Kultaisen Valon lämpimiä terveisiä keskiyön hiljaisuudesta. Tämä kirjoitus sisältää viime päivien ja viikkojen sisäisiä kokemuksiani, joita yritän laittaa tähän sanoiksi, vaikka jo nyt tuntuu, että tehtävästä tulee melkoisen mahdoton. Minulla vain on tunne, että jollain tavalla tätä täytyy sanoittaa, koska se saattaa selittää jatkossa sitä, miksi toimin niin kuin toimin. Minulle on nimittäin nyt tapahtunut jotakin, ja luulen, että en ole tässä yksin.
Vielä toissa viikonloppuna olin valmistautumassa pitämään EnkeliJumalatar-retriittiä Toivakassa ja lähdin onnellisena ajelemaan Jyväskylää kohti. Tapaisin ryhmän, jossa suurin osa ihmisiä on ollut mukana tällä matkalla kanssani nyt kaksi vuotta, ja olen saanut omin silmin nähdä aivan huikeita kasvutarinoita ja voimaantumista meissä kaikissa. Tuona samaisena viikonloppuna 28.8-30.08 oli kolme porttipäivää Maya-kalenterissa sekä kaiken lisäksi supertäysikuu. Minä ihmettelin, kun minulle sanottiin koko viikonloppu sisäisesti, että "aika retriittien parissa on nyt päättymässä". Tunsin, että oma energiani ei ollut enää ollenkaan kohdistunut retriitteihin, vaan sitä oltiin nyt kääntämässä vahvasti jonnekin aivan muualle. Itse retriitti meni kuitenkin upeasti ja se oli meille erittäin voimakas kokemus.
Koko viikonlopun nostimme ryhmän kanssa kortteja, ja kaikki kolme korttia jotka itse nostin peräkkäisinä päivinä, kertoivat minulle samaa tarinaa: uuden alku, nollapiste, uskalla unelmoida isosti jne. Minä ajattelin, että okei okei, kyllä minä tämän jo tiedän: minähän olen juuri aloittanut opiskelut ja sen myötä täysin uuden alun elämässäni, eli olin ymmärtänyt, että energiani keskitettäisiin nyt sinne. Mutta samalla ihmettelin, että miksi ihmeessä minulle niin vahvasti painotettiin, että tämä on UUSI ALKU! Hmm...
Kun tulin kotiin retriitistä, seuraavana aamuna minulla oli kouluaamu. Hyppäsin aamulla junaan ja tunsin, kuinka olin niin täynnä energiaa, etten tiennyt mihin olisin sen sullonut. Ilmeisen tärkeää siis tämä koulun käynti, kun siihen näin minua energeettisesti ladataan... Junassa muistin yhtäkkiä edellisen yön unen: olin koulukaupunkini juna-asemalla ja lähdössä takaisin kotiin päin. Minulla oli mukana tyhjät lastenvaunut. Juna oli juuri tulossa, mutta päätin vielä kerran käydä tarkastamassa jotain lähtötaululta. Samassa kun pääsin taululle, juna tuli - ja meni. Minä jäin asemalle tyhjien lastenvaunujen kanssa ihmettelemään.
Reaalielämässä hyppäsin nyt pois määränpäässäni ja lähdin kulkemaan koululle - vain saadakseni kuulla perillä, että opetustunnit alkavatkin vasta seuraavalla viikolla!!! Ja minä kun olin täynnä energiaa, jonka olin luullut varattavan opiskelulle, ja nyt en pääse edes aloittamaan sitä!!!! Pasmat menivät hetkeksi sekaisin, lähdin kaupungille tapaamaan ystävääni, kunnes hyppäisin - toivottavasti - takaisin junaan.
Varmuuden vuoksi menin asemalle ajoissa, enkä hievahtanutkaan laiturilta, ennen kuin juna tuli ja pääsin hyppäämään kyytiin. Sitten junassa minulle alettiin tuoda sisäisesti taas niitä samoja kortteja, mitä olin viikonlopun aikana nostellut, ja nostanut yhden vielä varmuudeksi lisää aamulla: siinäkin oli sama viesti: täyskäännös, uusi alku. Sydämeeni alkoi junassa hiipiä kauhistuttavan vahva ajatus: mitä jos tämä kaikki energia ei olekaan tarkoitettu suunnattavaksi koulunkäyntiin? Mutta mihin ihmeeseen sitten?????? Tunsin, että nyt on jotain tapahtumassa. Jotain isoa, jotain peruuttamatonta, josta minulla ei ole mitään hajua.
Tiistai (1.9) meni aivan hirveässä energiapöllyssä. Minulle oli tullut jo Intiassa vahvasti olo, että minun täytyisi luopua - tai ainakin ottaa välimatkaa - omaan nimeeni ja ottaa täysivaltaisemmin käyttöön Deepthi-nimeni. Vaihdoin kaikki sähköiset tilini, perustin itselleni uuden henkilökohtaisen facebooksivun ja antauduin menettämään koko sen identiteetin, joka vanhaan nimeeni liittyy (tämä on monisyinen kuvio, jota en ala tässä nyt selittää). Tunsin välittömästi ihmeellisen sisäisen muutoksen, kun minulla ei ollut enää nimeä, johon identifioitua.
