VOIMATON JA HALVAANTUNUT – VIISI ASKELTA TAPPIOSTA TOIMINTAAN
Powerless and Paralyzed — 5 Steps to Go From Defeat to Action
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
19.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Murmeliperhe antoi minulle tällä viikolla tehokkaan oppitunnin tappiosta, voimattomuudesta, halvaantumisesta ja toivottomuudesta, mikä toi esiin hyvin tuskallisia ongelmia menneisyydestäni. Päätös siitä, lannistuisinko tilanteesta, mitä en uskonut voivani kontrolloida, vai ryhtyisinkö toimeen sen ratkaisemiseksi, siirsi minut uhrina olemisen, voimattomuuden, vihan ja halvaantuneisuuden tunteesta – elämäni ydinhaasteista – voittamaan haasteen tehokkaalla tavalla (ja pelastamaan puutarhani nälkäiseltä murmeliperheeltä). Kerron tällä viikolla tämän tarinan ja viisi askelta, jotka voit ottaa päästäksesi tappiosta toimintaan.
Olen nähnyt murmelin pihallani pari vuotta ja tiesin, että se asui osa-aikaisesti taloni alla. Mutta sain tietää vasta äskettäin, ettei se ainoastaan asunut kuistini alla koko ajan, vaan se oli myös synnyttänyt neljä poikasta. Kun viime viikolla istuin työpöytäni ääressä puhumassa valmennusasiakkailleni, katselin, kun kolme poikasta käveli rennosti pihallani ja mutusteli kasvejani. Olin vihainen, voimaton ja avuton, koska en tiennyt, miten estäisin niitä. Ellen tekisi sitä, ne eivät ainoastaan hävittäisi puutarhaani, vaan jatkaisivat myös asumista kuistin alla.
Niinpä ryhdyin toimeen ja soitin Eläinvalvontaan, mikä auttoi minua ottamaan ne kiinni yksi kerrallaan ja vapautti ne suurelle luonnonsuojelualueelle kotini lähellä (mutta riittävän kaukana, etteivät ne tule takaisin). Ne ovat nyt kaikki poissa ja niiden pääsy kuistilleni on suljettu (kanaverkolla ja 50 paunalla sementtiä). Oppitunti ei mennyt minulta tässä ohi, koska samalla kun olin vihainen siitä, miten tunteettomasti ne tuhosivat kaiken työn, mitä olin tehnyt puutarhassani (ne olivat vain murmeleita), tunsin olevani myös uhri, halvaantunut ja voimaton tavalla, mikä toi esiin hyvin vanhoja muistoja. Koettuani halvaantumisen lapsena muistan edelleen, miltä tuntui olla avuton ja voimaton jonkin sellaisen edessä, mitä et voinut kontrolloida. Muistan olleeni vihainen siitä, että se tapahtui minulle, ja tiesin, että voisin hyväksyä lääkärin ennusteen, etten kävelisi enää koskaan, tai voisin ryhtyä toimeen ja tehdä sen, mitä vaaditaan, kävelläkseni taas normaalisti, ja päättää elää voittajana uhrina olemisen sijasta. (Osta kirjani uhrimentaliteetin voittamisesta "The Difference Between a Victim and a Victor is I AM".)
Kun katselin murmelin poikasten mutustelevan puutarhaani, ensimmäinen tunteeni oli viha, koska ne eivät välittäneet kasveihin kuluttamastani rahasta ja niiden istuttamiseen käytetystä ajasta ja ponnistuksesta. Sitten tunsin voimattomuutta, kun ihmettelin, miten pääsisin eroon niistä – niillä oli hyvin onnellista, turvallista ja mukavaa pesässään kuistini alla enkä kykene tappamaan eläintä riippumatta siitä, miten paljon haluan saada sen pois talostani. Ja tunsin vähän toivottomuutta, koska tilanne näytti mahdottomalta. Mutta ylivoimaisuuden ja halvaantumisen tunne sai todella huomioni, koska ensin luulin, ettei ole mitään tehtävissä – ne jäisivät ja söisivät puutarhassani, kunnes olivat valmiita lähtemään, jos koskaan olisivat. Tunsin olevani jumissa, koska en ollut varma, miten tämä ongelma käsitellään.
