ÄLÄ USKO KAIKKEA MITÄ USKOT
Kirjoittanut Sarah Biermann (www.limitless-one.com)
25.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
2012 on transformaatiovuosi. Eihän?!! Se merkitsee irtipäästämistä vanhoista jutuista ja avautumista uusille kokemuksille. Toukokuun pimennykset ja muut astrologiset energiat ovat tukeneet kaiken transformoimista Kaksosten maailmassa, missä on kyse ajattelusta, kommunikoinnista ja uskomuksista. Auringonpimennys 20.5. oli aivan Kaksosten alussa. Kuu keskeytti ne kosmiset energiat, joita tulee Galaktisesta keskuksesta aurinkoon ja lopulta maan päälle. Meille ikään kuin installointiin uusi mielen käyttöjärjestelmä ja pimennys käynnisti järjestelmän uudelleen. Siitä lähtien kosminen tuuli takanamme on puhaltanut pois uskomusjärjestelmiä kuin hullu. Meidät pakotetaan tarkastelemaan ajatuksiamme ja uskomuksiamme, näkemään ne siksi, mitä ne ovat - vain uskomuksia, ei totuuksia - ja päästämään niistä irti. Vanhaa ulos ja uutta sisään.
Ihmiset ovat tapaolentoja. On helpompaa tehdä asioista, jotka ovat tuttuja. Vaatii kirjaimellisesti vähemmän aivotoimintaa tehdä asioita, joita olet tehnyt aiemmin. Ajaminen ruokakauppaan minkä olet tehnyt monta kertaa, ei vaadi ajattelua. Ajaminen kauppaan vieraassa kaupungissa vuokra-autolla, vaatii keskittymistä ja energiaa. On pysyttävä valppaana, kiinnitettävä huomiota ja ratkaistava ongelmia.
Vieraat tilanteet voivat herättää ahdistusta. Mitä jos eksyy? Mitä jos loukkaa jotakuta, koska ei tunne sääntöjä tai kieltä? Uudet kokemukset voivat olla jännittäviä, mutta myös uuvuttavia. On niin ihanaa mennä lomalle … ja niiiiiin ihanaa päästä taas kotiin! Kun olin 21-vuotias, matkustin Euroopassa äitini ja sisareni kanssa kuusi viikkoa. Vuokrasimme Mini Clubmanin Lontoosta, tutkimme Englantia ja Skotlantia ja sitten menimme tuolla autolla mantereelle. (Älä kysy minulta, miksi otimme mantereelle englantilaisen auton, jossa on ajaja "väärällä" puolella.) Oli melkoinen seikkailu telttailla ainakin 10 maassa.
Kun pääsin kotiin, olin hämmästynyt, miten helppoa kaikki oli. Kun lähdin ruokakauppaan, sain hetkellisen ahdistuskohtauksen. Miten löytäisin kauppaan? Mikä kieli minun pitäisi muistaa? Oliko minulla oikeaa rahaa jne.? Sitten nauroin helpotuksesta, kun muistin olevani taas tutussa paikassa. Helppoa kuin mikä!
Nyt ei ole aika tehdä samaa vanhaa juttua. Odota pientä ahdistuksen tunnetta, koska tällä hetkellä monet asiat muuttuvat ja ovat vieraita. Sää on erilaista ja kehomme muuttuu, ruuansulatuksesta hormoni/sisäeritysjärjestelmään - ja erityisesti aivomme. Vasen ja oikea aivopuolisko yhdistyvät. Näiden kahden puolen jakautuminen luo harha- ja polariteettiverhot. Puoliskojen yhdistyminen ohentaa verhoja ja poksauttaa polariteetin. Ja aivojemme osat joita ei ole aiemmin käytetty (meidän sanotaan käyttävän vain 10%), aktivoituvat. Uusia kykyjä ja aisteja herää. Lue lisäinformaatiota artikkelista "Psyykkinen räjähdys - valmistaudu vuoteen 2012".