Seuraavien tuntien aikana sain yhtäkkiä aikaan tuhat ja yksi asiaa ja ihmettelin vain, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?! Mistä tämä valtava energiaboosti oikein tulee?
Keskiviikkoaamulla sitten aloin lukea lehtiä... Syyria... pakolaisia... Suomen vastaanottokeskukset... hätä... kriisiapu...
Katsoin uutisia ja luin artikkeleita, joita yleensä en edes aukaise... Jotain sisälläni alkoi kasvaa ennennäkemättömiin mittoihin, mitä en osaa sanoittaa millään mittapuulla... Tein välillä omia toimistohommia ja uppouduin omaan maailmaani... Tunsin itseni höyhenen kevyeksi...
Seuraavana päivänä menin metsään ja viivyin siellä kauan. Minulle alkoi valjeta, että minun energiaani ollaan nyt suuntaamassa aivan uudelleen ja tiedostin miten oma mindsettini ja tietoisuuteni alkoi muuntua. Kohtasin metsässä ison sudenkorennon ja kotiin päästessäni googlasin sen tuoman symbolismin: transformaatiota, vanhan syklin loppu, uuden alku... Niinpä tietenkin.
Eksyin lukemaan facebookiin ystävieni päivityksiä, ja ne olivat täynnä Syyriaa... Kirjoitin
blogipostauksen. Ja loppu on historiaa.
Seuraavista päivistä en muista juurikaan mitään. Tiedostin vain, että käyn läpi valtavaa tietoisuudenmuutosta ja energiatransformaatiota. Sen aikana tajusin, että minulla on aivan kaikki mitä tarvitsen tällä fyysisellä tasolla: rakkautta, ihanat ihmiset ympärillä, maailman ihanin työ, viihtyisä koti, tunnen olevani henkisesti ja fyysisesti hyvin tasapainossa, kaikki on erittäin hyvin. Koin luissani ja ytimissäni saakka, että
minä en tarvitse enää yhtään mitään, että minä olen
vapaa. Olen selvinnyt kaikesta siitä vyyhdistä, jota aloin 10 vuotta sitten selvittää.
Tajusin, että olen vihdoin siinä, mihin olen kiihkeästi kaivannut viimeiset seitsemän vuotta: valmis palvelemaan ihmiskuntaa. Vaikka olen kaikki nämä vuodet tehnyt vapaaehtoistyötä Amman joukoissa ja kokenut olevani täysin sieluntehtävässäni niin laulajana kuin enkeli-iltojen ja -retriittien ohjaajanakin, niin jokin pieni ääni minussa on silti takaraivossa pelännyt lopullista antautumista. Pelännyt omasta itsestäni ja vanhoista unelmistani täysin irtipäästämistä ja antautumista täysin ihmiskunnan palvelulle. Olen ajatellut, että tämä mitä olen tähän saakka tehnyt, on riittävä palvelus minulta. Ja samalla olen kipeästi tiennyt, että se ei ole koko totuus, että on vielä yksi vaihde.
Ja minä voin tunnustaa suoraan: minä olen väistellyt tuota vaihdetta tietoisesti. Minä en ole voinut täysin sydämin hyväksyä sitä, että olisin "vain" palvelija eikä minulla olisi enää mitään omia tavoitteita ja pyrkimyksiä. Niin paljon kuin ashramissakin ihailen niitä ihmisiä, jotka todella ovat luopuneet kaikesta, niin minua on pelottanut astua itse tuohon samaan rooliin. Minulle on ollut tärkeämpää oma sisäinen vahvistuminen ja muiden luotsaaminen oman itsen rakastamisen äärelle.
Mutta nyt tapahtui jotakin.
Minut siirrettiin tuosta energiasta pois. Sillä ei ollut mitään tekemistä minun oman pikkutahtoni kanssa, vaan niin vain tapahtui. Yhtäkkiä aloin kauhukseni ja suureksi helpotuksekseni huomata, että minä olen muuttunut. Tunsin ällistyksekseni olevani yhtäkkiä vapaa aivan kaikesta, mikä kahlitsee minua minuun.
Vapaa palvelemaan. Mikään takaraivossani ei enää alkanut jossitella, varmistella, kyseenalaistaa eikä pelätä. Ja kun sallin tämän asetuksen tulla itseeni, niin oma energiatasoni alkoi nousta välittömästi niin korkeaksi, että minun oli vaikeaa pysytellä edes näissä nahoissa. Aloin ymmärtää, mitä kaikki mestarit tarkoittavat tällä:
Se Rakkauden määrä, missä olen saanut uida viimeisen viikon ajan, on ollut jotain aivan käsittämätöntä. Kun ei ole mitään omia tarpeita, ja keskityt vain siihen miten voit palvella, niin tuntuu, kuin koko maailman runsaus, rakkaus ja valo olisi kanssasi. Minulla on energiaa niin paljon, että tuntuu, että minun ei tarvitse edes syödä. Olen vain ihmetellyt, että mitä minussa tapahtuu, kun ei ole edes nälkä ja koko keho tuntuu höyhenen kevyeltä. Nyt alan ymmärtää.
