GALAKTISTEN JA MAAN LIITTOUMA - LASKEUTUMISRYHMÄ, OSA 7
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
16.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Rakkaat upeat lukijat,
En ole kirjoittanut mitään blogiini vähään aikaan, kun minun oli otettavaa aikaa vain olla. Rakastan tuota sanontaa - "ottaa aikaa". Voimmeko todella ottaa aikaa? Kenties voimme, sillä eläessämme viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli, olemme ajan ulkopuolella. Itse asiassa olen tuntenut olevani hyvin ajan ulkopuolella. Olen ollut äärimmäisen väsynyt ollessani aktiivinen 3D-ajassa. Sitten kun suljen silmäni vain hetkeksi, lähden ajasta ja astun nyt-hetkeen, missä ei ole väsymystä.
Itse asiassa väsymyksen tunteesta, mitä koen ollessani ajassa, tulee autuas nyt-hetki, kun suljen silmäni, vedän muutaman kerran syvään henkeä ja sallin tietoisuuteni palata todelliseen viidennen ulottuvuuden värähtelyynsä ja sen yli. Yhdessä hetkessä kaikki huoleni ja stressitekijäni ovat poissa. Ne ovat poissa mielestäni, poissa sydämestäni ja poissa elämästäni. Sitten kun avaan silmäni ja havaitsen 3D-elämäni, väsymys palaa valtavana aaltona.
Mielenkiintoista tässä kokemuksessa on se, että 3D-elämäni on hyvin onnellista. Itse asiassa rakastan 3D-elämääni. Rakastan kotiani, rakastan perhettäni ja ystäviäni, rakastan työtäni, rakastan uutta toimistoani, rakastan elämäni kaikkia osia. Juuri nyt olen lomalla ja istun mukavasti nojatuolissa. Katsoessani liukuovien läpi, näen meren lyövän rantaan ja samalla myös laajentuvan tuntemattomaan horisonttiin.
En tietenkään rakasta elämäni kaikkia osia. Itse asiassa en rakasta sellaisia arkisia asioita, kuin laskujen maksaminen, rahatilanteen seuraaminen ja liikenteessä ajaminen. Kuitenkin nämä asiat vievät vain pienen osan elämästäni nyt. Mutta monta vuotta ne hallitsivat ajatteluani. Siksi tunnen suurta empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat edelleen tuossa tilanteessa.
Itse asiassa tuo tilanne, että yrittää selviytyä riittämättömillä resursseilla, on kolmannen ulottuvuuden suurin harhakuva ja ansa, mikä lukitsee meidät pelkoon ja puutteeseen. Se on kolmannen todellisuusulottuvuuden viimeinen ansa, mikä on nyt kuolemassa.
Kyllä, kuulen teidän kaikkien huutavan: "Milloin, oi milloin, nämä 3D-harhat loppuvat?" Tiedän teidän suuttuvan vastatessani: "Nyt!" Mutta muistakaa, että "nyt" ei ole toteamus ajasta. Itse asiassa "nyt" on ajasta lähtemistä. "Missä lähden tästä ajasta?", kuulen teidän kysyvän. Taaskaan te ette pidä vastauksestani, kun sanon: "Sisällä".
"Mutta haluan lähteä nyt", kuulen kollektiivihuudon.
Ette pidä seuraavastakaan vastauksestani. Mutta sinä olet enkeli, sinä olet galaktinen, sinä olet ylösnoussut mestari, jokainen teistä käyttää maapukua, mikä ympäröi moniulotteisen muotonne. Se joka vie sinut ylös, olet sinä. Niin kauan kun annat ylösnousemuksesi jonkin "toisen" korkeamman olennon valtaan, olet sulkenut oven omiin henkilökohtaisiin ylösnousemusportaisiisi. Portaasi ylösnousemukseen on oma moniulotteinen luontosi.
Monet ihmiset loukkaantuivat ja suuttuivat kovasti, kun he tunsivat itselleen valehdellun, koska heitä ei nostettu ylös ja viety Kotiin. Miten kuitenkaan voimme hylätä planeettamme? Ne meistä jotka vietäisiin Kotiin, ovat samoja, jotka rakastavat Gaiaa riittävästi auttaakseen sitä tulemaan Kotiin kanssamme.
Muistakaa, että todellinen Kotimme ei ole paikka. Uusi maa, uusi koti on taajuus. Elämme pimeydessä, vaikka valokatkaisin on sydämessämme. Voi, mutta olemme niin väsyneitä. Kyllä, minäkin olen. Korkeampaa valoa on tullut maailmaamme, aivan kuten luvattiin. Se ei kuitenkaan antanut vapaamatkaa parempaan maailmaan. Katsokaa ympärillänne maailmaa, minkä olemme luoneet.
