LINK IN ENGLISH: 10th/11th February 2017: Lunar Eclipse in 23rd degree of Leo
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk)
8.2.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Sitten tulee muutos
Kuunpimennys on 11.2.2017 klo 00.45 GMT.
Jos olet ihmetellyt, mitä maan päällä on tapahtunut viime aikoina, jos elämä on ollut liian hyvää ollakseen totta, liian vaikeaa kestettäväksi tai liian hämmentävää otettavaksi vakavasti, niin tämä pimennys saattaa selkeyttää syytä tämän takana ja sitä osaa, jota esitämme elämän kehittymisessä. Monet ovat tänä vuonna tähän saakka huomanneet kohtaavansa sellaista, jonka he luulivat olleen valmis – saavansa taas vanhoja ajatuksia, tunteita ja muistoja, jotka oli jo aiemmin saatettu lepoon, ja olleet tekemisissä taas ihmisten, paikkojen ja käyttäytymistapojen kanssa, jotka merkitsivät jotain "kauan sitten". Toiset on singottu niin täysin uuteen ja odottamattomaan elämään, että he eivät aivan vielä usko, mitä on tapahtunut. Mutta useimmat ovat välimaastossa ja heitä revitään viettelevän menneisyyden ja huolestuttavan tuntemattoman tulevaisuuden välillä. Ja he ihmettelevät, pitäisikö vain hypätä tuttuuden jyrkänteeltä ja katsoa, mitä tapahtuu, vai vetäytyä vaistomaisesti reunalta odottamaan selkeämpää opastusta siitä, mitä tulee seuraavaksi. Kuka sitten oletkin ja mistä löydät itsesi nyt, ole rohkea. Opastusta, rohkaisua ja tukea on tulossa.
Siinä on kuitenkin juoni, joka pitäisi hyväksyä epäröimättä, jos tarkoituksemme on korjata tämän pimennyksen runsasta satoa: tuon opastuksen, rohkaisun ja tuen täytyy tulla sisältä. Ei ole mitään itua odottaa jonkun muun keksivän hyviä puolia, jaaritella viisaita sanoja, jotka meidän täytyy kuulla, tai esittää jokin niin ilmiselvä ratkaisu, ettemme voi ymmärtää, miksi emme nähneet sitä itse. Aika etsiä vastauksia toisilta on ohi. Meidän täytyy jokaisen kääntyä sisäänpäin ja löytää ne itse. Tämä kuunpimennys muistuttaa meille luontaisesta voimastamme tietää totuus sekä toimia viisauden paikasta ja alkemia-aikomuksen kera siitä kaikesta huolimatta, mitä tapahtuu ympärillämme.
Kuunpimennys Leijonassa laukaisee selvän oivalluksen, ettemme voi kontrolloida kaikkea, mitä tapahtuu – itsellemme ja rakkaillemme, asioille joilla on merkitystä ja joista välitämme. Se mikä näytti vallalta, paljastuu tyhjäksi pyrkimykseksi, joka syntyy pelosta ja kieltämisestä – elämän särkevän haavoittuvuuden radikaaliksi välttelemiseksi. Tämä oivallus murtaa puolustuksemme ja pirstoo unelmanne. Se voi tuntua tuholta.
Sitten tulee muutos.
Kun päästämme irti kaikesta, mitä luulimme voivamme (ja pitävän) olla, syvällä sisällä syttyy totuuden kipinä. Emme ole itse asiassa rikki, vaan uudestisyntynyt ruumiillistetusta viisaudesta. Tiedämme totuuden ja olemme kypsä siihen vastuuseen, jonka se antaa meille. Olemme marssilla – sinä ja minä – emme ulospäin taisteluun, vaan sisäänpäin aitoon harmoniaan. Olemme saartaneet oman sisäisen valomme, kollektiiviviisauden henkilökohtaisen lähteemme ja intiimin yhteytemme aivan liian pitkään. On aika – itse asiassa se oli jo kauan sitten – ottaa takaisin totuudenmukainen tietämisemme, myös suurimman epäilyn keskellä. Olemme nimittäin elämä, joka elää itseään, ja sisällämme kaiken, mitä tarvitaan joka hetki.
Tämän pimennyksen hienovaraisesti heikentyneessä valossa voimme nähdä selkein ja rävähtämättömin silmin. Se mitä olemme vältelleet, voi nousta eteemme. Kritiikin, vihan ja kärsimättömyyden tikarit joita on heitetty aiemmin toisiin, palavat meille, ei ulkoa vaan sisältä, ja niiden rasite olemuksellemme tehdään hyvin selväksi. Tämä ei ole kohtaaminen rangaistuksen kera, vaan väistämätön elämän armo, joka varmistaa, että energia on aina tasapainossa ja jokainen teko tehdään ehjäksi seuraamuksillaan. Emme voi paeta sitä, kuka olemme tai mitä käynnistämme maailmassa, aivan kuten emme voi paeta auringonlaskua tai yötä, joka muuttuu päiväksi. Olemme, mitä olemme, teemme, mitä teemme, ja olemme kiitollisuudenvelassa luomuksillemme, kun ne toteuttavat omaa luontoaan. Tämä kuutapahtuma muistuttaa meille, että olemme oma kohtalomme, samalla kun elämä yllättää meidät ikuisesti.