Eläinten kiinniottaminen oli helppoa, kiitos omenien (joista ne tuntuvat todella pitävän) ja tukevian metalliansojen, jotka Eläinvalvonta antoi. Laitoimme syötin ansaan ja tunnin kuluttua kuulin ansan laukeavan ja menin katsomaan, kun yksi murmeli oli kiinni. Sitten he veivät ansan pois ja vapauttivat eläimen ja minä jäin toisen ansan kanssa ottamaan kiinni toista eläintä. Niiden kaikkien kiinnisaaminen vei kolme päivää ja jos ajattelet, että se vei paljon aikaani, energiaani ja huomiotani, olet oikeassa. Olin toiveikas, että saisimme ne kaikki kiinni, mutta pelkäsin vähän, etteivät ne tekisi yhteistyötä. Onneksi ne tekivät ja nyt ne ovat kaikki poissa.
Kun tunnemme avuttomuutta ja toivottomuutta jonkin elämänhaasteen edessä, meidän on tehtävä elämää muuttava valinta – voimme lannistua tai ryhtyä toimeen. Se on elämää muuttava, koska se mitä päätämme tehdä tuon haasteen hetkellä, muuttaa elämämme kurssia siitä eteenpäin. Silloin kun valitsemme tappion, uskomme, ettei meillä ole kontrollia tilanteessa, vaivumme toivottomuuteen, halvaannumme ja tunnemme, ettei meillä ole mitään kontrollia. Tappiosta voi tulla tapa ja yksi tappio voi johtaa tappioiden hyväksymisen elämään, ennen kuin edes esitämme seuraavan kysymyksen: "Mitä ovat muut vaihtoehtoni?" Vaikkemme ehkä kykene kontrolloimaan tuota tilannetta, voimme kontrolloida sitä, mitä teemme sille. Tämä on toimeenryhtymisosa.
Halvaantuminen, voimattomuus ja toivottomuus ovat mielentiloja – ne alkavat uskomuksistamme. Jotkut haasteet ovat vaikeampia kuin toiset, mutta jokaisella haasteella on poistumisovi (mikä voi olla piilossa näkyvistä), jos päätämme etsiä sitä uskomalla ensin sen olemassaoloon ja sitten ryhtymällä toimeen kulkeaksemme siitä läpi. Uusien ratkaisujen etsiminen, avun pyytäminen sekä päätös siirtyä tilanteen yli ja saada helpotusta ovat kaikki toimintavalintoja, jotka voimme tehdä joka tilanteessa. Jos haluamme saada energian liikkeelle, meidän on oltava valmis antamaan energialle polku ja tuo polku on joko tappio tai voitto, halvaantuminen tai liike, viha ja turhautuminen tai voimallisten aikomusten ilmaiseminen voitokkaasta toiminnasta ja liikkeestä eteenpäin tilanteen yli.
Näiden elämänhaasteiden ratkaiseminen on osa ylösnousemusmatkaamme, kun ne edustavat sitä, mitä olemme tulleet tänne transformoimaan. Emme ole täällä voittamassa kärsimystä yhtä paljon kuin oppimassa, miten eletään elämää vapaana kärsimyksestä, ja teemme sen kohtaamalla haasteen ja muuttamalla uskomuksiamme niin, että voitamme tuon haasteen ja kaikki muut sen kaltaiset. Valitsemme elämänpolkumme kaikki piirteet – haasteet ja kaiken – jotta voimme elää voimallisemmin ja harmoniassa voimamme eri aspektien kanssa (niiden jotka luovat iloa, rauhaa, rakkautta ja yltäkylläisyyttä tuskan ja kärsimyksen sijasta) ja resonoivat jumalaisen ja inhimillisen puolemme kanssa, jotka toimivat kumppaneina.
Tässä on viisi askelta, jotka voit ottaa siirtyäksesi tappiosta toimintaan:
1) Mikä on kohtaamasi tilanne? Ole selkeä siinä, mikä se on, ja yksinkertaista se perustekijöihin. Se voi olla jonkin tai jonkun tunkeutuminen tilaasi, taloudellisen, tunnepuolen tai fyysisen turvallisuuden menettäminen tai jokin, mikä häiritsee mielen tai sydämen rauhaa.
