UUSI MAA -PÄIVÄKIRJA, OSA 3
Kirjoittanut Suzanne Lie (Suzan Caroll) ( suzanneliephd.blogspot.com)
13.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Merkintäni nyt
Minä/me istumme puutarhassamme ajatellen toista puutarhaa, minkä näemme Venuksella. Ajattelemme niitä viidennen ulottuvuuden leijuvia puutarhoja, jotka ympäröivät Venuksen Violettia temppeliä. Se on muistiajatus, ikään kuin "vain lapsen mielikuvitusta", ja NYT se on muisto viidennen ulottuvuuden ajatuksesta, mikä on pysynyt elossa tietoisuudessamme kaikesta huolimatta. Kaikesta huolimatta tietyt muistot ovat suojelleet meitä unohtamiselta.
Nämä unohtumattomat muistot, nämä lapsuuden oikut, ovat pitäneet elossa sen ITSEMME osan, minkä aina muistamme. Kun sallimme näiden muistojen pyöriä upeassa mielikuvituksessamme, niin rauhan, tyyneyden, ilon ja odotuksen tunne täyttää tietoisuutemme. Odotus on nyt paras ystävämme. Sallimme itsemme odottaa odottamatonta ja se tuntuu toiveikkaalta ja positiiviselta.
Kun muistot ovat usein yhdessä kuin helminauha, muistot leijuvista puutarhoista Venuksen Violetin temppelin ympärillä alkavat kutittaa kolmatta silmäämme. Miksi juuri tämä muisto vastustaa tunnistamistamme? Antaudumme tuolle kutinalle, koska muistamme, miten korkeamman ulottuvuuden vastaukset paljastuvat antautumalla kysymykselle. Kyllä, muistamme nyt, miten putoamme tuntemattomaan täysin luottaen kuin pikkulapsi, joka hyppää korkealta tuolilta rakastavan isän syliin. Voimme tuntea nuo rakastavat käsivarret valmiina ottamaan meidät kiinni, kun päästämme irti siitä, mikä estää meitä havaitsemasta täysin sen todellisuuden, minkä valitsemme kokea. Valitsemme osallistua muistoon, mikä kutittaa kolmatta silmäämme ja lämmittää korkeaa sydäntämme. Voi kyllä, siellä se on. Emme voi havaita tätä todellisuutta/muistoa, mutta voimme tuntea sen, kun se virtaa sydämestä mieleen.
Kyllä! Se on muisto ehdottomasta turvallisuudesta! Ei ihme, että kuva viattomasta lapsesta avaa tämän muiston. Se on muisto täydellisestä viattomuudesta ja ehdottomasta luottamuksesta. Meidän on suljettava silmämme ja hidastettava hengityksemme vangitaksemme tämän muiston fyysisen muotomme mekanismeihin. Itse asiassa tämän täydellisen viattomuuden ja ehdottoman luottamuksen muiston vangitseminen vetää meidät maa-astiamme rajoitusten ulkopuolelle, korkeampiin ilmaisumuotoihimme.
Missä olemme nyt? Miksi - olemme kaikkialla ja kaikki. Täydellinen ykseys ympäröi tietoisuuttamme ja häilyvä muotomme tutkii myriadien eriväristen ja -sointuisten elämänvirtojen syvää yhteensulautumista. Kellumme ja virtaamme muotopotentiaalin ja äärettömien mahdollisuuksien kosmisessa meressä. Minkä muodon valitsemme? Minkä mahdollisuuden toteutamme?
"Uuden maan", kuulemme sisäisen kutsun. Viattomuudessamme tiedämme, että teemme tämän valinnan. Luottamuksessamme virtaamme värien ja soitujen kanssa, kun ne vetävät meitä ITSEEMME. "Mutta emme tiedä, miten päästä sinne", kuulemme epäilevän egon huudon etäältä. "Rakastamme sinua ehdottomasti", sanomme sille, jota kerran pidimme itseämme.
Muistamme NYT. Muistamme todellisuuden, joka perustuu rakkauteen, ykseyteen, yhteistyöhön, luottamukseen ja turvallisuuteen. Sallimme viestien tulla meille niistä olemuksemme osista, jotka olivat kerran liian korkeita, liian suuria, liian voimakkaita ja myös liian rakastavia ollakseen itsemme. Kun täytämme tietoisuutemme näillä aidon olemuksemme osatekijöillä, tunnistamme, miten elämämme muuttuu. Meillä on kokemus, mikä oli kerran "mahdoton", ja havaitsemme, että toisilla on samanlaisia tapahtumia.
