Heiii Valolaiset!
Kotona olen käynyt vain kääntymässä, vaihtamassa puhtaat vaatteet kassiin. Päivät ovat koostuneet haastatteluista, palavereista, keikoista, levyn työstämisestä eteenpäin, uusien biisien ajamisesta sisään bändin kanssa, graafisista töistä, hienoista kohtaamisista sekä pitkistä matkoista, joiden aikana on ollut loistavasti aikaa kuunnella "missä mennään", ottaa "toimintaohjeita" vastaan. Ja hei, ne auringonlaskut ja -nousut, ne ovat jotain niiiiin käsittämätöntä, että jo pelkästään niiden takia nautin tien päällä olemisesta täysin sydämin!!
Reissun päällä ollessa tulee eteen myös aivan loistavia opinpaikkoja, peilejä, jotka taas nostaa esiin omia ajatusmalleja ja tunteita, jotka on kohdattava silmästä silmään ja käsiteltävä pois. Tokikaan ne eivät sillä samalla sekunnilla tule hoivatuksi pois, mutta ainakin olen saanut uusia prosesseja liikkeelle itsessäni.
Olen myöskin tuntenut viime aikoina aivan merkillistä ikävää. Se on nyt ollut erilaista kuin vielä kevättalvella, jolloin tunsin ikävän kohdistuvan nimenomaan tuonne tähtiin, avaruuteen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan, Itseen. Nyt se kohdistuu Ihmisiin ja tähän fyysiseen luomakuntaan. Voisin vain Rakastaa kaikkia ja kaikkea yötä päivää, ja se tietenkin saatetaan tulkita ihan "hiukan" väärinkin. :DD En vain voi sille mitään. Tunne vyöryy yli, enkä edes yritä peittää sitä. Tiedän toki myös, että se on minun seuraava läksyn paikka. Oppia itsehillintää tässäkin suhteessa. ;)
Olen muuten pahoillani, että olen noita musaakin koskevia infoja tänne nyt laittanut, toivottavasti se ei ihan hirveästi teitä harmita! Ajattelinpa vain, että jos jotain ne jutut kiinnostaa, niin ei tarvitse niitä lähteä mistään muualta seuraamaan. Yritän pitää musajutut kuitenkin suht lyhkäisinä täällä.
Huomaan myös, että tällä draivilla on kyllä kääntöpuolensakin. Kun sitä on niin hirveästi, niin nythän sitä vasta tulisikin helposti ajettua itsensä piippuun, ellei ole supertarkkana. :P Sitä kuvittelee jaksavansa aivan mahdottomasti, kun sydän on niin täynnä riemua ja kiitollisuutta siitä, että Saan tehdä tätä työtä. Ja sitten kuitenkin tämä fyysinen keho heittelee kapuloita rattaisiin, kun kone käy liian suurilla kierroksilla. Tätä tasapainoa juuri nyt opettelen. Mutta niiiin hienosti ovat lepohetkipyyntöjäni kyllä kuunnelleet ja järjestäneet tämän kalenterin niin, että sinne on ihan automaattisesti tullut melkein vuoroviikot, jolloin olen saanut olla (melkein) rauhassa ja sitten taas putkeen saman verran tien päällä. Tai he järjestävät eteeni vaikka ihmisen, joka viestintuojan roolissa "sattumalta" sanoo, että "älä nyt sitten tällä kertaa polta itseäsi loppuun, pidä huoli itsestäsi", jolloin havahdun taas ajattelemaan asiaa. He ovat myös järjestäneet mulle esim.sellaisia yöpaikkoja, jotka saavat sieluni hyrisemään onnesta, pysähtymään paikoilleni, huumaantumaan luonnon kauneudesta. Ja niin kuin kuvista huomaatte, levähdyspaikat ovat olleet hengästyttäviä.
He pitävät NIIIIIN meistä huolta! Kiitos, kiitos, kiitos!
Niin hei, tänäänhän on nyt sitten tuo merkittävä kesäpäivänseisaus, joka aloittaa 4-6vk:n mittaisen intensiivisen jakson, joka mahdollistaa entistä vahvemmin uusien energioiden vastaanottamisen, heräämisen uuden ajan tietoisuuteen. Nyt on loistava aika luoda elämäänsä Onnen avaimet, tehdä unelmista totta! Eikös niin! :)
Mutta nyt - tänä vuoden pisimpänä yönä - minä vedän ulkoiluvaatteet ylleni ja lähden tuonne sinisen, pilvettömän taivaan alle ihastelemaan keskiyön aurinkoa! Tämän viikon saan nukkua omassa sängyssäni, kunnes perjantaina starttaan yli viikoksi tien päälle. Kiitos, kiitos, kiitos!
Valoa Sydämeesi!
DeepHeart
