Tekisi mieli sanoa niin paljon. Minulla olisi teille hurjasti kerrottavaa siitä, miten huikeita Ihmeitä on tapahtunut sinä aikana, kun olen ollut poissa blogini äärellä. Olen tietenkin täällä vieraillut, sitä ette ole voineet olla huomaamatta, mutta nyt kirjoitan teille omaa viestiä ensimmäisen kerran puoleentoista viikkoon. Kiitos Teille kaikille ihanista kirjeistänne ja palautteistanne, ne ovat lämmittäneet sydäntäni kovasti, ja olen niin Kiitollinen siitä, jos olen voinut Teitä rohkaista enkeleiden äärelle.Luulin, että blogini kirjoittaminen katkaistiin sen takia, että valmistelisin levyni loppuun. En tiennyt yhtään, että miten kauan tauko kestäisi, tai kirjoittaisinko tänne enää ollenkaan. Hiukan kyllä keskeyttämistä ihmettelin, koska tuottajanikin lähti samoihin aikoihin lomailemaan Italiaan kahdeksi viikoksi, joten mitään konkreettista ei sillä rintamalla olisi tapahtuva ennen ensi viikkoa.
Sen sijaan olenkin saanut olla aivan mahdottoman rakastavassa Enkelikoulutuksessa. Enkelit ovat olleet tänä aikana lähempänä kuin koskaan, ikinä, milloinkaan ennen, ja opettaneet minulle aivan huikeita asioita. Siitä nöyrin mahdollinen Kiitos. Kaiken lisäksi elämääni on tuotu kolme aivan upeaa Ystävää lisää, joiden kanssa on ollut upeaa yhdistää voimansa tietäen, että mikään ei jälleen kerran ole ollut sattumaa. Blogitauko piti pitää, jotta nämä tapahtumat olisivat olleet mahdollisia; jotta keskittyisin tarkemmin kuulemaan Enkeleideni viestit; että minulla olisi aikaa oikeasti herkistyä heidän läsnäololleen. The End-kirjoitusta kirjoittaessani en osannut nimetä asiaa oikein, se on kirkastunut vasta jälkeenpäin. Tiesin vain, että nyt on nopeasti laitettava piste kirjoittamiselle. Se tuntui kovin lopulliselta ja välttämättömältä, paine siihen oli hyvin selkeä. Enkelit halusivat asettaa minut nopeasti uuteen tilaani, vaikka sitten levyni varjolla. En kai olisi uskonut, jos he olisivat sanoneet, että "nyt alkaa Enkelikoulutus", joten he käyttivät minulle tutumpia termejä. Tosin, levyntekokin ON mennyt hurjasti eteenpäin tänä aikana, mutta aivan eri rintamalla, mitä alunperin kuvittelin.... ;)
En malta olla myöskään jakamatta teille erästä toista iloista asiaa. Muistatte varmasti, kun olen täällä moneen otteeseen kirjoittanut tunteestani tuota lähestyvää syyskuuta kohtaan. Aloin jo viime keväänä tunnustelemaan, että onpa erikoista, kun sinne ei ole tullut keikan keikkaa. Viimeksi tälläinen näkymä oli tammikuulle 2009, joka täyttyi sitten ensimmäisestä Intian matkastani Amman luo. Nyt olen koko ajan ollut menossa Intiaan takaisin tulevana jouluna, mutta koko ajan olen myös pitänyt syyskuuta silmällä ja mielessäni ajatellut, että mahtaako reissu kuitenkin tulla jo sille kuukaudelle. Merkkejä on ollut kyllä ilmassa. Yhteys Ammaan on tuntunut viime aikoina jo ylitsevuotavan vahvalta, veto on ollut valtava. Kerroin myöskin pari viikkoa sitten siitä, kun lenkillä pyysin ajankohtaan vahvistusta. Pyysin, että jos on tarkoitettu, että lähden reissuun joulukuussa, eteeni tuotaisiin yksi höyhen, jos taas syyskuussa, niin kaksi höyhentä. Vielä samaisen lenkin aikana näin kaksi lintua kaartavan taivaalla ja vastaani tuli kaksi pikkuruista koiraa kahdestaan leikkien hiekkatiellä. Mietin, että mahtoivatkohan höyhenet nyt muuttua eläimiksi... Tsih! En kuitenkaan ottanut näitä merkkejä tosissani, olinhan pyytänyt nimenomaan höyheniä.
Eilen tapahtui sitten jotain aivan ihmeellistä. Minusta oli jo toissapäivänä tuntunut, että postilaatikossani on varmasti jotain ihanaa odottamassa, sieltä huokui ihana, kirkas energia. Sivuutin sen kuitenkin, enkä vaivautunut kävelemään laatikolle. Eilen sama tunne kuitenkin vahvistui, ja koin pakottavaa tarvetta mennä vihdoin laatikolle. Avasin sen, ja sieltä löytyi keijupostimerkillä varustettu kirjekuori, jossa oli minulle tuntemattomalla käsialalla kirjoitettu yhteystietoni, mutta ei lähettäjää. Aloin avaamaan sitä jo ulkona. Nähdessäni, mitä kuori piti sisällään, jähmetyin kuin naulittuna paikalle, haukoin henkeäni ja kyyneleet vain valuivat pitkin poskiani. Hoin vain, että "tämä ei ole enää todellista, tämä ei todellakaan ole enää todellista". Kuoresta löytyi kaksi Amman kuvalla varustettua lahjaa, sekä kirje eräältä uudelta Ystävältäni. Voitte varmasti arvata, mitä seuraavaksi tapahtui. Tunnin päästä tästä lentoliput oli buukattu, kaiken lisäksi ne järjestyivät huimasti edullisemmalla hinnalla, mitä ne vielä pari viikkoa sitten olivat.
Minä lähtisin Amman luo syyskuussa, niin kuin oli odotettavissa. Kun päätös oli tehty ja liput kädessäni, en voinut uskoa sitä todeksi, olo oli suorastaan taivaallinen. Täältä tullaan Amma! Kiitos, kiitos, kiitos!
Toivon Teille suurinta, puhtainta, korkeinta mahdollista Iloa ja Suojelusta, sekä uskoa siihen, että Meitä kannetaan! Meidän tarvitsee vain Kuunnella, ja toimia sitten, kun saamme siihen luvan. Silloin kaikki tapahtuu kuin itsestään, kaikki sujuu jumalaisessa järjestyksessä, parhain päin koko universumiamme ajatellen. Ollaan levollisin ja luottavaisin mielin!
Valoisin, lämpimin halauksin,
Deepthi
"Be gentle with
yourselves, Dearest Ones,
and know that you live close to
God's heart."
Messages from Your Angels by Doreen Virtue
August 11th