Kyllä, loimme tämän maailman uskomalla valheisiin, joita meille syötettiin, ja sekaantumalla niin kovasti henkilökohtaiseen kamppailuumme, että unohdimme, että me emme ole se maakeho, mitä käytämme. Unohdimme, että olemme moniulotteisia olentoja, jotka käyttävät tilapäisesti tiheää muotoa, koska otimme vapaaehtoisesti - kyllä vapaaehtoisesti - Gaian muodosta tehdyn kehon, jotta sekin voisi palata Kotiin korkeampaan ilmaisuunsa.
Sanon "me", koska minullakin on ollut monta kamppailun, surun, vihan ja epätoivon vuotta. Minäkin tulin riippuvaiseksi kolmannesta ulottuvuudesta ja uskoin, että se oli ainoa elämä, mitä voisin elää. Elin monta vuotta pimeistä pimeintä Gaian lopunaikaa. Itse asiassa Gaia on lähes loppunut useita kertoja ydinkokeiden aloittamisen ja sitä seuranneiden myriadien sotien jälkeen.
Gaia ei kuitenkaan kuollut emmekä mekään. Olemme vahvoja selviytyjiä. Itse asiassa olemme vahvoja ylösnousijoita. Ylösnousemus ei kuitenkaan ole sitä ilmaiskyytiä, mitä olimme toivoneet. Olemme jättäneet erittäin suuren sekasotkun rakkaalle planeetallemme. Muistan kolme kertaa (voi, neljä kertaa), kun muutin talosta toiseen ja jätin vanhan talon sotkuiseksi. Tein sen, koska olin vihainen vuokranantajalleni.
Kuitenkin muuttaessani talosta, minkä omistin, minun oli siivottava se nuhteettomasti ja vietävä kaikki pois talosta. Tämä vertauskuva on totuus siinä mielessä, että silloin kun omistamme täysin oman elämämme, olemme vastuussa kaikesta siinä. Siksi meidän on siivottava kaikki, ennen kun voimme muuttaa uuteen Kotiimme.
Ei mikään ihme, että olemme niin väsyneitä. Meidän on siivottava kaikki. Meidän on vapauduttava kaikesta, mitä emme voi tai päätä ottaa mukaamme. Miten voimme mitenkään siivota jokaisen elämän (sielumme jokaisen kodin), mikä meillä on koskaan ollut Gaialla? Ei mikään ihme, että olemme väsyneitä, pelokkaita ja vihaisia. Onneksi emme ole rajoittuneita siihen 3D-kehoon, mikä aiheutti tämän sotkun. Meillä on ITSEN monia taajuuksia.
Onneksi sitten kun muistamme ja meistä tulee korkeampia ilmaisujamme, jotka värähtelevät muotomme sisällä, voimme päättää havaita niiden korkeammat todellisuustaajuudet. Ja koska todellisuus minkä havaitsemme, on todellisuus, missä elämme, palaamme vähitellen Kotiin.
Meidän on myös säilytettävä fyysinen olemuksemme Gaian fyysisen kehon pinnalla niin kauan, kuin se tarvitsee meitä. Olen valinnut tämän tehtävän. Jos luet tätä, luultavasti sinäkin olet valinnut tämän tehtävän. Jos voimme yhdistyä ylösnousevien sielujen ykseydeksi, voimme paremmin auttaa toisiamme sekä rakasta planeettaamme.
Palaan nyt Mytriaan, joka juuri alkaa muistaa ITSENSÄ. Jätän päivämäärän, jolloin kirjoitin sen, kun aika siitä tähän on hävinnyt.
11.4.13
Laskeutumisryhmä, osa 7
Mytria jatkaa:
Viime yönä näin unta, että minut oli kutsuttu armeijaan. Heräsin ja nukahdin taas samaan uneen. Ovatko nämä todella unia vai ovatko ne viestejä korkeammalta osaltani, mitä en pysty muistamaan? Olen alkanut meditoida säännöllisesti ja olen pitänyt päiväkirjaa. Itse asiassa ajattelen aloittaa blogin. Minua hermostuttaa "tulla ulos" tällä tavalla, mutta luulen, että kun olen rehellinen siitä, mitä sisälläni tapahtuu, minusta tuntuu paljon paremmalta.
Ennen kuin nämä unikokemukset alkoivat, olin hyvin masentunut. Nousin ylös aamulla, menin töihin, mikä ryösti rajallista energiaani, ja palasin kotiin katsomaan tv:tä, mikä sai sisälläni tuntumaan kuolleelta. Tietysti minulla on edelleen sama työpaikka, koska tarvitsen rahaa. Kuitenkin palatessani kotiin nyt tv pysyy kiinni, koska olen etsinyt internetistä ja yrittänyt ymmärtää, mitä minulle tapahtuu.
