En tiedä mistä aloittaa, niin paljon on sydämellä ja energiassa asioita, että on melkein mahdotonta pukea niitä järkeviksi ajatuksiksi, saatika lauseiksi. Parhaiten tätä kaikkea kuvaa varmastikin tuo otsikko, joka tälle postaukselle tuli, ennen kuin olin riviäkään kirjoittanut: tuhkasta nousen kuin Feeniks-lintu.
Tämän syksyn aikana olemme käyneet läpi niin monta kuoleman ja uudelleensyntymisen sykliä, että ei ole ihme, jos olemme tässä vaiheessa täysin pää pyörällä ja uuvuksissa. Meiltä on kysytty jatkuvaa irtipäästämisen taitoa, luopumista siitä, joka olit, joksi juuri synnyit ja joksi luulet seuraavaksi syntyväsi. Tuntuu, että olemme täysin aavalla merellä ilman minkään näköisiä airoja saatika pelastusliivejä, ja ainoa kompassimme on vain kyky kirjaimellisesti lukea tähtiä, suunnistaa puhtaasti intuition varassa ja olla valmiita kääntämään purjeita välittömästi sen mukaan, mistä tuuli puhaltaa. Tämän syksyn - ja vuoden - aikana olemme syntyneet itsemme mestareiksi. Ottamaan täyden vastuun tunteistamme, kehomme reaktioista, pimeistä ja valoisista puolistamme, mielemme illuusioista ja sydämen johdatuksesta.
Ikivanhoja unelmia, kipuja, kehoon ja sieluun haudattuja tunnemuistoja, käyttäytymismalliasetuksia ja solukoodeja on nostettu pintaan yksi toisensa jälkeen, ja on ollut mahdollisuus katsoa, että miten mihinkin asiaan reagoimme. Aina kun vastaan on noussut häpeää, surua, riittämättömyyden tunteita, loukkaantumista tai pelkoa, olemme saaneet tilaisuuden joko haudata nuo tunteet uudelleen tai katsoa, missä niiden juuret ovat. Meillä on ollut lukemattomia tilaisuuksia vaihtaa negatiiviset reagointimallit neutraaleihin tai positiivisiin, jolloin olemme katsoneetkin itseämme ja asioitamme aivan uusin, myötätuntoisin silmin. Olemme eheytyneet, kasvaneet ja vaihtaneet omaa värähtelytaajuuttamme niin mykistävän päättäväiseen tahtiin, että ei ole ihme, että olemme hiukan päästämme pyörällä ja kuin teholinkouksessa pyöriteltyjä.
Voi myös olla, että jos yrität visualisoida kaiken tämän jälkeen itsellesi uutta suuntaa ja elämäntehtävää, saatat tuntea pettymystä. Kyllä, olet mahdollisesti avannut sieluasi ja sydäntäsi niin paljon, että nyt pitäisi olla jo aika kirkas visio siitä, että mikä sinun oma sieluntehtäväsi tässä ajassa ja elämässä on. Mutta minusta tuntuu, että jotain radikaalia meissä on nyt tapahtumassa. Minusta tuntuu, että yksilön unelmilla ja elämäntehtävällä ei ole enää merkitystä. Nyt varmasti huudat, että mitääähhh?? Juurihan olemme oppineet, että olemme oman elämämme luojia ja luojattaria ja meillä on kyky toteuttaa hurjimmatkin unelmamme toteen. Mutta minusta tuntuu, että olemme siirtyneet jo tuon vaiheen yli.
Olemme ihmiskuntana ja maapallona evoluutiossamme nyt siinä kohdassa, jossa tarvitaan radikaaleja muutoksia, tarvitaan YHTEISIÄ UNELMIA, YHTEISIÄ PONNISTUKSIA, YHTEISTÄ VISIOTA. Meillä ei ole enää aikaa toteuttaa yksilönä unelmia, vaan meitä kaikkia johdatetaan nyt luomaan YHTEISTÄ MAAILMAA. Tuomaan omat lahjamme yhteiseen, globaaliin käyttöön.
Lähestymme hetkeä, jolloin voimme sanoa Amman tavoin:
BECOME A ZERO
AND YOU BECOME A HERO
Meidän tehtävämme ei ole tulla miksikään. Ja se saattaa tuntua mielellemme suunnattoman pelottavalta, nurinkuriselta ja järkyttävältäkin. Mihin minä nyt sitten voin kiinnittyä? Mitä virkaa minulla nyt sitten on?, se kysyy. Kohoamme tietoisuudentasossamme ja sydänyhteydessämme olemisen tilaan, jossa kaikki henkilökohtaiset pyrkimykset poistuvat, ja kykenemme vain palvelemaan, antautumaan.
