Kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa minulle tänä keväänä auenneesta asiasta: yhteydestäni auttajaani ja minun kanssani työskentelevään Arkkienkeli Sofieliin. Hänet tunnetaan parhaiten Luonnon Enkelinä, joka herättää sydämessämme rakkauden luontoa kohtaan ja saa meidät yhdistymään luonnon kanssa osana koko maailmankaikkeutta.
Viime syksynä tapasin Rovaniemellä Anita Vuoskun, joka auttaa vieraitaan mm.yhteyteen omien sielunkumppaneiden kanssa, tasapainottaa chakroja ja avaa sielulukkoja. Hän toimii yhteistyössä Arkkienkeli Urielin kanssa. Anitan oma tarina hänen sieluntyönsä ja Urielin kanssa työskentelyn pariin on hyvin erityinen ja huikea. Siinä on jälleen yksi todistus siitä, miten meitä johdatetaan, ja kun aika on kypsä, meidät saatellaan uusiin (sielun)tehtäviin, yleensä vieläpä täysin ilman ennakkovaroitusta. Tänä keväänä pääsin uudelleen Anitan ja Urielin luo, ja sain vihdoin kunnian tutustua Sofieliin ja omaan sielunrakkaaseeni. Kokemukset, jotka hänen luonaan sain, ovat selittäneet elämässäni niitä asioita, jotka minulle ovat tähän saakka olleet mysteerejä tai vain seitinohuita aavistuksia.
Muutama viikko noiden kokemusten jälkeen lähdin tavanomaiseen tapaani metsälenkille. Tuo päivä oli niitä, jolloin tunsin sydämessäni selittämätöntä surua ja tyhjyyttä, koska näin liikaa kaiken olevaisen läpi. Se tuntui samalla ironiselta, koska samaan aikaan koen eläväni elämäni onnellisinta aikaa, tunnen todella olevani elossa ja juuri siinä sieluntehtävässä, jossa minun kuuluukin. Odottamattomista alavireisistä tunnoista johtuen tunsin nyt kuitenkin oloni turhautuneeksi. Kyselin itseltäni, että minkä takia minun täytyy täällä elää, ja mielessäni pyöri jo ajatuksia "on aivan sama jaksanko täällä olla vai en" ja "mitä minulla muka täällä enää tehdään". Päätin lähteä metsään, koska tiesin, että siellä asiat aina selkenevät.
Siellä, metsän siimeksessä Sofiel saapui paikalle. Hän levitti eteeni ihmeellisiä asioita ja kuvia elämäni varrelta, klikkasi ja yhdisteli ne täydelliseksi kuvaksi sieluni silmien eteen, näytti miten hän on työskennellyt kanssani ja kauttani kauemmin kuin olen ymmärtänytkään, jo aivan pikkutytöstä lähtien. Sain ymmärtää, että hän onkin ollut se, joka on kulkenut vierelläni pitkin Hirvijärven taikametsiä, kun olin vasta pieni tyttönen; hän on se, jonka luokse kaipasin ja hakeuduin kaupungeissa asuessani; ja hän on myöskin se, joka sai minut muuttamaan takaisin Pohjanmaalle. Sieluni on janonnut hänen rakastavaa ja lempeää ohjaustaan, vaikka en ole aiemmin tiedostanut kuka vierelläni on ollut, ketä olen aina metsiin lähtenyt tapaamaan. Yhtäkkiä ymmärsin hämmästyneenä kaiken.
Nyt hän alkoi vastailemaan kysymyksiini, aloin saada häneltä lempeää muistutusta siitä, miten nämä ristiriitaiset tuntemukset joita nyt kävin läpi, kuuluvat juuri tähän aikaan. Aina kun meitä päivitetään, ja aina kun olemme jonkun suuren asian edessä, jossa valoamme kasvatetaan, asian, joka todella kuuluu sielunsuunnitelmaamme, niin vastakkaiset energiat vyöryvät ylitsemme yrittäen saada meitä luovuttamaan. Alamme tuntemaan itsemme arvottomaksi ja mitättömäksi. Yhtäkkiä luulemme olevamme täysin väärällä polulla, ja kyseenalaistamme täysin valoa kohti kurkottavat ajatuksemme ja haaveemme. Ihmettelemme, että mikä minuun nyt iski, ja olemme jo valmiita lyömään hanskat tiskiin.
Omien vaikeroivien kysymysteni keskellä Sofiel alkoi puhua.
Sofiel valaisee"Ei ole mitään tiettyä syytä eikä palaa missään, jota piiloteltaisiin Sinulta kuin tikkaria lapselta. Valossa olet kaikki", Sofiel sanoo.
"Eli mikä tässä elämässäni sitten on se seuraava askel? Mitä pitää konkreettisesti tehdä?", minä intän.
