DEEPTHI : Deepthi: Amman sylissä

Lämpimiä Intia-terveisiä tämän ihanan meren ääreltä Amman ashramista! Täällä ollaan oltu nyt kaksi viikkoa, mutta tuntuu kuin saapumisesta olisi vasta silmänräpäys. Takana on Suomessa koko kesän kestänyt aivan ihana Pyhä Enkelipuutarha -konserttikiertue, josta edelleen suuri sydänkiitos aivan kaikille kuulijoille ja järjestäjille. ♥

Nyt on kuitenkin täällä Intiassakin oma pikku ashramikoti jo siivottu, laukut puoliksi pakattu ja roskat viety kierrätyspisteeseen, sillä huomenna koittaa lähtö Suomeen.

Tämän kertainen matka Amman luo on mennyt hyvin lempeissä ja rauhallisissa tunnelmissa. Olen saanut olla terve alusta loppuun, sain tehdä tuttua pyykinripustussevaa ja tavata jälleen kaikkia ihania ihmisiä. Sydän sykkyrällä mietin huomista lähtöä, koska niin kuin aina, täältä ei malttaisi lähteä mihinkään. Amma- rakkaus pitää otteessaan… ♥ ♥ ♥

Näinä viimeisinä päivinä Amma on tuntunut lisäävän minunkin kohdallani kierroksia. Eilen sain laulaa Ammalle kaksi laulua, Be The Light You Are ja Your Love Is my Guiding Light, ja jo alkumetreillä olin purskahtaa täyteen itkuun. Amma katsoi koko laulamisen ajan minua suoraan silmiin ja kummankin laulun jälkeen jopa taputti. Minä olin haljeta hänen rakkaudestaan niin, että koko loppuiltana en kyennyt tekemään yhtään mitään. Laulamisen päätteeksi kun pääsin vielä suoraan halaukseen ja istumaan hänen viereen yli tunniksi, niin kyllä on tämä päivä oltu herkillä… ja sisäisesti aivan ihmeellisessä hiljaisuuden ja rukouksen tilassa… Tänään ei ole pystynyt kommunikoimaan oikein kenenkään kanssa, ja olenkin hiljaa kiittänyt huomista lähtöpäivää, koska se on sallinut minulle tilaisuuden jättäytyä täksi päiväksi sevasta jo pois ja keskittyä viimeisten käytännönasioiden hoitoon ennen lähtöä.

Viime yö meni valvoessa. Amman energia pauhasi kehossa ja sydän oli joka hetki niin täynnä kiitollisuutta kaikesta… Välillä en itsekään ymmärrä, että miten ihmeessä minä olen hänet elämääni saanut? Aamuyön tunnit valvoin kelloa ja odotin vain herätyskellon soimista. Tänään vietettiin nimittäin isoa pujapäivää kaikkien edesmenneiden läheisten ja esi-isien kunniaksi. Minä olin jo viiden jälkeen temppelillä kuuntelemassa archanaa, kun en edelleenkään pystynyt puhua enkä lausua mitään ääneen. Kuuden aikana piti alkaa pujaseremonia, mutta sitten ilmoitettiinkin, että länsimaalaisten seremonia alkaisi vasta kahdeksalta ja seuraava yhdeksältä. Minut oli laitettu mukaan klo:8 ryhmään.

Parin tunnin päästä tulin siis takaisin temppelille, ja siitä tuo voimakas ja monivaiheinen seremonia sitten alkoi. Nautin siitä, miten hindulaisessa kulttuurissa kaikki on niin kaunista ja tuoksujen ja värien täyteistä. Kullakin oli oma paikka, jossa vuorotellen swamin ohjauksessa sytytettiin öljylamppu, tehtiin tiettyjä käsimudria, poltettiin suitsuketta ja kamferitulta, pyöriteltiin riisipalloja ja pirskotettiin pyhää vettä. Tällä tavalla lueteltuna kaikki kuulostaa länsimaalaisen korviin lähinnä hölmöläisen hommilta, mutta hyvänen aika miten voimallinen rituaali oli, kun kaikkien toimien kohdalla meille selitettiin, että mitä mikäkin edustaa. Pitkien mantra- ja palvelurituaalien jälkeen lähdimme sitten meren rannalle, koko matkankin ajan kukin hiljaa yhtä aikaa mantraten.

