Heii Rakkaat siskot ja veljet! ♥
Lämpimiä terveisiä sadepisaroiden rummutuksen ja kynttilöiden keskeltä! ♥ Minä olen juuri saattanut loppuun tämän päivän enkeliviestien välitykset, ja sydän on täynnä enkeleiden rakkautta, jota lähetän teille kaikille tämän viestin välityksellä. Otathan vastaan! ♥
Miten olette kokeneet tämän siirtymän toukokuun puolelle? Ainakin itselläni energiaolotilat ovat vaihtuneet aivan radikaalisti. Enkeli-illoissa olen saanut tavata aivan upeita ihmisiä, joiden kanssa olemme ihmetelleet ja jakaneet tämän alkuvuoden tuntemuksia, ja kaikki olemme olleet niistä yhtä mieltä: tämä vuosi on ollut todella radikaalin intensiivinen ja transformoiva.
Itse koen, että jos vuosi 2012 olikin globaalisti valoaktivaatioiden käännekohta, jossa hyvin suuri määrä ihmisiä viimeistään heräsi omaan ilovaloonsa, niin viime vuosi 2013 tuntui olevan jonkinlainen "krapulavuosi" kaikesta siitä sisäisestä työstä, jota olimme siihen saakka tehneet. Monet kokivat todella kevyttä ja korkeaa värähtelyä, joka sai meidät tuntemaan aivan uskomattoman upeaa liitelyä taivaallisissa ilosfrääreissä, ja josta tuli monelle aivan normaali olotila jokapäiväisessä elämässä. Oli helppoa liittyä enkeleiden energiaan, olla herkkänä sydämen ohjaukselle, vetää puoleensa samanhenkisiä ihmisiä, iloita ja nauttia.
...Kunnes sitten saavuimme vuoden 2014 puolelle. Halleluja!
Moni ihminen tuntui syöksyvän ilovaloenergiasta suoraan pimeimpiin onkaloihin, mitä maa päällään kantaa. Jouduimme aivan varoittamatta täysin vastakkaiseen energiaan. Oli kuin matto olisi vedetty jalkojemme alta. Yhtäkkiä näimme itsemme täysin alastomana, kaikkine varjopuolinemme. Ja niitä sitten lähdettiin työstämään kuin viimeistä päivää. Vuoden 2012 tuomat valoenergiat aktivoitiin nyt kerralla potenssiin 100 (ellei jopa miljoona... puuhh....), ja me olimme yhtäkkiä kuin airottomia laivoja hirmumyrskymerellä. Ei ollut mitään mistä pitää kiinni, mitään mihin tukeutua, ei ainoatakaan järkevää alustaa sille, että missä nyt ollaan. Meidän oli kerta kaikkiaan luotettava siihen kompassiin, mikä oli sydämessämme, vaikka emme voineet tietää, näämmekö enää koskaan vastarantaa.
Mitä tämä sitten on käytännössä tarkoittanut? Pahimpien pelkojemme, oman maaolemuksemme kohtaamista. Terävimpään miekkaan nojaamista. Täydellistä irtipäästöä vanhentuneesta kuvastamme itsestä - ja muista. Avioeroja. Loppuunpalamisia. Sairastumisia. Mielenhallintahaasteita. Itkua. Raivoa. Surua. Tuskaa. Häpeää. Tuhkatkin pesästä vievää palavaa Rakkautta.
...Antautumista.
Meillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin antautua. Oli se sitten millä tasolla tahansa. Järjen tasolla, sydämentasolla, seksuaalisesti, materiaalisesti.... KAIKKI mikä esti luonnollista virtaamme puhtaimmassa, korkeimmassa Rakkaudessa nousi pintaan. Täysin häpeilemättä. Täysin anteeksipyytelemättä. Siinä se oli. Ota tai... Ota. Ei ollut MITÄÄN mahdollisuutta juosta pakoon. Se ei ollut meille enää mahdollista. Maapallon ja koko universumin värähtely oli ja on nyt niin korkeaa puhdasta rakkautta, että se ei rakkaudessaan salli meidän enää olla uskottomia itsellemme ja korkeammalle sieluohjauksellemme. Me olemme Rakkaus, ja sen me olemme nyt tulleet tänne kokemaan ja oivaltamaan.