Kadotamme yhteyden henkilökohtaisiin tarpeisiimme, varallisuuteen, maineeseen ja tunnustukseen. Muistamme ilon, tyyneyden, luottamuksen ja turvallisuuden, kun siirrymme kolmannen ulottuvuuden jäänteiden läpi. Havaitsemme, että jotkut pelkäävät, ja muistamme ymmärtää heidän pelkoaan, samalla kun lähetämme heillä rakkautta ja myötätuntoa. Emme ole enää huolissamme siitä, että olemme "erilaisia" kuin "toiset". Emme välitä enää, havaitsevatko "he", kuka oikeasti olemme.
Meillä on aivan liian kiire sen selvittämisessä itse, kuka oikeasti olemme. Muistamme enemmän ja enemmän tehtävämme, henkilökohtaisen lisäarvomme ja todellisuutemme tärkeän muuntumisen. Päästämme helposti irti siitä, mikä ei enää palvele suurempaa tarkoitustamme, ja löydämme ihmisiä, joiden kanssa olemme yhteydessä moniulotteisesti.
Lisäksi lähdemme suhteesta, josta puuttuu rakkaus, ja yhdistymme jumalaisen täydentäjämme kanssa. Joskus jumalainen täydentäjämme jakaa fyysisen kokemuksemme ja joskus häntä kutsutaan palvelemaan eri paikkaan tai ulottuvuuteen. Olemme kärsivällisiä niiden päätösten osalta, mitkä tehtiin ennen inkarnoitumistamme, sillä muistamme, että täydellinen ykseys täydentäjämme kanssa löytyy yhteisestä tietoisuudestamme.
Keräännymme ryhmiin parantamaan Gaiaa ja kiittämän sitä kodista, minkä se antaa meille. Päätös maapallomme kunnioittamisesta tehdään päivittäin henkilökohtaisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Yhdistymme henkilönä ja planeettana toteuttamaan sen mahdollisen todellisuuden, minkä me maan yhdistyneet jäsenet päätämme luoda. Menemme kotiin ja olemme aina olleet kotona!
Kirjoittanut Suzanne Lie (Suzan Caroll) ( suzanneliephd.blogspot.com)
13.6.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Merkintäni nyt
Minä/me istumme puutarhassamme ajatellen toista puutarhaa, minkä näemme Venuksella. Ajattelemme niitä viidennen ulottuvuuden leijuvia puutarhoja, jotka ympäröivät Venuksen Violettia temppeliä. Se on muistiajatus, ikään kuin "vain lapsen mielikuvitusta", ja NYT se on muisto viidennen ulottuvuuden ajatuksesta, mikä on pysynyt elossa tietoisuudessamme kaikesta huolimatta. Kaikesta huolimatta tietyt muistot ovat suojelleet meitä unohtamiselta.
Nämä unohtumattomat muistot, nämä lapsuuden oikut, ovat pitäneet elossa sen ITSEMME osan, minkä aina muistamme. Kun sallimme näiden muistojen pyöriä upeassa mielikuvituksessamme, niin rauhan, tyyneyden, ilon ja odotuksen tunne täyttää tietoisuutemme. Odotus on nyt paras ystävämme. Sallimme itsemme odottaa odottamatonta ja se tuntuu toiveikkaalta ja positiiviselta.
Kun muistot ovat usein yhdessä kuin helminauha, muistot leijuvista puutarhoista Venuksen Violetin temppelin ympärillä alkavat kutittaa kolmatta silmäämme. Miksi juuri tämä muisto vastustaa tunnistamistamme? Antaudumme tuolle kutinalle, koska muistamme, miten korkeamman ulottuvuuden vastaukset paljastuvat antautumalla kysymykselle. Kyllä, muistamme nyt, miten putoamme tuntemattomaan täysin luottaen kuin pikkulapsi, joka hyppää korkealta tuolilta rakastavan isän syliin. Voimme tuntea nuo rakastavat käsivarret valmiina ottamaan meidät kiinni, kun päästämme irti siitä, mikä estää meitä havaitsemasta täysin sen todellisuuden, minkä valitsemme kokea. Valitsemme osallistua muistoon, mikä kutittaa kolmatta silmäämme ja lämmittää korkeaa sydäntämme. Voi kyllä, siellä se on. Emme voi havaita tätä todellisuutta/muistoa, mutta voimme tuntea sen, kun se virtaa sydämestä mieleen.
