Ihania, rakkaita ihmisiä toisensa jälkeen tulee halaten ja iloissaan tervehtimään, kun astelen vain parin kuukauden tauon jälkeen jälleen pitkin ashramin kujia ja temppeleitä. Voi miten upean ihanaa taas olla täällä. Aurinko hellii sielua, meren kuohut yltävät syvälle sydämeen saakka, tutut mantrat hyrräävät ympärillä ja Amma-rakkaan väkevä rakkausvoima pyyhkii yli energiaolemukseni. Voiko tästä koskaan saada kyllikseen?
Tällä kertaa mukanani on myös kaksi aivan ihanaa enkeliystävää, joiden kanssa käy jo lentokoneessa selväksi homman nimi: jutustelusta ja naurusta ei tule hetkeksikään loppua, on kuin olisimme aina olleet yhdessä. Matkan aikana ristimmekin itsemme Kolmeksi Onnelliseksi Nunnaksi, niin vahva, ja rakkauden ja ilon täyteinen on yhteytemme. Joka ilta nukkumaan mennessäkin nauramme niin, että olen ihan varma, että seuraavana aamuna on varmasti häätölappu ovella! :D Niin maailman ihaninta!! Kiitos, kiitos, kiitos Rakkaat siskot!!! ♥ ♥ ♥
Sattumaa tai ei, Amma mainitsee tästä samasta asiasta useassa satsangissaan: että loppuviimeksi kukaan ei voi kantaa kenenkään karmaa kenenkään puolesta, mutta voimme toki rukoilla toistemme puolesta ja auttaa parhaamme mukaan pyydettäessä. Minun tehtäväni tällä reissulla onkin jälleen muistaa miten olla oppilas. Taksin takapenkillä kyyneleet nousevat kurkkuuni, kun tajuan, että minä saan olla pieni ja tietämätön, minä saan antautua Amman ja Jumalan käsiin. Se on minun tehtäväni. Ainoa tehtäväni.
Antautumisharjoitukset jatkuvat. Vuosi on ollut niin hurjan mieletön ja upea, että keho järjestää tilaisuuden irtipäästämiseen: saan osakseni koko reissun kestävät puhdistussairastelut, jotka kertovat, että on aika ottaa vähän iisimmin ja antaa kehon levätä. Matkasta muodostuukin siis tällä kertaa enemmän lomareissu kuin koskaan. Tuntuu viisaammalta ratkaisulta olla koko lailla hissukseen ja vain ladata akkuja - silläkin uhalla, että hienoinen syyllisyys jäytää takaraivossa siitäkin, etten ole koko ajan tekemässä sevaa jossain päin ashramia... Vanha kunnon suorittaja-Kirsi on taas saanut niskaotteen. Mutta kohta löydän asian valoisan puolen: mikä onkaan ihanampaa kuin saada sairastaa Amman luona! On oikeasti taivaallisen ihanaa maata hienoisessa kuumessa yläpedillä, ja kuunnella, kun kattotuulettimen hurina sekoittuu Amman huumaaviin bhajaneihin. Miten suurta nautintoa kaikki onkaan! Voi laulaa silmät kiinni "Krishna, Krishna, Krishna..." hiljaa Amman mukana ja sulautua autuuteen mistään välittämättä, itsensä täysin unohtaen... ♥
Puolessa välissä reissua osallistun Amman kehittämään Amrita Yoga alkeiskurssille. Kuin taikaiskusta kuumeflunssa katoaa sinä nimenomaisena aamuna, kun kurssi alkaa, ja oloni on mitä parhain. Siitä muodostuukin neljän viiden päivän aivan huikea matka kehon, hengittämisen, rakkauden - ja antautumisen - maailmaan.Pian huomaan, että joogalla ja Joogalla on eroa. Itku nousee kurkkuun joka kerta, kun pieni intialainen brachmacharini-joogaopettajamme saattelee meidät hiljaisuuteen ja suuren rakkauden täyteiseen tilaan mantrojen ja samettimaisen hellän ohjauksen avulla, kuin suoraan Amman suulla puhuen. Ja taas opetellaan antautumista. Opettajamme muistuttaa koko ajan, että "salli itsesi olla vasta-alkaja..."