2) Mitä oikeasti pelkäät tässä tilanteessa? Että se on pysyvä, että et toivu koskaan, että se leimaa sinut koko elämän ajaksi? Pelkosi ymmärtäminen on tärkein osa, koska sinun on tartuttava siihen, ennen kuin voit ryhtyä toimeen.
3) Mitä luulet tapahtuvan, jos tämä jatkuu? Äänen antaminen peloillesi auttaa sinua tunnistamaan ne ja saamaan tilanteeseen perspektiiviä. Jos sinusta kuulostaa typerältä sanoa: "En koskaan pääse yli tästä" tai "Tämä ei koskaan lopu", olet luonut kysymyksen, mihin osaat vastata.
4) Minkä lopputuloksen haluat tilanteeseen? Aikomukset luodaan haluamastamme lopputuloksesta käsin, joten määrittele lopputuloksesi ja sinulla on käyttökelpoinen ja looginen polku seurattavana ja tämä luo myös polun energialle, mikä muuttaa tilanteen. Silloin kun fokusoidut lopputulokseen, esität kysymyksen: "Mitä ovat muut vaihtoehtoni?"
5) Mitä voit tehdä ensimmäiseksi? Jäämme jumiin, koska luulemme, että meidän on tehtävä kaikki kerralla emmekä näe, miten voimme tehdä sen. Ja emme tee sitä – meidän täytyy ottaa vain yksi askel ja sitten seuraava askel tulee esiin. Päätä tehdä yksi asia, silloin tiedät, mitä teet seuraavaksi. Ja avun pyytäminen voi olla ensimmäinen tekosi – älä sivuuta tätä, koska se voi olla tarvitsemasi ratkaisu.
Jokaiseen haasteeseen on ratkaisu, kun olemme valmis elämään voittajana uhrin sijasta. Määrittelen tämän em. kirjassani. Kohtaa haasteesi ja päätä ryhtyä toimeen. Jokainen teko on tärkeä, myös se, mikä alkaa päätöksestä olla olematta enää lannistunut, voimaton, halvaantunut ja toivoton. Mikä ensimmäinen tekosi on? Miten olisi tuon voittajan ja uhrin välisen eron miettiminen?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
19.5.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Murmeliperhe antoi minulle tällä viikolla tehokkaan oppitunnin tappiosta, voimattomuudesta, halvaantumisesta ja toivottomuudesta, mikä toi esiin hyvin tuskallisia ongelmia menneisyydestäni. Päätös siitä, lannistuisinko tilanteesta, mitä en uskonut voivani kontrolloida, vai ryhtyisinkö toimeen sen ratkaisemiseksi, siirsi minut uhrina olemisen, voimattomuuden, vihan ja halvaantuneisuuden tunteesta – elämäni ydinhaasteista – voittamaan haasteen tehokkaalla tavalla (ja pelastamaan puutarhani nälkäiseltä murmeliperheeltä). Kerron tällä viikolla tämän tarinan ja viisi askelta, jotka voit ottaa päästäksesi tappiosta toimintaan.
Olen nähnyt murmelin pihallani pari vuotta ja tiesin, että se asui osa-aikaisesti taloni alla. Mutta sain tietää vasta äskettäin, ettei se ainoastaan asunut kuistini alla koko ajan, vaan se oli myös synnyttänyt neljä poikasta. Kun viime viikolla istuin työpöytäni ääressä puhumassa valmennusasiakkailleni, katselin, kun kolme poikasta käveli rennosti pihallani ja mutusteli kasvejani. Olin vihainen, voimaton ja avuton, koska en tiennyt, miten estäisin niitä. Ellen tekisi sitä, ne eivät ainoastaan hävittäisi puutarhaani, vaan jatkaisivat myös asumista kuistin alla.