Kyse ei ole vain kuudennesta aistista, kyse on enemmänkin 60 aistista (tai enemmästä)! Oikea aivopuolisko on aina nyt-hetkessä ja yhdistynyt koko universumiin. Suurin osa sen tapahtumista on ollut tähän saakka tiedostamattomia. Emme esimerkiksi ole tietoisia sydämenlyönnin jatkuvasta ylläpitämisestä. Kun vasen ja oikea aivopuolisko yhdistyvät, pystymme pääsemään tuohon informaatioon tietoisella tasolla. Voimme havaita asioita muissa ulottuvuuksissa ja tämä laukaisee muistoja menneistä kokemuksista noissa ulottuvuuksissa ja tietoisuuden siitä osastamme, joka elää nyt noissa ulottuvuuksissa. Onko kellään kummallisia unia, joissa ei ole mitään tolkkua herätessä? Tuota kokemusta ei ikään kuin voi tulkita millään ymmärrettävällä tavalla 3D-itsellemme. Sanat eivät tietenkään kuvaa sitä. "Oli jotain, mikä teki jotain, ja tiesin jotain jossain …"
Mielemme vertaa kokemuksiamme aiempiin kokemuksiin. Kun näet pienen ja pörröisen luontokappaleen, jolla on neljä jalkaa, pitkä häntä, suipot korvat ja viikset, mielesi sanoo välittömästi "kissa". Kun koetaan jotain täysin erilaista kuin ennen, mieli hämmentyy niin paljon, että joskus se kieltää täysin sen, mitä se hahmottaa. On kuuluisa tarina, että silloin kun ensimmäisiä eurooppalaisia tuli Amerikkaan, alkuperäisasukkaat eivät pystyneet näkemään laivoja merellä. Heidän aivoillaan ei ollut mitään, mihin verrata niitä.
Monta vuotta sitten autoni varastettiin ajotieltäni. Oli maanantaiaamu klo 7.40 ja aika viedä lapset kouluun. Lähden talosta ulos ja tie on tyhjä. Mieleni tyhjeni hetkeksi ja sitten ajattelin: "Olin varmaan eilen juovuksissa ja sain kyydin kotiin" (mitä tapahtui ollessani collegessa). Vietin hetken yrittäen muistaa, minkä baarin eteen oli jättänyt autoni. Tämä oli kummallista, koska kolmen lapsen yksinhuoltajana ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisin mennyt ulos ryyppäämään. Mutta se oli ainoa asia, minkä mieleni kykeni löytämään liittyen tyhjään ajotiehen.
Kaikille joille olen puhunut, on tapahtunut kummallisia ja selittämättömiä asioita, erityisesti viime aikoina, kuten asioiden katoamista tai ilmestymistä paikkoihin, missä ne eivät voi loogisesti olla. Laukussani ollut purukumi ei ollut yhtäkkiä siellä. Kaadoin kaiken ulos eikä sitä ollut. Seuraavana päivänä etsin kynsiviilaani ja purukumi oli taas siellä. Toinen esimerkki oli, että sisarelle antamani kristalli ilmestyi penkille autossa, missä hän ei ollut koskaan aiemmin ollut. Myös kylpyhuoneeni lämmitin hävisi. Toivon sen ilmestyvän takaisin, ennen kuin sää viilenee. Vaikka se voi olla turhauttavaa, sitä ei tapahdu vain tekemään sinut hulluksi. Se antaa mielellesi kokemuksen siitä, että fyysisiä asioita "poksahtelee" taianomaisesti todellisuuteen ja siitä ulos, joten sinulla voi olla lisää sitä elämässäsi.
Muutama vuosi sitten halusin hameen. Kuvasin sen selkeästi mielessäni: fuksianväristä silkkiä, pehmeä, aaltoileva ja halpa. Kysyin: "Missä hameeni on?" Minulla oli ollut menestystä tämän prosessin kanssa aiemmin. Sain välittömästi "Macyn tavaratalo". Ollessani siellä kysyin: "Missä?" ja taas menin suuntaan, mikä juolahti mieleeni. Menin suoraan alennusrekille ja siellä se oli. Oli vain yksi kappale, minun kokoani ja alennusmyynnissä - 25 dollaria 200 dollarin sijasta! Kassa kysyi, mistä olin löytänyt sen, koska hän ei ollut nähnyt sitä koskaan ennen. Luulen, että ilmensin sen vasta tuona päivänä. Makeeta! Olin melko tyytyväinen itseeni, mutta kotiin päästessäni ihmettelin, miksi en voinut luoda sitä vain kaappiini? Mieleni ei pystynyt sallimaan niin paljon taikaa tuolloin.
Minulla on ollut enemmän menestystä viime aikoina, mutta tavallisesti pikkuasioiden kanssa, jotka voivat näyttää loogisesti kenties mahdollisilta. Kenties olin unohtanut ostaneeni kuminauhaa suihkuoveen ja jättänyt sen vajaan? Voi olla sattumaa, että muuttanut naapurini ei halunnut ottaa avaamatonta multapussia mukaansa ja antoi sen minulle. Ja voi olla sattumaa, että se oli juuri sitä luomumultaa, mitä käytän, ja hän antoi sen minulle päivää ennen, kun suunnittelin ostaa sitä.