Ennen vuotta 2014 luulin olevani kovasti linjassa Itseni kanssa kaiken sisäisen työskentelyn johdosta. Olin, kunnes... Vuoden 2013 lopulla polulleni heitettiin ihmisiä, joiden kautta sain alkaa peilaamaan varjopuoltani: pelkojani, vajavaisuuttani, inhimillisyyttäni, varjojani, maaolemustani... ja täydellistä Rakkautta. Kaikki kulminoitui huhtikuun pääsiäisviikonloppuun ja sen jälkeiseen kardinaalisuurristiin. Koko kevät oli ollut yhtä tuskien taivalta itseni kanssa, sen kanssa, miten sallin itseäni kohdeltavan, miten paljon rakkautta sallin maaitseni vastaanottaa. Vai sallinko ollenkaan? Minä olin tottunut saamaan Valosta kaiken, en kokenut tarvitsevani mitään muuta. Kunnes törmäsin maaolemukseeni näiden uusien ihmisten kautta. Ja niin piti olla. Jouduin vastakkain vanhojen surujeni ja kärsimyskehoni kanssa, jotka olin kuin olinkin onnistunut häivyttämään viime vuosina - mutta jotka nousivat pintaan heti, kun maaperä oli niille otollinen ja aika kypsä.
Jouduin vastakkain isojen kysymysten kanssa. Kuka "maaminua" rakastaa, jos en minä itse? Joka ikisessä kohtaamisessa - tai kohtaamattomuudessa - jonka jäljiltä tunsin sydämessäni surua, rakkaudettomuutta, itseni aliarvioimista, hyväksikäyttöä tai muiden miellyttämistä, jouduin kohtaamaan itseni. Mitä sellaista odotan muilta, mitä en kykene itse antamaan maaitselleni? Mitä tuo ihminen tai tämä tilanne minulle heijastaa minusta itsestäni?
Kardinaalisuurristin vaikutuksen alla minut - tai sen mitä minusta oli enää jäljellä - sitten raahattiin sisäisen alttarini eteen ja kysyttiin: TAHDOTKO? "Nyt seisot pisteessä, jossa et voi enää mitään muuta kuin Valita. Sinulla on aivan kaikki avaimet omissa käsissäsi, ja voit lopettaa kärsimyksesi joko nyt heti tai jatkaa vanhassa rajoittuneessa itsessäsi toimimista." Mistä joudun luopumaan, jos Tahdon? Mistä minun täytyy kyetä päästämään irti, jos Tahdon? Keitä ihmisiä jää taakseni, jos Tahdon? Mihin tilanteisiin en enää saata itseäni, jos Tahdon?
Minulta kysyttiin, että Tahdonko tosiaan rakastaa ITSEÄNI myötä- ja vastamäessä? Otanko itseni täydelliseksi aviopuolisokseni ja lupaan rakastaa itsessäni kaikkea sitä mitä olen. Sekä valoa ETTÄ varjoja. Taivaassa ja maan päällä. Henkisenä olentona JA fyysisenä olentona. Koko naiseuttani, seksuaalisuuttani, kehoani, vajavaisuuksiani, valoani, sieluani, sydäntäni. Pystynkö näkemään itseni täydellisenä olentona, vaikka muut sanoisivat minusta, kehostani, ajatuksistani, sielunelämästäni, seksuaalisuudestani, työstäni, läheisistäni, elämäntyylistäni ja olemuksestani mitä? Pystynkö hyväksymään, että juuri epätäydellisyydessäni ja haavoittuvaisuudessani olen kaikkein täydellisin ja voimakkain?
Minä vastasin Kyllä.
Ja aivan ihmeellisiä asioita alkoi tapahtua.
Suru hävisi. Tuska kaikkosi.
"Jää jäljelle vain Hiljaisuus..."