On aika ajatella uudelleen, kuka olemme, sillä on miljoona tapaa ilmaista tätä ääretöntä henkeä. Jos meistä tulee liian fiksoitunut monimutkaisen olemuksemme yksittäiseen ilmaisuun, on odotettavissa töykeä, mutta oikea-aikainen herätys: emme ole se, kuka luulimme olevamme, eikä ole kukaan muukaan. On aika löytää aspektimme, joita emme koskaan kuvitelleet olevan. Olemme saattaneet kieltäytyä uskomasta, että voisimme olla niin menestynyt, niin kova, niin kaunis, niin itsekäs, niin totuudenmukainen tai niin valheellinen. Mikä ikinä onkin karkotettu tietoisuutemme periferiaan, se palaa nyt integroitavaksi.
Tässä pimennyksessä saamme vilauksen todellisesta itsestämme – kirkkaampi kuin aurinko, syvempi kuin syvin meri, valoa ja pimeyttä, täysi ja tyhjä, maallinen ja jumalainen. Olemme kaikki kuulleet sen tuhansia kertoja ja enemmän: elämä tapahtuu vain nyt-hetkessä. Ei silloin ennen tai jossain tulevassa ajassa, vaan nyt, tässä tietoisuuden välittömässä tunnetason hetkessä, ainoassa paikassa jossa voimme koskaan asua. Tämä kuunpimennys Leijonassa muistuttaa meille, että nyt-hetki on myös ikuisuus ja historia yhdistettynä – alkeminen sekoitus menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tiivistettynä elämän mikrosekuntiin, jossa meillä on voima toimia, valita ja kehittyä. Valinnat joita tehdään kun aurinko pimenee 26.2., muokkaavat tulevaa itseämme. Voimme valmistautua valitsemaan tuolloin hyvin hyväksymällä ne näkemykset, joita syntyy nyt, kun egoliekkejä kastelevat jumalaisen elämän pidäkkeettömät vedet.
Sarah Varcas
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
8.2.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Sitten tulee muutos
Kuunpimennys on 11.2.2017 klo 00.45 GMT.
Jos olet ihmetellyt, mitä maan päällä on tapahtunut viime aikoina, jos elämä on ollut liian hyvää ollakseen totta, liian vaikeaa kestettäväksi tai liian hämmentävää otettavaksi vakavasti, niin tämä pimennys saattaa selkeyttää syytä tämän takana ja sitä osaa, jota esitämme elämän kehittymisessä. Monet ovat tänä vuonna tähän saakka huomanneet kohtaavansa sellaista, jonka he luulivat olleen valmis – saavansa taas vanhoja ajatuksia, tunteita ja muistoja, jotka oli jo aiemmin saatettu lepoon, ja olleet tekemisissä taas ihmisten, paikkojen ja käyttäytymistapojen kanssa, jotka merkitsivät jotain "kauan sitten". Toiset on singottu niin täysin uuteen ja odottamattomaan elämään, että he eivät aivan vielä usko, mitä on tapahtunut. Mutta useimmat ovat välimaastossa ja heitä revitään viettelevän menneisyyden ja huolestuttavan tuntemattoman tulevaisuuden välillä. Ja he ihmettelevät, pitäisikö vain hypätä tuttuuden jyrkänteeltä ja katsoa, mitä tapahtuu, vai vetäytyä vaistomaisesti reunalta odottamaan selkeämpää opastusta siitä, mitä tulee seuraavaksi. Kuka sitten oletkin ja mistä löydät itsesi nyt, ole rohkea. Opastusta, rohkaisua ja tukea on tulossa.
Siinä on kuitenkin juoni, joka pitäisi hyväksyä epäröimättä, jos tarkoituksemme on korjata tämän pimennyksen runsasta satoa: tuon opastuksen, rohkaisun ja tuen täytyy tulla sisältä. Ei ole mitään itua odottaa jonkun muun keksivän hyviä puolia, jaaritella viisaita sanoja, jotka meidän täytyy kuulla, tai esittää jokin niin ilmiselvä ratkaisu, ettemme voi ymmärtää, miksi emme nähneet sitä itse. Aika etsiä vastauksia toisilta on ohi. Meidän täytyy jokaisen kääntyä sisäänpäin ja löytää ne itse. Tämä kuunpimennys muistuttaa meille luontaisesta voimastamme tietää totuus sekä toimia viisauden paikasta ja alkemia-aikomuksen kera siitä kaikesta huolimatta, mitä tapahtuu ympärillämme.