Oletko valmis saamaan lisää ihmeitä ja taikaa elämääsi? Mielikuvitus on avain kolmesta pääsyystä:
* Se aktivoi oikean aivopuoliskon, mikä on hyvin maaginen. Se ei ole looginen. Se voi mennä suoraan kymmenenteen kohtaan käymättä läpi kohtia 1-9.
* Mielikuvitus on luomiskone. Mitään ei voi ilmentää ilman kuvitteluamme.
* Mieli voidaan kouluttaa sallimaan taianomaisia asioita altistamalla se kokemukseen mielikuvituksessa. Jos Amerikan alkuperäisasukkaat olisivat kuvitelleet valtavia purjelaivoja, he olisivat voineet nähdä ne. Voitko kuvitella täydellisen vaatekappaleen ilmestyvän maagisesti kaappiisi?
Aloita pienistä asioista. Ilmennä pieniä asioita. Mitä merkittävämpi jokin on, sitä vähemmän todennäköisesti pystyt tekemään sen, koska olet kiinnittyneempi lopputulokseen. Halusin pari tennispalloa laittaakseni ne sukkaan hierontavälineeksi. "Hei, universumi. Voitko lähettää minulle tennispalloja, kiitos?" Seuravana aamuna ajotielläni oli tennispallo. Makeeta! "Kiitos!" Kiitollisuus on tärkeä osa prosessia. "Lisää, kiitos." Viikon päästä oli pakko nauraa ja pyytää universumia lopettamaan tennispallojen lähettäminen. Löysin toisen ajotieltäni. Yksi ilmestyi auton tavaratilaan, yksi pyöri katua pitkin ja pysähtyi jalkoihini.
Muuta pieniä tapoja ja uskomuksia. Vuosia sitten käsitin, että laitan aina vasemman jalkani ensin kenkään. Oli mielelle epämiellyttävää laittaa ensin oikea. Päätin alkaa laittaa oikean ensin, vaikka se tuntuikin kummalliselta. Lopulta sillä ei ollut enää merkitystä. Toimiessasi tavanomaisesti mieli on passiivinen. Et kiinnitä huomiota. Näiden mielenkiintoisten aikojen eläminen vaatii meitä pysymään tietoisena ja pitämään mielemme aktiivisena. Tapojen rikkominen laajentaa mielen kykyä tehdä uusia asioita.
Kiinnitä myös huomiota siihen merkitykseen, minkä mielesi liittää kokemuksiisi ja mahdollisiin kokemuksiisi (mitä kuvittelet). Mitä merkitsee, jos voisit välittömästi ilmentää paidan? Löydät kätkettyjä uskomuksia tähän prosessiin liittyen. Merkitseekö se, että joku oli talossasi? Merkitseekö se, että voit luoda mitä tahansa, myös jotain huonoa? Merkitseekö se, että olet luonut asioita koko ajan ja kurja elämäsi on oikeasti täysin oma vikasi?
On eräs hassu asia uskomuksiin liittyen: oikeasti uskomme niihin! Eräs tapa höllentää uskomustesi otetta mielestäsi on muuttaa sanamuotoa. Kun olet tunnistanut jonkin uskomuksen, kirjoita se ylös. Tässä on esimerkki: "Aamiainen on päivän tärkein ateria." Muuta se muotoon: "Aamiainen on päivän merkityksettömin ateria" tai "Jälkiruoka on päivän tärkein ateria". Kun käännät sen ympäri, käsität, että nuo uskomukset voivat olla typeriä eikä niissä ole edes tolkkua. Onko mahdollista, että uskomasi versio on aivan yhtä typerä? Kenties se ei ole yhtään sen todempi kuin toiset. Millaista olisi, jos sinulla ei olisi tuota uskomusta? Miltä sinusta tuntuisi ilman tuota uskomusta? Tuntuisiko sinusta rauhallisemmalta? Tarkista asia.
Kun olet saanut vähän kokemusta pienistä uskomuksista, voit alkaa tutkia merkityksellisempiä uskomuksia. Minulla oli vastikään erittäin suuri ydinuskomus itsestäni ja lapsuuteni rikkoutumisesta (ja heittämisestä tehosekoittimeen täydelle teholle). Lapsuuteni tarina oli, että riippumatta siitä, miten paljon yritin (ja todella yritin), äitini ei rakastanut minua ja sisareni oli lempilapsi. Äitini kuoli 1987. Puolen vuoden päästä siitä isäni kertoi minulle, etten ollut hänen biologinen lapsensa. Se oli katastrofi! Olin menettänyt nyt kummankin vanhempani. Hän opasti minua myös olemaan kertomatta sisarelleni ja järkyttämättä häntä. Järkyttämättä häntä?! Entä minä?
