Pimeyden ja Valon liitto

Heii!!

Reissunainen täällä jälleen kirjoittelee, tällä kertaa Ikaalisista. Olen täällä nyt tämän alkuviikon palautteenantajana Ikaalisten Artistikoulutuksen loppunäytöissä, kunnes huomenillalla matka jatkuu Tampereelle. Päivä oli hurjan intensiivinen, tänään annoimme palautteen kuudelle laulajalle, ja huomenna on luvassa toiset kuusi. On todella mielenkiintoista seurata, miten näissä uusissa laulajissa valo liikkuu ja ilmentyy. Useimmat heistä ovat aivan untuvikkoja lavalla ja autuaan tietämättömiä heissä piilevistä voimista, ja minä hyvä etten mene heidän eteensä ja melkein osoita sormella, että näetkö, mikä upea Valo ja Voima sinussa on, MINÄ NÄEN!!! TIEDOSTA SINÄKIN SE JA OTA SE KÄYTTÖÖSI!!!!! Hitsi vieköön, kun meikäläisellä soi kaikki karvamittarit ihan täysillä, kun toiset vetävät niin sielu avoinna, todella kauniisti! Voisin vain loputtomasti istua paikoillani ja vain ihailla näitä Ihmisiä. Laulaminen on vielä niin intiimiä touhua. Siinä olet koko "tuomariston" edessä ja pitäisi yhtäkkiä pystyä olemaan yhtä aikaa ammattimainen, luonnonlapsi, herkkä ja vahva, syvien vesien tulkitsija ja toisaalta ilontuoja. Ja näistäkin suurin osa ei ole käynyt edes koskaan keikoilla, vaan he ovat nyt kurssin myötä joutuneet ensimmäisiin livetilanteisiin. Voi että, minä palan aina innosta näissä tilaisuuksissa! Olen niin kiitollinen, jos vain saan jonkunkin ripauksen uskoa omiin kykyihinsä ja haaveisiinsa näille uusille laulajanaluille tuotua.

Tämän viikon tulen olemaan erittäin tiiviisti tien päällä - aina sunnuntaihin saakka. Sitten vetäydynkin kolmen päivän retriittiin ihan yksinäni Olgan kanssa ja alan tehdä viimeisiä valmisteluja Valon Siivin-konserttia varten. Lähinnä siis ohjelmiston treenaamista, joogaamista, pitkiä kävelylenkkejä, hiljentymistä, voimian keskittämistä kaikin puolin.

Viime viikko oli todellakin kaikin puolin melkoinen "krapulaviikko". Nyt jo näen sen johtuvan energiavuoristoradan lisäksi myös siitä, että viikko havahdutti huomaamaan, minkälaisen putken läpi olen henkisesti tullut tuon levyn kanssa, mitä asioita se on laittanut minut itseni kohtaamaan silmästä silmään. Se on ollut omalta osaltaan erittäin iso pala tässä koko kasvuprosessissa. Se on ollut melkein kolmen vuoden yhtä mittainen projekti hyvin värikkäine ja henkisesti vaativine vaiheineen, ja kun ensimmäinen sinkku sitten saatiin viime viikolla lähtemään radioihin, niin henkinen itseni kannatteleminen romahti hetkellisesti. Vaikka olen koko ajan tehnyt levyä täydestä sydämestäni ja valon kautta, täysillä tekemääni uskoen, niin silti vasta konkreettinen ekan sinkun julkaisu ja sen jälkeinen selittämätön krapulavaihe sai havahtumaan, että niiiiin, on tässä vissiin tätä henkistä painetta tämän asian kanssa kuitenkin sitten aika tavalla ollut. Lähinnä siis sen johdosta, että levy pakotti minut viimein ottamaan kaiken vastuun omiin käsiini, luottamaan kerta kaikkiaan täysillä omaan intuitiooni, irtautumaan muiden mielipiteistä ja uskomuksista. Ja uskokaa tai älkää, se oli erittäin haastava ja kivulias prosessi, ei todellakaan mitenkään itsestäänselvä. Ja jos sen kaiken alkaa antaa yöuniin vaikuttaa, niin huhheijaa, metsässä ollaan.

Tosin, mistä minä tiedän, vaikka metsässä oltaisiin joka tapauksessa! Koko viime viikko menikin nimittäin yhtäkkiä siinä vanhassa kelassa, että "mitä sitten jos en riitäkään", "mitä jos olenkin väärässä"? Mitä jos ihan oikeasti koko kolmen vuoden työ on ollut täysin turhaa, ainutkaan radiokanava ei lauluja lähde soittamaan, eikä ketään oikeasti kiinnosta pennin vertaa. Itse sauhuat ja teet ja olet koko sydämestäsi innoissasi asiasta, ja sitten mitään ei "tapahdukaan". Yhtäkkiä, kaiken henkisen itsevalmentamisen jälkeen huomasinkin pudonneeni kuoppaan, jossa kelasin yhtäkkiä täysin ala-arvoisia ajatuksia. Että ei hemmetti, tähänkö on tultu??? Olenko nyt yhtäkkiä samassa henkisessä tilassa, josta olen niiiiiiin päämäärätietoisesti sinnitellyt ja opetellut itseni ulos. Yhtäkkiä mieleen vyöryi kaikki valvotut yöt viiden vuoden takaa, kaikki se epävarmuus, kaikki se "tunnen itseni pieneksi ja mitättömäksi ja arvottomaksi" ja "minusta ei ole mihinkään" ja "urani on tyhjää täynnä" ja "ehkä on parempi lähteä etsimään oikeita töitä"-potaska. Ja kaikki vain sen takia, että mieleen hiipi limainen ajatus: mitä jos. No, ihan tässä viimeisessä "oikean työnhaku"-vaiheessa en sentään vielä ollut, mutta silti se kaamea epävarma olotila kävi jo niskassa, sai hetkellisesti minusta täydellisen yliotteen, pudotti jonnekin sysimustaan koloon.