Jo ensimmäisellä tunnilla kehoni vapautuu ja ryhtini löytää uuden, avoimemman olotilan. Samalla sisäinen ohjaajani ymmärtää, että tässä on jälleen yksi avain myös lauluääneni kuntouttamiseen. Voi Amma... Olin jo edellisellä matkalla puhunut joogaopettajamme kanssa äänestäni, ja silloin hän suositteli minulle lämpimästi tätä kurssia. Ja kuinkas sattuikaan, tuo kurssi pidetään juuri nyt, tämän lyhyen matkamme aikana... Kiitollisuuden kyyneleet vierivät pitkin poskiani.
"I am Nothing.
I'm like an innocent child
who needs her Mother.
Now and always."
Eräällä tunnilla kesken joogaharjoituksen tajuntani lävistää ajatus:
"Minun ei tarvitse koskaan olla aktiivisen antajan roolissa ihmisenä, vaan mitä enemmän olen asettuneena vastaanottajan rooliin (mikä on ihmiselle todella vaikeaa oppia = miten sallia itsensä vastaanottaa rakkautta!!), sitä suuremmin olen todellisuudessa antajan roolissa, koska vasta todellinen vastaanottaja, eli (Jumalalle) antautuja, kykenee säteilemään puhdasta rakkautta ulospäin. Muuta ei tarvita. Vain ikuinen luottamus siihen, että minä olen täällä vain Jumalaa varten, vastaanottaakseni Hänen Rakkautensa, joka ei voi kuin virrata kauttani tekoina, sanoina, lauluina, energiana."
Rantasatsangeissa Amma puhuu useaan otteeseen parisuhteista ja siitä, miten olemme unohtaneet syvemmän rakkauden arvot. Miten nykyään ihmiset vain kilpailevat toistensa kanssa parisuhteissakin sen sijaan, että puhaltaisimme yhteen hiileen ja antaisimme toisillemme tunnustusta. Ihmisten sydämet ovat kiinni, kukaan ei hymyile enää silmillään. Se saa meidät tuntemaan, että missään ei ole enää rakkautta. Meidän tulisi nähdä itsessä ja muissa vain valo. Keskittyä vikojen sijaan hyviin puoliimme niin itsessämme kuin muissakin. Focus on Love!
Uutta vuotta juhlimme Amman kanssa perinteisin menoin seuraamalla kulttuuriesityksiä ja kuuntelemalla Amman uuden vuoden puheen. Illan päätteeksi Amma vielä lauloi bhajaneita ja sai koko tuhatpäisen lauman tanssimaan ja laulamaan antaumuksellisesti kanssaan! Amma kyllä tietää miten bileet järjestetään! :D ♥ ♥ Meillä tytöillä taas jatkui juhlat vielä ihan omin päin aamuun saakka, kun innostuimme tekemään uuden vuoden taikoja omassa huoneessamme ihanan Lakshmi-jumalattaren kera. ♥
Muutakin mukavaa tapahtui. Sain mm. olla jälleen mukana AYUDH-esiintyjäryhmässä, ja eräänä päivänä Amman tuttu kuvaajapoika tuli pyytämään minua mukaan myös rap-biisin nauhoituksiin. Seuraavana päivänä löysin itseni sitten keskeltä sadan hengen joukkoa laulamasta muiden kanssa sydämeni kyllyydestä "Mata Bhavani, Mata Ambe!!"-fraaseja!
Seuraavana aamuna kokoonnuimme vielä aamuviideltä takavesien yli johtavalle sillalle tarkoituksenamme kuvata biisiin vielä musiikkivideo. Voi hyvät hyssykät, siellä me sitten yhtäkkiä treenaamme samalla porukalla tanssiaskelia ennen kukonlaulua soitto soiden ja laulu raikaen! Tälläistä on ashramelämä Amman luona! Jai!! :D :P
Ennen varsinaisen kuvauksen alkamista meille oli järjestetty kylällä teetarjoilu. Kun itse kuvausten aika tuli, kello olikin jo niin paljon, että minä tyydyin jäämään rannalle muiden jatkaessa matkaa takavesille kuvaamaan auringonnousussa. Oli minun aikani mennä joogatunnille. ♥
Lisää kuvia Facebookissa.
"Effort becomes effortless
when you put love into it."