Tuosta Hiljaisuudesta versosi uusi elämä. Uusi versio minusta itsestäni. Voimakkaampi, tasapainoisempi, ehjempi. Anteeksipyytelemätön. Suora. Läpinäkyvä. Täysi.
Moni on noussut tämän kevään aikana omaan Jumalatar-energiaansa. Jumalatar-sana edustaa sitä energiaa, joka meissä ilmentyy ja täydentyy, kun tietty sisäinen työ on tehty. Jumalattarena tunnet itsesi, osaat asettaa omat rajasi, osaat käyttää "ei"-sanaa ja tiedät sen eheyttävän ja voimaannuttavan vaikutuksen, tunnistat ja tunnustat tunteesi, elät sydämestäsi käsin, et pyytele anteeksi olemassaoloasi ja valoasi, olet rehellinen sekä itsellesi että muille ja kunnioitat kehosi, sielusi ja sydämesi tarpeita. (Näistä aiheista lisää ensi keväänä ilmestyvässä uudessa kirjassani! Huh, odottakaahan vain!! :D ♥ ♥ ♥)
”When sleeping women wake
mountains move”
-Chinese proverb
Itselläni Jumalatar-energia on aktivoinut myös Naurun. Vaikka olen kokenut olevani aina ulospäinsuuntautunut ja positiivisviritteinen ihminen, niin silti olen ollut pienestä pitäen taipuvainen myös vahvaan melankoliaan, tunteellisuuteen, surullisuuteen ja aistinut myös toisten ihmisten tunteet hyvin vahvasti. Ehkä juuri siksi koen, että olen ollut loppuviimeksi enemmän taipuvainen vakavuuteen, ja olen luullut, että en ole kovinkaan huumorintajuinen tai viihdyttävä ihminen. Kunnes eräs ihminen noin viisi vuotta sitten kerran nauroi seurassani niin, että oli aivan kuolla nauruun! Hän sanoi, että minulla on niin hyvä huumorintaju, että sopisin vaikka koomikoksi. Minä olin aivan ällikällä päähän lyöty, että ai miten niin, eihän minussa ole huumoria pätkääkään. Hän väitti että on, enkä voinut kuin uskoa, kun katsoin hänen nauravan vedet silmissä. Hän sai minut näkemään itseni uusin silmin. Hyväksyin, että minussakin on iloa, ja minä voisin käyttää sitä tuomaan iloa myös muille.
Tämä iloenergia avasi minussa aivan uuden olemuksen, joka vain vahvistui sitä mukaan, kun yhteys sydämeeni kasvoi. Viime vuoden lopulla sain sitten tutustua Intiassa naurujoogan kautta lopulta oikein Nauramiseen! Minä olen aina ajatellut, että se on kyllä viimeinen asia, johon minä ryhdyn; mitä se sellainen "tyhjännauraminen" oikein on? Mutta olin niin twistissä oman kehoni ja ääneni kanssa juuri tuohon aikaan, että olin valmis kokeilemaan mitä tahansa saadakseni itseni taas tasapainoon. Aluksi nauraminen tuntui aivan päättömältä, mutta hiljalleen aloin ymmärtää, millaisia vaikutuksia nauramisella on. Tänä vuonna olen myös tajunnut, mikä johdatus sillä oli, että naurujooga tuotiin elämääni juuri viime vuoden lopulla. Niinä hetkinä, kun tänä vuonna on tuntunut, että ei pysty enää hengittää kaiken tunnemyrskyn keskellä, tietoisesti nauraminen on helpottanut oloani. ♥ Nykyään annan Naurun raikua koko sydämeni pohjasta! Kun nauran, niin nauran tietoisesti niin, että saan tuntea kuinka kaikki sisäiset porttini ja lukkiutumat sulavat pois. Se on kuin virkistävä suihku, kuin Amman rakkaudellinen syli, kuin enkelin hipaisu, kuin parhaan ystävän halaus! ♥ ♥ Koko olemus uudistuu, olo kevenee ja negatiiviset ajatukset menettävät otteensa. ♥ Niin Ihanaa!! ♥ ♥
Tätä energiaa olemme nyt harjoitelleet ja aktivoineet myös Enkeli-illoissamme! On ollut aivan järjettömän mahtavaa, kun koko porukka on yhtäkkiä rentoutunut niin, että vain nauramme koko sydämemme pohjasta! Nauru tarttuu!! Se tarttuu niin helposti, että se on aivan naurettavaa! :D Minusta tuntuu, että kun nauramme yhdessä, niin hirvittävän suuri osa taakka putoaa jokaisen hartioilta pois.