Puolen vuoden päästä sisareni tuli kotilomamme ulkomaan palvelutyöstään Afrikassa. Hän kertoi minulle äidin kertoneen hänelle, että hän (äiti) oli tehnyt todella kamalia asioita isälle heidän ollessaan eroamassa. Hän oli leikannut hihat kaikista isän takeista ja (tässä kohtaa sisareni epäröi) kertonut tälle, etten minä ollut hänen tyttärensä. Se oli minulle järkytys! Se merkitsi, että isä oli oikeasti isä, mutta se merkitsi myös, etten ollut äidille tärkeämpi kuin isän takin hihat. Mutta ainakin äiti varmisti, että kuulin totuuden lopulta. Muutama viikko sitten sisareni tunnusti, että tarina äidin tunnustuksesta, että hän oli kertonut isälle, etten ollut tämän lapsi, oli valhe. Isä sepitti tämän, kun hänestä tuntui pahalle, että oli kertonut minulle asiasta. Isäni on nyt myös kuollut.
Mieleni piti "ulkoilupäivää" keksien lisää merkityksiä kaikesta tästä:
* Äiti ei välittänyt minusta riittävästi edes varmistaakseen, että saisin lopulta selville, että olin isän biologinen tytär.
* Isä ei oikeasti ollut biologinen isäni. Kenties nuo vitsit, että maitomies oli isäni, olivat totta. En ollut kenenkään näköinen perheessäni.
* Jos äitini ei koskaan tunnustanut sisarelleni sanoneensa, etten ollut isän tytär, niin kenties hän ei koskaan sanonut sitä.
* Keksikö isä sen? Rehellisyys ei ollut hänen vahvin puolensa. Mutta miksi? Työntääkseen minut pois? Saadakseen äidin näyttämään huonolta, jotta hän näyttäisi itse paremmalta?
* Miten sisareni, jota rakastin ja johon luotin, saattoi valehdella minulle sillä tavalla, ja kuinka hän ei ollut käsittänyt, miten hänen omaatuntoa puhdistava tunnustuksensa vaikuttaisi minuun?
* Ja nyt en tiedä koskaan totuutta, koska kumpikin vanhempani on kuollut.
* Eikö perheessäni kukaan rakasta minua riittävästi välittääkseen siitä, miltä minusta tuntuu?
Muutama päivä itsekidutusta ja tyttäreni sanoi: "Äiti, olet ollut hyvin surullinen viime aikoina. Mikä on hätänä?" Kerroin hänelle, ettei hänen tarvitse tietää sitä. (Luullakseni uskon, että vanhempien "ei pitäisi käyttää lapsiaan terapeuttina".)
Hän sanoi: "Kerro vaan minulle. Sinun täytyy kertoa jollekin." Kerroin hänelle hyvin lyhyesti. Hän sanoi: "Minä rakastan sinua ja niin rakastavat veljenkin ja monet muut ihmiset. Jos äitisi ja isäsi eivät rakastaneet sinua, se oli heidän vikansa, ei sinun. Ja se oli kauan sitten. Voit päästää siitä nyt irti."
Halusin sanoa: "Mutta et tiedä, millaista se on! Olet tiennyt aina epäilemättä, että rakastan sinua!"
Silloin jokin vain loksahti paikoilleen.
* Tyttäreni tunsi olevansa rakastettu, koska pystyn rakastamaan.
* Tämä toimimaton malli on loppu, ohi.
* Monet, monet ihmiset rakastavat minua.
* Tyttärelläni on kentässään kyseenalaistamaton tietämistaajuus siitä, että hän on rakastettava ja rakastettu.
* Voin monistaa tuon taajuuden … Ja tein sen!
Niinpä aikomieni sanojen sijasta vastasin: "Kiitos, olet ehdottomasti oikeassa!" Seuraavana päivänä tajusin, että äitipuoleni (isän vaimo äidin jälkeen) luultavasti tietäisi, mitä oikeasti tapahtui. Ja … käsitin, etten välittänyt enää. Sillä ei ole merkitystä.
Siksi lempisitaattini on: "Älä usko kaikkea, mitä uskot!"
Kyseenalaista uskomuksesi. Katso, miten mielesi kiinnittyy asioiden merkityksiin ja kyseenalaista nuo merkitykset. Nyt on helpompaa kuin koskaan päästää rajoittavista uskomuksista vain irti. Poks! Siitä vaan.