Tämä on nyt se aika, jolloin aivan uusia innovaatioita, toimintatapoja ja "tulokulmia" syntyy. Asioita aletaan ratkaista täysin uusilla tavoilla, syntyy ANTAMISEN KULTTUURI. Tähän saakka kaikki on perustunut siihen, että pyrimme varmistamaan, että jos annamme jotain (aikaa, rakkautta, palveluksia, panostamme), saamme jotain myös takaisin. Mutta nyt siirrymme aikaan, jolloin opettelemme antamaan ilman mitään odotuksia ja kiinnittymisiä. Opettelemme luottamaan, että HYVÄ TULEE AINA TAKAISIN LUOKSEMME, eikä meidän tarvitse hallita ja kontrolloida sitä. Opettelemme luottamaan, että meitä kannetaan, että jokainen tarpeemme tulee täytetyksi - itse asiassa moninkertaisesti - kun vain keskitymme antamaan koko sydämestämme.
Tämä syksy oli täydellisen irtioton ja kuoleman aikaa. On pitänyt sukeltaa todella syvälle itseen, eikä ole saanut kysyä keltään muulta ulkopuolelta neuvoja, tukea tai mielipiteitä. Välillä se on tuntunut julmaltakin, mutta erityisesti yksinäiseltä ja eristetyltä matkalta. Olemme tehneet niin suurta sisäistä työtä, että jopa enkelimme ja oppaamme ovat tuntuneet olevan hyvin kaukana, varmistaakseen, että joudumme varmasti vastatusten itsemme kanssa. Monet ovat jopa kokeneet, että ovat menneet henkisesti "takapakkia" näiden kuukausien aikana, kun esimerkiksi omaa mieltä ei ole tahtonut saada millään kuriin, vaikka olisi - kirjaimellisesti - päällään seisonut. Ja kuitenkin juuri näin on pitänyt olla. Meille on eroteltu jyviä akanoista ja kristalliamme on kirkastettu. On täytynyt olla äärimmäisen armollinen itselleen, kuunnella, kuunnella ja vielä kerran kuunnella. Ja nukkua.
Nyt kun muutaman viikon kuluttua päätämme tätä yhdeksän vuoden sykliä, tämä kaikki tuntuu lopulta aivan järkevältä ja luonnolliselta siirtymäpuhdistukselta. Vuosi 2016 oli numerologisesti vuosi 9, eli loppuunsaattamisen vuosi, ja 1.1. siirrymme vuoteen 2017 = 10 = 1, joka merkitsee suurta uutta alkua. Voit miettiä, missä olit yhdeksän vuotta sitten, vuonna 2007. Mitä silloin aloitit? Missä kantimissa elämäsi silloin oli? Mitkä asiat ovat nyt tulleet päätökseen? Mitä viet mukanasi uuteen sykliin ja mistä on aika päästää irti?
Tänään 29.11 meillä on vielä Uusi kuu, joka antaa tälle kaikelle vielä lisäboostia ja auttaa meitä tekemään rohkeita valintoja. Aivan pian vaihdamme myös vuoden viimeiseen kuukauteen, johon enkelit antoivat Enkeliennusteissa viestin NÄE VAIN RAKKAUS. Miten suloisen, melkein kipeän lohduttava viesti tuo onkaan. Miten pystyisimme menemään kaikkien näiden syklien päättämisien ja irtipäästämisien kanssa niin syvälle sydämeen, että voisimme tuntea enää vain myötätuntoa kaikkea kokemaamme ja läpikäymäämme kohtaan. Näkemään ja tuntemaan, että me olemme kaikki tässä samassa veneessä, vaikkakin välillä yksinäisyyttä ja irrallisuutta tuntien, mutta syvällä sisimmässämme tietäen, että tulee aika jolloin...
JOLLOIN YHDISTYMME.
JOLLOIN SYKIMME SAMAAN TAHTIIN.
JOLLOIN NÄEMME TOISISSAMME VAIN RAKKAUDEN.
...Emmekä halua mistään hinnasta tuhota sitä.