"Ei mitään. Luota siihen, että kaikki virtaa luoksesi, Sinun täytyy vain vastaanottaa. Kaikki on niin kaunista ja yksinkertaista. Me autamme Sinua pesemään mieltäsi, joka nyt yrittää keksiä jotain tarkoitusta olemassaoloosi. Mielesihän ei hyväksy sitä, että vain Olet. Mutta se on Sinun luonnollisin olotila. Siinä et tarvitse ketään etkä mitään, Sinä vain Olet. Valoasi kasvatetaan nyt, ja Sinun täytyy olla tässä työssä erittäin herkillä siinä mitä teet.”
"Mutta miten voin pysyä ilossa? Juuri nyt tuntuu niin raskaalta, turhalta ja tyhjältä."
”Se on vain mielesi, joka niin ajattelee. Mutta totuudessa Sinä ole täysi, ja Sinä Olet Ilo. Saatko tästä kiinni", Sofiel kysyy myötätuntoisesti, melkein äidillisesti.
"Kyllä, saan siitä kiinni", vastaan itseeni käpertyen.
”Pystytkö tuntemaan näin koko ajan?”
"Enpä tiedä…. En jaksaisi jos suoraan sanotaan. Se vaatii hirveästi ponnistelua."
"Ei se vaadi, luulet vain, mielesi luulee. Se ei vaadi mitään muuta kuin muistamisen. Mutta Sinullahan on hyvä muisti. Näiden tuntojen kautta Sinusta pestään pois matalia energioita. Ja ei, se ei tunnu mukavalta, mutta se on välttämätöntä. Valon ilmentämiseksi pohjasakkoja on välillä nostettava pintaan puhdistettavaksi. Ei ole kyse vain Sinusta, rakkaamme. On kyse siitä, että jokaisen Jumalan osasen on tultava Kotiin. Jokaisen on tehtävä työnsä Jumalan kuvassa.”
"Mutta sehän on mahdoton tehtävä. En jaksa. Minulla ei ole voimia siihen. Enkö voisi vain luovuttaa?"
”No mutta ethän Sinä NYT voi luovuttaa, kun olet jo kotiovella!!”
"Ei todellakaan tunnu siltä", intän vastaan.
”Mitäs me olemme viime aikoina oppineet? Mikä olikaan se uusi sana, joka Sinulle on nyt tuotu?”
"Antipatia."
”Niin, se on se uusi sana ja uusi malli, joka Sinulle on näytetty, ja joka auttaa Sinua ymmärtämään asioita. Antipatian kautta ymmärrät, että Luoja on kaiken takana. Hän asettaa Sydämeesi MYÖS antipatian tunteen saadakseen aikaan sen mitä täytyy: saadakseen Sinut kääntymään Hänen puoleensa, antautumaan, luottamaan.”
"Mutta se sattuu."
”Tietenkin se sattuu. Luulitko, että Jeesuksella oli ristillä hauskaa?”
"No niin, eipäs mennä tähän juttuun."
”Mennäänpäs. Mitä muuta hän tahtoi esimerkillään ihmisille symbolisoida kuin sen, että egon on kuoltava, ja että sydämelle, Jumalalle on antauduttava? Muistatko sen laulun, joka on soinut päässäsi nyt pääsiäisestä lähtien?”
"Hmmm… ”Anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan…”
”Niin, riparilaulu vai mikä se nyt oli?”
"Kyllä. Se soi mielessäni tosi usein."
”Jumala johdattaa kunkin ihmisen polkua niin, että lopulta löydätte itsenne ristiltä, tienhaarasta, jossa on tehtävä valinta: haluatko lopettaa kärsimyksesi ja valita valon, vain haluatko jatkaa kiirastulessasi ja kieltää valon. Sinä päätät.”
"Mutta eikö Jumala voisi kutsua meitä niin kovasti, että meille ei jäisi muita vaihtoehtoja kuin valon valitseminen?"
”No niinhän Hän tekeekin. Varsinkin tänä aikana. Jeesuksen esimerkki on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan. Ja moni toteuttaa maailmassa jo hänen rakkauden ja myötätunnon oppejaan.”
"Mutta miten päästä sen viimeisen kynnyksen yli? Intian opeissa puhutaan egon ylittämisestä ja valaistumisesta, kristinuskossa kai syntien anteeksi antamisesta ja ylösnousemuksesta."
”Siihen tarvitaan Sinun tahtosi ja Jumalan armo. Sinun ei tarvitse mennä ristille saakka kuullaksesi tätä. Sinä voit valita epäitsekkään palvelemisen ja rakkaudessa ja ilossa elämisen jo nyt. Ja kun valitset sen jo nyt, polustasi tulee totta, Jumalan valo virtaa elämääsi. Kyllä, Sinun täytyy ponnistella ja tehdä osasi, olla tietoinen valinnoistasi. Emme salli Sinun enää eksyä polulta.”