Meillä on jännittävät ajat edessä. Odotan innolla lisää taikaa ja ihmeitä!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Sarah Biermann (www.limitless-one.com)
25.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
2012 on transformaatiovuosi. Eihän?!! Se merkitsee irtipäästämistä vanhoista jutuista ja avautumista uusille kokemuksille. Toukokuun pimennykset ja muut astrologiset energiat ovat tukeneet kaiken transformoimista Kaksosten maailmassa, missä on kyse ajattelusta, kommunikoinnista ja uskomuksista. Auringonpimennys 20.5. oli aivan Kaksosten alussa. Kuu keskeytti ne kosmiset energiat, joita tulee Galaktisesta keskuksesta aurinkoon ja lopulta maan päälle. Meille ikään kuin installointiin uusi mielen käyttöjärjestelmä ja pimennys käynnisti järjestelmän uudelleen. Siitä lähtien kosminen tuuli takanamme on puhaltanut pois uskomusjärjestelmiä kuin hullu. Meidät pakotetaan tarkastelemaan ajatuksiamme ja uskomuksiamme, näkemään ne siksi, mitä ne ovat - vain uskomuksia, ei totuuksia - ja päästämään niistä irti. Vanhaa ulos ja uutta sisään.
Ihmiset ovat tapaolentoja. On helpompaa tehdä asioista, jotka ovat tuttuja. Vaatii kirjaimellisesti vähemmän aivotoimintaa tehdä asioita, joita olet tehnyt aiemmin. Ajaminen ruokakauppaan minkä olet tehnyt monta kertaa, ei vaadi ajattelua. Ajaminen kauppaan vieraassa kaupungissa vuokra-autolla, vaatii keskittymistä ja energiaa. On pysyttävä valppaana, kiinnitettävä huomiota ja ratkaistava ongelmia.
Vieraat tilanteet voivat herättää ahdistusta. Mitä jos eksyy? Mitä jos loukkaa jotakuta, koska ei tunne sääntöjä tai kieltä? Uudet kokemukset voivat olla jännittäviä, mutta myös uuvuttavia. On niin ihanaa mennä lomalle … ja niiiiiin ihanaa päästä taas kotiin! Kun olin 21-vuotias, matkustin Euroopassa äitini ja sisareni kanssa kuusi viikkoa. Vuokrasimme Mini Clubmanin Lontoosta, tutkimme Englantia ja Skotlantia ja sitten menimme tuolla autolla mantereelle. (Älä kysy minulta, miksi otimme mantereelle englantilaisen auton, jossa on ajaja "väärällä" puolella.) Oli melkoinen seikkailu telttailla ainakin 10 maassa.
Kun pääsin kotiin, olin hämmästynyt, miten helppoa kaikki oli. Kun lähdin ruokakauppaan, sain hetkellisen ahdistuskohtauksen. Miten löytäisin kauppaan? Mikä kieli minun pitäisi muistaa? Oliko minulla oikeaa rahaa jne.? Sitten nauroin helpotuksesta, kun muistin olevani taas tutussa paikassa. Helppoa kuin mikä!
Nyt ei ole aika tehdä samaa vanhaa juttua. Odota pientä ahdistuksen tunnetta, koska tällä hetkellä monet asiat muuttuvat ja ovat vieraita. Sää on erilaista ja kehomme muuttuu, ruuansulatuksesta hormoni/sisäeritysjärjestelmään - ja erityisesti aivomme. Vasen ja oikea aivopuolisko yhdistyvät. Näiden kahden puolen jakautuminen luo harha- ja polariteettiverhot. Puoliskojen yhdistyminen ohentaa verhoja ja poksauttaa polariteetin. Ja aivojemme osat joita ei ole aiemmin käytetty (meidän sanotaan käyttävän vain 10%), aktivoituvat. Uusia kykyjä ja aisteja herää. Lue lisäinformaatiota artikkelista "Psyykkinen räjähdys - valmistaudu vuoteen 2012".