Kuunpimennys Leijonassa laukaisee selvän oivalluksen, ettemme voi kontrolloida kaikkea, mitä tapahtuu – itsellemme ja rakkaillemme, asioille joilla on merkitystä ja joista välitämme. Se mikä näytti vallalta, paljastuu tyhjäksi pyrkimykseksi, joka syntyy pelosta ja kieltämisestä – elämän särkevän haavoittuvuuden radikaaliksi välttelemiseksi. Tämä oivallus murtaa puolustuksemme ja pirstoo unelmanne. Se voi tuntua tuholta.
Sitten tulee muutos.
Kun päästämme irti kaikesta, mitä luulimme voivamme (ja pitävän) olla, syvällä sisällä syttyy totuuden kipinä. Emme ole itse asiassa rikki, vaan uudestisyntynyt ruumiillistetusta viisaudesta. Tiedämme totuuden ja olemme kypsä siihen vastuuseen, jonka se antaa meille. Olemme marssilla – sinä ja minä – emme ulospäin taisteluun, vaan sisäänpäin aitoon harmoniaan. Olemme saartaneet oman sisäisen valomme, kollektiiviviisauden henkilökohtaisen lähteemme ja intiimin yhteytemme aivan liian pitkään. On aika – itse asiassa se oli jo kauan sitten – ottaa takaisin totuudenmukainen tietämisemme, myös suurimman epäilyn keskellä. Olemme nimittäin elämä, joka elää itseään, ja sisällämme kaiken, mitä tarvitaan joka hetki.
Tämän pimennyksen hienovaraisesti heikentyneessä valossa voimme nähdä selkein ja rävähtämättömin silmin. Se mitä olemme vältelleet, voi nousta eteemme. Kritiikin, vihan ja kärsimättömyyden tikarit joita on heitetty aiemmin toisiin, palavat meille, ei ulkoa vaan sisältä, ja niiden rasite olemuksellemme tehdään hyvin selväksi. Tämä ei ole kohtaaminen rangaistuksen kera, vaan väistämätön elämän armo, joka varmistaa, että energia on aina tasapainossa ja jokainen teko tehdään ehjäksi seuraamuksillaan. Emme voi paeta sitä, kuka olemme tai mitä käynnistämme maailmassa, aivan kuten emme voi paeta auringonlaskua tai yötä, joka muuttuu päiväksi. Olemme, mitä olemme, teemme, mitä teemme, ja olemme kiitollisuudenvelassa luomuksillemme, kun ne toteuttavat omaa luontoaan. Tämä kuutapahtuma muistuttaa meille, että olemme oma kohtalomme, samalla kun elämä yllättää meidät ikuisesti.
On aika ajatella uudelleen, kuka olemme, sillä on miljoona tapaa ilmaista tätä ääretöntä henkeä. Jos meistä tulee liian fiksoitunut monimutkaisen olemuksemme yksittäiseen ilmaisuun, on odotettavissa töykeä, mutta oikea-aikainen herätys: emme ole se, kuka luulimme olevamme, eikä ole kukaan muukaan. On aika löytää aspektimme, joita emme koskaan kuvitelleet olevan. Olemme saattaneet kieltäytyä uskomasta, että voisimme olla niin menestynyt, niin kova, niin kaunis, niin itsekäs, niin totuudenmukainen tai niin valheellinen. Mikä ikinä onkin karkotettu tietoisuutemme periferiaan, se palaa nyt integroitavaksi.
Tässä pimennyksessä saamme vilauksen todellisesta itsestämme – kirkkaampi kuin aurinko, syvempi kuin syvin meri, valoa ja pimeyttä, täysi ja tyhjä, maallinen ja jumalainen. Olemme kaikki kuulleet sen tuhansia kertoja ja enemmän: elämä tapahtuu vain nyt-hetkessä. Ei silloin ennen tai jossain tulevassa ajassa, vaan nyt, tässä tietoisuuden välittömässä tunnetason hetkessä, ainoassa paikassa jossa voimme koskaan asua. Tämä kuunpimennys Leijonassa muistuttaa meille, että nyt-hetki on myös ikuisuus ja historia yhdistettynä – alkeminen sekoitus menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, tiivistettynä elämän mikrosekuntiin, jossa meillä on voima toimia, valita ja kehittyä. Valinnat joita tehdään kun aurinko pimenee 26.2., muokkaavat tulevaa itseämme. Voimme valmistautua valitsemaan tuolloin hyvin hyväksymällä ne näkemykset, joita syntyy nyt, kun egoliekkejä kastelevat jumalaisen elämän pidäkkeettömät vedet.
Sarah Varcas
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