Niinpä ryhdyin toimeen ja soitin Eläinvalvontaan, mikä auttoi minua ottamaan ne kiinni yksi kerrallaan ja vapautti ne suurelle luonnonsuojelualueelle kotini lähellä (mutta riittävän kaukana, etteivät ne tule takaisin). Ne ovat nyt kaikki poissa ja niiden pääsy kuistilleni on suljettu (kanaverkolla ja 50 paunalla sementtiä). Oppitunti ei mennyt minulta tässä ohi, koska samalla kun olin vihainen siitä, miten tunteettomasti ne tuhosivat kaiken työn, mitä olin tehnyt puutarhassani (ne olivat vain murmeleita), tunsin olevani myös uhri, halvaantunut ja voimaton tavalla, mikä toi esiin hyvin vanhoja muistoja. Koettuani halvaantumisen lapsena muistan edelleen, miltä tuntui olla avuton ja voimaton jonkin sellaisen edessä, mitä et voinut kontrolloida. Muistan olleeni vihainen siitä, että se tapahtui minulle, ja tiesin, että voisin hyväksyä lääkärin ennusteen, etten kävelisi enää koskaan, tai voisin ryhtyä toimeen ja tehdä sen, mitä vaaditaan, kävelläkseni taas normaalisti, ja päättää elää voittajana uhrina olemisen sijasta. (Osta kirjani uhrimentaliteetin voittamisesta "The Difference Between a Victim and a Victor is I AM".)
Kun katselin murmelin poikasten mutustelevan puutarhaani, ensimmäinen tunteeni oli viha, koska ne eivät välittäneet kasveihin kuluttamastani rahasta ja niiden istuttamiseen käytetystä ajasta ja ponnistuksesta. Sitten tunsin voimattomuutta, kun ihmettelin, miten pääsisin eroon niistä – niillä oli hyvin onnellista, turvallista ja mukavaa pesässään kuistini alla enkä kykene tappamaan eläintä riippumatta siitä, miten paljon haluan saada sen pois talostani. Ja tunsin vähän toivottomuutta, koska tilanne näytti mahdottomalta. Mutta ylivoimaisuuden ja halvaantumisen tunne sai todella huomioni, koska ensin luulin, ettei ole mitään tehtävissä – ne jäisivät ja söisivät puutarhassani, kunnes olivat valmiita lähtemään, jos koskaan olisivat. Tunsin olevani jumissa, koska en ollut varma, miten tämä ongelma käsitellään.
Eläinten kiinniottaminen oli helppoa, kiitos omenien (joista ne tuntuvat todella pitävän) ja tukevian metalliansojen, jotka Eläinvalvonta antoi. Laitoimme syötin ansaan ja tunnin kuluttua kuulin ansan laukeavan ja menin katsomaan, kun yksi murmeli oli kiinni. Sitten he veivät ansan pois ja vapauttivat eläimen ja minä jäin toisen ansan kanssa ottamaan kiinni toista eläintä. Niiden kaikkien kiinnisaaminen vei kolme päivää ja jos ajattelet, että se vei paljon aikaani, energiaani ja huomiotani, olet oikeassa. Olin toiveikas, että saisimme ne kaikki kiinni, mutta pelkäsin vähän, etteivät ne tekisi yhteistyötä. Onneksi ne tekivät ja nyt ne ovat kaikki poissa.
Kun tunnemme avuttomuutta ja toivottomuutta jonkin elämänhaasteen edessä, meidän on tehtävä elämää muuttava valinta – voimme lannistua tai ryhtyä toimeen. Se on elämää muuttava, koska se mitä päätämme tehdä tuon haasteen hetkellä, muuttaa elämämme kurssia siitä eteenpäin. Silloin kun valitsemme tappion, uskomme, ettei meillä ole kontrollia tilanteessa, vaivumme toivottomuuteen, halvaannumme ja tunnemme, ettei meillä ole mitään kontrollia. Tappiosta voi tulla tapa ja yksi tappio voi johtaa tappioiden hyväksymisen elämään, ennen kuin edes esitämme seuraavan kysymyksen: "Mitä ovat muut vaihtoehtoni?" Vaikkemme ehkä kykene kontrolloimaan tuota tilannetta, voimme kontrolloida sitä, mitä teemme sille. Tämä on toimeenryhtymisosa.