Itse asiassa olen huomannut, että monilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. He eivät ole varmoja, keitä he oikeasti ovat. Kuitenkin he ovat varmoja, ettei se henkilö ketä he näyttelevät, ole heidän aidoin ilmaisunsa. Vaikuttaa siltä, että monilla ihmisillä on samanlaisia unia kuin minulla. He eivät ehkä mene tähtialukselle, mutta he tekevät jotain, mikä on paljon tärkeämpää kuin heidän jokapäiväinen elämänsä.
Siksi olen päättänyt aloittaa blogin. Olen vain tavallinen ihminen, jonka työ ei ole merkittävää. En ole naimisissa. En ole suhteessa eikä minulla ole lapsia. Itse asiassa minulla ei ole paljon sellaista, mikä tuo minulle onnellisuutta tässä maailmassa, ja olin hyvin masentunut, ennen kuin uneni alkoivat. Kenties olen edennyt masennuksesta psykoosiin, mutta olen ainakin onnellinen. No, olen ainakin onnellisempi.
Mietin, pitäisikö minun puhua unistani blogissa. Kuvittelen, että se on todiste hulluudestani. Kuitenkin nyt haluaisin mieluummin löytää tarkoituksen kuin olla se, kuka olin ennen unia. Tuo vaalea mies jolla on siniset silmät ja jonka nyt tunnen Mytrenä, seuraa minua edelleen - siis mielikuvituksessani. Tarkoitan, että Mytre näyttää olevan kanssani satunnaiskohdissa päivän mittaan.
Ei, ne eivät ole itse asiassa satunnaiskohtia. Mytre näyttää tulevan tietoisuuteeni, silloin kun olen surullinen tai yksinäinen. Olen ehkä hullu ja vain luonut mielikuvitusrakastajan, mutta se on parempi kuin eläminen jatkuvassa surussa ja yksinäisyydessä. Itse asiassa Mytre kertoo minulle toisesta todellisuudesta, missä hän sanoo myös minun elävän. En usko, että minun pitäisi kertoa tästä blogissa tai silloin kaikki tietävät varmasti, että olen psykopaatti.
Mietin, liittyykö armeijauneni mitenkään Mytreen. Muistan, että hänen käyttäneen armeijan univormulta näyttävää asua unessani. Muistan myös pitkän sinisen henkilön ja henkilön, jolla oli kolmas silmä. Itse asiassa aina kun ajattelen tuota unta, muistan siitä enemmän ja enemmän. Toivon, että voisin saada uuden tuollaisen unen. Kenties viime yö oli epäonnistunut yritys luoda uusi uni.
Luommeko unemme vai ovatko ne vain jotain, mitä tulee alitajunnasta tietoisen mielemme nukkuessa? Voiko olla mahdollista, että tiedostamaton elämäni on todellinen? Luulen, että minun pitäisi jättää tällaiset jutut pois blogistani - ainakin aluksi. Ok, sen sijaan että puhun vain itsekseni, aion kirjoittaa vähän blogiani nyt - ennen kuin minulta menee hermot.
Mytrian blogi
Rakkaat lukijat,
Mietin, pitäisikö minun ottaa jokin erityisnimi blogilleni, mutta oivalsin, etten ole erityishenkilö. Olen vain tavallinen ihminen, jolla on tavallinen työ ja tavallinen elämä. Jos tämä kuulostaa tylsältä teistä, olette oikeassa. Tuo elämä oli hyvin tylsää. Kuitenkin melko outoja asioita on tapahtunut minulle, mikä on ainakin vähentänyt tylsyyttäni ja siitä johtuvaa masennusta.
En tiedä, miten paljon minulla on vielä kanttia puhua unieni yksityiskohdista, mutta minulla on riittävästi rohkeutta luvata, että olen täysin rehellinen teille kaikessa, mitä sanon. "Te" olette niitä, jotka lukevat tätä blogia - jos kukaan lukee? Tiedän, että olen vain yksi tuhansista ihmisistä, joilla on blogi internetissä. Siksi blogini ei ole mitenkään erityinen. Mutta kuten olen sanonut, en ole erityishenkilö. Olen vain tavallinen ihminen, joka elää tavallista, tavallisesti tylsää elämää.
Tässä on nyt kaikki valitukseni, mitä valitan - lupaan sen. Olen varma, että teillä on paljon valitettavaa - tiedän itselläni olevan. Siksi lopetan kaikki valitukset ja siirryn siihen, miksi olen aloittanut tämän blogin. Kun etsin internetistä lisätietoa omista kokemuksistani, havaitsin, että monilla muillakin oli samanlaisia kokemuksia.