"Ei mitään. Luota siihen, että kaikki virtaa luoksesi, Sinun täytyy vain vastaanottaa. Kaikki on niin kaunista ja yksinkertaista. Me autamme Sinua pesemään mieltäsi, joka nyt yrittää keksiä jotain tarkoitusta olemassaoloosi. Mielesihän ei hyväksy sitä, että vain Olet. Mutta se on Sinun luonnollisin olotila. Siinä et tarvitse ketään etkä mitään, Sinä vain Olet. Valoasi kasvatetaan nyt, ja Sinun täytyy olla tässä työssä erittäin herkillä siinä mitä teet.”
"Mutta miten voin pysyä ilossa? Juuri nyt tuntuu niin raskaalta, turhalta ja tyhjältä."
”Se on vain mielesi, joka niin ajattelee. Mutta totuudessa Sinä ole täysi, ja Sinä Olet Ilo. Saatko tästä kiinni", Sofiel kysyy myötätuntoisesti, melkein äidillisesti.
"Kyllä, saan siitä kiinni", vastaan itseeni käpertyen.
”Pystytkö tuntemaan näin koko ajan?”
"Enpä tiedä…. En jaksaisi jos suoraan sanotaan. Se vaatii hirveästi ponnistelua."
"Ei se vaadi, luulet vain, mielesi luulee. Se ei vaadi mitään muuta kuin muistamisen. Mutta Sinullahan on hyvä muisti. Näiden tuntojen kautta Sinusta pestään pois matalia energioita. Ja ei, se ei tunnu mukavalta, mutta se on välttämätöntä. Valon ilmentämiseksi pohjasakkoja on välillä nostettava pintaan puhdistettavaksi. Ei ole kyse vain Sinusta, rakkaamme. On kyse siitä, että jokaisen Jumalan osasen on tultava Kotiin. Jokaisen on tehtävä työnsä Jumalan kuvassa.”
"Mutta sehän on mahdoton tehtävä. En jaksa. Minulla ei ole voimia siihen. Enkö voisi vain luovuttaa?"
”No mutta ethän Sinä NYT voi luovuttaa, kun olet jo kotiovella!!”
"Ei todellakaan tunnu siltä", intän vastaan.
”Mitäs me olemme viime aikoina oppineet? Mikä olikaan se uusi sana, joka Sinulle on nyt tuotu?”
"Antipatia."
”Niin, se on se uusi sana ja uusi malli, joka Sinulle on näytetty, ja joka auttaa Sinua ymmärtämään asioita. Antipatian kautta ymmärrät, että Luoja on kaiken takana. Hän asettaa Sydämeesi MYÖS antipatian tunteen saadakseen aikaan sen mitä täytyy: saadakseen Sinut kääntymään Hänen puoleensa, antautumaan, luottamaan.”
"Mutta se sattuu."
”Tietenkin se sattuu. Luulitko, että Jeesuksella oli ristillä hauskaa?”
"No niin, eipäs mennä tähän juttuun."
”Mennäänpäs. Mitä muuta hän tahtoi esimerkillään ihmisille symbolisoida kuin sen, että egon on kuoltava, ja että sydämelle, Jumalalle on antauduttava? Muistatko sen laulun, joka on soinut päässäsi nyt pääsiäisestä lähtien?”
"Hmmm… ”Anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan…”
”Niin, riparilaulu vai mikä se nyt oli?”
"Kyllä. Se soi mielessäni tosi usein."
”Jumala johdattaa kunkin ihmisen polkua niin, että lopulta löydätte itsenne ristiltä, tienhaarasta, jossa on tehtävä valinta: haluatko lopettaa kärsimyksesi ja valita valon, vain haluatko jatkaa kiirastulessasi ja kieltää valon. Sinä päätät.”
"Mutta eikö Jumala voisi kutsua meitä niin kovasti, että meille ei jäisi muita vaihtoehtoja kuin valon valitseminen?"
”No niinhän Hän tekeekin. Varsinkin tänä aikana. Jeesuksen esimerkki on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan. Ja moni toteuttaa maailmassa jo hänen rakkauden ja myötätunnon oppejaan.”
"Mutta miten päästä sen viimeisen kynnyksen yli? Intian opeissa puhutaan egon ylittämisestä ja valaistumisesta, kristinuskossa kai syntien anteeksi antamisesta ja ylösnousemuksesta."