Monilla saattaa olla myös kuva, että henkisyys on jotenkin vakava asia, mutta katin kontit! Silloin kun olemme oikeasti sydämestämme henkisiä, olemme AUKI! Aukioleminen on olemista rehellisesti sitä mitä on. Jos itkettää, niin silloin itkemme! Jos naurattaa, niin silloin nauramme! Enkeli-illoissammekin moodit vaihtelevat hyvin herkästä, keskittyneestä, hiljentävästä ja pyhästä enkelivaloenergiasta täydelliseen nauruun, rentouteen, vapautumiseen ja suorastaan räkättämiseen! Mikä sen parempaa kuin se, että saamme yhdessä olla juuri se mitä olemme! Aika moni tuntuu omassa elämässään pidättelevän ja piilottelevan itseään, tunteitaan ja tosiolemustaan. Mutta se aika on nyt ohi! Tämä aika tukee AITOUTTA. Sitä, että kukin meistä seisoo omilla jaloillaan ja arvostaa ja kunnioittaa valoa, rakkautta ja varjoja itsessään. Mitä aidompi pystymme olemaan, sitä puhtaampi peili olemme myös kanssakulkijoillemme, jotka voivat nähdä oman eheytensä ja valonsa meidän kauttamme. ♥
Tässä Jumalatarten Iloenergiaa pääsiäisen enkeliretriitistämme! ♥
Toukokuun puolelle päästessämme tunnuimme karistavan kardinaalisuurristienergiapölyt hartioiltamme ja astuvan aivan uuteen energia-aaltoon. Tässä kuussa olemme seisoneet huomattavasti tasapainoisemmassa tilassa, välillä olkamme yli päätä pudistellen katsoen, että huh, mistä kaikesta tuli selvittyä. Suuri kiitollisuus on täyttänyt sydämen, ymmärrämme, että ilman noita järkyttäviä puristuksia emme olisi päässeet eteenpäin ja suuri transformaatio olisi jäänyt tekemättä. Sielumme on koko ajan ohjaksissa, ja Luojan kiitos emme pysty sitä enää sivuuttaa.
Jos siis elämässäsi tapahtuu tällä hetkellä isoja muutoksia, niin syrjäytä hetkeksi egomielesi ja katso asiaa sydämestäsi käsin. Etkö olekin kaikessa hiljaisuudessa onnellinen, että pääset vihdoin eteenpäin? Vaikka muutos pelottaisikin etkä vielä tuntisi olevasi aivan täysin turvallisella maaperällä, niin eikö kuitenkin tieto siitä, että muutosenergia on edes laitettu liikkeelle, tuokin Sinulle edes jollain tasolla tyyneyttä ja uutta sisäistä voimaa? Muutos on aina prosessi. Ja eritoten se on energiaprosessi. Kun siirrymme vanhasta syklistä uuteen, se ei tapahdu vain tässä maatasolla, vaan se tapahtuu myös energiakehossamme. Ja ennen kuin uusi energia on kehräytynyt uudeksi olemukseksi ympärillemme, se vie hiukan aikaa. Ole siis armollinen itsellesi. Olet tehnyt suuren läpivedon, olet kokenut isoja asioita, olet vaihtanut täysin taajuutta. Vietä aikaa luonnossa, ole lempeä itsellesi, tapaile niitä ystäviä, jotka rauha sydämessään tukevat Sinua eivätkä arvostele tai tuomitse tai kyseenalaista valintojasi. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija. Sinä tiedät ja Tunnet, mikä Sinulle on hyväksi. Välttämättä tuo tieto ei mene aina yksiin järkevän puolesi kanssa, mutta Sydämesi tietää. Se on suorassa yhteydessä Luojaan ja koko Universumiin ja kaikkiin Enkeleihin. Luota, Luota, Luota. ♥