Kyse ei ole vain kuudennesta aistista, kyse on enemmänkin 60 aistista (tai enemmästä)! Oikea aivopuolisko on aina nyt-hetkessä ja yhdistynyt koko universumiin. Suurin osa sen tapahtumista on ollut tähän saakka tiedostamattomia. Emme esimerkiksi ole tietoisia sydämenlyönnin jatkuvasta ylläpitämisestä. Kun vasen ja oikea aivopuolisko yhdistyvät, pystymme pääsemään tuohon informaatioon tietoisella tasolla. Voimme havaita asioita muissa ulottuvuuksissa ja tämä laukaisee muistoja menneistä kokemuksista noissa ulottuvuuksissa ja tietoisuuden siitä osastamme, joka elää nyt noissa ulottuvuuksissa. Onko kellään kummallisia unia, joissa ei ole mitään tolkkua herätessä? Tuota kokemusta ei ikään kuin voi tulkita millään ymmärrettävällä tavalla 3D-itsellemme. Sanat eivät tietenkään kuvaa sitä. "Oli jotain, mikä teki jotain, ja tiesin jotain jossain …"
Mielemme vertaa kokemuksiamme aiempiin kokemuksiin. Kun näet pienen ja pörröisen luontokappaleen, jolla on neljä jalkaa, pitkä häntä, suipot korvat ja viikset, mielesi sanoo välittömästi "kissa". Kun koetaan jotain täysin erilaista kuin ennen, mieli hämmentyy niin paljon, että joskus se kieltää täysin sen, mitä se hahmottaa. On kuuluisa tarina, että silloin kun ensimmäisiä eurooppalaisia tuli Amerikkaan, alkuperäisasukkaat eivät pystyneet näkemään laivoja merellä. Heidän aivoillaan ei ollut mitään, mihin verrata niitä.
Monta vuotta sitten autoni varastettiin ajotieltäni. Oli maanantaiaamu klo 7.40 ja aika viedä lapset kouluun. Lähden talosta ulos ja tie on tyhjä. Mieleni tyhjeni hetkeksi ja sitten ajattelin: "Olin varmaan eilen juovuksissa ja sain kyydin kotiin" (mitä tapahtui ollessani collegessa). Vietin hetken yrittäen muistaa, minkä baarin eteen oli jättänyt autoni. Tämä oli kummallista, koska kolmen lapsen yksinhuoltajana ei ollut mitään mahdollisuutta, että olisin mennyt ulos ryyppäämään. Mutta se oli ainoa asia, minkä mieleni kykeni löytämään liittyen tyhjään ajotiehen.
Kaikille joille olen puhunut, on tapahtunut kummallisia ja selittämättömiä asioita, erityisesti viime aikoina, kuten asioiden katoamista tai ilmestymistä paikkoihin, missä ne eivät voi loogisesti olla. Laukussani ollut purukumi ei ollut yhtäkkiä siellä. Kaadoin kaiken ulos eikä sitä ollut. Seuraavana päivänä etsin kynsiviilaani ja purukumi oli taas siellä. Toinen esimerkki oli, että sisarelle antamani kristalli ilmestyi penkille autossa, missä hän ei ollut koskaan aiemmin ollut. Myös kylpyhuoneeni lämmitin hävisi. Toivon sen ilmestyvän takaisin, ennen kuin sää viilenee. Vaikka se voi olla turhauttavaa, sitä ei tapahdu vain tekemään sinut hulluksi. Se antaa mielellesi kokemuksen siitä, että fyysisiä asioita "poksahtelee" taianomaisesti todellisuuteen ja siitä ulos, joten sinulla voi olla lisää sitä elämässäsi.
Muutama vuosi sitten halusin hameen. Kuvasin sen selkeästi mielessäni: fuksianväristä silkkiä, pehmeä, aaltoileva ja halpa. Kysyin: "Missä hameeni on?" Minulla oli ollut menestystä tämän prosessin kanssa aiemmin. Sain välittömästi "Macyn tavaratalo". Ollessani siellä kysyin: "Missä?" ja taas menin suuntaan, mikä juolahti mieleeni. Menin suoraan alennusrekille ja siellä se oli. Oli vain yksi kappale, minun kokoani ja alennusmyynnissä - 25 dollaria 200 dollarin sijasta! Kassa kysyi, mistä olin löytänyt sen, koska hän ei ollut nähnyt sitä koskaan ennen. Luulen, että ilmensin sen vasta tuona päivänä. Makeeta! Olin melko tyytyväinen itseeni, mutta kotiin päästessäni ihmettelin, miksi en voinut luoda sitä vain kaappiini? Mieleni ei pystynyt sallimaan niin paljon taikaa tuolloin.
Minulla on ollut enemmän menestystä viime aikoina, mutta tavallisesti pikkuasioiden kanssa, jotka voivat näyttää loogisesti kenties mahdollisilta. Kenties olin unohtanut ostaneeni kuminauhaa suihkuoveen ja jättänyt sen vajaan? Voi olla sattumaa, että muuttanut naapurini ei halunnut ottaa avaamatonta multapussia mukaansa ja antoi sen minulle. Ja voi olla sattumaa, että se oli juuri sitä luomumultaa, mitä käytän, ja hän antoi sen minulle päivää ennen, kun suunnittelin ostaa sitä.
