni parissa niin innokkaasti, että kello olikin aamulla jo neljä, ennen kuin kävin nukkumaan. Rakastan niin paljon yön hiljaisia, inspiroivia tunteja. Ja arvatkaapas mitä, kirjan ensimmäinen versio on nyt kirjoitettu! ♥ ♥ On aivan uskomatonta! ♥ Nyt tuo ensimmäinen versio lähtee sitten kustantajalle, ja alamme miettiä kirjan lopullista versiota. Olen niin innoissani! ♥ Välillä kirjoittaessani itsekin itken ja nauran vuorotellen, ja enkelit ovat olleet vahvasti mukana auttamassa tekstin synnyssä. Rukoilen vain, että kirja löytää sellaisen lopullisen muotonsa, josta on mahdollisimman monelle iloa ja apua. ♥
Tänä aamuna Olga herättikin minut tavalliseen tapaansa jo ennen kahdeksaa. Mutta ihmeellisellä tavalla tuntui, että vaikka olin nukkunut vain neljä tuntia, niin olin täynnä virtaa ja iloa, mikä on menneen viikon energiapyörityksen jälkeen oikein tervetullut tunne. Kollektiiviseen verkkoon kun ei itse pysty vaikuttaa, on vain pysyteltävä omassa keskuksessaan. Mutta se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että silti tuntee tuon yleisen energian. On opittava tulemaan toimeen sen kanssa, kuljettava läpi.
Sen verran täytyy vielä viime viikosta mainita, että myös unet ovat olleet todella voimallisia ja eläviä, kosmisiakin. Yhtenä yönä näin unta, että seisoin lapsuudenkotini takapihalla. Siellä oli kanssani 10-15 minun ikäistäni naista, kaikilla oli pitkät, hulmuavat hiukset, kesämekot yllään, kaikki tanssivat ja iloitsivat. Näytti siltä, kuin olisimme olleet kesäisiä keijuja iloitsemassa keskikesän valosta. Sitten aivan yhtäkkiä katseeni kiinnittyi taivaalle. Sinne ilmestyi neonpunainen, hehkuva, elävä rinkula, josta lähti säteitä ulospäin. Minä ihmettelin, että mikäs avaruusalus siihen tuli meitä tervehtimään. Kaikki meistä näki tuon, ja jatkoimme vain tanssimista. Sen jälkeen taivas täyttyi yhtäkkiä tähtisateesta, jossa oli monenvärisiä kimmeltäviä, eri kokoisia tähtiä, kuin kosmista sadetta. Minne tahansa katsoimme, tähtipölyä oli koko taivaan kannen täydeltä. Se oli riemullinen ja ihana kokemus!
Ja sitten vielä yksi iloinen uutinen:
ME OLEMME IHMISENKEITÄ-KIRJAT
OVAT SAAPUNEET!!! ♥ ♥
Laitan kirjat kaikille kirjan tilanneille postiin tulevan viikon alussa, niin pääsette nauttimaan sen vahvasta viestistä.
Iloa ja sisäistä vahvuutta uuteen viikkoon!
Anna sielusi auringon loistaa! ♥ ♥
Deepthi
SIRIUS-dokumentin julkaisu huomenna 22.04.2013
Tsekkaa myös Washingtonissa 29.4-3.5 järjestettävän
Elämme mielenkiintoisia aikoja! ♥