Kyllä! Se on muisto ehdottomasta turvallisuudesta! Ei ihme, että kuva viattomasta lapsesta avaa tämän muiston. Se on muisto täydellisestä viattomuudesta ja ehdottomasta luottamuksesta. Meidän on suljettava silmämme ja hidastettava hengityksemme vangitaksemme tämän muiston fyysisen muotomme mekanismeihin. Itse asiassa tämän täydellisen viattomuuden ja ehdottoman luottamuksen muiston vangitseminen vetää meidät maa-astiamme rajoitusten ulkopuolelle, korkeampiin ilmaisumuotoihimme.
Missä olemme nyt? Miksi - olemme kaikkialla ja kaikki. Täydellinen ykseys ympäröi tietoisuuttamme ja häilyvä muotomme tutkii myriadien eriväristen ja -sointuisten elämänvirtojen syvää yhteensulautumista. Kellumme ja virtaamme muotopotentiaalin ja äärettömien mahdollisuuksien kosmisessa meressä. Minkä muodon valitsemme? Minkä mahdollisuuden toteutamme?
"Uuden maan", kuulemme sisäisen kutsun. Viattomuudessamme tiedämme, että teemme tämän valinnan. Luottamuksessamme virtaamme värien ja soitujen kanssa, kun ne vetävät meitä ITSEEMME. "Mutta emme tiedä, miten päästä sinne", kuulemme epäilevän egon huudon etäältä. "Rakastamme sinua ehdottomasti", sanomme sille, jota kerran pidimme itseämme.
Muistamme NYT. Muistamme todellisuuden, joka perustuu rakkauteen, ykseyteen, yhteistyöhön, luottamukseen ja turvallisuuteen. Sallimme viestien tulla meille niistä olemuksemme osista, jotka olivat kerran liian korkeita, liian suuria, liian voimakkaita ja myös liian rakastavia ollakseen itsemme. Kun täytämme tietoisuutemme näillä aidon olemuksemme osatekijöillä, tunnistamme, miten elämämme muuttuu. Meillä on kokemus, mikä oli kerran "mahdoton", ja havaitsemme, että toisilla on samanlaisia tapahtumia.
Kadotamme yhteyden henkilökohtaisiin tarpeisiimme, varallisuuteen, maineeseen ja tunnustukseen. Muistamme ilon, tyyneyden, luottamuksen ja turvallisuuden, kun siirrymme kolmannen ulottuvuuden jäänteiden läpi. Havaitsemme, että jotkut pelkäävät, ja muistamme ymmärtää heidän pelkoaan, samalla kun lähetämme heillä rakkautta ja myötätuntoa. Emme ole enää huolissamme siitä, että olemme "erilaisia" kuin "toiset". Emme välitä enää, havaitsevatko "he", kuka oikeasti olemme.
Meillä on aivan liian kiire sen selvittämisessä itse, kuka oikeasti olemme. Muistamme enemmän ja enemmän tehtävämme, henkilökohtaisen lisäarvomme ja todellisuutemme tärkeän muuntumisen. Päästämme helposti irti siitä, mikä ei enää palvele suurempaa tarkoitustamme, ja löydämme ihmisiä, joiden kanssa olemme yhteydessä moniulotteisesti.
Lisäksi lähdemme suhteesta, josta puuttuu rakkaus, ja yhdistymme jumalaisen täydentäjämme kanssa. Joskus jumalainen täydentäjämme jakaa fyysisen kokemuksemme ja joskus häntä kutsutaan palvelemaan eri paikkaan tai ulottuvuuteen. Olemme kärsivällisiä niiden päätösten osalta, mitkä tehtiin ennen inkarnoitumistamme, sillä muistamme, että täydellinen ykseys täydentäjämme kanssa löytyy yhteisestä tietoisuudestamme.
Keräännymme ryhmiin parantamaan Gaiaa ja kiittämän sitä kodista, minkä se antaa meille. Päätös maapallomme kunnioittamisesta tehdään päivittäin henkilökohtaisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Yhdistymme henkilönä ja planeettana toteuttamaan sen mahdollisen todellisuuden, minkä me maan yhdistyneet jäsenet päätämme luoda. Menemme kotiin ja olemme aina olleet kotona!