”Siihen tarvitaan Sinun tahtosi ja Jumalan armo. Sinun ei tarvitse mennä ristille saakka kuullaksesi tätä. Sinä voit valita epäitsekkään palvelemisen ja rakkaudessa ja ilossa elämisen jo nyt. Ja kun valitset sen jo nyt, polustasi tulee totta, Jumalan valo virtaa elämääsi. Kyllä, Sinun täytyy ponnistella ja tehdä osasi, olla tietoinen valinnoistasi. Emme salli Sinun enää eksyä polulta.”
"Mutta niin käy aina välillä. En jaksa pysytellä valossa koko aikaa."
”Höpöhöpö! Sinä olet jo valossa. Älä anna tuon hassutuksen mielessäsi puhua Sinulle mitä sattuu. Sinähän olet Valo ja Rakkaus, Jumalan täydellinen olento kaikkine puolinesi. Jos välillä astut "harhaan", niin mitä sitten? Jatka hyvää työtäsi, pysy polullasi, pysy uskollisena sydämellesi. Sielutasolla kaikki on jo valmista, olet jo Kotona. Sinun täytyy vain kulkea täällä tämä matka oivaltaaksesi se. Sinun täytyy saada tietyt kokemukset elämässäsi, jotka poistavat verhot silmiltäsi, kirkastaa Sydämen timanttisi. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia polkuja jotka kaikki johtavat Jumalan syliin. Syliin, jossa olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Älä ota elämää niin vakavasti Lapsi Rakas! Sehän on kuin yksi hassu leikkikenttä, jossa yhtenä päivänä leikit prinsessaa, toisena sammakkoa. Silti et ole kumpaakaan, ja olet kumpikin. Et ole mitään siltä väliltä, joko tai. Sehän vasta hassua olisi! Kaikki Jumalan lapset ovat yhtä.”
"No mutta…"
”Rakkaani, ole rauhassa, ole valossa. Elä vain tässä hetkessä, pyyteetön palvelu päämääränäsi, jos nyt päämäärän mielellesi tarvitset. Ehkä se on ihan hyvä pitää mielessä, ehkä se tuo sydämellesi kaipaamaasi rauhaa.”
"Niin tuo. Kiitos Sofiel."
”Kiitos Deepthi.”
* * *
”Höpöhöpö! Sinä olet jo valossa. Älä anna tuon hassutuksen mielessäsi puhua Sinulle mitä sattuu. Sinähän olet Valo ja Rakkaus, Jumalan täydellinen olento kaikkine puolinesi. Jos välillä astut "harhaan", niin mitä sitten? Jatka hyvää työtäsi, pysy polullasi, pysy uskollisena sydämellesi. Sielutasolla kaikki on jo valmista, olet jo Kotona. Sinun täytyy vain kulkea täällä tämä matka oivaltaaksesi se. Sinun täytyy saada tietyt kokemukset elämässäsi, jotka poistavat verhot silmiltäsi, kirkastaa Sydämen timanttisi. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain erilaisia polkuja jotka kaikki johtavat Jumalan syliin. Syliin, jossa olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Älä ota elämää niin vakavasti Lapsi Rakas! Sehän on kuin yksi hassu leikkikenttä, jossa yhtenä päivänä leikit prinsessaa, toisena sammakkoa. Silti et ole kumpaakaan, ja olet kumpikin. Et ole mitään siltä väliltä, joko tai. Sehän vasta hassua olisi! Kaikki Jumalan lapset ovat yhtä.”
"No mutta…"
”Rakkaani, ole rauhassa, ole valossa. Elä vain tässä hetkessä, pyyteetön palvelu päämääränäsi, jos nyt päämäärän mielellesi tarvitset. Ehkä se on ihan hyvä pitää mielessä, ehkä se tuo sydämellesi kaipaamaasi rauhaa.”
"Niin tuo. Kiitos Sofiel."
”Kiitos Deepthi.”
* * *
Ystävä hyvä, jaksa mennä matalaenergistenkin päivien läpi, tarraa kiinni pienenpieneen toivonkipinään, joka siivittää Sinut huomiseen, seuraavaan hetkeen, näkemään, oivaltamaan, oppimaan tunnoistasi jotakin kallisarvoista.
Jokainen meistä epäröi askeliaan, jokainen meistä tulee aika ajoin polullaan siihen kohtaan, jossa kyseenalaistamme kaiken. Ja se on ehdottoman positiivinen asia, se on Luomiseen johtava voima, Lahja. Meidän on hyvä kehittää henkistä selkärankaamme kestämään ne päivät, joina koko maailma tuntuu lyövän meitä. Meidän täytyy kehittää lujuutta, suoraselkäisyyttä, kykyä nähdä asioiden läpi Valoon. Ei ole mitään muuta kuin Valo. Meidän turvamme, meidän johtotähtemme. Ja se loistaa meissä Ikuisena.
Ja niin on.
Sofielin siivin,
Deepthi