Samalla tuntuu, että olen energeettisesti täysin täynnä. Minussa ei ole mitään kohtaa, mitä rakkaus ja palava intohimo palvella ei täyttäisi. En pysty erottamaan itseäni muista, enkä näkemään enää mitään muuta kuin maailman kärsimyksen, jota minä olen tullut osaltani helpottamaan. On se sitten mitä tahansa. Tämä synnytti
Deepthi Foundationin, liikkeen, jonka tarkoitus on inspiroida ihmisiä auttamaan kanssaihmisiä ruohonjuuritasolla, ja edistää hyvinvointia ja rauhaa maailmassa.
Tänään kävin yli 80-vuotiaan mummani luona Kurikassa. Puhuimme viime päivien uutisista, sodasta ja pakolaisista, ja hän sanoi toivovansa, ettei hänen tarvitse enää tässä elämässä toista sotaa nähdä. Hän itse menetti kahdeksan vuotiaana isänsä sodalle. Sen jälkeen hän on haudannut sekä miehensä että kaksi tytärtään, toisen ollessa minun äitini. Mumma on nähnyt paljon. Ja silti - ja ehkä juuri siksi - se valo mikä hänessä loistaa, on lempeämpi kuin mikään muu. Vielä lähdönpäässä hän alkoi kaivaa paapan villapaitoja minulle kaapista matkaan sanoen, että "vie nuo sinne vastaanottokeskukseen". Nykyään hän joka kerta lähtiessäni sanoo, että "kun ei sitä tiedä vaikka tässä jo kohta siirtyisi toiselle puolelle". Ja minä vain nauran mummalle, että "et sinä kuule ole vielä minnekään menossa, sen verran silmät tuikkii ja valo loistaa!"
♥
Veljenpoikani taas juoksi suoraan syliini, kun tapasimme hautausmaalla ja kävimme katsomassa äidin hautaa. Mumman työnä sama poika kutsui leikkimään kanssaan legoilla, ja kun leikit oli leikitty, hän laittoi makuulle syliini, kun istuin keinutuolissa. Siinä sitten heijasimme ja silittelimme ja hän tuntui kuin toiseen maailmaan rentoutuneelta. Rakas pikkumies
♥
Niin paljon iloa ja naurua mahtui tähän iltaan!
♥
Deepthi Foundation näkee konkreettisesti päivänvalonsa su 20.09, kun kokoonnumme Tampereelle pienellä porukalla pohtimaan, että mitä voisimme konkreettisesti yhdessä tehdä. Aivan loistavia ideoita on jo nyt ilmassa, enkä malta odottaa, että saamme toiminnan käyntiin. Minun sydämessäni toiminta on jo käynnistetty ja energia laskettu vauhtiin. Se saa muotoutua juuri sellaiseksi, kuin sen on tarkoitus. Jos haluat liittyä iloiseen joukkoomme, niin löydät meidät
facebookista. Ilmoitathan minulle, mikäli haluat tulla sunnuntain 20.09 tapaamiseen mukaan: ranto.kirsi@gmail.com. Kaikki apu ja sydämentahto auttaa on tervetullutta!
Me elämme planeetallamme juuri nyt aivan epätavallisen voimakkaita aikoja. Meidän kollektiivitietoisuus on jo erittäin korkea, ja meille tuodaan joka päivä nyt erittäin vahvoja valokoodeja. Nyt on tärkeää pysyä maadoittuneena, juoda paljon vettä, olla luonnossa, liikuttaa kehoa ja tehdä päivittäin oma meditaatio. Meillä on ennennäkemättömän huikeat mahdollisuudet kollektiiviseen ylösnousemukseen ja tietoisuuden muutokseen, eli tuoda todellinen taivas maan päälle sisäisen rauhan saavuttamisen kautta. Kaikki enkelit ja valonmestarit ovat tässä meitä luotsaamassa ja tukemassa, ja he seuraavat täydellisen hurmioituneena sitä kehitystä, johon olemme rohkeina sieluina tähän elämään sitoutuneet. ME OLEMME KULTAINEN AIKA. Me olemme tie, totuus ja elämä. Me olemme rauha, harmonia, rakkaus ja ykseys maan päällä. Me itse valitsemme sen sydämessämme ja annamme sen tapahtua oman sielumme johdatuksessa. Sinä olet itsesi Mestari, Sinä olet Luoja. Nyt alat sen nähdä syvästi ja kirkkaasti.
Be The Light You Are
and
Let Your Light be of Service to the World
♥
Deepthi