Oletko valmis saamaan lisää ihmeitä ja taikaa elämääsi? Mielikuvitus on avain kolmesta pääsyystä:
* Se aktivoi oikean aivopuoliskon, mikä on hyvin maaginen. Se ei ole looginen. Se voi mennä suoraan kymmenenteen kohtaan käymättä läpi kohtia 1-9.
* Mielikuvitus on luomiskone. Mitään ei voi ilmentää ilman kuvitteluamme.
* Mieli voidaan kouluttaa sallimaan taianomaisia asioita altistamalla se kokemukseen mielikuvituksessa. Jos Amerikan alkuperäisasukkaat olisivat kuvitelleet valtavia purjelaivoja, he olisivat voineet nähdä ne. Voitko kuvitella täydellisen vaatekappaleen ilmestyvän maagisesti kaappiisi?
Aloita pienistä asioista. Ilmennä pieniä asioita. Mitä merkittävämpi jokin on, sitä vähemmän todennäköisesti pystyt tekemään sen, koska olet kiinnittyneempi lopputulokseen. Halusin pari tennispalloa laittaakseni ne sukkaan hierontavälineeksi. "Hei, universumi. Voitko lähettää minulle tennispalloja, kiitos?" Seuravana aamuna ajotielläni oli tennispallo. Makeeta! "Kiitos!" Kiitollisuus on tärkeä osa prosessia. "Lisää, kiitos." Viikon päästä oli pakko nauraa ja pyytää universumia lopettamaan tennispallojen lähettäminen. Löysin toisen ajotieltäni. Yksi ilmestyi auton tavaratilaan, yksi pyöri katua pitkin ja pysähtyi jalkoihini.
Muuta pieniä tapoja ja uskomuksia. Vuosia sitten käsitin, että laitan aina vasemman jalkani ensin kenkään. Oli mielelle epämiellyttävää laittaa ensin oikea. Päätin alkaa laittaa oikean ensin, vaikka se tuntuikin kummalliselta. Lopulta sillä ei ollut enää merkitystä. Toimiessasi tavanomaisesti mieli on passiivinen. Et kiinnitä huomiota. Näiden mielenkiintoisten aikojen eläminen vaatii meitä pysymään tietoisena ja pitämään mielemme aktiivisena. Tapojen rikkominen laajentaa mielen kykyä tehdä uusia asioita.
Kiinnitä myös huomiota siihen merkitykseen, minkä mielesi liittää kokemuksiisi ja mahdollisiin kokemuksiisi (mitä kuvittelet). Mitä merkitsee, jos voisit välittömästi ilmentää paidan? Löydät kätkettyjä uskomuksia tähän prosessiin liittyen. Merkitseekö se, että joku oli talossasi? Merkitseekö se, että voit luoda mitä tahansa, myös jotain huonoa? Merkitseekö se, että olet luonut asioita koko ajan ja kurja elämäsi on oikeasti täysin oma vikasi?
On eräs hassu asia uskomuksiin liittyen: oikeasti uskomme niihin! Eräs tapa höllentää uskomustesi otetta mielestäsi on muuttaa sanamuotoa. Kun olet tunnistanut jonkin uskomuksen, kirjoita se ylös. Tässä on esimerkki: "Aamiainen on päivän tärkein ateria." Muuta se muotoon: "Aamiainen on päivän merkityksettömin ateria" tai "Jälkiruoka on päivän tärkein ateria". Kun käännät sen ympäri, käsität, että nuo uskomukset voivat olla typeriä eikä niissä ole edes tolkkua. Onko mahdollista, että uskomasi versio on aivan yhtä typerä? Kenties se ei ole yhtään sen todempi kuin toiset. Millaista olisi, jos sinulla ei olisi tuota uskomusta? Miltä sinusta tuntuisi ilman tuota uskomusta? Tuntuisiko sinusta rauhallisemmalta? Tarkista asia.
Kun olet saanut vähän kokemusta pienistä uskomuksista, voit alkaa tutkia merkityksellisempiä uskomuksia. Minulla oli vastikään erittäin suuri ydinuskomus itsestäni ja lapsuuteni rikkoutumisesta (ja heittämisestä tehosekoittimeen täydelle teholle). Lapsuuteni tarina oli, että riippumatta siitä, miten paljon yritin (ja todella yritin), äitini ei rakastanut minua ja sisareni oli lempilapsi. Äitini kuoli 1987. Puolen vuoden päästä siitä isäni kertoi minulle, etten ollut hänen biologinen lapsensa. Se oli katastrofi! Olin menettänyt nyt kummankin vanhempani. Hän opasti minua myös olemaan kertomatta sisarelleni ja järkyttämättä häntä. Järkyttämättä häntä?! Entä minä?