No, tervettähän se on. Erittäin hyvä ja tervetullut muistutus kaiken sauhuamisen jälkeen. Se tuli vain laittamaan taas arvot oikeille paikoilleen. Eilen illalla lenkillä jo nauroin enkeleilleni aivan ääneen hirnuen, että niiiiiin, MITÄ SITTEN VAIKKEI MITÄÄN IHAN OIKEASTI TAPAHTUISIKAAN!!!! MITÄ SITTEN???? EI YHTÄÄN MITÄÄN!!!! :DDDD ETTÄ SEHÄN TÄSSÄ VASTA HAUSKAA OLISIKIN!!!! :DD Ja sen jälkeen tuli mieletön vapautus, rauha laskeutui sydämeeni. Ei yhtään mitään. Ei mun tarvi tulla miksikään, ei mun tarvi olla mitään. Kunhan vain OLEN. Vaikka mitä tapahtuisi, kaikki olisi täysin ennallaan. Ja olisi joka tapauksessa. Vaikka laulu soisikin jossain, niin so not, silti kaikki olisi täysin ennallaan. Ja jos ei soi, niin tehdään uusia lauluja. Jos täytyy ylipäätään jotakin tehdä. Ei täydy, mutta teen, koska pidän siitä mitä elämäni pitää sisällään. Pidän laulujen tekemisestä. Pidän niiden laulamisesta.

Mutta tämä mieli, se on ihana kapistus, kun se niin salakavalasti lähtee tekemään tepposiaan, ottamaan mittaa siitä korkeimmasta. Luulee sille pärjäävänsä. Ja niin helposti pärjääkin, ellei sitä ota ajoissa niskasta kiinni. Mutta ihan totta, ehdin olla asiasta pari päivää jo melkein masentunut. Siis en siitä jos laulu ei soisikaan, vaan siitä, että millaiseen tilaan tuollaiset epävarmuustunteet tämän mielen ja olotilan saavat!! Se on oikeasti ihan järkyttävää!! Se ei tarvitse kuin yhden matalan ajatuksen, joka alkaa ruokkia muitakin ajatuksia, ja sitten ollaan jo pudottu pois korkeammilta taajuuksilta. Voi Amma! Näin se vain on. Ei olla Mestareita - vieläkään. :PPP Mutta ihan pianpianpianpian!! Joooookosta!!! :DDDD 

Juuu hei, ja Vihkimyksen sain viime viikolla myös loppuun. Se oli kyllä niiiin hurja. Sain samalla käytyä erittäin tiukasti läpi omaa muinaista elämääni Egyptissä, yksi ja toinenkin asia sai selityksensä ja ymmärsin, miksi olen mitäkin valintoja tässä elämässä tehnyt, miksi tietyt asiat ovat tuntuneet täällä aina niin selkeiltä ja heti omilta.

Juhannusreissut - eli 7h auton takapenkillä istumista mennen tullen - uppouduin Paolo Coelhon elämänkertaan. Jessus että silläkin tyypillä on ollut värikäs elämä!! HUHHUH!!!! Ja sieltä nousi kans todella tuttuja tuntemuksia, hän on kylläkin pelannut alunperin mustan magian kanssa, mutta tuntemukset ovat olleet samoja. On todella mielenkiintoista, miten se hyvä ja paha taistelee meissä loppujen lopuksi niiiiiin rintarinnan, ero on vain aivan hiuksenhieno, milloin ollaan pimeyden ja milloin valon puolella!! Itsellänikin on ollut tässä parin vuoden aikana muutama vahva kohtaaminen pimeyden voimien kanssa, ja se ei kyllä ole mitään kaunista katseltavaa. Siinä todella luulee tulevansa kerta kaikkiaan hulluksi. On testattu ihan todenteolla, että onko naisessa varmasti se vahvuus, mitä tarvitaan valon puolella seisomiseen. Mutta hyvä on että testaavat, että tulee kumpikin puoli tutuksi. Pelko ja Rakkaus. Ja niin kuin tiedämme, ilman toista ei olisi toista. Rakkautta ei olisi, jos ei olisi Pelkoa, ja päinvastoin. Kummatkin tarvitsevat ilmentyäkseen vastapuolensa.

Ja minä tarvitsen nyt ilmentyäkseni hiukan unta. Lähden tuonne toiselle puolelle hetkeksi ihmettelemään ja katselemaan missä sillä puolella mennään, kunnes sitten taas aamulla palajan tuoreiden laulajalupausten pariin.

Kaunista, Valon täyteistä yötä!

Unihalein,
Deepthi


Ps.Ai niin, Enkeli-illoista on myös tullut teiltä useampia kyselyjä! Vielä en tarkalleen tiedä, milloin seuraavaa iltaa pidän. Ensi viikon konsertin jälkeen pidän todennäköisesti ainakin hetken lomaa, joten näillä näkymin seuraava enkeli-ilta saattaa olla vasta jonain heinäkuun lopun hämärtyvänä iltana. Ilmoittelen kyllä sitten! Mutta tulkaahan ensi viikolla Valon Siivin-konserttiin, siellä tulee nimittäin olemaan paljon valotyöntekijöitä mukana, joten energiat tulevat olemaan todella huiput! Ja jos kiinnostusta riittää, niin voimme vaikka järkätä jonkun pienen yhteistapaamisen konsertin jälkeen. Ilmoittakaahan, jos kiinnostusta löytyy! <3