Mun Jumala tuoksuu ruusuilta! :D
Isäni on puutarhuri, ja kun olin lapsi, hän toi tarhalta viikottain ruusuja kotiin iloksemme - niin kuin tuo vieläkin. Yleensä ne olivat punaisia tai vaaleanpunaisia. Muistan vieläkin sen huumaavan tuoksun, kun pienenä tyttönä juoksin pitkin tarhan vain muutaman kymmenen sentin levyisiä, loputtoman pitkiltä tuntuvia hiekkakäytäviä pitkin. Kummallakin puolella käytävää kasvoi niin pitkiä ruusuja, että siellä pystyi helposti leikkimään piilosta; vaikka olin jo silloin pitkä tyttö, niin edes päätäni ei näkynyt ruusujen takaa. Ajattelin aina, että kylläpä isä on onnekas, kun saa tehdä näin ihanan tuoksuista työtä. Vieläkin aina kun näen jossain ruusupensaan, jossain on ruusuja maljakossa pöydällä tai minulle tuodaan keikalla ruusuja, niin ensimmäisenä täytyy painaa nenä ruusukimpun keskelle ja tuoksutella. Tuoksu on niiiin huumaava!
Mutta mistä tämä ajatus tähän juuri nyt tulla tupsahti? Kelataanpa pari päivää taaksepäin.
Taisin viime kirjoituksessa jäädä siihen hetkeen, kun Pohjanmaan taivas repesi ja alkoi aivan hirvittävä ukonilma. Ihan oikeasti en ole eläissäni nähnyt niin valtavaa salamointia. Minulla on tässä vielä tosi isot ikkunat, joten tuntui, että olen aivan myrskyn silmässä ilman minkäänlaista suojaa ja turvaa. Mutta hassua oli, että ei pelottanut yhtään. Sytyttelin vain kynttilöitä ja katselin kun Olgakin oli ihan ihmeen rauhallinen. Kirjoittelin vielä tätä blogia hetken ja seurasin suoraan aitiopaikalta tuota luonnon hurjaa näytelmää. Menin rauhallisin mielin nukkumaan ja nukahdinkin saman tien.
Kunnes sitten jossain vaiheessa heräsin säpsähtäen. Huomasin, että edelleen taivas on aivan tulessa, ja muuten joka paikassa on täysin pilkkopimeää. Paitsi että ei ollut, koska salamointi oli niin yhtämittaista. Katsahdin kelloa. MITÄÄH?? Se oli kolme!! KOLME!!! Eli salamointia oli jatkunut jo neljättä tuntia!!! Yhtäkkiä alkoi puristaa sydänalaa ja sitten alkoi jo vähän pelottaakin. MITÄ tämä oikein tarkoittaa? Mistä lähtien Suomessa on alkanut tälläisiä myrskyjä olemaan...?? Tuli pakottava tarve soittaa veljelleni. Oli aivan pakko varmistua, että ovatko he hengissä, koska nyt oli meno jo sitä luokkaa, että tämä ei ole enää "normaalia". Isä ja äiti olivat kaukana Pohjanmaalta, joten heidän tiesin olevan turvassa. Veljeni vastasikin saman tien. Siellä päässä oltiin myöskin hiukan hädissään. He olivat vähän ennen soittoani käyneet ulkona katselemassa ja ihmettelemässä salamointia, ja salama olikin yhtäkkiä lyönyt heistä vain muutaman metrin päässä olevalle tielle. Se oli kuulemma ollut sanalla sanoen karmivaa, ja sydän hakkasi vieläkin. Ilmankos meikäläisen rintaakin sitten puristi ja olkin herännyt niin "salamana"... Hetken siinä juteltiin ja ihmeteltiin, että mihin tämä maailma oikein mahtaa olla menossa. Luvattiin soittaa heti aamulla, että kaikki olisi kunnossa.
Kun suljimme puhelimet, yritin jatkaa nukkumista. Puristin Amma-nukkea tiukemmin rintaani vasten ja vedin koko peiton pääni yli, etten olisi nähnyt sitä järjetöntä salamointia enkä kuullut taivaita halkovaa armotonta jylinää. Yhtäkkiä alkoi melkein itkettää. Ei omasta puolestani, vaan Äiti Maan puolesta. Mietin, että millaisen näytöksen sen täytyy meille pistää pystyyn, että me Heräisimme? Vuosi 2012 lähestyy, jota on ennustettu jonkinlaiseksi lakipisteeksi ihmiskunnan suurelle heräämiselle. Jos luonto on meille jo nyt näin hurjana, niin mitä Herra Jumala ehtii tapahtua tuohon hetkeen mennessä????? Kuvia alkoi taas vilistä silmieni edessä... näin itseni jo juoksemassa jossain.... oli hätä... tiesin, että sitä tehtävää varten elämäni on ollut niin isojen muutosten ja käännösten täyteinen, sitä varten minua on viime vuodet koulutettu niin intensiivisesti, perinpohjaisesti ja järjettömällä nopeudella..... Viime kesänä kyselin paljonkin yläkerralta, että Miksi mua koulutetaan niin hengästyttävällä tahdilla? MIHIN TÄSSÄ ON KIIRE??
Salamointi vain jatkui ja jatkui. Uni oli jo karannut. Mietin, että tälläiseltäkö se näyttää, kun ollaan sodassa? Mitä sitten jos yhtäkkiä olisin itse sodassa mukana? Mitä jos tämä katto lentäisi nyt pääni päältä, jos seinät kaatuisivat ympäriltäni? Jos tämä myrsky veisi kaiken mennessään? Olisiko sillä mitään väliä? Mitä minä sitten tekisin? Mihin minä menisin? Kehen minä turvautuisin? Mitä jos joutuisin oikeasti pohtimaan näitä kysymyksiä? Mitä jos en ehtisi edes pohtia?