Myös minut on nyt ihan fyysisestikin siirretty uuteen energiaan, nimittäin uudelle paikkakunnalle. Porvooseen. ♥ ♥ ♥ Minulle tuli kaiken kevään pyörityksen keskellä vahva olo, että on aika siirtyä eteenpäin ja uusiin energioihin. Kaipasin ympärilleni feminiinistä energiaa kantavan ympäristön (aivan niin kuin olen kokenut Rooman ja Pariisin minulle olevan), joten parhaimmaksi vaihtoehdoksi koin Porvoon, joka oli minulle jo ennestään tuttu kaupunki. Halusin etelän päähän, halusin meren läheisyyteen. Halusin kaupunkiin, ihmisten keskelle ja palveluiden äärelle. Lähelle lentokenttää. :D Ja sitä sain. Eräänä lauantaina olin tekemässä aarrekarttaa, ja samana iltana lähetin kolmeentoista välitystoimistoon kyselyn vapaista asunnoista. Kerroin minkälaista hain, ja uskoin visiooni omasta Enkelikodista täydellisesti. Noin puolet toimistoista vastasivat, ja kaikista muista paitsi yhdestä tuli kieltävä vastaus. Mutta tämä yksi välittäjä sitten viestikin, että hänellä oli juuri vartti sitten vapautunut asunto, joka vastaa täysin kuvaustasi. Kiitos, kiitos, kiitos! Se oli siinä, minun Enkelikotini. ♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥ VINKKI ENKELEILTÄ: Jos haluat manifestoida itsellesi unelmiesi työn, kodin, parisuhteen tai minkä tahansa asian, niin lisää toiveesi eteen sana "enkeli". Se keventää oman energiasi, virittää toiveesi ja Sinut linjaan Sielusi ja Sydämesi kanssa, ja saat korkeimman, puhtaimman, mahdollisen lopputuloksen manifestoitua todeksi. ♥ ♥ ♥ Usein toiveitamme sävyttää pelko, epäilys tai emme muuten vain resonoi unelmamme taajuudella, jolloin unelmamme jää toteutumatta. Mutta lisäämällä sanan "enkeli", virityt automaattisesti heidän taajuudelleen ja annat Universumille luvan tuoda Sinulle parasta, korkeinta, puhtainta mahdollista Rakkautta. Ja huom, pidä aistisi avoinna: Unelma voi ilmestyä elämääsi missä tahansa muodossa ja sieltä mistä sitä vähiten odotat. ;) ♥ ♥ ♥
Eilen olin koko päivän kaupungilla hoitamassa asioita ja nautin niin suuresti! En tajunnutkaan, miten kovasti olin kaivannut ihmisten pariin. Kun sitten iltapäivän päätteeksi löysin itseni ravintolasta lounaalta, enkelit ohjasivat minut pöytään, jonka yläpuolella olikin - yllätys yllätys - kunnon Jumalatar-taulu! En voinut kuin hymyillä leveästi, kiitos, kiitos, kiitos! ♥ ♥ ♥
Ai niin, vielä muutama juttu! Tulevana sunnuntaina olen mukana Helsinki Real Tv:n nettihaastattelussa, jonka nauhoitimme viime viikolla! Siellä puhumme mm.enkeleistä, omasta voimasta, luottamuksesta ja johdatuksesta yhdessä Maija Ilmoniemen ja Juha Häkkisen kanssa. Perjantaina 23.05 olen puolestaan Valon Aalloilla-nettiradion haastattelussa Katja Väänäsen vieraana.
Tämä kuva on otettu Helsinki Realin kuvauksissa. Ihan "vähän" on iloenergiaa ilmassa. :) ♥
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! ♥ ♥
Ilorakkautta ja EnkeliJumalatar-halauksia kaikille! ♥
Deepthi