Itse asiassa olen nähnyt monia muita ihmisiä, jotka näyttävät aivan minulta, tavallisilta ihmisiltä, kun olen asunut unimaailmaani. Siksi ajattelin, että olisi ihanaa, jos joku haluaisi olla yhteydessä kanssani blogin kautta. Mutta luulen olevan liian aikaista sille. Ensin minun on kerrottava teille, mitä minulle on tapahtunut. Sitten jos teillä on samanlaisia kokemuksia - ja otaksun, että toisilla on - kenties voimme auttaa toisiamme jakamalla tarinoitamme.
Kirjoitan tätä blogia tarjotakseni ilmaisen ja anonyymin paikan, missä voitte jakaa kaikkia epätavallisia unia tai outoja kokemuksia. Kuten sanoin, olen vain tavallinen ihminen. Itse asiassa en muista olleeni outo nuorena. Toisaalta en oikeastaan muista paljonkaan siitä, kun olin nuori tai lapsi. Minulla on kuvia aivoissani, melkein kuin laitettuna sinne, mutta minulla on vain vähän yhteyttä niihin.
Vaikuttaa siltä, että äskettäin elämässäni tapahtui jotain: uneni tai mielikuvitukseni ovat luoneet täysin uuden omakuvan. Tarkoitan, että lopultakin minulla on omakuva. Ennen olin vain suuren joukon jäsen, kuin yksi suuressa lintuparvessa. En kuitenkaan lentänyt taivaalla enkä ollut parven jäsen. Itse asiassa minulla oli harvoja ystäviä. Olin yksin.
Olin yksin töissä, yksin kotona ja yksin väkijoukossa. Kävin ehkä keskustelua jonkun kanssa vieressäni tai puhelimessa, mutta silti tunsin aina olevani yksin. Tämä yksinolemisen tunne tuntui luonnottomalta, mutta siinä ei ollut tolkkua. En voinut muistaa olleeni yksin, mutta en voinut muistaa juuri mitään. Elämäni oli kuin niin merkityksetöntä, ettei mikään ollut muistamisen arvoista.
Aloin kuitenkin nähdä unia, joissa olin hyvin erilaisen olentoryhmän jäsen. Sanon "olento", koska jotkut eivät näyttäneet ihmisiltä. Hupsista, sanoin itselleni, etten paljastaisi liikaa siitä, mitä tapahtuu. No, nyt kun kissa on nostettu pöydälle, tuntuu itse asiassa paremmalta. Näitä yöllisiä tapaamisia on jatkunut nyt useita kuukausia ja ne ovat muuttaneet täysin elämäni.
No, itse asiassa elämäni on samanlaista, mutta nämä tapaamiset tai kokemukset tai fantasiat ovat tuoneet minulle tunteen johonkin kuulumisesta. Vaikka nämä tapahtumat eivät olekaan todellisia, ne tuntuvat yhtä todellisilta kuin valve-elämäni. Itse asiassa tunnen olevani enemmän hereillä näissä unissa kuin kulkiessani tylsässä fyysisessä elämässäni kuin jokin zombi.
Olen itse asiassa valittanut liikaa elämästäni. Se on hyvää elämää siinä mielessä, että minulla on työpaikkaa, minulla on ystäviä ja minulla on asioita, joita voin tehdä ystävieni kanssa. En kuitenkaan voi käydä paljon treffeillä, koska tunnen pettäväni sellaista, jota en edes tunne. Mietin, onko tuo henkilö Mytre? Siis, toivon sen olevan Mytre.
No, olen jaaritellut nyt tarpeeksi. Haluan oikeastaan sanoa sitä, että jos kenelläkään teistä on jotain outoja kokemuksia, niin tämä on turvallinen pakka, missä voitte puhua niistä. Itse asiassa jos haluatte minun "postaavan" anonyymisti kokemuksianne, teen sen mielelläni. Tiedän, miten ihanaa on saada toinen elämä, mikä on tyydyttävä ja hauska, vaikka se olisikin vain mielikuvituksessamme.
Siis kenties yhdessä voimme luoda mielikuvitusmaailman, missä voimme puhua vapaasti kaikista kokemuksista, joita meillä on, mutta joita emme voi jakaa tuntemiemme ihmisten kanssa. Olemme kaikki anonyymejä täällä, paitsi minä. Olen ollut anonyymi koko elämäni ja se on aivan liian yksinäistä. Luulen, että hulluksi tuomitseminen saattaa olla parempi vaihtoehto kuin se, ettei koskaan huomata.
No niin, nyt meditoin untani, missä minut kutsuttiin armeijaan. Niin muuten, luulen, ettei se ollut tämä armeija - ainakin toivon niin. Jos minut kutsutaan armeijaan, haluan sen olevan sellainen, mikä tutkii universumia ja levittää rauhaa - en sellainen, mikä tutkii maapalloa aloittaakseen sodan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