Puolen vuoden päästä sisareni tuli kotilomamme ulkomaan palvelutyöstään Afrikassa. Hän kertoi minulle äidin kertoneen hänelle, että hän (äiti) oli tehnyt todella kamalia asioita isälle heidän ollessaan eroamassa. Hän oli leikannut hihat kaikista isän takeista ja (tässä kohtaa sisareni epäröi) kertonut tälle, etten minä ollut hänen tyttärensä. Se oli minulle järkytys! Se merkitsi, että isä oli oikeasti isä, mutta se merkitsi myös, etten ollut äidille tärkeämpi kuin isän takin hihat. Mutta ainakin äiti varmisti, että kuulin totuuden lopulta. Muutama viikko sitten sisareni tunnusti, että tarina äidin tunnustuksesta, että hän oli kertonut isälle, etten ollut tämän lapsi, oli valhe. Isä sepitti tämän, kun hänestä tuntui pahalle, että oli kertonut minulle asiasta. Isäni on nyt myös kuollut.
Mieleni piti "ulkoilupäivää" keksien lisää merkityksiä kaikesta tästä:
* Äiti ei välittänyt minusta riittävästi edes varmistaakseen, että saisin lopulta selville, että olin isän biologinen tytär.
* Isä ei oikeasti ollut biologinen isäni. Kenties nuo vitsit, että maitomies oli isäni, olivat totta. En ollut kenenkään näköinen perheessäni.
* Jos äitini ei koskaan tunnustanut sisarelleni sanoneensa, etten ollut isän tytär, niin kenties hän ei koskaan sanonut sitä.
* Keksikö isä sen? Rehellisyys ei ollut hänen vahvin puolensa. Mutta miksi? Työntääkseen minut pois? Saadakseen äidin näyttämään huonolta, jotta hän näyttäisi itse paremmalta?
* Miten sisareni, jota rakastin ja johon luotin, saattoi valehdella minulle sillä tavalla, ja kuinka hän ei ollut käsittänyt, miten hänen omaatuntoa puhdistava tunnustuksensa vaikuttaisi minuun?
* Ja nyt en tiedä koskaan totuutta, koska kumpikin vanhempani on kuollut.
* Eikö perheessäni kukaan rakasta minua riittävästi välittääkseen siitä, miltä minusta tuntuu?
Muutama päivä itsekidutusta ja tyttäreni sanoi: "Äiti, olet ollut hyvin surullinen viime aikoina. Mikä on hätänä?" Kerroin hänelle, ettei hänen tarvitse tietää sitä. (Luullakseni uskon, että vanhempien "ei pitäisi käyttää lapsiaan terapeuttina".)
Hän sanoi: "Kerro vaan minulle. Sinun täytyy kertoa jollekin." Kerroin hänelle hyvin lyhyesti. Hän sanoi: "Minä rakastan sinua ja niin rakastavat veljenkin ja monet muut ihmiset. Jos äitisi ja isäsi eivät rakastaneet sinua, se oli heidän vikansa, ei sinun. Ja se oli kauan sitten. Voit päästää siitä nyt irti."
Halusin sanoa: "Mutta et tiedä, millaista se on! Olet tiennyt aina epäilemättä, että rakastan sinua!"
Silloin jokin vain loksahti paikoilleen.
* Tyttäreni tunsi olevansa rakastettu, koska pystyn rakastamaan.
* Tämä toimimaton malli on loppu, ohi.
* Monet, monet ihmiset rakastavat minua.
* Tyttärelläni on kentässään kyseenalaistamaton tietämistaajuus siitä, että hän on rakastettava ja rakastettu.
* Voin monistaa tuon taajuuden … Ja tein sen!
Niinpä aikomieni sanojen sijasta vastasin: "Kiitos, olet ehdottomasti oikeassa!" Seuraavana päivänä tajusin, että äitipuoleni (isän vaimo äidin jälkeen) luultavasti tietäisi, mitä oikeasti tapahtui. Ja … käsitin, etten välittänyt enää. Sillä ei ole merkitystä.
Siksi lempisitaattini on: "Älä usko kaikkea, mitä uskot!"
Kyseenalaista uskomuksesi. Katso, miten mielesi kiinnittyy asioiden merkityksiin ja kyseenalaista nuo merkitykset. Nyt on helpompaa kuin koskaan päästää rajoittavista uskomuksista vain irti. Poks! Siitä vaan.
Meillä on jännittävät ajat edessä. Odotan innolla lisää taikaa ja ihmeitä!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