Halvaantuminen, voimattomuus ja toivottomuus ovat mielentiloja – ne alkavat uskomuksistamme. Jotkut haasteet ovat vaikeampia kuin toiset, mutta jokaisella haasteella on poistumisovi (mikä voi olla piilossa näkyvistä), jos päätämme etsiä sitä uskomalla ensin sen olemassaoloon ja sitten ryhtymällä toimeen kulkeaksemme siitä läpi. Uusien ratkaisujen etsiminen, avun pyytäminen sekä päätös siirtyä tilanteen yli ja saada helpotusta ovat kaikki toimintavalintoja, jotka voimme tehdä joka tilanteessa. Jos haluamme saada energian liikkeelle, meidän on oltava valmis antamaan energialle polku ja tuo polku on joko tappio tai voitto, halvaantuminen tai liike, viha ja turhautuminen tai voimallisten aikomusten ilmaiseminen voitokkaasta toiminnasta ja liikkeestä eteenpäin tilanteen yli.
Näiden elämänhaasteiden ratkaiseminen on osa ylösnousemusmatkaamme, kun ne edustavat sitä, mitä olemme tulleet tänne transformoimaan. Emme ole täällä voittamassa kärsimystä yhtä paljon kuin oppimassa, miten eletään elämää vapaana kärsimyksestä, ja teemme sen kohtaamalla haasteen ja muuttamalla uskomuksiamme niin, että voitamme tuon haasteen ja kaikki muut sen kaltaiset. Valitsemme elämänpolkumme kaikki piirteet – haasteet ja kaiken – jotta voimme elää voimallisemmin ja harmoniassa voimamme eri aspektien kanssa (niiden jotka luovat iloa, rauhaa, rakkautta ja yltäkylläisyyttä tuskan ja kärsimyksen sijasta) ja resonoivat jumalaisen ja inhimillisen puolemme kanssa, jotka toimivat kumppaneina.
Tässä on viisi askelta, jotka voit ottaa siirtyäksesi tappiosta toimintaan:
1) Mikä on kohtaamasi tilanne? Ole selkeä siinä, mikä se on, ja yksinkertaista se perustekijöihin. Se voi olla jonkin tai jonkun tunkeutuminen tilaasi, taloudellisen, tunnepuolen tai fyysisen turvallisuuden menettäminen tai jokin, mikä häiritsee mielen tai sydämen rauhaa.
2) Mitä oikeasti pelkäät tässä tilanteessa? Että se on pysyvä, että et toivu koskaan, että se leimaa sinut koko elämän ajaksi? Pelkosi ymmärtäminen on tärkein osa, koska sinun on tartuttava siihen, ennen kuin voit ryhtyä toimeen.
3) Mitä luulet tapahtuvan, jos tämä jatkuu? Äänen antaminen peloillesi auttaa sinua tunnistamaan ne ja saamaan tilanteeseen perspektiiviä. Jos sinusta kuulostaa typerältä sanoa: "En koskaan pääse yli tästä" tai "Tämä ei koskaan lopu", olet luonut kysymyksen, mihin osaat vastata.
4) Minkä lopputuloksen haluat tilanteeseen? Aikomukset luodaan haluamastamme lopputuloksesta käsin, joten määrittele lopputuloksesi ja sinulla on käyttökelpoinen ja looginen polku seurattavana ja tämä luo myös polun energialle, mikä muuttaa tilanteen. Silloin kun fokusoidut lopputulokseen, esität kysymyksen: "Mitä ovat muut vaihtoehtoni?"
5) Mitä voit tehdä ensimmäiseksi? Jäämme jumiin, koska luulemme, että meidän on tehtävä kaikki kerralla emmekä näe, miten voimme tehdä sen. Ja emme tee sitä – meidän täytyy ottaa vain yksi askel ja sitten seuraava askel tulee esiin. Päätä tehdä yksi asia, silloin tiedät, mitä teet seuraavaksi. Ja avun pyytäminen voi olla ensimmäinen tekosi – älä sivuuta tätä, koska se voi olla tarvitsemasi ratkaisu.
Jokaiseen haasteeseen on ratkaisu, kun olemme valmis elämään voittajana uhrin sijasta. Määrittelen tämän em. kirjassani. Kohtaa haasteesi ja päätä ryhtyä toimeen. Jokainen teko on tärkeä, myös se, mikä alkaa päätöksestä olla olematta enää lannistunut, voimaton, halvaantunut ja toivoton. Mikä ensimmäinen tekosi on? Miten olisi tuon voittajan ja uhrin välisen eron miettiminen?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