Sitten tuli pakottava tarve vain rukoilla rukoilemistani päästyäni. Puristin Ammaa vieläkin tiukemmin rintaani vasten.
Sitten alkoi tulla tekstiä. Oli noustava ylös kirjoittamaan. Ei siinä muuten mitään, mutta parin tunnin päästä soisi herätyskello ja olisi lähdettävä Helsinkiin....
Kyllä se unikin sieltä sitten onneksi vielä hiipi takaisin.
Parin tunnin päästä olin jo matkalla Helsinkiin. Kuuntelin Snatam Kauria ja yön tapahtumat pyöri mielessä. Velikin oli onneksi päässyt töihin ja kaikki oli hyvin.
Torstai meni kuvauksissa ja perjantai Lohjalla levyäänityksissä ja keikalla. Äsken saavuin takaisin kotiin, ja ryhdyin ensimmäisenä hommiin. Olen nimittäin viime aikoina alkanut tekemään paljon kodin energiapuhdistuksia. Jos vähänkään kotiin tullessa tuntuu, että ilma seisoo, energiat eivät ole parhaat mahdolliset, vaan on jotenkin sakea ja tukkoinen ilma, niin aloitan avaamalla ovet ja ikkunat sepposen selälleen, kaivan imurin esiin, ja samalla pidän kanavat auki, koska useimmiten sitä koodia alkaa tulla nimenomaan siivotessa. Ja niin nytkin, mutta siitä myöhemmin. Tänään innostuin vielä pesemään lattiatkin, vaihtamaan lakanat, ja makuuhuoneen verhotkin menivät vaihtoon, vaikka ne juuri viime viikolla vaihdoin. Erehdyin silloin vain pistämään ikkunoihin sellaiset verhot, jotka itsessään suorastaan huokui vanhaa, entisen elämäni pysähtynyttä ja elähtänyttä energiaa. Vaikka sisäinen ääneni kielsi niitä laittamasta, niin en kuunnellut, vaan ripustin ne ikkunaan, koska halusin niin tehdä. Mutta joka kerta kun kävelin huoneen ohi, niin verhot tuntuivat liian painavilta ja sopimattomilta energioiltaan ja oikein huokuivat jotain, joka veti minua alaspäin. Tänään sitten kiitin verhoja, että ovat palvelleet minua koko tämän kymmenen vuotta (KYLLÄ!!!!! :OOO), mutta nyt meidän on aika erota. Minä olen jo kyllin vahva selviytyäkseni ilman paksuja punaisia pellavaverhoja. Kohta makuuhuoneeni ikkunoita koristikin sitten Intiasta tuodut silkkikankaiset, violetit verhot, ja yöpöytäkin sai uuden ilmeen enkeleineen, Amma-kuvineen, kynttilöineen ja parantavine kivineen päivineen. Voi kun näkisitte mikä ero huoneen energioissa on!! Yhtäkkiä se on täynnä valoa, keveyttä, suloisuutta ja iloisuutta! :)))
Täyssiivouksen jälkeen sytytin koko kodin täyteen kynttilöitä ja aloin tehdä rummullani energiapuhdistusta ja muutaman voimallisen mantran vielä kyytipojaksi. Energiat kohosivat aivan kohisten! Lopuksi sytytin vielä suitsukkeita. Ja arvaat varmasti jo minkä tuoksuisia....
Amma tuoksuu ruusuilta. Siksi minun Jumalanikin tuoksuu ruusuilta. Ruusun tuoksun ympäröimänä minut on siunattu ja vihitty tälle tielle, jonka takia alitajuisesti yhdistän ruusun tuoksun välittömästi Jumalaan.
Siivouksen jälkeen olin menossa saunaan. Ohikiitävän hetken mietin, että onkohan olemassa ruusuntuoksuisia saunatuoksuja, ja harmittelin, että omani tuoksuvat vain eukalyptukselta ja tervalta. Sitten unohdin asian. Kunnes suihkussa otin juuri ystävältäni lahjaksi saamani Frantsilan Kehäkukan suihkusaippuan käteeni. Pullon kyljessä luki "ruusuntuoksuinen". Enkä voinut olla hymyilemättä: joku oli lukenut tämänkin ajatukseni ja toteuttanut sen ennen kuin olin itsekään tajunnut.
Seuraavassa hetkessä oivalsin, että minun Jumalani tuoksuu ruusuilta, eikä ole todellakaan sattumaa, että minulla on isä, joka kasvattaa ruusuja työkseen... :)
"Maailma on kuin kukka, jossa jokainen kansakunta on yksi sen terälehdistä. Sellaisia ominaisuuksia kuten rakkaus, sympatia ja anteliaisuus, ei ole tarkoitettu ainoastaan yksilöille - niistä pitäisi tulla osa yhteiskunnan sisäistä rakennetta ja jokaisen kansakunnan tunnusmerkki. On mahdollista oivaltaa ihmiskunnan perimmäinen ykseys, vaikka kuuluisimmekin eri uskontoihin, rotuihin, kulttuureihin ja kansoihin - itseasiassa juuri niin on tarkoitettu tapahtuvan. Rakkaus on elämän perusta, kauneuden lähde ja täyttymys. Missä tietoisuus tästä rakkaudesta on läsnä, vallitsee yksinomaan rauha." - Amma
Om Lokaha Samastaha Sukhino Bhavantu
Olkoon kaikki olennot kaikkialla maailmassa onnellisia