-Amma
Nyt olen jo takaisin Pohjanmaalla. Hiljaisuus ympärillä on joka reissun päätteeksi yhtä suuri shokki. Ensimmäiset päivät sitä lilluu vielä täysin ashramin energioissa, seuraavina päivinä nousee kiukku, turhautuminen ja tyhjyys: mitä minä täällä teen? Tuntuu niin kuin olisi täysin kädetön ja jalaton. Enkelitkin karkaavat aina siinä vaiheessa, kun kuulevatkin sanan "ashram". Vasta eilen olen kyennyt heitä hiukan huhuilemaan, ja tänään olen tuntenut heidät jo vähän paremmin ympärillä. *huokaus* Kyllä tämä tästä, armollisesti on otettava yksi päivä kerrallaan vastaan. Jooga, meditaatio ja piikkimatto auttavat. ♥
Mutta voi mahdoton miltä tuleva kevääni näyttää! Kiitos kaikille teille, jotka olette halunneet enkeli-iltoja tänä keväänä järjestää! Samaan hengenvetoon pahoittelen, että useat illat olivat täynnä jo ennen kuin ehdin niitä edes tänne nettiin laittaa. Se johtuu siitä, että iltojen järjestäjillä on yleensä jo jokin porukka olemassa kasassa, kun he iltoja alkavat järjestää. Joissakin on enemmän, joissakin vähemmän ennakkoilmoittautujia. Mutta rakkaat, jos mielitte iltoihin mukaan, niin käykää ihmeessä vilkaisemassa tätä blogia aina välillä, koska aina iltoihin tulee kuitenkin peruutuspaikkoja! Ilmoitan niistä aina täällä sivuillani välittömästi. Retriittejäkin on nyt tulossa ennätysmäärä, vielä mm.Sysmään, Mikkeliin ja Sallaan on hakusessa päivämäärät. Joten pysykäähän kuulolla! Olen niin kiitollinen, että enkelit koskettavat niin monia! ♥
Kaiken tämän keskellä oma toiveeni olisi saada tehdä tänä vuonna jo vähän uusia biisejäkin. Toissailtana kaivelin omia parin vuoden aikana nauhoittamiani demoja, ja voi ihanuus, siellä saattaakin olla aivan kelpo aihioita käytettäväksi. ♥ Joten jos en ihan hirveästi tänne nyt kirjoittele, niin se johtuu vain siitä, että yritän keskittyä laulujen kirjoittamiseen. ♥ ♥
Muutama sana täytyy vielä sanoa myös joulun ajasta. ♥ Meillä oli jouluaattoyönä Jouluyön Meditaatio, joka osoittautui aivan huikeaksi tapahtumaksi. Meitä oli siellä lopulta kaiken kaikkiaan yli parikymmentä osallistujaa, ja ainakin henkilökohtaisesti tunsin tänä jouluna Joulun sanoman vahvemmin sydämessäni kuin koskaan. Olin jo monta joulua kaivannut tällaista kokoontumista, jossa voisi itse jouluaattona ihan oikeasti virittyä Joulun sanomaan, ja olin niin onnellinen, kun niin moni yhtyi kanssani tuohon virtaan. Tässä muutama tunnelmapala illalta.
Nyt ollaan kuitenkin iloisesti uudessa vuodessa! Itsestäni tuntuu, että tämä vuosi tuo tullessaan jotain aivan upeaa, ennenäkemätöntä ja -kokematonta, jopa mullistavaa! Mitä se sitten onkaan, sitä en tiedä. Nyt on vahvasti uuden kylvämisen aika, ja on hyvä keskittyä siihen, mitä haluaa, eikä siihen mitä ei halua. Olemme nyt vahvoja Luojia, antautuneen sydämen kautta.
Muutamat teistä ovat toivoneet minun välittävän viime vuoden tapaan tänne blogiini 12 kuukauden Enkeliviestin. Omakin toiveeni on saada se jossain vaiheessa tehtyä. Sitä ennen minulla on kuitenkin muutama kymmenen henkilökohtaista enkeliviestiä välitettävänä, joten pyydän jo valmiiksi anteeksi, että en pysty kaikkiin vastaamaan kerralla. Enkeliviestin välittäminen vaatii itseltäni tietynlaista tasapainoa sekä aikaa kuunnella rauhassa, ja vielä en ole kokenut sellaisessa tilassa reissun jäljiltä olleeni. Mutta toivon, että viikonloppuna saisin jo ensimmäiset viestit lähtemään. Kiitos rakkaat kärsivällisyydestänne!
Paljon Enkelihalauksia, Runsautta ja Rakkautta meidän kaikkien vuoteen 2014! Valo on meissä! ♥
Lämpimin ajatuksin,
Deepthinne
"Pure love makes you feel as light as a flower.
You won’t feel any heaviness or burden.
Ego creates the burden."
-Amma