Itselläni mennyt lauantai tuntui isolta taitekohdalta. Olin pitänyt edellisiltana Kotkassa EnkeliJumalatar-illan, ja sain ilokseni pitää hotellihuonetta pidempään ennen Imatralle siirtymistä, joten sain rauhassa heräillä, kuunnella kehoa, kirjoittaa ja tunnustella. Selkäni oli ollut pari päivää kipeä, ja ihmettelin, että mistäs se nyt mahtaa johtua. "Kehosi salattu kieli" -kirja paljasti, että henkisellä tasolla alaselän kipeytyminen viittaa mm.siihen, että on tunne, ettei saa tarpeeksi tukea elämässään ja "juuret" puuttuu. Mielenkiintoista kyllä, olin juuri edellisiltana mantroja tehdessä havainnut, että minähän jännitän alaselän lihaksia ihan hirveästi, että eipä ihme ettei virtaa! Ja samassa oivalsin intuitiivisesti, että olen kyllä työstänyt feminiini- ja kohtuvoimaani ahkerasti viime vuosina, mutta jättänyt selkäpuolen samalta kohtaa täysin huomiotta - ja että voisiko sakraalichakran selkäpuoli edustaa tuon chakran maskuliinipuolta??!!! Tunsin saapuneeni todella ison oivalluksen portille, ja tuo työ on minussa vasta täysin aluillaan. Mutta ihmeellistä kyllä, kun aloin rentouttaa alaselkää, pyhää maskuliinista puolta, löysin ääneeni mantratessa aivan uutta vakautta, POHJAA, JUURIA, ALKUVOIMAA, LUOTTAMUSTA. Uuuhhhh..... eli mentiin myös sitten jo juurichakran alueelle, jota nimenomaan tässä ajassa muunnamme SELVIYTYMISMOODISTA LUOTTAMUSMOODIIN!!
Ja sitten se tärkein: PYHÄ FEMINIININEN JA MASKULIININEN OLEMUSPUOLEMME TÄYTYY OLLA TASAPAINOSSA JA KUMPIKIN AKTIVOITUNA, JOTTA PYSTYMME ASTUMAAN TÄYTEEN POTENTIAALIIMME. Jos toimimme vain maskuliinisesta voimasta käsin, elämämme on suorittamista ja kovilla arvoilla toimimista. Jos taas toimimme vain feminiinisestä voimasta käsin, jäämme vain lillumaan unelmiimme ja luomisen sykliin, mutta emme koskaan saa luovaa voimaamme valjastettua käytännön toimiksi. Joten omalla kohdallani tämä - eli oma selkäni, kehoni ja ääneni - paljasti minulle ison piilossa kyteneen asian ja oivalluksen. Tämä rakas keho vain on niin viisas, että se tietää tuoda asiat minulle juuri oikeaan aikaan, silloin kun olen ne valmis vastaanottamaan. Luotan siis prosessiin. Luotan siihen, että kaikki tapahtuu aina juuri oikeaan aikaan.
Minulle alkoi muutenkin kirkastua selkäni kipureaktiot ja sen viesti "pohjan ja tuen puuttumisesta". Elämäni on ihan fyysisestikin käynyt läpi aikamoisen muutoksen tämän syksyn aikana ja tajusin, että ehkä tosiaan tiettyä juurettomuutta on kaiken liikkeen keskellä ollut ilmassa. Ja tottakai, jos on "pitänyt" koko syksyn pääosin yksin käydä omia prosesseja läpi, niin saattaahan se tiettyä "tuen puutteen" tunnettakin tuoda, vaikka olisikin toiminut ihan ohjauksen mukaisesti. Mutta ymmärsin, että muutos on ilmeisesti tulossa, ja jälleenyhdistymisen aika edessä - nyt vain entistä pyyteettömämmällä ja puhtaammalla tasolla - ja laajemmin kuin koskaan.
Juuri nyt istun junassa matkalla Kokkolasta laulutunnilta kotiin. Kummatkin laulunopettajani vahvistivat minulle tunneilla selän ja äänen yhteyden, ja tämän tutkimista nyt jatkan. Muutenkin tänään laulutuntien jälkeen sydämeeni laskeutui uusi armollisuus ja lempeys. Matka laulajana, äänityöläisenä - ja ihmisenä - on koko elämän kestävä tutkimusmatka. Ammakin aina sanoo, että meidän tulisi säilyttää elämässämme lapsen asenne: avoin ja ihmettelevä, jolloin meillä säilyy aloittelijan mieli ja olemme vastaanottavaisempia oppimaan uutta ja pysymään auki jumalalliselle.
Nouskaamme nyt Feeniks-linnun tavoin vahvoille, uusille siivillemme ja pysyköön katseemme Rakkaudessa ja Valossa! Rakkaat siskot ja veljet, meitä kaikkia tarvitaan nyt olemaan se valo joka olemme! ♥♥♥
Om Namah Shivaya
Kunnoitan Jumalaa Sinussa
Lämmöllä,
Deepthi
Lämpimästi tervetuloa mukaan maksuttomaan netissä tapahtuvaan Enkeliseminaariin 05.-11.12.2016.
Minun haastatteluni kuullaan heti ensimmäisenä ma 05.12. Ilmoittaudu mukaan täällä!