Kun pääsimme meren äärelle, ja aloimme kukin vuorollamme heittää pyhitettyjä seremoniakääreitä mereen, itku ei ollut kaukana. Tunsin oman äitini läsnäolon voimakkaasti, ja tuntui, niin kuin omalta osaltani olisin ollut hautaamassa äitiä vasta nyt. Minä olen jo monta vuotta sanonut, että kun joskus jätän tämän kehon, niin minua ei tarvitse maan sisään laittaa ja järjestää hautajaisia, vaan riittää, että tuhkani toimitetaan ashramiin ja heitetään mereen. Minusta tuntui, kuin olisin nyt tehnyt äidille saman, ja se tuntui yhtä aikaa todella helpottavalta ja samalla itkulle ei ollut tulla loppua.

Meriseremonian jälkeen menot jatkuivat vielä meren rannalle tehdyssä temppelissä, jossa vielä teimme viimeisen siunauksen poistuneille läheisillemme. Siinä vaiheessa, kun tuli vuoro sanoa äitini nimi ääneen, hänen lähtönsä tuli taas niin konkreettiseksi minulle. Suomessa minua ei hänen kuolemansa ole itkettänyt, mutta Amman energian vaikutuksesta taidan aueta täällä aina niin paljon, että saan jopa surutyötä tehtyä täällä paremmin, ja jopa itkettyä. ♥

Lopuksi saimme vielä kämmenellisen ihania kukkia, jotka heitimme yhtä aikaa ilmaan, ja joka symboloi sitä, että autoimme edesmenneitä rakkaita siirtymään valoon. ♥

Kun muut ihmiset lähtivät siirtymään takaisin ashramin puolelle, minä jäin vielä meren rannalle. Tuntui, kun kaikki ilma olisi puhallettu minusta pois… Kyyneliä sai pyyhkiä edelleen poskilta… On tämä elämä ihmeellinen…

Tänä iltana Amma tulee meidän kanssa jälleen meditoimaan ja laulamaan. Minäkin lähden tuota pikaa hallia kohti, Amma kun on viime aikoina tullut rantameditaation sijaan halliin, koska rannalla ei enää ole tilaa kaikille istua. Meitä on jo niin paljon. ♥

Tämän kahden viikon aikana Amma on puhunut paljon siitä, miten meidän tulisi olla vahvoja sisäisesti. Usein hänen kuuleekin kehottavan meitä olemaan lampaiden ja kissanpoikien sijaan oikeita leijonia. Se on hymyilyttänyt minua, koska leijonateema on ollut viime viikkoina niin pinnalla astrologisesti. 12.8 tulimme nimittäin ulos muutaman viikon Leijonaportti -energioista, joka antoi meille valtavaa uutta potkua ja selkeyttä asioihin, sekä mahdollisuuden omien sisäisten rajoitusten ylittämiseen. Jos siis on tavalla tai toisella rytissyt elämässä ja toisaalta löytynyt aivan uutta energiaa ja rohkeutta asioiden toteuttamiseen, niin voit laittaa sen tyynesti leijonaenergian piikkiin. ♥

Tänään 14.08 vietetään myös uuden kuun päivää, joten on erinomainen aika aloittaa elämässään uusi sykli. Omassa elämässäni koko kesä on tuntunut olevan yhtä uutta alkua toisensa perään, joten tämän aamupäivän seremoniat tuntuivat kuin pisteenä iin päällä. Jollekin vanhalle on nyt sanottu hyvästi ja toivotettu uusi elämä tervetulleeksi!